olen miettinyt

Pienten lasten, vauvojen, kasteleminen on
yksi katolisen kirkon ja sitä kasteopissa
seuraavien kirkkojen ratkaisevimpia ja
arveluttavimpia oppeja.

Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine
ihmisluontoineen ja perisynnin saastuttamina,
lapsillakin on tarve saada uusi syntymä
kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten
vapauden valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi
maksuttomuus ilmenee nimenomaan pienten lasten
astamisessa. Kirkko ja vanhemmat kieltäisivät
lapselta korvaamattoman armon tulla Jumalan
lapseksi mikäli he eivät soisi hänelle Kastetta
pian tämän syntymänsä jälkeen."

Näin siis KKK:ssa (Katolisen kirkon katekismus)
s. 319 kohta 1250.

Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä
kirkonkulmakivioppi myös on peräisin:

"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus
toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)

Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!

Se on ihmistekoinen traditio!

Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:

"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman
alkeisvoimiin eikä Kristukseen." Kol. 2:8.

Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteluun.

Kaste Raamatussa

Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastelemistavan harjoittamisen erityisen
sekoittavaksi ja hämmentäväksi, on se, että
Raamattu ei kerro yhdestäkään pienten lasten
kastelemistapahtumasta.

Sitä vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää
riittävän vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja
vastaanottavat evankeliumin Jeesuksesta
Kristuksesta.

Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:

"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta
vedestä."Matt. 3:16.

Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina
pelastusta.

Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.

"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t.
8:38.

Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat
tulleet uskoon:

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.

Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:

"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun
hetunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.

Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat eivät pysty katumaan, tekemään parannusta,
uskomaantai tunnustamaan syntejään. Sen tähden
heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä raamatulliselle kasteelle.

Filippiläinen vanginvartija

Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi
apostoli Paavalia, kysyi:

"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)

Paavali vastasi:

"Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).

Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon,
Paavali kastoi hänet (jae 33).

Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2.
Luvussa:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin 3000 sielua." Ap.t. 2:41.

Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä
ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja
Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat
kasteen, sekä miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti
ja suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
katolisuus vaatii vastasyntyneet pienet lapset,
vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?

Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa
sydämessäsi.

Johtopäätöksen aika tässä asiassa.Kun sinä olit
vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain
vähän vettä?

Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?

Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman
aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Ellei lapsikastelua poisteta käytännöstä, ei
päästä eroon pakanallisesta paavillisuudesta.

Lapsikastelun säilyttämisen vuoksi Lutherin hyvä
tarkoitus ajautui karille, ja tänä päivänä se
kirkko, joka on kantanut taannoin paavillisuuden
suurimman vastustajan nimeä, on itse ilmeisen
pakanallisen paavillinen ja luisuu vähitellen
paavin, Lutherin mukaan antikristuksen, syliin,
ellei se sanoudu irti lapsikastelusta ja opeta
Raamatun mukaisesti kasteesta ja valvo ja raivaa
rajansa selviksi maailmaan.

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään
tapauksessa koskaan epäraamatullista
lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja
tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen
evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen
opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan
edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan
juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota
itsesi katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille
ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja
kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt
ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti
pelastetut ottivat sitten raamatullisesti
kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he
kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti
hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?'
Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja
sanoi: 'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat
kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen.
Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti
minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit
— että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi
Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin
hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa
Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä
uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en"
(=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki
tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä
ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan
uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt.
16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin
he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa
olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja
riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin
monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).

Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan
perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja
että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin.
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista
epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan
Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen
opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä.
Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat
Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään
tapauksessa koskaan epäraamatullista
lapsikasteluharhalahko-oppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja
tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen
evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen
opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan
edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan
juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa
Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15):
Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen
kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin
heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Niinpä,-

Neuvostoliitto sortui kun sensuuri ei enää
pystytty ylläpitämään.

Vapaa tiedonsaanti oli sortumisen merkittävä syy.

Sensuurilla ei enää pystytty hallitsemaan
joukkoja.

Luulempa, että monet opit tulevat sortumaan tämän
vapaan tiedonkulun aikana.

