Kysymyksiä vauvakastelijoille.
R=Oikeat vastaukset, joita ei Raamattu kumoa,
vaan päinvastoin vahvistaa.
1. Onko Jumala kaikkina aikoina
uudestisynnyttänyt ihmisiä vauvakastelussa?
R: Ei koskaan.
2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?
R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
vauvakastelun kautta.
3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata
vauvakastelua kuin luterilainen pappismies?
R: Vauvakastelu on aina väärä.
4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu
olisi oikea?
R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.
5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?
R: Yhtä tehottomia molemmat.
6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
priiskottamista, meneekö se helvetin
iankaikkiseen tuleen?
R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti
synnytetty ennen kuolemaa, riippumatta
laittomista vauvakasteluista.
7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää
saastaista vettä?
R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta
joten päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.
8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen
olevan oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?
R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.
9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan
päälle että tapahtuu uudestisyntyminen?
R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.
10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen
jumaluuteen?
R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa,
riippumatta laittomista keksinnöistä kuten
kummit.
11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei
ole mitään kummeja?
R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on
valittu, ilman instrumentteja.
12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen
niin että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu
sanan kautta?
R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja
vaikka saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi
saarnatun sanan kautta ja/tai veden valelun
kautta tai lapsikastelussa koska Jumala ei näin
toimi.
13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt
jotakuta vauvaa ennen kastelutoimitusta?
R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta
tahdostaan.
14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta
eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
käyttäytymistä aina seitsemänteen vuoteen saakka,
jolloin kuolee kiroten Jumalaa, meneekö tämä
lapsi taivaaseen? Onko kastelussa vauvaan
sisääntungettu uudestisyntyminen rauennut tyhjään
vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
tapahtua lapsen sisimmässä?
R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee
tällaista.
14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain
syystä nauttinut Herran ehtoollista?
R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.
15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt
mutta sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä
Jumalan luokse jos kuolee sellaisena? Voiko
päästä taivaaseen samanlainen ihminen jos kuolee
ennen konfirmaatiota?
R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai
kastelussa. Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei
ole Jumalan lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio
on laiton toimitus jolla ei ole mitään tekemistä
pelastuksen kanssa.
16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä
jotka elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä,
murhaajana, ateistina jne.?
Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?
R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
uudestisyntynyt vauvakastelussa.
18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada
aikaan uudestisyntymistä?
R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
toimitus.
19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”
kasteen armo”?
R: Ei missään.
20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”
kasteen liitto”?
R: Ei missään.
21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
lapsikaste?
R: Ei missään.
22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
kummi?
R: Ei missään.
23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
hätäkaste?
R: Ei missään.
24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”
kasteen lupaukset”?
R: Ei missään.
25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”
kasteen sakramentti”?
R: Ei missään.
26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari ”
ehtoollisen sakramentti”?
R: Ei missään.
27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
rippikoulu?
R: Ei missään.
28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”
kasteen liiton uusiminen”?
R: Ei missään.
Vauvakastelu on naurettava asia, harhaoppia, sekä
taikauskoa. "Lain tykö ja todistuksen tykö,
elleivät puhu tämän sanan mukaan se on koska
heillä ei ole aamunkoittoa." (Jes.8:20, vrt.
vanha Biblia). "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä
pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa;
joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että
Poika." (2Joh.9).
ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha
Biblia); Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9;
2Joh.9.
R=Oikeat vastaukset, joita ei Raamattu kumoa,
vaan päinvastoin vahvistaa.
1. Onko Jumala kaikkina aikoina
uudestisynnyttänyt ihmisiä vauvakastelussa?
R: Ei koskaan.
2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?
R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
vauvakastelun kautta.
3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata
vauvakastelua kuin luterilainen pappismies?
R: Vauvakastelu on aina väärä.
4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu
olisi oikea?
R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.
5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?
R: Yhtä tehottomia molemmat.
6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
priiskottamista, meneekö se helvetin
iankaikkiseen tuleen?
R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti
synnytetty ennen kuolemaa, riippumatta
laittomista vauvakasteluista.
7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää
saastaista vettä?
R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta
joten päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.
8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen
olevan oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?
R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.
9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan
päälle että tapahtuu uudestisyntyminen?
R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.
10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen
jumaluuteen?
R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa,
riippumatta laittomista keksinnöistä kuten
kummit.
11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei
ole mitään kummeja?
R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on
valittu, ilman instrumentteja.
12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen
niin että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu
sanan kautta?
R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja
vaikka saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi
saarnatun sanan kautta ja/tai veden valelun
kautta tai lapsikastelussa koska Jumala ei näin
toimi.
13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt
jotakuta vauvaa ennen kastelutoimitusta?
R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta
tahdostaan.
14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta
eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
käyttäytymistä aina seitsemänteen vuoteen saakka,
jolloin kuolee kiroten Jumalaa, meneekö tämä
lapsi taivaaseen? Onko kastelussa vauvaan
sisääntungettu uudestisyntyminen rauennut tyhjään
vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
tapahtua lapsen sisimmässä?
R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee
tällaista.
14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain
syystä nauttinut Herran ehtoollista?
R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.
15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt
mutta sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä
Jumalan luokse jos kuolee sellaisena? Voiko
päästä taivaaseen samanlainen ihminen jos kuolee
ennen konfirmaatiota?
R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai
kastelussa. Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei
ole Jumalan lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio
on laiton toimitus jolla ei ole mitään tekemistä
pelastuksen kanssa.
16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä
jotka elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä,
murhaajana, ateistina jne.?
Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?
R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
uudestisyntynyt vauvakastelussa.
18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada
aikaan uudestisyntymistä?
R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
toimitus.
19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”
kasteen armo”?
R: Ei missään.
20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”
kasteen liitto”?
R: Ei missään.
21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
lapsikaste?
R: Ei missään.
22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
kummi?
