Se yksi ihminen, joka täyttää ajatukset ja sielun, ja saa lähellä ollessaan jokaisen solun huutamaan ikuista ikävää, on varattu.
Yritän unohtaa, päästä yli ja siirtyä eteenpäin. Täyttää elämäni asioilla, joista saan iloa ja voimaa. Kirjoitella ihanien naisten kanssa netissä, katsella sillä silmällä kauniita tyttöjä kaupungilla, pakottaa itseni löytämään jonkun muun. Turha kai edes sanoa, että tuloksettomasti. Tuo ihana nainen ilmaantuu eteeni, kun sitä vähiten odotan ja toivon. Hän kävelee vastaan kaupungilla, antautuu suudelmilleni unissani, katsoo minua lehden sivuilta, kuiskaa korvaani haaveissani.
Miksi sydämen pitää olla niin oikukas ja kuriton, että se aina tarttuu väärään ihmiseen? Miksei se voi valita kiitolaukkansa kohteeksi sellaista naista, joka olisi edes jollain tasolla saavutettavaksi?
Minä vaiin odotan, että tämä tunne hiljentyisi, laimenisi ja kuihtuisi lopulta pois. Siihen asti kärsin ja hukun sinisiin silmiin, joiden katse ei kuulu minulle. Uppoan suloisiin huuliin, joiden suudelmat on varattu toiselle.
Yritän unohtaa, päästä yli ja siirtyä eteenpäin. Täyttää elämäni asioilla, joista saan iloa ja voimaa. Kirjoitella ihanien naisten kanssa netissä, katsella sillä silmällä kauniita tyttöjä kaupungilla, pakottaa itseni löytämään jonkun muun. Turha kai edes sanoa, että tuloksettomasti. Tuo ihana nainen ilmaantuu eteeni, kun sitä vähiten odotan ja toivon. Hän kävelee vastaan kaupungilla, antautuu suudelmilleni unissani, katsoo minua lehden sivuilta, kuiskaa korvaani haaveissani.
Miksi sydämen pitää olla niin oikukas ja kuriton, että se aina tarttuu väärään ihmiseen? Miksei se voi valita kiitolaukkansa kohteeksi sellaista naista, joka olisi edes jollain tasolla saavutettavaksi?
Minä vaiin odotan, että tämä tunne hiljentyisi, laimenisi ja kuihtuisi lopulta pois. Siihen asti kärsin ja hukun sinisiin silmiin, joiden katse ei kuulu minulle. Uppoan suloisiin huuliin, joiden suudelmat on varattu toiselle.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Juuh, tell me about it.. Sama homma.
Entäpä sitten, kun on ihastunut häneen ensisilmäykseltä ja sitten elämä vie erilleen. Ja sitten kun tiet taas yhdistyvät, joutuu olemaan hänen ystävänsä. Sanalla "joutuu", koska ihastuksen tunne ei koskaan sammunut, syventynyt vain?
Minulle on joskus sanottu, ettei toisen varattuus ole mikään este yrittää häntä, koska eivät lesbot muutenkaan ole niin kovin uskollisia. No voihan se niinkin olla. Itse olen kuitenkin miettinyt asian niin, että jos olen ihastunut tai rakastunut johonkuhun, kunnioitan häntä niin paljon, että minulla ei ole varaa olla kunnioittamatta hänen elämänsä tärkeintä ihmissuhdetta. Siksi jätän tekemättä aloitteen, jonka muuten varmasti tekisin. Myönnän kuitenkin, että en malta pysyä kaukana, vaan änkeydyn seuraan aina kun voin.
vaikka sulle on sanottu ett lesbot ei oo uskollisii ni et menny ja pokannu varattuu. Vittu, kiitti, lesbot kiittää. Mihin saa lähettää lesboilta kiitoskortin?
