miksi?

Jos luterilaisena pitäydyt Lutherin "oppiin"
kastekysymyksessä, niin voit lukea mielen
virkistykseksesi Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan
sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta
synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE,
ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero
ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle
ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN
EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat
Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän
totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteluoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.

Jos luterilaisena pitäydyt Lutherin "oppiin"
kastekysymyksessä, niin voit lukea mielen
virkistykseksesi Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan
sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta
synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE,
ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero
ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle
ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN
EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat
Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän
totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteluoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.

AAMEN!

--- --- --- --- --- --- --- --- ---

Replying to:


Pienten lasten, vauvojen, kasteleminen on
yksi katolisen kirkon ja sitä kasteopissa
seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja
arveluttavimpia oppeja.

Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina,
lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi
maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten
astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan
lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta
pian tämän syntymänsä jälkeen."

Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus)
s. 319 kohta 1250.

Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä
kirkonkulmakivioppi myös on peräisin:

"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus
toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)

Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!

Se on ihmistekoinen traditio!

Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:

"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.

Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteluun.

Kaste Raamatussa

Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastelemistavan harjoittamisen erityisen
sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten
kastelemistapahtumasta.

Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää
riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja
vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta
Kristuksesta.

Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:

"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.

Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina
pelastusta.

Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.

"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.

Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat
tulleet uskoon:

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.

Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:

"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun
hetunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.

Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta,
uskomaantai tunnustamaan syntejään. Sen tähden
heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.

Filippiläinen vanginvartija

Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi
apostoli Paavalia, kysyi:

"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)

Paavali vastasi:

"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).

Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon,
Paavali kastoi hänet (jae 33).

Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2.
Luvussa:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.

Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä
ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti
ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?

Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.

Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit
vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?

Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?

Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Ellei lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei
päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.

Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä
tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se
kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden
suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen
pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen
paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin,
ellei se sanoudu irti lapsikastelusta ja opeta
Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa
rajansa selviksi maailmaan.

minna kirjoitti:

Jos luterilaisena pitäydyt Lutherin "oppiin"
kastekysymyksessä, niin voit lukea mielen
virkistykseksesi Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan
sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta
synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE,
ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero
ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle
ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN
EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat
Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän
totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteluoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.

AAMEN!

--- --- --- --- --- --- --- --- ---

Replying to:


Pienten lasten, vauvojen, kasteleminen on
yksi katolisen kirkon ja sitä kasteopissa
seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja
arveluttavimpia oppeja.

Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina,
lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi
maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten
astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan
lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta
pian tämän syntymänsä jälkeen."

Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus)
s. 319 kohta 1250.

Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä
kirkonkulmakivioppi myös on peräisin:

"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus
toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)

Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!

Se on ihmistekoinen traditio!

Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:

"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.

Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteluun.

Kaste Raamatussa

Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastelemistavan harjoittamisen erityisen
sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten
kastelemistapahtumasta.

Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää
riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja
vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta
Kristuksesta.

Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:

"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.

Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina
pelastusta.

Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.

"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.

Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat
tulleet uskoon:

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.

Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:

"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun
hetunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.

Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta,
uskomaantai tunnustamaan syntejään. Sen tähden
heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.

Filippiläinen vanginvartija

Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi
apostoli Paavalia, kysyi:

"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)

Paavali vastasi:

"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).

Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon,
Paavali kastoi hänet (jae 33).

Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2.
Luvussa:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.

Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä
ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti
ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?

Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.

Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit
vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?

Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?

Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Ellei lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei
päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.

Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä
tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se
kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden
suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen
pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen
paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin,
ellei se sanoudu irti lapsikastelusta ja opeta
Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa
rajansa selviksi maailmaan.

Jokaiselle suomalaiselle on ilmeistä, että koko
Suomen kansa "lepää kasteen armossa".

Mitä suomalaiset ovat saaneet sakramentissa
(kasteessa)?

Uskonko?

Miksikäs ei näy uskon tuottamia hedelmiä Suomen
kansassa?

