Pakollisia psykologin kanssa käytyjä keskusteluja, sillä lapsettomuus tuntuu tekevän monista katkeria. Katkeruus taas ei ole hyvä piirre vanhemmuudessa.
Pitäisikö lapsettomuushoidoissa oleville olla myös psykologi?
Alaisa
4251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko Sinä taas joku onnellinen lapsia saanut, joka kauhistelee täällä kamalia lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä?
Jos voit itse ap aidosti sanoa, että elämäsi suurin virhe oli saada omat lapset, niin you are welcome to judge us, ja että ihan mieluiten luopuisit omista kersoistasi.
Että näitä ääliöitä riittää! Vitsit teillä ei ole yhtään mitään käsitystä siitä mitä lapsettomuus on, jos teillä itsellänne on lapsia. Pysykää saakutti jossain ihan muilla palstoilla. Eihän tässä ole mitään järkeä, että lapset saanut tulee tänne urputtamaan. Hei ylläpito TÄMÄ ON LAPSETTOMUUSPALSTA, joten poistakaa nämä typerät viestit, joilla ei ole mitään asiaa tälle vertaistukipalstalle. Pliis!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihminen, jolla on lapsia ei ole lapseton. Oli sitten yksi tai useampi, mutta aidosti lapseton on siis täysin vailla lasta. Piste.
Pitäisi ehdottomasti olla jokin raja sille, miten katkera maho hedelmöitetään ja vielä yhteiskunnan rahoilla.
No sitten ne psykologikäynnit pitäisi aina olla pakollisia kun elämässä tulee kriisitilanne. Jos tulee avioero, läheisen kuolema, työttömyys jne. mikä tahansa voi tehdä ihmisen katkeraksi. Tiedän myös katkeria ihmisiä jotka eivät ole puolisoa löytäneet, pitäisikö heidätkin ohjata psykologille?
Olen lapsellinen lapseton.Tiedän ja muistan miltä se tuntui omalla kohdallani. Se oli elämäni vaikein kriisi.
Tietenkin jos ilmaiseksi olisi annettu psykologin aika niin olisihan siellä voinut käydä, ei se pahitteeksi olisi. Enemmän pitäisi hoitojenkin aikana ja jo ennen sitä ja sen jälkeen puhua psyykkisestä jaksamisesta. Kyllä ne katkeruuden tunteetkin kuuluvat kriiseihin, mutta aikanaan päästään yli myös vastoinkäymisistä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, ettemme voi saada hoidoillakaan enää toista lasta. Lapsi jää todennäköisesti ilman sisarusta ellei sitten joskus adoptoida. Niin adoptiolapsen saaminenkaan ei ole itsestäänselvyys.
Onneksi edes yksi saatiin.Olen tietenkin siitä onnellinen. Katkeruus ei auta mitään eikä sillä kannata elämäänsä pilata.