Olisiko siis pitänyt mennä, loukata häntä ja hänen kumppaniaan ja pilata ystävyyssuhde?
ei vaan sanoa ett tuskin lesbot on mikään kloonilauma jotka kaikki on samanlaisii ja tuollainen yleistäminen ett lesbot pettää on perseestä.
Niin minustakin. Se oli yhden kanssani jutelleen lesbonaisen oma mielipide ihastukseeni, ja itse pidin tuota näkökulmaa vähän loukkaavana. En kuitenkaan tunne niin montaa lesboa, että voisin mitään omaa kattavaa tilastoa kokemuksistani tuoda esiin, joten totesin vain, että suhtaudun toisen parisuhteeseen eri tavalla kuin hän ottamatta kantaa siihen, onko hän oikeassa.
Niin jos on liian helppo. Niin ei ihminen oikeesti rakastu, ihmiseen joka piparia heti. On antamassa pitää elämässä olla haasteita myös ihmis-suhteissa
pitää olla välillä, antamatta helyyttä, ei se toinen pitkään jaksa katsoa. sitä jos suhteessa ei tapahdu mitään muutakun seksi, siihen toiseen ihmiseen saataa kyllästyy
muistakaa se suhdetta on hyvä pitää yllä ;D
Yhdyn ajatuksiisi täysin. Sitä unelmoi ja rakentelee pilvilinnoja, kunnes tajuaa, että mikään ei tulekkaan muuttumaan ja itse jää täysin yksin. Itsekkin odotan, että kaikki nämä tunteet toista kohtaan laimenisi ja lopulta kuihtuisivat pois. Olen tainnut tavoitella jotain, jota en kuitenkaan voi saada, vaikka toisin ensin luulin. Eikä se tosiaan auta, vaikka ympärillä pyörisi kauniita naisia, joista jotkut jopa osoittaisivat kiinnostustaan. Itse olen käynyt kaikki mahdolliset tunteet läpi tätä toista ihmistä kohtaan ja tällä hetkellä olen vaiheessa, jossa tunnen syvää pettymystä häntä kohtaan. Hän teki minulle todella tökerösti ja nyt vasta olen pystynyt jotenkuten myöntämään, että kukaan ei toimi niin kuin hän toimi, jos oikeasti toista ihmistä rakastaa. Kunpa joku vaan kertoisi, milloin tulee päivä, jolloin nämä asiat ei enää satuta..
Ja minä vain odotan häntä... Kuljen niin monta kertaa ohi, että hän on taas siinä ja saa sydämeni kuohuamaan kuin kuohuviinin.Haluan uppoutua hänen silmiinsä, kuvittelen hänet syliini suutelemaan. Mietin kuinka hän katsoi minua takaisin. Mielessäni suutelen hänen kasvojaan ja hänen kaulaansa.
Sekunnit, tunnit ja päivät vain menevät ohi, kaikki muu on harhaa, olen niin rakastumassa. En jaksaisi odottaa, sekunnitkin tuntuvat pitkältä ilman häntä.Haluan häntä niin paljon..
Heheeee. Nää stoorithan on ihan ku lukis naistenlehtien jatkokertomuksia. Ei puutu ku palmut, kuumat hiekkarannat, yöllinen merenkohina ja rakkauden täyttymys. Voi imellys....
EA EA ! Kutsukaa EA EA ! Sydämeni pakahtuu..
Huoh.
=)
Paitsi, että eihän ne kertomukset koskaan kerro naisten välisestä rakkaudesta. Siinä se pieni ero.
Sain viettää useita tunteja sen kaikkein ihanimman seurassa, ja pääsin niin lähelle... voi, miten lähelle! Tuntuu kuin toisen iho olisi polttanut merkkinsä minuun vaatteiden läpi, kun se pieni kosketus oli niin mielettömän huumaava.
Pelkäsin ensin, että olisin koko tapaamisen ajan jäykkä tuppisuu, enkä saisi mitään sanottua, mutta toisin kävi. Pystyin olemaan oma, iloinen, vitsaileva itseni, ja jopa pientä flirttiä taisi tulla puolihuolimattomasti ohimennen heitettyä.