Ei kai uskosta ole tehty rituaalia, jolla ihmiset
voivat itsensä pelastaa tekona?

Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki.

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle
imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon
epäraamatullisen valelurituaalin kautta on
tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat
ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta
jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he
haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen
mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat,
että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin
tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei
heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää,
mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä
mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis
täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ
tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti"
perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja
maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset
syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja
taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen
ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla
sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka
Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy
'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia
ei löydy Raamatusta, mutta mystinen
sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä,
että mystisesti sakramentit vaikuttavat
taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja
muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi,
uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin
toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa
epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa
sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset
sakramentit välittävät "pelastuksen ja
uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja
riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja
heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat
palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi
maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä
maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten
"pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit
osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja
hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat
sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin
tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto
ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka
syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon
virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-
lehdessä tässä toukokuussa 2001, että kun kuulut
kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu,
niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että
kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin
vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin
lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja
kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii
vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen
kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä
kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon
mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa
näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten
traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen
sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät
järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi
järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin
koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis
rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta,
niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei
luovu lapsikasterituaalista. Koska siis
kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan
lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin,
että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta
kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä
toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena
tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot
ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan
upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat
ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee
pois kaikki "kätilöopistot"!

Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo",
joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39.
Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat
veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä
tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli
kysymys Raamatun päivinä.

Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä
ollenkaan tunne?

Tähän saamme vastauksen professori R. M.
Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan
historia", sivulta 336:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle,
otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös
nimenantaminen."


Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen
ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista
selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi
lasta vedellä jaantoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi
Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä
olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista
toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta,
mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja
pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi
kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan
HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!"
(Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef.
2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh.
1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET
VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN
LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi
osoittamistakin.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen
korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan
(sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin
kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä,
että lapsikaste olisi ollut käytännössä
alkuseurakunnassa, puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa
"Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ...
Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis
Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa
mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste
tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa
teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II
palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa
kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä
vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista
ja uuden sijalle tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä
kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos
lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta
peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä
kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä
Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen
Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä
tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen
johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin
ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista
lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat
hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten
edessä viimeisellä tuomiolla!

Raamatussa evankeliumi julistettiin aina
kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä iässä,
jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen
vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä
parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen
Kristukseen henkilökohtaisesti: evankeliumin
kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et tiedä
vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu pyhien
palvelukseen vaan aina palveltavaksi.

Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa,
Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että
vesikaste suoritettiin vasta sitten, kun
kastettavat, jotka olivat Korneliuksen varta
vasten tilaisuuteen kutsumia, ensin olivat
tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.

Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin
tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin
kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat kasteen.
Apt 16:25-34.

Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen
palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen
kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan
kasteen. Apt 16:12-15.

Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen
Apt 18:7-8.

Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin
tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.

Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo
Urho Muromakin aikoinaan totesi, että "helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"

Ei kasteella ole pelastavaa voimaa - oli se
sitten
pakanallinen lapsikastelu tai Raamatullinen
uskovien upotuskaste.

Kaste on vain symboli, merkki syntien
tunnustamisesta ja parannuksen tekemisen halusta.

Höpinät kasteen ja sakramenttien pelastavasta
voimasta voidaan saman tien hylätä taikauskona.

Kastetta tulee aina edeltää halu parannuksen
tekemisestä ja Kristuksen ottamisesta elämän
Herraksi.

Kun tuo halu tulee ihmiseen, hän haluaa
"juhlistaa" ja "sinetöidä" sen kasteella. Itse
kasteessa ei sen sijaan ole mitään maagisia
taikavoimia.

On äärimmäisen huvittava lukea vauvakastelua
puolustavia tekstejä. Selittelyn makua niissä
totisesti on. Paljon joudutaan järkeilemään.

Nämä selitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa
Raamatun tutkimuksia. Asia on silti vakava.
Hyväksyessä vauvakasteen sekoitetaan pelastukseen
synergismiä. Ikään kuin ihminen voisi
uudestisynnyttää itsensä kasteen ottamalla.

Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan
teko pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli
puhaltaa missä tahtoo.

Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi
vauvan uudestisyntymisen. Lisäksi voitaisiin
tietää etukäteen uudestisyntymisen paikka ja
hetki. Oi Jumalani kuinka kärsin kun luen Sanan
vastaisia sepustuksia, mutta onneksi täällä on
ollut ihan hyviä kirjoituksiakin.

On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka
kyllä paljastaa harhat. Onnea vain
monimutkaisille selityksille kasteenarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat
ovat vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on
vaarallinen ja väärä.

Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen
kuuliaisuutta eikä omaa kuuliaisuutta. Se
todistaa uskosta.

Raamatun yksinkertainen oppi on, että
uudestisyntynyt uskoon tullut ihminen ottaa ns.
raamatullisen uskovien kasteen.

Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA!Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos
opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY OHI/YLI
(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen
Raamatun kasteopista lukemalla itse Raamattua,
erikoisesti Apostolien tekoja.

Raamattu osoittaa kiistattomasti, että
ensimmäisen kristillisen vuosisadan seurakunnissa
oli käytännössä vain uskovien upotusvesikaste
vastoin pakanuudesta ammentaneen kirkon
epäraamatullisia perinnäissääntöjä ja
taikamenoja.

Vauvojen kastamista perustellaan joskus sillä,
ettei Raamattu missään suoranaisesti kiellä sitä.
Kuitenkin voidaan esittää ainakin kuusi syytä,
miksi kyseinen toimenpide on ristiriidassa
Raamatun kanssa:

1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa.
Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani,
niin te totisesti olette minun opetuslapsiani",
(Joh.8:31).

Jeesus ja apostolit opettivat uskovien
upotuskastetta. Raamattu ei missään mainitse
muunlaista kastetta.

2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.

Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti
heidät esikuviksi Jumalan valtakunnan
perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten asemaa
(kasteen avulla) joksikin muuksi on Jeesuksen
opetuksen vastaista.

3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.

Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli kuitenkin kaikilla
Raamatun henkilöillä uskoontulon yhteydessä
tapahtunut tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef.
1:13) ja Kristuksen vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).

4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa.

Kaste kuuluu tämän parannuksenteon yhteyteen
(Ap.t. 2:38).

5. Se on ristiriidassa Jumalan
pelastusjärjestyksen kanssa.

Sana sanoo:"Anna kastaa itsesi", ei lapsesi.

Lapsena toimitettu kastelu on myöhemmin
suoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun
siihen turvataan. Siitä tulee ongelma lapselle
myös myöhemmällä iällä, kun omakohtainen usko ja
raamatullisen kasteen ottaminen käy
ajankohtaiseksi.

6. Se on ristiriidassa Raamatun
seurakuntajärjestyksen kanssa.

Seurakunnan kasvu luonnollisen syntyvyyden
perustalla tapahtuivain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin
seurakunnassa, johon kuulutaan omakohtaisen uskon
ja hengellisen uudestisyntymisen perusteella.

Seurakunnan jäseneksi ottaminen kasteen kautta
luonnollisen syntymän perustalla johtaa maailman
ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.

On vain yksi oikea raamatullinen kaste.

Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä
ei aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti.

Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heillehän kirjoitti että on vain "yksi
Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli
oli tarkka.

Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen(Ap.t.
19:1-6).

Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi
usko. Jos sinulla aiemmin on ollut uskomuksia,
jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta, se ei
kuitenkaan merkitse ettetkö nyt saisi uskoa
uudelleen oikein.

Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos
sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista herraa
aikaisemmin, sekään ei merkitse, ettetkö nyt
voisi ottaa omaksesi uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.

Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu
toimitus kuin Herran Jeesuksen asettama uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että
sinua ei vielä koskaan ole kastettu tällä
Raamatun Sanan mukaisella yhdellä kasteella.

Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan
Uuden Testamentin opetus ja käytäntö.

Ihmisten pakanalliset ja taikauskoiset tulkinnat
ja historiallinen kehitys ovat jättäneet jälkensä
kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys
ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.

Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.

Erinomaista lisätietoa asiasta saat kirjoista:

Juhana Lehmuskoski: Yksi kaste

Eino I. Manninen: Evankeliumin kaste

Toivo Haapala: Askel uuteen elämään

Siunausta kaikille.

minna kirjoitti:

Jos luterilaisena pitäydyt Lutherin "oppiin"
kastekysymyksessä, niin voit lukea mielen
virkistykseksesi Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:

"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan
sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.

Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta
synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.

Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.

Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.

MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?

Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."

Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.

Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE,
ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!

Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero
ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!

Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle
ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN
EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.

USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.

"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat
Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.

Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.

Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.

Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:

"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."

Luther perustelee tätä näkemystään:

"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.

Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."

Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.

Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.

Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän
totesi:

"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.

Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.

Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.

Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.

Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteluoppi on kotoisin.

Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.

AAMEN!

--- --- --- --- --- --- --- --- ---

Replying to:


Pienten lasten, vauvojen, kasteleminen on
yksi katolisen kirkon ja sitä kasteopissa
seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja
arveluttavimpia oppeja.

Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina,
lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi
maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten
astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan
lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta
pian tämän syntymänsä jälkeen."

Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus)
s. 319 kohta 1250.

Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä
kirkonkulmakivioppi myös on peräisin:

"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus
toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)

Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!

Se on ihmistekoinen traditio!

Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:

"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.

Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteluun.

Kaste Raamatussa

Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastelemistavan harjoittamisen erityisen
sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten
kastelemistapahtumasta.

Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää
riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja
vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta
Kristuksesta.

Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:

"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.

Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina
pelastusta.

Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.

"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.

Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat
tulleet uskoon:

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.

Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:

"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun
hetunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.

Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta,
uskomaantai tunnustamaan syntejään. Sen tähden
heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.

Filippiläinen vanginvartija

Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi
apostoli Paavalia, kysyi:

"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)

Paavali vastasi:

"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).

Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon,
Paavali kastoi hänet (jae 33).

Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2.
Luvussa:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.

Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä
ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti
ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?

Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.

Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit
vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?

Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?

Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Ellei lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei
päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.

Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä
tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se
kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden
suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen
pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen
paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin,
ellei se sanoudu irti lapsikastelusta ja opeta
Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa
rajansa selviksi maailmaan.

Tulin oikeasti uskoon. Ja keskustelin asiasta
erään tuntemani papin kanssa. Hän on pappina
luterilaisessa kirkossa. Kysyin häneltä kasteesta.

Luterilainen pappi antoi ensin minun puhua ja
kyseli sitten, oliko minulle avautunut sanasta
jotain
tässä suhteessa tai olinko muuten jonkin määrätyn
käsityksen kannalla.

Päästyään varmuuteen, että olin ilman mitään omaa
näkemystä - olinhan vasta tullut
henkilökohtaiseen uskoon - ja tässä asiassa
puolueeton niin hyvin kirkkoon kuin vapaisiin
herätysliikkeisiinkin nähden, ojensi hän minulle
erään kirjan ja osoittisiinä paria sivua.

Tuo kirja oli arkkipiispa Kailan kirjoittama teos
nimeltä 7,"Apostolien teot", ja se oli omistettu
Viipurin hiippakunnan papistolle.

Eteeni avattu kohta käsitteli Pietarin
helluntaipäivänä pitämää puhetta ja sen
vaikutusta. Siinä kerrottiin, kuinka kuulijat
joutuivat totuuden
tuntoon ja huudahtivat hädässään:

"Miehet, veljet, mitä meidän on tekeminen?"

Tämän jälkeen luin luterilaisen arkkipiispan
seuraavan selostuksen kohdasta:

"Pietari vastasi nyt kaikkien puolesta:

"Tehkää parannus ja kastattakoon kukin teistä
itsensä
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen
lahjan."

Pietari liittyy tässä Luukkaan kertomaan Jeesuksen
sanaan, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi
on
saarnattava hänen nimessään. (Luuk. 24: 47.) Siis
ensin p a r a n n u s (= mielen muutos), sen
jälkeen
k a s t e, ja siinä anteeksiantamus ja P y h ä n
H
e n g e n o s a l l i s u u s. (Sivu 27.
Harvennus arkkipiispa Kailan)

Samalla sivulla oli myos maininta, joke puhui
jotain
kasteen tarkoituksesta. Se kuului näin:

"Apostolit toimivat upottamalla eikä
valelemalla". (Sivu 28, viimeinen kappale.)

Arkkipiispa Kailan loppupäätelmä teki minuun
vielä selventävämmän vaikutuksen. Se oli tämä:

"Erittäin tärkeä on tiedonanto, etta kääntyneet
kastettiin, sillä siitä tuli seurakunnassa jatkuva
tapa. Kastetut muodostivat seurakunnan."

En voinut väittää tätä kuvausta sekavaksi enkä
vaikeatajuiseksi. Ja avattuani Raamattuni, tulin
siihen hämmästyttävään toteamukseen, että Jumalan
sana, arkkipiispan kirja ja helluntaiseurakunnissa
vallalla oleva käytäntö pitivät täysin yhtä.

"Mutta minkä tähden kirkko on luopunut tästä näin
selvästä kaste- ja seurakuntaopista?" huudahdin
minä hämmästyneenä.

En enää muista, mitä syntyneessä keskustelussa
tuli
esille, mutta joka tapauksessa sain aloitteen
tutkia
historiallisten olojen vaikutusta alkuseurakunnan
ja kirkon kehitykseen.

Ymmärsin, että Jumalan pelastussuunnitelma ja
ihmiskunnan valtiollisten ja hallinnollisten
olojen
kehitys olivat kaksi eri asiaa, joiden suhteen oli
tehtävä valinta ja määrättävä niiden keskeinen
johtoasema. Kumpi oli merkitsevä enemmän, Pyhä
Raamattuko vai kirkolliskokouksien päätökset?

Muistin jo kouluajoilta, etta Luther oli ollut
saman
taistelun edessä ja valinnut Pyhän Raamatun.

Luin arkkipiispan kirjan oikein syventymällä.
Sitten
otin jalleen Raamattuni ja päätin täysin
puolueettomasti katsoa, mitä se opettaa tästä
asiasta.

Minulla ei todellakaan olisi ollut mitään sitä
vastaan, vaikka Raamattu olisi tarjonnut minulle
opin lapsikasteesta. Tahdoin vain saada
selville,kumpi
käsitys oli Jumalan sanaksi nimitetyn ohjeen
mukainen.

Ja tulos oli kieltämättömän selvä. Koko se
tilanne,
jossa kristinusko lähti liikkeelle, oli sen
luontoinen, etta apostolit henkensä menettämisen
uhalla todistivat Jeesuksen ylösnousemuksen
puolesta
ja osoittivat HÄNEN olevan Jumalan asettaman
Välimiehen ja Kristuksen. Samoin ne, jotka
uskoivat
tämän tunnusteoilla vahvistetun julistuksen,
kastattivat itsensä henkensä menettämisen uhalla
Jeesuksen nimeen antautuen HÄNEN seuraajikseen.

Ainoakaan Pyhän Raamatun paikka ei antanut
vihjettäkään
siihen, että kaste olisi voinut kuulua muille kuin
niille, jotka olivat evankeliumin kautta tulleet
uskoon. Muuta kasteoppia en löytänyt Pyhästä
Raamatusta.
Totesin myöskin, etta opetus kasteesta ja
seurakunnasta liittäytyivät yhteen.