Opeilla hallitut ihmiset alkavat saamaan tietoa
muualtakin kuin oppikunnaltaan.

Luulempa, että lapsikasteluharhalahkoporukasta
lukuisat ovat alkaneet tutkimaan itse, eiväkä
enää ota vastaan vain sitä mitä heille on
lapsikasteluharhalahkojärjestelmässä opetettu.

Monet ovat varmasti tulleet epäröivälle mielelle
monestakin
lapsikasteluharhalahkojärjestelmäoppikuntansa
asiasta.

Nyt tulisi olla berean juutalaisten kaltainen: He
tutkivat kotonaan Raamattua oliko niin kuin
heille oli puhuttu.

Uuden Testamentin järjestys: saarna, usko, kaste.

Apt.2: 37. Kun he tämän kuulivat, saivat he
piston sydämeensä ja sanoivat
Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet,
veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

38. Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus
ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän
Hengen lahjan.

Apt.2: 40. Ja monilla muillakin sanoilla hän
vakaasti todisti; ja hän kehoitti
heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä
nurjasta sukupolvesta.”

41. Jotka
nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin,
ja niin heitä lisääntyi sinä
päivänä noin kolmetuhatta sielua..

Raamatunkohdista huomaamme, että saarnattu sana
herätti omantunnon.

Ihmiselle
tuli hätä oman sielunsa tilasta. Hän huomasi
olevansa syntinen ja he alkoivat
etsimään Jumalaa.

Muutamia muita käytännön esimerkkejä: Herätys
Samariassa:

Apt. 8:5 – 13 5. Ja Filippus meni Samarian
kaupunkiin ja saarnasi heille
Kristusta.

6. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä,
mitä Filippus puhui,
kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne
tunnusteot, jotka hän teki.

7. Sillä
monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne
lähtivät pois huutaen suurella
äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani.

8. Ja syntyi suuri ilo siinä
kaupungissa.

9. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies,
nimeltä Simon, joka
harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian
kansaa sanoen olevansa jokin suuri;

10. ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja
suuret, ja sanoivat: "Tämä mieson se
Jumalan voima, jota kutsutaan 'suureksi'."

11. Ja he kuuntelivat häntä
sentähden, että hän kauan aikaa oli
noituuksillaan heitä hämmästyttänyt.

12.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka
julisti evankeliumia Jumalan
valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä,
niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset.

13. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa
hän
pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään
ihmeitä ja suuria, voimallisia
tekoja hän hämmästyi.

a) evankeliumin kuuleminen (8:6),

b) usko - ” kansa otti vaarin” , ”he nyt
uskoivat” ( 8:6,12),

c) kaste -”ottivat kasteen, sekä miehet,että
naiset” ( 8:12 ).


Hoviherra:
Apt.8:26 – 40

28. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan
ja luki
profeetta Esaiasta.

29. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja
pysyttele
lähellä noita vaunuja."

30. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen
lukevan
profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös,
mitä luet?"

31. Niin hän sanoi:
"Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua
opasta?" Ja hän pyysi
Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.

32. Ja se kirjoitus, jota hän luki,
oli tämä: "Niinkuin lammas hänet viedään
teuraaksi; ja niinkuin karitsa on
ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään
suutansa avaa.

33. Hänen
alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan
pois. Kuka kertoo hänen
syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois
maan päältä."

34. Ja hovi herra
kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua:
sano, kenestä profeetta puhuu
näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?"

35. Niin Filippus avasi suunsa ja
lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta.

36. Ja
kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja
hoviherra sanoi: "Katso,tässä on
vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

Niin Filippus sanoi hänelle:

"Jos uskot koko sydämestäsi, niin se
tapahtukoon."

Hän vastasi ja sanoi:

"Minä uskon, että Jeesys Kristus on Jumalan
Poika."


38. Ja hän käski pysäyttää vaunut, jahe
astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet.

39. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä,
tempasi Herran Henki
Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää
nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa
iloiten.

40. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän
vaelsi ympäri ja julisti
evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli
Kesareaan.


a) evankeliumin lukeminen ja kuuleminen ( 8:28 –
35 ),


b) usko - hoviherra halusi kasteelle, eli
ojentautua Sanan mukaan: - Niin
Filippus sanoi hänelle: ”Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.” Hän
vastasi ja sanoi” Minä uskon, että Jeesus Kristus
on Jumalan Poika” ( 8: 36- 37,


c) kaste- (8:38)


Korneliuksen perhekunta:
Apt.10:44-48,

44. Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä
Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat.

45. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat
ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana,
hämmästyivät sitä, että Pyhän
Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,

46. sillä he kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi:

47. "Ei kaiketikukaan
voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka ovat
saaneet Pyhän Hengen niinkuin
mekin?"

48. Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen
Kristuksen nimeen. Silloinhe
pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.


a) evankeliumin kuuleminen (10:33),

b) usko- syntyi Pietarin puheen vaikutuksesta
(11:14) ja Pyhän Hengen kaste
vahvisti sen todeksi ( 10:44),

c) kaste - ( 10:48).


Lyydian palvelusväki:
Apt.16:12 – 15, 12, 40

.... ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen
kaupunki
siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä
kaupungissa me viivyimme muutamia
päiviä.

13. Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin
ulkopuolelle, joen
rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja
istuimme sinne ja puhuimme
kokoontuneille naisille.

14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen
sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali
puhui.

15. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: "Jos te pidätte minua
Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja
majailkaa siellä." Ja hän
vaati meitä.

a) evankeliumin kuuleminen ( 16:12-15,40,


b) usko -” Herra avasi hänen sydämensä ottamaan
vaarin siitä, mitä Paavali
puhui” (16:14),

c) kaste- (18:8).


Vanginvartijan perhekunta:
Apt.16:25 – 34)

25. Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat
rukouksissa ja
veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit
kuuntelivat heitä.

26. Silloin
tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että
vankilan perustukset järkkyivät,
ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien
kahleet irtautuivat.

27. Kun
vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien
olevan auki, veti hän miekkansa ja
aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.

28. Mutta Paavali huusi
suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi
mitään pahaa, sillä me kaikkiolemme
täällä."

29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja
lankesi vavistenPaavalin
ja Silaan eteen.

30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat,
mitä minun pitää
tekemän, että minä pelastuisin?"

31. Niin he sanoivat:

"Usko Herraan Jeesukseen,
niin sinä pelastut, niin myös sinun
perhekuntasi."

32. Ja he puhuivat Jumalan
sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen
kodissansa olivat.

33. Ja hän otti
heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki
hänen omaisensa kastettiin kohta.

34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi
heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja
koko hänen perheensä oli tullut
Jumalaan uskovaksi.

a) evankeliumin kuuleminen ( 16:32 ),

b) usko - ( 16:34 ),

c kaste - ( 16:33).


Krispuksen perhekunta:
Apt.18:8)

8. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa
uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin.

a) evankeliumin kuuleminen ( 18: 4-5 ) ,

b) usko - ”Mutta synagoogan esimies Krispus ja
koko hänen perhekuntansa uskoivat
herraan; ja myöskin monet korinttolaiset..”
(18:8),

c) kaste- ( 18:8).


Stefanaan perhekunta:

1 Kor.1:16; 16. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä,
olenko ketään muuta kastanut. 16:15

15. Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te
tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että
se on Akaian ensi hedelmä ja
että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen. ”

He ovat antautuneet pyhien
palvelukseen” osoittaa heidän kääntymisensä
Jeesukseen uskoviksi.


Teologiaa uskon syntymisestä eli
Uudestisyntymisestä.

Usko tarvitsee syntyäkseen kuulla Jumalan Sanan.
Vain Sana Pyhässä Hengessä voi
uudestisynnyttää ihmisen. Room.10: 17.

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta
kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

1 Piet.1: 23.... te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan
elävän ja pysyvän sanan kautta.

Jaak.1: 18. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset.

Hebr.11: 6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla
otollinen; sillä sen, joka
Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on
ja että hän palkitsee ne, jotka
häntä etsivät.

