Peikko-lampi

Suljettu arkku aarteineen
sateenkaaren päätä tavoittelevat haaveineen
pian, huomaathan, routa löytää sinutkin
kylmin aika ikiyössä
aaveineen

Kuiviin vuodatettu
on lähde silmistään
taustalla synnin taivaan
ei tunne Luoja maataan
ei ihmistään

Tähdistä kirkkaimmat palavat
suurempina kuin koskaan

Ei vain valaise tietä tämän yksinäisen
joka elämältään ei osannut haluta mitään

Maa painaa raskaampana kuin koskaan
rintaa puristaen avaa solmut

Paitaan pakotettuna itseään ravistaa
huuto jumalia pilkaten,
missä olette
vaikka uskonut en

Edelleen, lähde silmistään
vaikkakin kuivanut
vuodatti niin monta puroa
että elämästään sai lammen

Toivoen
että lammessa saa vain kaunein käydä

kuin myös peikot.