Käyttäkää MANUAALISÄÄTÖJÄ

"Panasoniceissa ISO-arvon voi lukita myös P-ohjelmaa käytettäessä mikä on kympin arvoinen ominaisuus."

Kyllähän joka kamerassa P:llä voi ISO-arvon säätää. Usein peruskuvaajalle automaatti on parempi, ei ainakaan tule tärähtäneitä kuvia. Kyllä automatiikka useimmin säätö nopeammin kuin kuvaaja. Painamalla laukaisin puoliväliin kamera tarkentuu ja valotus määritellään valmiiksi.

Monissa kameroissa ei edes ole tarkennuksen tai valotuksen käsisäätöä. Tällöin vaikeissa tilanteissa voi käyttää tarkennuksen ja valotuksen lukitusta. Pokkarien automatiikan toimintaperiaate yleensä on: aukko kokonaan auki ja sitten säädetään aika, jos aika on pidempi kuin 1/30 niin kasvatetaan herkkyyttä kuitenkin viimeinen pykälä herkkyydestä jätetään käyttämättä. Jos taas valoa on paljon, himmennetään. Normaalitilanteissa ei juuri käsin voi tehdä parempaa, himmentäminenkin vain huonontaa kuvaa diffraktion takia. Toisissa kameroissa valotusaika on kytketty polttoväliin, joten pidemmällä herkkyyttä nostetaan enemmän. Osaava kuvaaja voi hyvin pudottaa herkkyyttä 1-2 pykälää, jos kohde on paikallaan ja käsi on vakaa. Puoliautomatiikka toki on hyvä siitä, että ajan voi säätää suoraan halatuksi ja sitten kamera valitsee herkkyyden käyttäen myös väliarvoja, kuten ISO 640.

Mun kameras on vain kolme eri asetusta joita käytän, 1 kirkas päivä, 2 hämärä, 3 tosi hämärä. Näillä pärjää, asetukset olen testannut ottamalla satoja testikuvia eri tilanteissa. Kameran muistiin saisi enemmänki noita eri säätöjä, mutta näillä pärjää. Tietysti normaali M säädöt lisäksi käytettävissä jos tarvii.

Osaamaton aloittaja lienee kirjoittanut ohjeen itseleen.

”ainakin kamera myöhästyy tilanteesta monta sekunnin kymmenystä”
p.o.
”ainakin kuvaaja myöhästyy tilanteesta monta sekunnin kymmenystä” (ns reaktioaika)

esim tuolla voit testata kuinka ”monta sekunnin kymmenysta”
http://www.autokaupat.net/reaktio.htm

Minun kokemukseni on kyllä ihan päinvastainen kuin aloittajalla. Minä otan automaatilla nimenomaan ne nopeat otokset joihin pitää ehtiä ilman mitään ylimääräistä säätämistä. Silloin kun on aikaa niin silloin sitten säädellään ja sommitellaan rauhassa.
Automaatilla otetuista otoksista saa yleensä säädettyä ihan kelvollisia esim. Photoshopissa varsinkin jos kuvaa RAW-formaatissa jolloin säätelyvaraaa on vielä enemmän.

Meitä on erilaisia (onneksi).
Joku tietää miten muiden pitäisi kuvata, toinen taas on kehittänyt omat rutiininsa eikä ole huolissaan muiden ”säädöistä”.

Mulla on pokkarissa oletuksena automaattiasetus ”Av”, f/4 (maisemakuvissa f/5,6), ISO 400, AF jatkuva. Noilla menee yn. 75% kuvista (automaatilla).

Tarvittaessa trimmaan ±EV:llä:
– illalla 1/3 EV
– aurngonlasku –2/3 EV
– aurinkorannalla 1/3 EV

Helppoa kuin heinänteko. Liekö totta vanhat sanonnat: ”tottumus on toinen luonto” ja ”laiskuus on hyvä lahja”

En käytä automatiikkaa edes tarkennuksessa. Syy miksi en pöyräytä rullaa P-asentoon on se, että kamera säätää yleensä aukon turhan pieneksi ja valotusajan liian pitkäksi. Toiseksi kamerani histogrammin ollessa nollassa kuvat näyttävät siltä kuin niitä olisi ylivalotettu kahdella palkilla. Määrätietoinen ja taitava kuvaaja tietää millaisen kuvan haluaa eikä pelkää rullia ja nappuloita vaan saa niitä ja taitoa käyttämällä otettua juuri sellaisen kuvan kuin haluaa.

Eikö ihmisen pitäisi hoitaa säädöt eikä kameran? Kamera ei tiedä täsmälleen mitä kuvaltamme haluamme.

"Käyttäkää MANUAALISÄÄTÖJÄ"

Syökää myöskin kanaa.

”Jos se heijastuu kohteesta, todennäköisesti niin myös salamakin. Siirry hieman. ”

Kas siinäpä vasta neronleimaus. Pitää siirtyä jos kohteesta heijastuu valoa.
Tässä se vasta on kaikkien hämäräheikkien äiti.

Miltä kuva näyttää jos kohteesta ei heijastu valoa?