Sydänparkani oli pakahtua joka ikinen kerta, kun katseemme kohtasivat. Ne silmät! Se hymy! Ja se nauru! Voisin katsella ja kuunnella Häntä tuntikausia ja vain imeä itseeni toisen läsnäoloa.
Ennen kuin palstan moraalinvartijat pillastuvat, niin ei - en todellakaan edelleenkään aio tehdä mitään asian eteen, koska kyseessä on varattu nainen. Nautin niistä lyhyistä hetkistä, jotka häneltä varkain saan, ja kätken tunteeni johonkin syvälle sisimpääni.
Tämä ei tietenkään lainkaan auta haihduttamaan ihastusta, vaan ihan päinvastoin. Ajatukseni ovat taas täynnä vain ja ainoastaan Häntä ja jokaista katsetta ja sanaa, joka on vaihdettu. Kiroan edelleen kurittoman sydämeni alimpaan helvettiin kohteen valinnasta ja toivon, että vastaan kävelee pian joku muu, joka vangitsee sieluni. Joku vapaa.
Kysymysten kysymys: voiko noin "isosti" ihailla täysin ykspuolisesti. Sun ei tietenkään pidä tehdä mitään omantuntosi vastaista, mut ihan yleisesti ottaen... Luulis, että se toinen ainakin aistii jotain sun lähelläs. Ja btw sehän ei tunnetusti tarkoita hirveesti mitään, jos joku on "varattu"
Toisen tunteista ja ajatuksista on vaikea tietää, kun ei niitä uskalla edes ajatella. Ihastuneena on niin helppo heijastaa omat tunteensa siihen toiseen, ja alkaa kuvitella katseille ja sanoille merkityksiä, joita niissä ei ole.
Aistiiko toinen osapuoli sitten jotain minun tunteistani? Ehkä niin on, mutta jos aistii, niin ei se ainakaan häiritse, koska niin luontevaa ja rentoa yhdessä oleminen on.
Ajatukseni harhailevat jatkuvasti siihen, miltä tuntuisi olla osa tuon ihmisen maailmaa. Koskettaa toista ilman näitä olemassa olevia rajoituksia. Miltä tuntuisi nostaa käsi toisen kasvoille ja silittää. Kumartua suutelemaan ja livauttaa kielenkärki koskettamaan toista. Kartoittaa sormenpäillä jokainen sentti ihosta. Uppoutua yhteiseen, salaiseen maailmaan, jossa muille ei ole sijaa.
Ja kun herään haaveistani, niin muistan taas, että joku toinen saa kaiken tuon tehdä. Se sattuu. Sattuu niin tavattoman paljon.
Olenkohan sittenkään ihastunut? Ehkä rakastumassa? Tai jo rakastunut varkain ja salaa, itseltänikin piilossa?
Sen verta jo eläneenä ja paljon kokeneena sanoisin, että rakastuneen naisen puheita ja eleitä nuo ovat. Pitäiskö onnitella vai esittää pahoittelut...
hmm..Itkeäkö vaiko nauraa, kas siinä vasta pulma =)
Hmm..
Rakashtuneena maailma näyttää niin kauniilta.
Elä shinä aina shiitä korkeammashta iäshtäsi puhu, koshka
nainen on kuin viini, paranee vain vanheteshaan !
Shen shijaan,
katshokaamme toishiamme shilmiin
ja rakashtukaamme !
Tunti yhteistä aikaa on pieni ohikiitävä hetki, kun tuntuu, että sen toisen seurassa haluaisi viettää jokaisen hetken tästä ajan loppuun. Jokainen pienikin hetki kahden kesken porautuu muistoihin ja jää sinne kasvamaan.
Olisi ollut taas niin helppoa varastaa pieni, ohikiitävä kosketus. Antaa käden hipaista kättä "vahingossa". Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt, eikä omatunto antanut periksi, joten väistelin vain koko kroppa kaipauksesta valittaen. Katseeni ei silti väistänyt, vaan etsiytyi siihen yhteen ihmiseen aina, kun kukaan ei huomannut.