Olihan arkkipiispa Kailan selittämä Apostolien
tekojen toinen
luku aivan selvä kuvaus seurakunnan synnystä.

Luin Raamatustani Pietarin sanojen jatkoa hänen
kehoitettuaan heränneitä kastattamaan itsensä:

"Ja Pietari vakavasti kehoitti heitä sanoen:

"Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta
sukupolvesta!
- Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin
kolmetuhatta henkeä. Ja he pysyivät apostolien
opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän
murtamisessa ja rukouksessa. - Ja Herra lisäsi
heidän
yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat."

Tästä Raamatun kohdasta siis vain, että uskoon
tulleet
irtisanoutuivat entisestä vaelluksestaan ja
antoivat
pelastaa itsensä uskottomien yhteydestä ja
hallinnasta, kastattivat itsensä Jeesuksen
seuraajiksi
tunnustautuen täten HÄNEEN kaikessa, sekä
muodostivat
keskinäisen yhteyden, maailmasta erotetun
seurakunnan, joka vaelsi apostolien opetuksessa,
leivän murtamisessa ja rukouksessa. Ja tähän
Kristukselle eroitettuun joukkoon lisäsi Jumala
joka
päivä niitä, jotka olivat samalla tavoin kokeneet
uskoon tulon ja pelastuksen."

Tämä oli aivan selvä, ja täten opetti myos
arkkipiispa kirjassaan aikoinaan tapahtuneeksi.

Sitten otin asian puheeksi sellaisten kirkollisten
kanssa, joiden uskoin voivan pätevästi edustaa
vastakkaista kantaa ja esittää todistuksia
lapsikasteteorian puolesta. Heidän pätevin
väitteensä
oli se, että Raamattu puhuu perhekuntien
kastamisesta. Tämä ei kuitenkaan valaissut
paljoakaan, koska myös kirkollisen arkkipiispa
Kailan
kirja painotti näissä kohdissa sitä, että
läsnaolijat
olivat tulleet uskoon.

Arkkipiispa päättää esim. Korneliuksen
perhekunnan kastamista koskevan kuvauksen
sanoihin:

"Eikä kukaan asettunut uskoon tulleiden kastamista
vastaan. Olivathan he jo kastetut Pyhällä
Hengellä."

Ei ollut siis pikkulapsista kysymys eikä missään
tapauksessa vauvoista!

Samoin arkkipiispa Kaila kirjoittaa Filipin
vanginvartijan perhekunnan tapauksesta:

"Päästäkseen uskoon tarvitsi vanginvartija
lähempää
opetusta, muutenhan Jeesus olisi ollut hänelle
vain
pelkkä nimi. Sentähden Paavali ja Siilas puhuivat
Herran sanaa hanelle kuin kaikille, jotka olivat
hänen kodissaan. Kun vanginvartija perheinensä oli
kastettu, riemuitsi hän siitä, etta hän
perhekuntineen
oli tullut Jumalaan uskovaksi."

Näin täysin Raamattuun nojautuvat arkkipiispa
Kailan
esitykset eivät suinkaan herätä sitä käsitystä,
etta
apostolit olisivat ilman muuta tulleet koteihin
ja alkaneet kastaa lapsia.

Sen täytyy olla aivan kyvyttömän tasapuoliseen
arvostelemiseen, joka voi nähdä Raamatussa
kirkollisen lapsikasteen.

Sitäpaitsi tuo selvä todistus, että apostolit
toimivat
Hengen johdossa ja heillä oli kasteessa pääasiana
Jeesukseen tunnustautuminen, tekee ajatuksen
pikkuvauvojen kasteesta aivan mahdottomaksi.

Onhan merkille pantavaa, että kun etiopialainen
hoviherra
oli kuullut Filippuksen saarnan ja pyysi sen
valtaamana kastetta, niin ei Filippus häntäkään
ilman muuta kastanut, vaan kysyi painavasti:

"Jos uskot koko sydämestäsi, niin se sinulle
tapahtukoon."