R: Ei missään.
23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
hätäkaste?
R: Ei missään.
24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”
kasteen lupaukset”?
R: Ei missään.
25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”
kasteen sakramentti”?
R: Ei missään.
26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari ”
ehtoollisen sakramentti”?
R: Ei missään.
27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
rippikoulu?
R: Ei missään.
28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”
kasteen liiton uusiminen”?
R: Ei missään.
Vauvakastelu on naurettava asia, harhaoppia, sekä
taikauskoa. "Lain tykö ja todistuksen tykö,
elleivät puhu tämän sanan mukaan se on koska
heillä ei ole aamunkoittoa." (Jes.8:20, vrt.
vanha Biblia). "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä
pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa;
joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että
Poika." (2Joh.9).
ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha
Biblia); Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9;
2Joh.9.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinä tiedät Jumalan aivoitukset?
"Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?
R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
vauvakastelun kautta."
Mihin tämä varmuutesi perustuu???????
"Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
priiskottamista, meneekö se helvetin
iankaikkiseen tuleen?
R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti
synnytetty ennen kuolemaa, riippumatta
laittomista vauvakasteluista."
Mikä se on tämä tämmöinen vauvan
uudestisynnyttäminen? Aiotko todella väittää, että
osa vauvoista menee taivaaseen ja osa taas ei?????
Jumala on tosi julma, jos tekee tällaisia
jaotteluita.
"Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
saarnaavat hengellisesti kuolleille
vauvoilleen...?
Mitä ovat hengellisesti kuolleet vauvat??? Mihin
tällainen ajattelu perustuu?
"Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta
eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
käyttäytymistä aina seitsemänteen vuoteen saakka,
jolloin kuolee..."
Ei tuon ikäisillä lapsilla ole selvää (eikä edes
vähemmän selvää!) homoseksuaalista käyttäytymistä,
tuollainen ajattelu on suoraan Saatanasta.
Miksi kirkko vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
järjestelmän orjuuteen heti heidän syntymänsä
jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon
mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät
järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi
järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin
koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis
rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikastelusta,
niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei
luovu lapsikastelurituaalista. Koska siis
kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan
lapsikastelun avulla, ymmärtää jokainen hyvin,
että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikastelun mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetelua
kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä
toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena
tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa
lapsikastelurituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikastelun avulla komistuneet jäsentilastot
ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan
upottamalla veteen. Näin myös apostolit toimivat
ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41. Tämä sulkee
pois kaikki "kätilöopistot"!
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä,
että sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo",
joka merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan
runsaasti vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun
kastekertomuksista. Joh 3: 23, Apt 8: 38-39.
Viimemainitun kirjoituksen sanonnat "astuivat
veteen" ja "astuneet ylös vedestä" ei jätä
tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta oli
kysymys Raamatun päivinä.
Mistä siis koko niin sanottu epäraamatullinen
lapsikaste voi olla kotoisin, jos UT ei sitä
ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M.
Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan
historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle,
otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös
nimenantaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen
ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista
selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi
lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi
Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä
olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista
toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta,
mikä läheinen yhteys on lapsikastelulla ja
pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on
pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi
kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin
ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan
HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!"
(Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef.
2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh.
1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET
VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN
LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vastoin epäraamatullista lapsikastelukäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista
lapsikasteluopin epäraamatulliseksi
osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen
korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan
(sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin
kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä,
että lapsikaste olisi ollut käytännössä
alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa
"Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ...
Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis
Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa
mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste
tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa
teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II
palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa
kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä
vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista
ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä
kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos
lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta
peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä
kaksisataa vuotta myöhemmin olisi vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi
puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen
Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä
tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen
johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin
ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista
lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat
hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten
edessä viimeisellä tuomiolla!
Raamatussa raamatullinen evankeliumi julistettiin
aina kuulijoille, jotka olivat ymmärtävässä
iässä, jotta he voisivat ottaa uskossa Jeesukseen
vastaan syntien anteeksiantamuksen ja tehdä
parannuksen synneistään: uskoa Jeesukseen
Kristukseen henkilökohtaisesti:
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja
hänen perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi
heidän uskoon tultuaan kastaneensa, antautui
pyhien palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Jos et
tiedä vielä, niin pienet vauvat eivät antaudu
pyhien palvelukseen vaan aina palveltavaksi.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa,
Apt 10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että
raamatullisen vesikaste suoritettiin vasta
sitten, kun kastettavat, jotka olivat
Korneliuksen varta vasten tilaisuuteen kutsumia,
ensin olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli ensin
tullut Jeesukseen uskovaksi evankeliumin
kuultuaan, ja sitten hekin vasta ottivat
raamatullisen kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen
palvelusväkensäkin, jotka uskoivat Jeesukseen
kuultuaan evankeliumin, ottivat uskoon tultuaan
raamatullisen kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat
raamatullisen kasteen Apt 18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin
tultiin raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pitääkö kaikkeen suhtautua noin vakavasti! Pitää
niinkun alkaa filosofoimaan joka asiaa! Voihan
priiskottelu ja kastelu sentään! Onpa älytöntä
vouhkaamista. Et jollain on aikaa miettii ja
kirjottaa kaikennäköstä..hohhoijaa. Voikun
mullakin ois joskus noin paljon vapaa-aikaa että
ehtis ruveta oikee syntyjä syviä pohtiin. Mut
onneks ei oo.. Ateisti tai ei, jokaisen täysin
OMA asia.
Kysymyksiä lutherilaisille.