Jumalan lapseksi tuleminen ei voi mitenkään olla
toisten tekemä suoritus, jonkun
puolesta, joka itse ei siitä mitään tiedä, tai
ymmärrä esim. lapsikastelu. Eikä pelastus voi olla
toisten puheiden tai merkintöjen varassa. Esim.
vanhempien kertoessa lapselleen,
että hänet on pelastettu kastelemalla hänet
vastasyntyneenä... Miten hän voi sen
varmistaa? Entä jos toisten tekemät merkinnöt
katoavat? Kirkonkirjoja ja tietoja
on palannut tai kadonnut, miten silloin voi ”
pelastavasta kastelustaan” olla
varma?

Ps.49: 8. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä
hänestä Jumalalle sovitusta
maksaa.

9. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis
ja jää iäti
suorittamatta,

Room. 10:10 Vaan sydämen uskolla tullaan
vanhurskaaksi ja suun
tunnustuksella pelastutaan.

Uudestisyntymässä ihminen vanhurskautetaan, ( ei
lapsikastelussa ) uskon kautta
Jeesuksen sovintovereen.

Room.10: 9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi
Jeesuksen Herraksi ja uskot
sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista
herättänyt, niin sinä pelastut;

10.
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja
suun tunnustuksella pelastutaan

Room.3: 22....se Jumalan vanhurskaus, joka uskon
kautta Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä
ei ole yhtään erotusta.

23.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan
kirkkautta vailla

24. ja saavat
lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen
lunastuksen kautta, joka on
Kristuksessa Jeesuksessa,

25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon
kautta hänen vereensä, osoittaaksensa
vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt
rankaisematta ennen tehdyt synnit.

Joh.1: 12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet
vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen
nimeensä,

Ef.2: 8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon
kautta, ette itsenne kautta -
se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi

Room.5: 1. Koska me siis olemme uskosta
vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on
rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen kautta,

Joh.6: 28.
Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää
tekemän, että me Jumalantekoja
tekisimme?"

29. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on
Jumalan teko,että te
uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."

Mitä varten sitten on kaste?

Kasteesta on tarpeettomasti tehty lyöntiase ja
kiistakapula ihmisten välille.

Kaste on elämänsä Herralle antaneelle
uskovaiselle kädenojennus Jumalalta, eikä
oikeaoppisuuden näyttelyesine.

Apostolien julistaessa ensin armonsanomaa
Kristuksesta, syntyi kuulijoiden sydämessä usko
Jeesukseen.

Parannuksen
tehneelle (Ap.t. 2;37, 38 ) kaste esitettiin
konkreettisena armon
vastaanottamisena, jonka kautta he myöskin
liittyivät uudestisyntyneiden ja
itsensä kastattaneiden seurakuntaan.

Tämä oli konkreettinen ja selvä armon tarjous
syyllisyyden tunnostaan vapautta
etsivälle ihmiselle.

Eihän Messiaan murhaan syyllistyneet mitenkään
muuten
voineet saada autuutta sielulleen. He katuivat ja
olivat valmiita muutokseen.

Saman syyllisyyden taakan alla olevalle ihmiselle
tänäänkin julistetaan samaa
armoa Kristuksen verihaavoissa. Heitä kutsutaan
tunnustamaan syntinsä, asettuman Jumalan eteen,
ja he
turvautuvat Jeesukseen ja sitten ottavat kasteen,
ja näin hyväksyvät
konkreettisesti Kristuksen armotarjouksen
Raamatun mukaisesti. Näin kaste on
asetettu meille avuksi ja konkreettiseksi armon
vastaanottamiseksi, eikä
miksikään lainomaiseksi vaatimukseksi tai
pelastumisen ansioperusteeksi kuten
lapsikastelussa.

Kaste
on myöskin sydämessä uskon kautta vastaanotetun
vanhurskauden tunnustamista.

Room.10: 9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi
Jeesuksen Herraksi ja uskot
sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista
herättänyt, niin sinä pelastut;

10.
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja
suun tunnustuksella pelastutaan.

Room.1: 5. ...jonka kautta me olemme saaneet
armon ja apostolinviran, että
syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan
kaikissa pakanakansoissa,

Room.16:26

..26. mutta joka nyt on julkisaatettu ja
profeetallisten kirjoitusten
kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi
tehty kaikille kansoille uskon
kuuliaisuuden aikaansaamiseksi...

Jeesus ei tarvitse kannattajia vaan seuraajia.

Jeesuksen seuraajat ovat
opetuslapsia. Opetuslapsena oleminen on elämistä
kuuliaisuussuhteessa
opettajaansa. Opetuslapsi seuraa opettajaansa.
Sen tähden siihen tarvitaan kuuliaisuuden lupaus
ja päätös.

Usko syttyy ja uudestisyntyminen tapahtuu siinä
hetkessä kun ihminen tunnustaa syntinsä Herransa
edessä, katuu ja pyytää syntejään
anteeksi.

Opetuslapseksi tullaan uskosta Jeesukseen
Kristukseen ja kastattamalla itsensä. Se on
kuuliaisuuden askel. Ei ihmisen oman
vanhurskauden pystyttämistä niin kuin
lapsikastelussa, vaan
sydämensä rakkaudesta liittymistä opettajansa
yhteyteen, tottelemalla Häntä.

Joh.14: 21. Jolla on minun käskyni ja joka ne
pitää, hän on se, joka minua
rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun
Isäni rakastaa, ja minä
rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."

23. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun
sanani, ja minun Isänirakastaa
häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme
hänen tykönsä asumaan.

24. Joka ei
minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se
sana, jonka te kuulette, ei ole
minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Room.6: 16. Ettekö tiedä, että kenen
palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te
antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te
tottelette, joko synnin
palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?

17. Mutta kiitos
Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin
palvelijoita, nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,

18. ja että te synnistä vapautettuina olette
tulleet vanhurskauden
palvelijoiksi!

Joh.7: 17. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa,
tulee hän tuntemaan, onko tämä
oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.


Kuuliaisuuden merkityksellä on todella suuri
vaikutus siihen, kuinka paljon me
voimme tuntea Herraamme. Jeesuksen täytyy olla
omilleen, sekä Vapahtaja, että
Herra. Jos hän ei saa tulla Herraksemme – emme
voi päästä myöskään kokemaan
Hänen herrauttaan voimana uskonelämässämme.

Elävä ja kokonainen uhri Herran alttarilla

Room.12: 1. Niin minä Jumalan armahtavan
laupeuden kautta kehoitan teitä,
veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

2. Älkääkä mukautuko tämän
maailmanajan mukaan (kuten esim.
lapsikasteluharhalahkossa), vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja
täydellistä. (kuten esim. Raamatun kasteopissa)

Uskonelämään tulee laittaa peliin kaikki, mitä
sinulla on.

Kaste, uskoontulon jälkeen on juuri se hetki,
jolloin uskoon tullut joutuu
tekemään ratkaisevan päätöksen Jumalansa edessä –
annanko minä itseni sinulle
elävänä ja kokonaisena uhrina. Valitettavan useat
kääntyvät tältä kohdalta
takaisin lapsikasteluharhaopin harhaan, joka
suistaa heidät lopulta helvettiin.

Kasteessa tunnustaudutaan Kristuksen
opetuslapseksi, se on järjellinen, omalla
tahdolla päätettävä asia. Joku jää odottamaan,
että kasteasia kirkastuisi…
Todellisuudessa hän on tehnyt mielessään
kohtalokkaan valinnan – kieltäytymällä
kuuliaisuudesta Sanaan.
”Yritän nauttia uskostani ja samanaikaisesti
miellyttää ystäväpiiriäni”. Eikä
olla valmiita kuuliaisuuteen Jumalan Sanaa
kohtaan.

Matt.10: 32. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa
minut ihmisten edessä, minäkin
tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

33. Mutta joka kieltää minut ihmisten
edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on
taivaissa.

Kaste on juuri julkista tunnustautumista
Kristuksen opetuslapseuteen.

Edellä mainituista perhekuntakasteita on
uskonnolliset lapsikassteluharhaopin orjuuttamat
pitävät esimerkkeinä lapsikastelun
puolesta. Kuitenkin Raamattu opettaa vahvasti,
että usko on aina
henkilökohtainen asia, joka voi rikkoa kodinkin
ihmissuhteet. Eikä suinkaan
esim. perheen pään tultua uskoon, ilman muuta
kaikki kastettaisiin.

Matt. 10:34. Älkää luulko, että minä olen tullut
tuomaan rauhaa maan päälle; en
ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.

35. Sillä minä olen tullut'nostamaan
pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären
äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa
vastaan;

36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat
perhekuntalaisensa.

Jeesus varoittaa vakavasti, ettei mikään
inhimillinen seikka saa estää uskoon
tulleen päätöstä seurata Jeesusta.

Matt.10:37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä
enemmän kuin minua, se ei ole
minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa
taikka tytärtänsä enemmän kuin
minua, se ei ole minulle sovelias;

38. ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua,
se ei ole minulle sovelias.

Galatalaisille kristityille Paavali puhui
kasteesta pukeutumisena Kristukseen:

Gal.3:26-27 ”Sillä te olette kaikki uskon kautta
Jumalan lapsia Kristuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen
kastetut, olette Kristuksen päällenne
pukeneet.

Paavali ei mainitse, että Galatalaiset olisivat
uudestisyntyneet kasteen kautta,
vaan te olette kaikki uskon kautta tulleet
Jumalan lapsiksi.

Kuitenkin, samoin kuin vastasyntynyt lapsikin
puetaan pian lämpimään, niin tulee
Jumalan lapseksikin syntyneen pian pukeutua
Kristukseen, eli kastattaa itsensä.

Piispa Erik Vikström mainitsi kerran, hyvin
vakavan asian. Hän nimittäin totesi:

”Kastamattomuus on Kristuksen hylkäämisen
osoitus.”

Alkuseurakunnan aikana ei tunnettu kastamatonta
kristittyä. Mahdotonta oli
kastattaa itseänsä, jos ei ollut uudestisyntynyt.

Johanneskin jo nuhteli vakavasti kääntymättömällä
sydämellä kastetta hakevia.

Kol.3: 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te,
jotka olette riisuneet pois
vanhan ihmisen tekoinensa

10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon,
Luojansa kuvan mukaan.

Mark.16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.

Kuollut haudataan.

Room.5: 1. Mitä siis sanomme? Onko meidän
pysyttävä synnissä, että armo suureksi
tulisi?

2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois
synnistä, kuinka me vielä
eläisimme siinä?

3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme
kastetut
Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa
kastetut? Edelleen..

4. Niin
olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut
kasteen kautta kuolemaan, että niin
kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän
kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan
yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin
olemme samoin myös yhtäläisessä
ylösnousemuksessa,

” Hautaamisessa” on upotuskasteen hengellinen
sisältö.

Kasteessa ei uudestisynnytä.

1 Piet.3: 21. Tämän vertauskuvan (Maininta
Nooasta ) mukaan vesi nyt teidätkin
pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan
poistamista, vaan hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
(Hyvän omantunnon Liitto)

Vedestä pelastavana esikuvana, tarkoittaa uskossa
varjeltumista, eikä suinkaan
uudestisyntymää. Kaste ei ole saastaisuuden
poistamista, puhdistuksen suorittaa
Jeesuksen veri. Kaste on hyvän omantunnon
pyytämistä Jumalalta.

Se on
uskoontulleelta vastaus Vapahtajalleen, että Hän
saa olla myöskin Herra minun
elämässäni. Eli kuuliaisuussuhde Jumalan Sanalle.

Uusi testamentti julistaa pelastuksesta, joka
tuli maailmaan, kun Jeesus Kristus tuli
ihmiseksi, opetti, kärsi, kuoli ja nousi ylös
kuolleista.

Kristuksen pelastustyössä Jumala vapahtaa eli
pelastaa ihmiset turmiovalloista: synnistä,
kuolemasta ja perkeleen vallasta:
lapsikasteluharhalahkojärjestelmä.

Pelastuksen tuo yksin Jeesus Kristus, eikä kukaan
ihminen kykene pelastamaan itseään niin kuin
esim. lapsikasteluharhalahko lässyttää
orjuuttamilleen.

Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja
yksin Jeesuksen Kristuksen tähden eikä
lapsikastelulahkoharhaopin kautta.