Ja kun hoviherra vastasi:

"Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan
Poika",

silloin vasta Filippus johdatti tämän pelastuneen
miehen veteen."

Arkkipiispan Kailan kirjan maininta siitä, että
kaste
toimitettiin upottamalla, on selvästi Pyhän
Raamatun mukainen.

Muut lapsikasteen puoltajien väitteet olivat hyvin
hataria. Useimmat eivat halunneet lainkaan
keskittää
tutkimusta siihen, oliko tapa Raamatun mukainen,
vaan
esittivät vain tunnelmallisia kuvauksia kauniista
ristiäistilaisuuksista. Toiset huuudahtivat
vain: "Ei
kukaan voi estää meitä tuomasta lapsia kasteessa
Jeesuksen luo!"

Monet vetosivat siihen, ettei Raamatussa ollut
nimenomaista kieltoa
lasten kastamisesta, ja kun tällaisia selittäjiä
on hyvin paljon.

Tahdon kuulemallani vertauksella osoittaa; mihin
tämä kanta johtaa:

Eräs työnjohtaja viitoitti linjakepeillä tien
suunnan
ja käski miesten ryhtyä raivaamaan tietä. Kun hän
jonkin ajan kuluttua tuli katsomaan; olikin tietä
ryhdytty tekemään aivan toiseen suuntaan.

"Mitä te oikein tarkoitatte!?! huusi työnjohtaja.

"Minä määräsin suunnan tuosta kulkemaan!"

"Mutta eihän mestari kieltänyt meitä tännekään
suunnalle tekemästä", oli vastaus.

Jollei joku tämän perusteella pääse selville, että
Jumalan opetus on luotettava, vaikkei jokaisen
määräyksen jälkeen olekaan lisätty huomautusta:

"Päinvastainen menettely kielletään!", niin
tällainen
ihminen jääköön omiin näkemyksiinsä.

Eräs yleisesti kuulemani väite oli tämä:

"Kuinka lapsikaste voisi olla vaara, kun niin
jalot ja
oppineet henkilöt kuin ne ja ne ovat sen
kannalla!"

Tähän täytyy meidän vastata, etta
roomlaiskatolinen
oppi kaikkine väärinkäytöksineen oli vallalla
toista
tuhatta vuotta, ja kuitenkin sen opin piirissä oli
monia erittäin jaloja ja syvällisiä kristittyjä,
kuten
Bernhard Clairvauxlainen ja Fransiskus
Assisilainen.

Ei Luther ollut ainoa rehellinen mies keskiajalla,
mutta suunnattomalla voimalla vallitsevia ja
syvälle
kansan olemukseen juurrutettuja käsityksiä ei
vähällä
käännetä, varsinkin kun vastassa on koko
valtiollinen
ja kirkollinen mahti.

Näyttää olevan niin, että kirkkolaitoksen etuja
nauttivien henkilöiden on äärimmäisen vaikeata
tutkia täysin puolueettomasti
Raamattua.

Kuuluisan jumalanmiehen, Yrjö Müllerin elämäkerta
osoittaa, kuinka vaikea hänen oli nähdä Raamatun
kasteoppi. Ja kuitenkin hän, sen lopultakin
nähtyään, sanoo sitä Raamatun selvimmäksi opiksi.

Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi
pitänyt
minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja
osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi.

Päinvastoin avuttomuus tässä suhteessa oli täysin
ilmeinen.
Noudattaakseni Jeesuksen kehoitusta HÄNEN
kuolemansa
muistoaterian viettämisestä ja antaakseni pelastaa
itseni nurjan sukukunnan yhteydestä Jeesuksen
seuraajien joukkoon, Jumalan seurakunnan
jäseneksi,
kastatin itseni. Ja Jumala salli vaimoni kypsyä
uskossaan niin, että saatoimme yhdessä mennä yhtä
aikaan raamatulliselle kasteelle.