Koskapa Evankelis-Lutherilainen kirkko on Suomen
valtionkirkko on paikallaan että tarkastellaan
onko tämä kirkko ja sen oppi raamatun mukainen,
raamatullinen. ”Lain tykö ja todistuksen tykö,
jos he eivät puhu tämän sanan mukaan se on koska
heillä ei ole aamunkoittoa.” (Jes.8:20, vrt.
vanha Biblia). Siksi katson aiheelliseksi ja
oikeaksi asettaa joitakin kysymyksiä niille jotka
kiivailevat Lutherilaisen opin puolesta, sekä
muille jotka haluavat vastata. Siispä, Lutherin
opetuslapset, voisitteko luterilaisittain antaa
luterilaisen kantanne/vastauksenne näihin
kysymyksiin. Vastaukset saavat olla raamatun
mukaisia. Luulen että moni haluaa tietää onko
Lutherin oppi sama kuin raamatun Jumalan oppi.
Joitakin olen ennen kysynyt. Ei tarvitse vastata
jokaiseen kysymykseen jos ei osaa.
1. Missä kohden raamatussa käytetään termiä ”
kasteen armo”?
2. Missä kohden raamatussa käytetään termiä ”
kasteen liitto”?
3. Missä kohden raamatussa käytetään sanaa
lapsikaste?
4. Missä kohden raamatussa käytetään sanaa kummi?
5. Missä kohden raamatussa käytetään sanaa
hätäkaste?
6. Missä kohden raamatussa käytetään termiä ”
kasteen lupaukset”?
7. Missä kohden raamatussa löytyy sanapari ”
kasteen sakramentti”?
8.Missä kohden raamatussa käytetään sanapari ”
ehtoollisen sakramentti”?
9. Missä kohden raamatussa käytetään sanaa
rippikoulu?
10. Missä kohden raamatussa käytetään sanoja ”
kasteen liiton uusiminen”?
11. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
suoraan opettivat että imettäväisiä sylivauvoja
tulisi pirskottamalla ”kastaa” kolmiyhteisen
Jumalan nimeen?
12. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
kehottivat imettäväisiä sylivauvoja ottamaan
pirskotuskastetta Jeesuksen nimeen?
13. Missä kohden raamattua tulee selvästi ilmi
että imettäväiset sylivauvat tulivat
pirskottamalla kastetuiksi?
14. Missä kohden raamattua imettäväinen sylivauva
suullaan tunnustaa uskoa Herraan Jeesukseen sekä
tulee upottamalla kastetuksi?
15. Missä kohden raamattua Kristus asetti
joitakin ”arkkipiispoiksi”? Missä kohden
raamattua löytyy titteli ”arkkipiispa”?
16. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
opettivat ns. ”konfirmaatiosta”?
17. Missä kohden raamattua apostolit pitivät
teini-ikäisille ns. ”rippileiriä”?
18. Missä kohden Uudessa Testamentissa löytyy
sana ”tuomiokapituli”? Ja missä sanotaan että
kyseinen ”tuomiokapituli” kokoontui päättämään
seurakuntien asioista?
19. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
opettivat ”kirkollisverosta”? Missä kohden
raamattua sanotaan että opetuslapset uskollisesti
maksoivat ”kirkollisveroa”?
20. Missä kohden raamattua Kristus opetti että
Hänestä on lupa tehdä tai käyttää kuvia?
21. Missä kohden raamattua apostolit opettivat
että Kristuksesta saa tehdä kuvia sekä sellaisia
käyttää?
22. Missä kohden raamattua sanotaan että
alkuseurakunta teki ja käytti kuvia Mestaristaan?
23. Missä kohden raamattua sanotaan että
alkukristityt käyttivät ns. krusifikseja,
riipuksia jossa kuvataan ristiinnaulittua
Kristusta?
24. Missä kohden raamattua opetetaan selvästi
että Jumala uudesti synnyttää imettäväistä
sylivauvaa kun ”pappi” pirskottaa vesipisaroita
hänen päänsä päälle samalla kun puhuu jotain
ylevää tekstiä?
25. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
kehoittivat perustamaan ns. ”pappisseminaareja”, ”
raamattukouluja”, ”teoloogisia instituutteja”
jne.? Missä kohden apostolit kiittivät Herraa
näiden olemassaolon ansiosta?
26. Missä raamatun mukaan oli alkuseurakunnan
ensimmäinen ”pappisseminaari” tai ”raamattukoulu”
tai ”teologinen instituutti”?
27. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
opettivat että seurakunnan pastorilla tulee olla
vakituinen kuukausipalkka?
28. Mikä tai mitkä paikallisseurakunnat, raamatun
mukaan, maksoivat Paavalille, apostolille,
vakituista kuukausipalkkaa?
29. Kehoittiko Kristus tai apostolit, raamatun
mukaan, pastoreita vaatimaan vakituista palkkaa
seurakunniltaan?
30. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
neuvoivat seurakuntia pitämään kirpputoreja,
basaareja, arvontaa, kakunmyyjäisiä jne. että
saisivat rahaa seurakunnan ”eri
toimintamuodoille” sekä lähetystyötä varten?
31. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
neuvoivat opetuslapsia viettämään ns. Jeesuksen
syntymäpäivää?
32. Missä kohden raamattua sanotaan että
alkuseurakunta vietti joulua Kristuksen
syntymäpäivän kunniaksi?
33. Raamatun mukaan, minkä paikallisseurakunnan
kokoustilaan raahattiin ensimmäinen joulukuusi?
Kuinka tärkeä joulupukki oli alkuseurakunnalle,
raamatun mukaan?
34. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
selvästi sanoivat että Jumalan valittu,
Kristuksen lunastama, ja Hengen sinetöimä ihminen
meni kadotukseen kuoltuaan? Kuka oli tämä
ensimmäinen, jos nimeä annetaan raamatussa?
35. Missä kohden raamattua Kristus sanoi että Hän
mahdollisesti tulee kadottamaan joitakin joita
Isä oli Hänelle antanut?
36. Missä kohden raamattu sanoo että Kristus
epäonnistuisi omiensa pelastamisessa niin
täydellisesti että yksi näistä hukkuisi tuliseen
järveen?
37. Missä kohden raamattua Kristus tai apostolit
selvästi opettavat että Jumala valitsi ihmisiä
pelastukseen sen perusteella että Hän näki että
he tulisivat vauvakasteesta osallisiksi maan
päällä?
32. Missä kohden raamattu selvästi sanoo että
Kristus yrittää epätoivoisesti pelastaa koko
ihmiskuntaa, ja että Hän on sen onnistumisessa
riippuvainen ihmisen ns.vauvakasteesta? Onko
tällainen Kristus suvereni ja kaikkivaltias ja
voitokas? Löydätkö tätä Kristusta Jumalan
Sanasta?
33. Missä kohden raamattu löydetään sana
sakramentti? Mitä raamattu sanoo että sakramentti
tarkoittaa?
34. Missä raamattu opettaa että kun Jumalan
kirjoitettu sana yhtyy aineeseen syntyy
sakramentti?
35. Millä alkuseurakunnalla oli pappi?
Vastaukseksi ei nyt kelpaa Jeesus Kristus.
36. Missä kohden raamattua kerrotaan mitä
vaadittiin että voisi olla tuomiorovasti?
38. Missä kohden raamattua apostolit tai Herra
Jeesus kehoitti jotain ihmistä mennä
ripittäytymään jollekin papille?
39. Missä kohden raamattua joku apostoli tai
opetuslapsi ns. julisti toisen kuolevaisen
syntejä anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja veressä”?
40. Missä kohden raamattua kerrotaan mitkä oli
diakonissaviran vaatimukset?
41. Mikä on raamatun mukaan ns. kirkkoneuvoston
tehtävä?
42. Missä kohden raamattua selvästi opetetaan
että Jeesuksen Kristuksen ihmisyys on osa
kolmiyhteistä jumaluutta?
43. Missä kohden raamattua selvästi opetetaan
että Kristuksen ihmisyys on kaikkialla
universumissa läsnä, jopa kivessä, kirjassa,
leivässä, viinissä jne.?
44. Missä kohden raamattua opetetaan selvästi
että seurakunnan tulee olla sidottu valtioon?
45. Missä kohden raamattu selvästi opettaa että
Uuden Testamenti apostolisen seurakunnan jäseninä
voi olla homouden harrastajia, vapaamuurareita
tms., ateisteja, alkoholisteja,
huumeidenkäyttäjiä, noitia, varkaita jne. ilman
että harjoitetaan seurakuntakuria heidän
kohdallaan?
46. Missä kohden raamattu selvästi opetetaan että
sylivauvojen taivaaseen meneminen on kiinni
vauvakasteesta?
47. Missä kohden raamattua opetetaan että
vauvojen uudestisyntyminen on riippuvainen
vanhempien tahdosta kastattaa lapsi
pirskottamalla?
48. Missä kohden raamattua opetetaan selvästi
että ihminen voi ns. pikkuhiljaa kasvaa uskoon?
49. Kuinka monta kertaa löydämme UT:n
kirjoituksista tärkeän instituution nimeltä ”
kirkko”?
50. Missä kohden raamattua löytyy sana
kansankirkko?
51. Missä kohden UT:ta Jumala, Kristus, tai
apostolit nuhtelevat tai syyttävät isiä ja äitejä
kun eivät ole antaneet pirskottamalla kastattaa
vauvojaan?
52. Missä kohden raamattua opetetaan että
lapsikasteen saanut vauva pysyi apostolien
opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä sekä leivän
murtamisessa?
53. Missä kohden raamattua opetetaan että Herra
Jeesus vauvana kastettiin priiskottamalla jonkun
uskonnollisen papin toimesta?
54. Missä kohden raamattua opetetaan selvästi
että joka opettaa että Herran ehtoollinen on
muistoateria ja symboloi Kristuksen kärsimystä
Golgatalla on sielujen murhaaja?
Jos luterilaisena pitäydyt Lutherin "oppiin"
kastekysymyksessä, niin voit lukea mielen
virkistykseksesi Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:
"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan
sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.
Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta
synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.
Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:
Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.
Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.
MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?
Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."
Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.
Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE,
ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!
Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero
ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!
Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle
ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN
EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.
USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.
Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!
Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)
Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.
"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat
Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!
Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.
Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.
Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.
Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:
"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."
Luther perustelee tätä näkemystään:
"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".
Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.
Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."
Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.
Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.
Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.
Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän
totesi:
"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."
Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.
Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.
Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.
Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.
Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteluoppi on kotoisin.
Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta.
En oo löytäny Raamatusta tähän päivään mennessä
mitään mikä puolustais sitä kastetta joka nykyään
tehdään vauvoille. Minutkin kastettiin niin,
mutta viime kesänä oltuani puolisen vuotta
uskossa päätin että haluan upotuskasteen niinku
Raamatussa lukee. Enkä ole sitä katunut
päivääkään, päinvastoin.
Synnyin isäni kuoleman jälkeen kotiin, jossa ei
uskonnolle ollut sijaa, joten minut kirjattiin
siviilirekisteriin.
Parin vuoden päästä äitini solmi uuden
avioliiton.
Mies kuului kirkkoon, joten äitini palasi ja
minut liitettiin myöskin evankelisluterilaiseen
seurakuntaan. Vaikka olin jo yli
puolitoistavuotias tuolla hetkellä, en muista
mitään toimituksesta. Sen teidän, mitä ihmiset
ovat minulle kertoneet.
Seisoin tuolilla ja pappi valeli päätäni vedellä.
Ennen toimitusta hän oli miettinyt, mitä minä
sanoisin tai tekisin. Hyvinhän kaikki kävi, joten
kummit, vanhemmat ja pappi olivat tyytyväisiä.
Kuitenkin kävi siten, että nelikymppisenä alkoi
mieltäni vaivata iäisyyskysymykset. Olin noita
asioita pohtinut jo vuosia, mutta sitten ei enää
riittänyt omat voimat, vaan oli todella "tehtävä
parannusta". Tietoisesti otin tuon askeleen, ja
sen todistukseksi kasteen. Nyt vasta koin olevani
itse asiassa mukana.
Koin todellisen pelastuksen ilon. Olin ja olen
edelleen varma siitä, että Jeesus on minunkin
Vapahtajani ja Pelastajani, vaikka tuosta
päivästä on kohta 20 vuotta. Oikea kaste on se,
kun tietää, mitä tekee ja ottaa vastaan Jumalan
lahjan, pelastuksen, sillä joka uskoo ja
KASTETAAN, se pelastuu. Kiitos Herralle, että
olen saanut tämän kokea ja elämäni muuttui
kertaheitolla elämisen arvoiseksi.
Raamattuhan on ihmiskeksintöä. Eikö ole ihan
samantekevää, onko ihminen ollut Luther, paavit
vai apostolit vai ne, jotka apostolien kuoleman
jälkeen kirjoittivat muistiin sen, mitä muistivat.
Ja kirjanakin Raamattu on ihmisten valitsema
kokoelma erilaisita lähteistä peräisin olevia
kirjoituksia. Hyvin suuri osa löydetyistä
teksteistä on eri syistä jätetty pois.
Ei uskolla ja Raamatulla ole mitään tekemistä
keskenään. Raamattu on ihmisten kokoama
historiankirja juutalaisista perimätiedoista ja
muista kirjoitelmista. Jos Raamatun mukaan koettaa
elää joissain asioissa, pitäisi johdonmukaisuuden
vuoksi elää kaikissa. Ja se ei onnistu nykyaikana,
kun maailma on aivan toisenlainen kuin Raamatun
kirjoitusten aikoihin.
mee kastelee vuotees.
Pienten lasten, vauvojen, kasteleminen on
yksi katolisen kirkon ja sitä kasteopissa
seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja
arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina,
lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi
maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten
astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan
lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta
pian tämän syntymänsä jälkeen."
Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus)
s. 319 kohta 1250.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä
kirkonkulmakivioppi myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus
toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!
Se on ihmistekoinen traditio!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteluun.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastelemistavan harjoittamisen erityisen
sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten
kastelemistapahtumasta.
Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää
riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja
vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta
Kristuksesta.
Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina
pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat
tulleet uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun
hetunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta,
uskomaantai tunnustamaan syntejään. Sen tähden
heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi
apostoli Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi:
"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon,
Paavali kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2.
Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä
ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti
ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit
vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Ellei lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei
päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.
Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä
tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se
kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden
suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen
pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen
paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin,
ellei se sanoudu irti lapsikastelusta ja opeta
Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa
rajansa selviksi maailmaan.
Uskonpuhdistus kumosi 1500-luvulla käsityksen,
jonka mukaan pelastussaadaan
vain katolisen kirkon jakamien sakramenttien
välityksellä ilman
henkilökohtaista uskoa. Sakramentit eli
armonvälineet, kuten kaste ja
ehtoollinen, vaikuttavat vain uskon kautta
ihmisen autuudeksi. Eli kuten Luther
ilmaisee asian Vähä-katekismuksessa: "Kaste
vaikuttaa syntienanteeksisaamisen,
vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa
iankaikkisen autuuden kaikille,
jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset."
Vallankumouksellista entiseen nähden olivat sanat
"kaikille jotkauskovat".
Näissä sanoissa kristillisyyden painopiste oli
ratkaisevasti siirtynyt uskon
ulkoisista muodoista henkilökohtaisen vakaumuksen
todellisuuteen.
Tässä
periaatteessa piili koko se vapauden siemen, joka
synnytti uuden länsimaisen
herätysliikkeen. Sisäistä uskon todellisuutta
alettiin pitää tärkeämpänä kuin
vanhaa armonvälineiden ympärille pelkistynyttä
toimintaa.
Kastevesi uudestisynnyttävänä objektina esim.
lapsikasteen yhteydessä on
kuitenkin puhdas katolinen teesi.
Vasta sisäisen uudestisyntymisen todellisuus
uskoontulleessa ihmisessä tekee
sitä seuraavasta kasteesta todellisen "peson" eli
uudestisyntymisenpesun.
Paavalihan käyttää Tiit. 3:5:ssä sanontaa
"pelasti hän meidätuudestisyntymisen
peson.. kautta" eli viittaa omaan kokemukseensa,
kun hän kääntyi Damaskon
tiellä ja otti kolmen päivän kuluttua itse
kasteen - Paavalia ei kastettu
lapsena.
Uskonpuhdistajan taipuminen uudestisyntymisen
käsitteessä
Tässä vaiheessa on syytä lainata Lutherin
käsitystä uudestisyntymisestä, joka
poikkeaa täysin katolisen kirkon käytännöstä ja
opista:
"Joka tähän saarnaan
uskoo, uskoo siis että Kristus on kuollut ja
ylösnoussut hänen edestänsä,
hänessä on Kristuksen ylösnouseminen osoittanut
voimansa ja sen kautta hän
uudestisyntyy, toisin sanoen Jumala uudestiluo
hänet omaksi kuvakseen ja
vuodattaa Pyhän Hengen hänen päälleen, hän oppii
tuntemaan Jumalan armollisen
tahdon, hän saa sellaisen sydämen, mielen,
rohkeuden, tahdon ja ajatukset,
joita ei kenelläkään tekopyhällä eikä kerskurilla
ole...". (Nun freut euch
lieben Christen Gemein, 1. Piet. 1:3:n
selitystä).
Edelleen Luther opettaa: "Miten tämä
(uudestisyntyminen) tapahtuu? Näin:Jumala
antaa sanan, evankeliumin, levitä ja pudota
siemenen tavoin ihmissydämiin.
Missä sydän vastaanottaa tuon siemenen, siellä
Pyhä Henki luo uuden ihmisen;
siitä tulee aivan toinen ihminen, jonka
ajatukset, sanat ja teot ovat toiset.
Sinä muutut täydelleen." (1. Piet. 1:22,23:n
selitystä).