Aina kun tulee aika lähteä eri suuntiin, ei millään malttaisi mennä. Enemmän kuin mitään muuta sitä haluaisi ehdottaa, että hei, hengaillaanko vielä, mutta ei kehtaa, kun pelkää paljastavansa liikaa. Sitä vaan kävelee pois taakseen katsomatta, sydän särkien, ja yrittää takoa päähänsä järkeä. Varattu, varattu, varattu. Ei sinua varten. Toisen oma. Mene eteenpäin. Ole järkevä. Unohda, unohda, unohda.
Miten helpottavaa lukea tekstiäsi. Ihan on kuin minun päästäni.
Olen siis samassa tilanteessa, kuin sinä. Toivottomasti ihastunut ja rakastunut naiseen, jota en saa. Ikävä on hirveä ja kaipuu ei lähde millään. En ymmärrä miksi sydän ei suostu uskomaan, että täytyisi hellittää? Yritän tolkuttaa itselleni, että luovuta jo, unohda se, rikot vain itseäsi tällä menolla. Mutta ei, kukaan muu ei saa minua tuntemaan yhtään mitään. Ajattelen vain Häntä, koko ajan, valehtelematta. Tulen hulluksi.
Kuulkaas nyt haikailijat. Jos haluutte muutakin kuin kärsiä, hankkiutukaa mahdollisimman kauaksi siitä naisesta/ihastuksesta. Urheilkaa kovasti joka päivä ja väsyttäkää itsenne, lukekaa viisauskirjallisuutta. Pelatkaa shakkia. Aloittakaa fysiikan opinnot yliopistolla.
On turha jäädä roikkumaan ja kannattaa kans kysyä itseltä, että rakastuuko ns. toivottomiin/varattuihin ym. kohteisiin koska ei oikeasti haluakaan mitää oikeata suhdetta.
Itselläni oli tuollainen älyttömän voimakas rakastuminen viime vuonna mutta meni onneksi ohi ajan kanssa. Asiaa tosin auttoi, että se paljastui varatuksi pelinaiseksi.
Jos ei osu ittellä niin ei osu muillakaan. Yksi nainen on pakkomielteisen rakastunut minuun, minä taas en häneen. Hänen eksänsä taas on häneen yhä lääpällään ja kerjää häntä palaamaan, mutta häntä ei enää kiinnosta. Itse taas pidän kovasti yhdestä toisesta naisesta, joka tiettävästi rakastaa yhtä toista. Sievä ketju.
Kun ei hyvin mee nääs,
lähetään lähiräkälään
vetää alebissee
ja Ärrältä ostetut
siiderit kassissa kilisee
mukana myös Jallu ja Kalle
lehtinä siis
nostattamaan eophoriaa.
Siis syrämmen tuskia kun on nääs
helpolla ne unohtuu tääs
kun kuuntelee komppia
ja mummokin on homppia.
Rinnassa takoo
on siis kevät
ja tarjosit sä mulle salmariakin.
Konkurssinkin tein
kun sä et mua silmiin
suoraan katsonut
mummoille
sä vaan juttelit.
Hakaniemenranta on vaihtunut
lähiöostariin,
sukkahousutkin jo pyörii
ja euphoriat siinä hyörii.
MCurie: Eipä ole mahdollista hankkiutua kauas siitä ihastuksen kohteesta, kun olosuhteiden pakosta tavataan säännöllisen epäsäännöllisesti. Muuten kyllä pysyisin tietysti kaukana.
Perjantaina olisi taas tilanne, jossa tapaisimme, mutta koska tällä kertaa on tilaisuus jättää tuo välistä, niin taidan sen tehdä. Turha kai kiduttaa itseään yhtään sen enempää, kun tiedän vielä senkin, että paikalla olisi myös se toinen osapuoli. Niitten kahden näkeminen yhdessä on sellaista veitsen vääntämistä haavassa, että välttelen mahdollisuuksien mukaan niihin tilanteisiin joutumista.
