Olen nuori, erittäin nuori. Ikää mittariin on
kertynyt vasta 17 vuotta.
Tavallaan olen tehnyt kaikenlaista kovin aikaisin
elämässäni ja en voi sanoa, etten olisi virheistä
oppinut. Nyt olen kuitenkin tainnut ylittää
rajani.
Minulla on mieletön vauvakuume. Kenties oli
odotettavissa, että laukoisin jotain tämän
kaltaista (vaikkapa palstan nimestä päätellen
*naurua*)
Osaan toki ottaa tämän asian melko vakavasti ja
olenkin pohtinut lapsikysymystä jo jonkin aikaa.
Tunnen haluavani äidiksi. Sinänsä täysin
naurettava ja naiivi ajatus ajatella olevansa
valmis äidin vastuulliseen tehtävään 17
vuotiaana, enhän ole elänyt vielä elämääni, kuten
monet ovat minulle sanoneet.
Usein kun kerron vauvakuumeestani, se ohitetaan
olan kolautuksella vain tokaisten "se menee kyllä
ohi". En olisi niinkään varma. Kenties olen aina
potenut tätä "tautia", mutta vasta nyt tunne
voimistuu päivä päivältä.
Tiedän millaista on pienen lapsen kanssa, joten
kenenkään on turha tulla minulle tokaisemaan,
että elän haavemaailmassa. Kenties niin, mutta
minulla on käytännön kokemusta lapsista melko
paljon ja tiedän myös ne "nurjat puolet".
Seurustelen tällä hetkellä vakavasti ja
poikaystäväni, joka on minua kolmisen vuotta
vanhempi ei osaa suhtautua minuun vakavasti
ainakaan nähteni vaikka olen hänet muutaman
kerran yllättänyt salaa lastenvaatteita
hiplaamasta. Olemme puhuneet lapsista ja
poikaystäväni on sanonut minulle toistamiseen,
ettemme voisi tarjota lapselle nyt sitä samaa
mitä voimme tarjota hänelle kymmenen tai vaikkapa
jo viiden vuoden kuluttua. Olen samaa mieltä.
silti en pääse tästä tunteesta yli.
olen etsinyt "syypäätä" ongelmaani ja olen tehnyt
terävän huomion historiastamme.
aikoinaan oli melko tavallista, että ikäiseni
tyttö synnytti lapsia ja oli naimisissakin. olen
siis miettinyt syyksi niin sanottua
historiallista bilologista kelloa. oma keksimäni
nimike tosin. nuori ikähän on äitiyden kannalta
paras. sillä suljetaan monia lapsen
kehitysvikojakin jo ulkopuolelle.
tarvitsen apua. kertokaa mitä voin tehdä!
kertynyt vasta 17 vuotta.
Tavallaan olen tehnyt kaikenlaista kovin aikaisin
elämässäni ja en voi sanoa, etten olisi virheistä
oppinut. Nyt olen kuitenkin tainnut ylittää
rajani.
Minulla on mieletön vauvakuume. Kenties oli
odotettavissa, että laukoisin jotain tämän
kaltaista (vaikkapa palstan nimestä päätellen
*naurua*)
Osaan toki ottaa tämän asian melko vakavasti ja
olenkin pohtinut lapsikysymystä jo jonkin aikaa.
Tunnen haluavani äidiksi. Sinänsä täysin
naurettava ja naiivi ajatus ajatella olevansa
valmis äidin vastuulliseen tehtävään 17
vuotiaana, enhän ole elänyt vielä elämääni, kuten
monet ovat minulle sanoneet.
Usein kun kerron vauvakuumeestani, se ohitetaan
olan kolautuksella vain tokaisten "se menee kyllä
ohi". En olisi niinkään varma. Kenties olen aina
potenut tätä "tautia", mutta vasta nyt tunne
voimistuu päivä päivältä.
Tiedän millaista on pienen lapsen kanssa, joten
kenenkään on turha tulla minulle tokaisemaan,
että elän haavemaailmassa. Kenties niin, mutta
minulla on käytännön kokemusta lapsista melko
paljon ja tiedän myös ne "nurjat puolet".