"Hän (Jumala) aloittaa iankaikkisen elämän
saarnaamalla sinullesuusanallista,
kuultavissa olevaa sanaa ja tämän ohella antaa
sinulle sellaisen mielen, että
sinä vastaanotat sanan ja uskot Häneen". (Joh.
3:36:n selitystä).
Lutherin selkeä opetus uudestisyntymisestä
ymmärrettävän sanan kuulemisen
perusteella on ristiriidassa katolisen opin
kanssa, jonka mukaan kastevesi
aiheuttaa lapsen uudestisyntymisen tiedottomassa
olotilassa. Tässä kohden
katolinen opetus sekoittui kuitenkin myöhemmin
Lutherin opetuksiin. Luther,
vaikka oli valtava uskonpuhdistaja, taipui
katoliseen kasteperinteeseen tässä
valtiokirkon olemassaolon ydintä koskettavassa
kysymyksessä.
Uskonpuhdistaja
itse myöntääkin saaneensa uskonpuhdistuksen
periaatteet Jumalalta, mutta
kasteen paavilta (Galatalaiskirjeen selitys s.
100).
Näin sakramentaalinen kastekäsitys jäi
vallitsemaan luterilaista teologiaa ja
merkitsemään puhdasoppisessa muodossaan koko
pelastusta.
Luther itse tosin olisi halunnut ulottaa eräässä
vaiheessa uskonpuhdistuksen
koskemaan myös uskovien seurakuntajärjestystä ja
kenties kastettakin.
Kirjasta
"Saksalainen messu ja jumalanpalvelusjärjestys"
vuodelta 1526 käyilmi, että
Luther erotti toisistaan valtionkirkon ja
raamatullisen seurakunnan:
"Oikean
evankelisen seurakuntajärjestyksen ei pitäisi
olla niin yleinen kuin torilla
kaiken kansan seassa, vaan niiden, jotka todella
tahtovat olla kristittyjä...
pitäisi merkityttää nimensä ja pitää yksityisiä
kokouksia... rukoillakseen,
lukeakseen, kastaakseen... puoleensa vetävällä ja
yksinkertaisemmalla tavalla,
ja kaiken määrääjänä olisi sana ja rakkaus. Mutta
minä en voi enkä tahdo vielä
järjestää sellaista seurakuntaa. Sillä minulla ei
ole vielä kansaa eikä
henkilöitä sitä varten."
Tässä oli vedenjakaja ja se ratkaiseva askel,
joka Lutherilta jäi ottamatta ja
joka olisi ulottanut uskonpuhdistuksen jopa
kasteeseen saakka. Vaikka hän
kannattikin aluksi omantunnonvapautta
uskonasioissa, taipui hän myöhemmin
kannattamaan kuolemanrangaistusta ja niin
sanottujen anabaptistien
(uudestikastajien) vainoamista allekirjoittamalla
lausunnon yhdessä
Melanchtonin kanssa vuonna 1536.
Zwingli oli Sveitsissä jo kymmenisen vuotta
aiemmin asettunut kannattamaan
kuolemanrangaistusta uudestikastajille
keisarillisen lain mukaisesti.
Mistä kaikki alkoi?
Pian Uuden testamentin kirjoittamisen jälkeen
Raamatulle vieraat virtaukset
aiheuttivat sen, että kasteen merkitystä
pelastuksessa alettiin ylikorostaa.
Vähitellen se irroitettiin täysin aiemmin
käsittelemistämme raamatullisista
yhteyksistään, eli uskosta, parannuksesta,
syntien anteeksisaamisesta ja
uudestisyntymisen kokemuksesta.
Mitä laajemmalle pakanamaihin evankeliumi levisi,
sitä alttiimmaksi seurakunta
kävi pakanallisen filosofian ja mystiikan
vaikutuksille.
Kaste
rituaalinomaisena ulkoisena toimituksena oli
luonnollisestikin erityisen altis
saamaan sitä mystillistä hohtoa, joka oli totuttu
liittämään vieraiden
uskontojen mysteereihin, joissa erilaiset
kastetoimitukset olivat jo vanhastaan
tuttuja.
Vielä 100-luvulla kastekäytäntö oli Uuden
testamentin mukainen: uskoviksi
tulleet kastettiin välittömästi vedessä
upottamalla. Didakheessa eli
Kahdentoista apostolin oppi-nimisessä kirjassa,
joka on kirjoitettu noin vuonna
100, annetaan ohjeita kastaa "mieluiten
juoksevassa vedessä", mutta
hätätapauksessa "valelemalla kolmasti". Siinä on
myös maininta:"Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Kaste oli vielä uskoviksi
tulleiden kaste, mutta suuntauksena oli jo
saattaa lisämääräyksiä kasteen
yhteyteen. Myös aika kääntymyksen ja kasteen
välillä saattoi venyä pitkäksi,
koska kääntymykset kävivät harvinaisemmiksi ja
kastekokelaiden uskon laadusta
tahdottiin varmistua.
Samoihin aikoihin kirjoitetussa Hermaan
paimenessa esiintyy myös uskovien
kaste, jota kutsutaan "veden sinetiksi". Uskovien
katsottiin kantavansyntejään
kasteeseensa saakka, joka vasta vapautti hänet
niistä. Huomattava käänne
tapahtui vuonna 150 Justinus Marttyyrin kohdalla,
joka kuului varhaisiin
kirkkoisiin. Hän alkoi nimittää kastetta
varsinaiseksi uudestisyntymiseksi.
Raamatun mukaanhan uudestisyntyminen tapahtuu
uskovaksi tulon yhteydessä,
jolloin ihmiseen pannaan Pyhän Hengen sinetti
(Ef. 1:13), kuten Luther myös
opetti. Justinuksella oli kuitenkin käsitys, että
vasta vesikaste merkitsee
uskoontulleiden uudestisyntymisen hetkeä: "Sitten
me viemme heidät johonkin
paikkaan, jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät
samalla tavalla kuin mekin
uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin
vesipeson...".
