Viittiikö kukaan auttaa/neuvoa?

Olen 14v tyttö. Ennen olin iloinen, energinen ja ystävällinen sisaruksilleni. Olen 162cm ja noin 44kg, ok?

Nykyään olen usein allapäin, surullinen, vihainen ja väsynyt. Olen ollut allapäin marraskuusta asti. Olen viillellyt itseäni , ja vaikka kuinka ''nössöltä'' se kuulostaakin, niin itken itseni uneen ainakin neljänä päivänä viikossa. Itsemurhaa olen miettinyt joulukuusta asti vähintään jokatoinen päivä.
Ongelmani on, että olen ihastunut yhteen vuotta vanhempaan poikaan. Poika on koulussani ysillä, Eli en näe häntä enää ensivuonna, ainakaan koulussa.

Hoidan läksyt, enkä lintsaa, mutta oikeasti käyn koulussa vain pojan takia. En ole koskaan puhunut hänelle, en ole koskaan kuullut hänen puhuvan, enkä ole koskaan nähnyt hänen olevan kenenkään kanssa välitunneilla tai edes juttelevan kenellekkään. Ja tiedän, että tällähetkellä en uskaltaisi mennä juttelemaan hänelle.

Pelkään, että hän torjuu minut, koko koulu taitaa tietää, että viiltelen. Parikymmentä oppilasta nimittäin näki arpeni, ja juorut leviää todella nopeasti koulussani.
Sanoin äsken, etten ole koskaan puhunut pojalle, mutta aina kun tapaan hänet, hymyilen ja hän vastaa hymyyn, en ole nähnyt hänen hymyilevän kenellekkään toiselle.

Poika on luokalla, jossa on myös kaksi tyttöä, jotka vihaavat minua jostain syystä, vaikka en ole koskaan tehnyt heille mitään. Haukkuvat minua usein, gootiksi, huoraksi (olen neitsyt, enkä ole koskaan edes suudellut ketään), lehmäksi, ym. Pelkään, että jos menen juttelemaan pojalle, tytöt kiusaavat vielä pahemmin.

Tiedän, että saatan vaikuttaa säälittävältä. Sitä mieltä kaverini ainakin ilmeisesti olivat kun hylkäsivät minut marraskuussa.
3150
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

mulla oli viimevuonna yhen jätkän kanssa ihan samallainen tilanne. varmaan paras vinkki mitä voin sulle antaa on se et kannattaa oikeesti mennä juttelemaan sen pojan kanssa! ja oikeesti olla välittämättä mitä muut susta ajattelee.
kadun sitä vieläkin ihan kauheesti etten uskaltanut puhua sille pojalle viimevuonna. (siis hänkin oli ysillä ja lähti lukioon)

Älä välitä niistä tytöistä ja lakkaa ajattelemasta mitä muut sinusta ajattelevat. mut puhua aina kannattaaa, koska katumanpäällä olemine tekee viel kipeempää, niinku sanoin kokemusta on..

Äänestä

Jos et kerran koulussa uskalla jutella niin sitten koulun ulkopuolella. Jos ei facebookissakaan onnistu niin ota selville hänen puhelinnumeronsa tai osoitteensa ja kirjoita kirje/tekstari tai soita hänelle. Aluksi ei mitään erikoista tarvitse kirjoitella näin alkuun vaan jotain small talk juttuja tai vastaavaa.

Kirjeen lähettäminen tosiaan herättää kiinnostusta koska harva sitä enää harrastaa.

Äänestä

Älä viiltele. Viiltelemällä saat ihmiset takuu varmasti karttamaan itseäsi, eikä se todellakaan lisää mahiksiasi keneenkään päinvastoin.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


lost_hope kirjoitti:

Olen 14v tyttö. Ennen olin iloinen, energinen ja ystävällinen sisaruksilleni. Olen 162cm ja noin 44kg, ok?

Nykyään olen usein allapäin, surullinen, vihainen ja väsynyt. Olen ollut allapäin marraskuusta asti. Olen viillellyt itseäni , ja vaikka kuinka ''nössöltä'' se kuulostaakin, niin itken itseni uneen ainakin neljänä päivänä viikossa. Itsemurhaa olen miettinyt joulukuusta asti vähintään jokatoinen päivä.
Ongelmani on, että olen ihastunut yhteen vuotta vanhempaan poikaan. Poika on koulussani ysillä, Eli en näe häntä enää ensivuonna, ainakaan koulussa.

Hoidan läksyt, enkä lintsaa, mutta oikeasti käyn koulussa vain pojan takia. En ole koskaan puhunut hänelle, en ole koskaan kuullut hänen puhuvan, enkä ole koskaan nähnyt hänen olevan kenenkään kanssa välitunneilla tai edes juttelevan kenellekkään. Ja tiedän, että tällähetkellä en uskaltaisi mennä juttelemaan hänelle.

Pelkään, että hän torjuu minut, koko koulu taitaa tietää, että viiltelen. Parikymmentä oppilasta nimittäin näki arpeni, ja juorut leviää todella nopeasti koulussani.
Sanoin äsken, etten ole koskaan puhunut pojalle, mutta aina kun tapaan hänet, hymyilen ja hän vastaa hymyyn, en ole nähnyt hänen hymyilevän kenellekkään toiselle.

Poika on luokalla, jossa on myös kaksi tyttöä, jotka vihaavat minua jostain syystä, vaikka en ole koskaan tehnyt heille mitään. Haukkuvat minua usein, gootiksi, huoraksi (olen neitsyt, enkä ole koskaan edes suudellut ketään), lehmäksi, ym. Pelkään, että jos menen juttelemaan pojalle, tytöt kiusaavat vielä pahemmin.

Tiedän, että saatan vaikuttaa säälittävältä. Sitä mieltä kaverini ainakin ilmeisesti olivat kun hylkäsivät minut marraskuussa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu