Meidän 1.9 vuotias poika on alkanut änkyttämään nyt oppiessaan kolmen sanan lauseita. Tapahtuu aina ekassa sanassa. Ä-ä-äiti ottaa sylliin. S-s-s-sisko tulee kotiin jne. Mistähän johtuu? Ja onkohan keinoja auttaa opettamaan pois tätä ? Onko kenelläkään samanlaista?
Ä-ä-ä-äiti
Marjukka74
51273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heippa,
muistaakseni tuon ikäisellä lapsella änkytys saattaa kuulua normaaliin puheenkehityksen vaiheisiin ja poistuu itsestään. Saattaa muodostua ongalmaksi ja oikeaksi änkytykseksi, jos asiasta tehdään numero ja lapsi alkaa jännittää puhumista. Antakaa ajan kulua ja puhe luultavasti paranee itsestään!
Lisätietoa voi hankkia suomen änkyttäjien kotisivuilta... ovat auliita auttamaan ja neuvomaan.
Hyvää kesää teille!
Pikkusiskoni alkoi suunnilleen saman ikäisenä yhtäkkiä änkyttämään. Asiaan ei kiinnitetty niinkään huomiota ja ohi meni jonkin ajan kuluttua, eli sanoisin että ihan normaalia on.
Kuule sama vanha klassinen vastaus, kaikki oppii asioita omalla tavallaan. Kun et kiinnitä asiaan huomiota, ja puhut lapsellesi ihan normaalisti, niin kyllä se änkytys siitä häviää. Lapsihan oppii myös matkimalla.
Jos änkytys jatkuu vielä myöhemmin, niin sitten kannattaa siihen puuttua, koulussa voi asia olla aika ikävä.
Mutta puheen opettelussa se on aika tavallista.
Onko lapsesi pakko olla täydellinen jo heti pienestä pitäen?
Miksi sitä pitää auttaa opettamaan pois, koska ajan kuluessa se häviää itsekseen pois eikä siis jää änkytys päälle.
Poika (täytti kesällä 3) alkoi keväällä yhtäkkiä änkyttää samaan tyyliin. Kuuluu kehitykseen, sanottiin. Niin kuuluu. Kun ei kiinnitä huomiota, auttaa lasta "tarkoitatko tätä?",lapsi ei hätäänny vaan änkytys menee ohi itsekseen. Meillä änkytyskausia on ollut jo useampia, kestää parisen viikkoa, sitten menee ohi. Viime viikolla loma loppui ja arki alkoi, nyt taas änkyttää aika lailla. Mutta kun arki vakiintuu, niin eiköhän tuo jälleen kerran mene ohi.
Muistan kyllä alun avuttomuuden, kyseessä kun on se oma lapsi. Alussa kuvittelin ettei lasta saa auttaa sanoissa vaan täytyy jaksaa kuunnella kunnes lapsi saa sanan sanottua. Tämä kuitenkin johti pienen turhautumiseen ja oli sydäntä raastavaa kuulla, kun pieni poika sanoi että "äiti, en mää osaa". Neuvolasta sanottiin, että saa sanoa lapsen puolesta sanoja just silleen "tarkoitatko...", johon lapsi sanoo joo tai nyökkää. Tämä laukaisi meidän tilanteen, lapsi huomasi selviävänsä tilanteesta ja meillä ei ollut enää niin hätä.