Kasteen nimittäminen uudestisyntymiseksi oli se
siemen, josta kasvoi
sakramentalismi: koko uskoontulo voitiin
myöhemmin korvata pelkällä
kastetoimituksella. Kehitys kulki vääjäämättä
tähän suuntaan, vaikka Justinus
vielä pitikin selkeää uskonratkaisua kasteen
saamisen edellytyksenä.
Valtiokirkkolaitoksen kehittyminen
200-luvulla tilanne oli jo täysin toinen:
Virkapappeus oli astunut yleisen
pappeuden ja armolahjoihin perustuvan
paimentehtävän sijaan. Nimitettiin
piispoja, jotka saivat kukin useita seurakuntia
johdettavakseen. Vapaiden
paikallisten seurakuntien yläpuolelle kehitettiin
voimakkaasti kirkollisia
johtoelimiä.
Ajan mittaan hylättiin kaikki, jotka eivät
taipuneet piispainkokousten
päätöksiin. Huomattava teesi eli oppilauselma oli
piispa Kyprianuksen 200-luvun
puolivälissä julkaisema kirjoitus "Katolisen
kirkon yhteydestä".Kirkko alkoi
merkitä pelastuslaitosta, jonka ulkopuolella ei
ollut iankaikkista elämää.
Tämän opin muotoili lopullisesti ehkä kuuluisin
kirkkoisä Augustinus 400-
luvulla. Sakramentit, kuten kaste ja ehtoollinen,
olivat täysin kirkon
hoidossa. Vain niiden välityksellä oli pelastus
saatavissa. Oppi Jeesuksen
sovitustyöstä ja henkilökohtaisesta
uskonvanhurskaudesta jäi taka-alalle.
Tärkeintä oli päästä osalliseksi sakramenteista.
Keisari Konstantinus antoi vuonna 313
kristinuskolle tasavertaisen uskonnon
aseman Rooman valtakunnassa, ja vuonna 323 siitä
tuli valtionuskonto. Kirkosta
oli tullut huomattava mahtitekijä valtakunnassa.
Siksi keisaritkin sekaantuivat
kirkollisiin kysymyksiin.
Tämä kirkko tahtoi luonnollisestikin elää
yleisenä eli katolisena
kansankirkkona. Siksi se omaksui hiljalleen
jalansijaa saaneen lapsikasteen
perustakseen. Valtiokirkkoa ei voinut olla
olemassa ilman välinettä, jolla
kaikki syntyneet kansalaiset saatettiin
johdonmukaisesti sen yhteyteen. Melko
pian oppikysymyksistä tuli myös valtion
lainsäädännön asioita. Rooman
valtakunnassa alettiin siinä yhteydessä vainota
siellä täällä eläviä
apostoliselle opille uskollisia
herätyskristittyjä ja seurakuntia.
Vuonna 413
säädettiin katolisen kirkon jäsenen kastamisesta
kuolemanrangaistus.
Lapsikasteen vakiintuminen
Ensimmäinen maininta lasten kastamisesta esiintyy
kirkkoisä Tertullianuksella
vuoden 200 tienoilla. Yllättävää on, että tässä
maininnassa hän nimenomaan
vastustaa sitä. Quintilla-niminen nainen opetti,
että lapsetkin tulee kastaa,
mutta kyse ei ollut sylilapsista, vaan teksteissä
käytetään sanaa"parvulus",
joka merkitsee 6-12 vuotiaita.
Tertullianus kirjoittaa: "Ne, jotka ymmärtävät
kasteen tärkeyden, pelkäävät ennemmin saavansa
kasteen liian aikaisin kuin
siirtävänsä sen liian kauaksi. Oikea usko on
varma pelastuksesta."
On selvästi nähtävissä etteivät suinkaan
"kirkkoisät ole perineetapostoleilta
tavan kastaa lapsia." Tällainen lause on pantu
Origeneen (k. v. 254)suuhun.
Tämä usein siteerattu lause sisältyy
kiistanalaiseen latinalaiseen käännökseen
kirkkoisän teksteistä. Kääntäjät Hieronymus ja
Rufus tunnustivat itse tehneensä
lisäyksiään kirkkoisän teksteihin.
Apostoleilta perityiksi tavoiksi katsottiin 200-
luvulla muutenkin mitä
moninaisimpia asioita. Sääntönä oli "quod semper,
quod ubique, quod abomnibus"
eli apostolista oli se, minkä kaikki ihmiset,
kaikkina aikoina ja kaikkialla
hyväksyivät.
Jo ennen Origneen aikaa yleistyivät seuraavat
kasteeseen liittyvät asiat, joita
pidettiin apostolisena perinteenä: riivaajien
ulosajaminen kasteen yhteydessä,
kastetun voiteleminen öljyllä ja maidon, hunajan
ja suolan antaminen hänelle.
Kastettava seppelöitiin, kaunistettiin kukilla ja
puettiin valkoisiin
vaatteisiin. Kasteen jälkeen ei saanut kylpeä
viikkoon jne.
On selvää, ettei tällaisia tapoja peritty
Kristuksen apostoleilta, mutta
kuitenkin jopa Tertullianus hyväksyi ne ja
puolusti niitä sellaisina, vaikka
vastustikin lasten kastetta. Origenes hyväksyi
puolestaan melko nuoriakin
lapsia kasteelle, mutta edellytti heiltä
omakohtaista uskonratkaisua. Kaste oli
upotuskaste.
Kolmannella vuosisadalla käsitys kasteen
uudestisynnyttävästä voimasta oli jo
yleisesti levinnyt. Eri maissa lapsikaste sai
sijaa hitaamin tai nopeammin.
Varsinainen sylilasten kaste syntyi piispa
Kyprianuksen toimikaudella Karthagon
kirkolliskokouksessa vuonna 253.