Seurustelen tällä hetkellä vakavasti ja
poikaystäväni, joka on minua kolmisen vuotta
vanhempi ei osaa suhtautua minuun vakavasti
ainakaan nähteni vaikka olen hänet muutaman
kerran yllättänyt salaa lastenvaatteita
hiplaamasta. Olemme puhuneet lapsista ja
poikaystäväni on sanonut minulle toistamiseen,
ettemme voisi tarjota lapselle nyt sitä samaa
mitä voimme tarjota hänelle kymmenen tai vaikkapa
jo viiden vuoden kuluttua. Olen samaa mieltä.
silti en pääse tästä tunteesta yli.
olen etsinyt "syypäätä" ongelmaani ja olen tehnyt
terävän huomion historiastamme.
aikoinaan oli melko tavallista, että ikäiseni
tyttö synnytti lapsia ja oli naimisissakin. olen
siis miettinyt syyksi niin sanottua
historiallista bilologista kelloa. oma keksimäni
nimike tosin. nuori ikähän on äitiyden kannalta
paras. sillä suljetaan monia lapsen
kehitysvikojakin jo ulkopuolelle.
tarvitsen apua. kertokaa mitä voin tehdä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
hanki vauvoja ympärillesi, ryhdy lapsenvahdiksi,
tyrkyttäydy kummiksi. Saat lisää kokemusta ja
kaipuulle hiukan lievitystä. Koliikkivauvan hoito
muutaman yön ajan saattaa auttaa. Tosin voi olla
että kuume siitä lopulta vain pahenee, mutta mitäpä
siitä. Kuumeile rauhassa ja hanki odotellessasi
ammatti ja työpaikka. Miksi sen pitäisikään ohi
mennä? Mitä pahaa on lasten haluamisessa? Olet
taatusti montaa muuta valmiimpi äiti sitten vaikka
3-8 vuoden kuluttua.
Ystäväni teki poikakaverinsa kanssa lapsen 17
vuotiaana. Hän on mielestäni ollut kuitenkin
lapselleen hyvä äiti. Heillä ei liiemmin ole
tarjota lapselleen maalistamammonaa, mutta
rakkautta siitäkin edestä. Itse olen 20 vuotias
ja odotan nyt esikoistani. Meilläkään ei varmasti
liiemmin rahahuolia ole, sitten kun lapsi syntyy
(sillä ei ole rahaakaan liiemmin, niin miksi
huolia) mutta hyvät vanhemmat ja isovanhemmat
meillä on tarjota. Avomies opiskelee ja itse olen
minimipalkalla ensi kevään vielä ja sitten jään
äitiyslomalle. Koulutkin on vielä käymättä.
Meillä lapsi ei ollut liiemmin suunniteltu, mutta
jo nyt toivottu.
mä oon nyt 20 vee ja ammattikouluu ois viä n.2 ja
puol vuotta jäljel.tos hetki sit 2:hen viikon
ajan luulin et oon raskaana,mut sit alko
menkat...nyt haluun aiva ylipaljo lasta ja niin
haluaa avomieheniki.jätin pillerit pois ja nyt
sit vaa...koulu kyl sit jää keske,mut sitä voi
sit jatkaa...ollaan ainaki 100% varmoja et tätä
me nyt halutaan ;)
Olen pian 19 vuotta täyttävä neitonen. Asun
yhdessä avomieheni kanssa ja olen potenut
hirmuista vauvakuumetta jo joitain vuosia. Olen
harrastanut suojaamatonta seksia jo viitisen
kuukautta, mutta aina olen pettynyt, joskus
kuukautiseni olivat myöhässä jopa 10 päivää,
mutta sitten.. Nyt odottelen taas kuukautisteni
alkua peloissani, tahtoisin niin sen pienen
tiedon maailman kauneimmasta joululahjasta, mutta
en uskalla toivoa, koska pelkään.
Minä olen kasvanut lasten ympäröimänä ja luulen
että vauvakuumeeni perustaa siitä. Olen nyt
vuoden verran joutunut olemaan erillään pienistä
lapsista, koska perheeni hajosi ja jokainen
muutti minne muutti.. Osaan hoitaa lapsia ja olla
heidän kanssaan. Eikä tämä minun kuumeeni ole ohi
menevää.
Ystävälläni on lapsi, joka on pahasti
kehitysvammainen, mutta hänelle todella rakas,
minulle myös. Tuo pieni tyttö on aurinko. =))
Luulenpa, että sinäkin tiedät onko kuumeesi ohi
menevää. Tsemppiä sinulle ja muillekin kuumetta
poteville. Hauskaa joulun odotusta ja ehkäpä
pienen sydämen sykkeistä uutta vuotta. Ei
luovuteta.