Kokouksessa esitettiin kuusi perustetta
vastasyntyneiden kastamiselle. Huomattava on,
ettei näissä perusteissa viitata
sanallakaan Jeesuksen käskyyn tai apostoliseen
käytäntöön.
Myös osallistuminen ehtoolliselle avattiin
tuolloin sylilapsille. Samalla
otettiin käytäntöön kummijärjestelmä, kasteveden
vihkiminen, uhrit vainajien
puolesta sekä munkki- ja nunnalaitos.
Kaikki perin epäraamatullista saatanan sepitystä.
Upotuskastetta sovellettiin edelleenkin
lapsikasteen vakiinnuttua hitaasti
kirkkolaitoksen käytännöksi. Vasta vuonna 1311
Ravennan kirkolliskokouksessa
hyväksyttiin valelu virallisesti tasavertaiseksi
upottamisen kanssa.
Itämainen
eli ortodoksinen kirkko on sen sijaan aivan viime
aikoihin saakka pitäytynyt
upotuskasteessa. Kasteopin kehityskulku oli tähän
asti siis seuraava:
1. Kasteelle alettiin omaksua yhä korostetummin
pelastava merkitys.
2. Kasteen alettua merkitä uudestisyntymistä
alettiin vähitellen kastaa myös
lapsia.
3. Kehittynyt valtiokirkkolaitos omaksui
lapsikasteen perustakseen.
Uskonpuhdistuksesta tähän päivään
1500-luvulle tultaessa katolisen kirkon rappio
oli kypsyttänyt maaperän
historialliselle uudistukselle: anekauppa, Marian
jumalointi, pyhimysten
palvonta, luostarilaitos, Vanhasta testamentista
sovellettu pappislaitos,
syntien edestä uhraaminen, pelastuminen tekojen
kautta, kiirastulioppi jne.
vallitsivat yhdessä moraalisen rappion kanssa.
Suhde kirkkoon määräsi täysin
uskonkäsityksen ja sääteli yksilön omaatuntoa.
Tässä tilanteessa kirkko sai
vastaansa Lutherin teesit.
Uskonpuhdistuksen pääperiaatteet olivat
vallankumoukselliset:
1) Ihminen tulee
autuaaksi yksin uskosta ja yksin armosta.
2) Raamattu on kaiken elämän ja opin
ainoa ojennusnuora.
Vasta omakohtaisen uskon kautta määräytyy ihmisen
suhde
kirkkoon eikä päinvastoin.
Protestanttiset uskonpuhdistuskirkot ovat
sittemmin historian saatossa jälleen
lähentyneet emoyhteisöään katolista kirkkoa.
Yhtenä - eikä suinkaan
vähäisimpänä - syynä voitaneen pitää keskeisen
lapsikastekäytännön säilymistä
uskonpuhdistuksesta huolimatta.
Uskonpuhdistuskirkot samoin kuin vapaat
seurakunnatkin ovat kaikkina aikoina
maksaneet olemassaolonsa joutumalla jonkinlaisen
kapinallisen rooliin
vallitsevan kirkollisen järjestyksen kannalta
katsottuna. Nykyinenkin jännite
lapsikasteen ja uskovien kastekäytännön välillä
on nähtävä tämän pitkän
historiallisen kehityskulun valossa.
Tätä jännitettä tuskin voi poistaa niin
kauan kuin nämä kaksi linjaa ovat olemassa.
Puhtaasti teologiselta kannalta katsottuna
nykyisin voi havaita lähinnä kolme
kasteeseen liittyvää virhekäsitystä, jotka
poikkeavat alkuperäisestä
kristillisestä kasteesta:
1. Lapsikaste annetaan, koska lapsi on syntinen.
Kaste poistaa perisynnin,
uudestisynnyttää ylhäältä ja tekee otolliseksi
(luterilainen käsitys).
2. Lapsikaste annetaan, koska lapset ovat jo
Jumalan lapsia: "Kaste onselitys
siitä, että lapsi kuuluu Jumalalle" (Hughes,
metodismin käsitys).
3. Uskovien kaste on vertauskuvallinen toimitus,
tunnustustoimi, jolla
liitytään seurakuntaan ja jolla ei ole merkitystä
pelastuksen kannalta
(kirjoittamaton melko yleinen käsitys vapaissa
suunnissa).
Kasteen raamatullinen merkitys
Kaiken edellämainitun yläpuolella pysyy
järkkymättä voimassa Raamatun kaste,
jonka Herra Jeesus on asettanut ja jota apostolit
toteuttivat malliksi kaikille
aikakausille:
Uskoviksi tulleiden upotuskaste, jonka kautta
pelastus vastaanotetaan yhdessä
uskon kanssa (Mark. 16:16). Se saa sisältönsä
uskoontulossa tapahtuneen
uudestisyntymisen todellisuudesta syntielämän
hautana (Kol. 2:12) ja
uudestisyntymisen pesona (Tiit. 3:5). Sen paikka
on kääntymyksen yhteydessä
(Ap.t. 2:38) ja se tapahtuu Herran Jumalan
nimeen.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa
uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
Raamatun mukaisesti. Paavali
itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri
heille hän kirjoitti että on
vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef.
4:5). Apostoli oli tarkka. Vain
se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat
uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan
kasteen (Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi
usko.
Jos sinulla aiemmin on ollut
uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta
uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen
erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa
omaksesi uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu
toimitus kuin Herran Jeesuksen
asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se
merkitsee sitä että sinua ei vielä
koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan
mukaisella yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan
Uuden Testamentin opetus ja
käytäntö. Ihmisten tulkinnat ja historiallinen
kehitys ovat jättäneet jälkensä
kaikkeen, mutta myöhempien vuosisatojen kehitys
ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä
sen teologia ja käytännön toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena
kasteena.
en kannata lapsen kastamista sillä siinä luvataan
jotai lapsen puolesta..olen kristitty,uskossa ja
kaikkkea mutta hivenen olen myös mennoniitti