Hirveä ikävä polttelee sisällä, ja mieli kehittelee tuskaisia kuvia yhdessäolosta. Ei tähän muu auta kuin aika, tiedän sen, mutta toivoisin, että se kuluisi nopeammin. Vilahtaisi ohi, että pääsisin pois tästä paikasta, joka on samaan aikaan kirkastakin valoisampi ja mustaakin synkempi.
Varatuista naisista ja ihastumisesta tulikin mieleeni eräs oma kokemukseni. Olin silloin vielä töissä asiakaspalvelualalla. Tästä on n. 2-3v aikaa. En ole helposti ihastuva ihminen ja yleensäkin ihastun vasta ajan kanssa toiseen tutustuttuessa. Joka tapauksessa. Eräänä iltana sisään asteli erittäin itsevarmasti nainen, katsoi minua läpitunkevilla sinisillä silmillään ja hymyili leveästi. Jo tässä vaiheessa olin jo niin hämilläni, sydämeni alkoi pamppailemaan ja tuntui, että jalat pettää alta. Sen kummemmin jäämättä ajattelemaan asiaa, kokosin itseni ja jatkoin normaalisti töitäni. Kyllähän noita asiakkaita on nähty jo, jos minkämoisia.. miksi tämä olisi poikkeus? Kassalle tullessaan kyseinen nainen jatkoi samaan malliin, jutteli niitä näitä ja kyseli oudon kiinnostuneesti suht. henkilökohtaisia asioita minusta. Lähtiessään huikkasi, että nähdään taas. Heti kun hän oli päässyt ovesta ulos lyhistyin alas ja totesin, että käteni tärisivät ja jalkani tuntuvat aivan veltoilta. Todella epätodellinen tunne.
Tämä jatkui sitten jokusen kuukauden, nainen ei kaihdellut yhtään flirttailuaan ja sydämeni jätti joka kerta muutaman lyönnin välistä, kun huomasin hänen astuvan ovesta sisään. Hän kertoi mm. missä asuu (mikä oli ihan eri paikkakunnalla), mutta että hän käy täällä usein kaverinsa luona kylässä. Aloin myös nähdä häntä useasti sattumalta baarissa ja voi sitä hymyä ja katsetta. Tuntui että voisin sulaa siihen paikkaan. Ja eräänä iltana eksyinkin jostain syystä baarissa hänen ja hänen kavereidensa seuraan, missä vietin loppu illan. Olin jo niin toivottoman ihastunut, että mun oli lopulta pakko ottaa härkää sarvista ja koittaa etsiä hänet facebookista tai jostain, että saisin häneen paremmin kontaktin. Kysyä vaikka kahville tai jotain kahden kesken. Hän ei kuitenkaan ikinä vastannut kutsuihini ja minulle selvisi lopulta, että hänen "kaverinsa", jonka luona hän vieraili, oli hänen tyttöystävänsä. Ihmettelinkin, että miksi hän aina tuli asioimaan yksin, eikä ikinä tämän kaverinsa kanssa. Niin tai näin. En olisi ikinä tehnyt aloitetta, jos olisin tiennyt hänen olevan varattu. Moraalini ei jotenkin anna periksi, että voisin itse niin tehdä. Ketään en tällä tuomitse! En vain itse pystyisi ottamaan omalletunnolleni sitä, jos olisin tietoisesti jonkun parisuhteen rikkonut, oli se sitten jo puoliksi karilla tai ei. Tiedä sitten, mikä ollut hänen motiivinsa. Ehkä jännitystä tai lohtua huonoon parisuhteeseen, mistä ei kuitenkaan uskalla jättäytyä?
Ehkä vuosi sitten minulle selvisi, että he ovat eronneet ja ensimmäisenä ajatuksena oli, että nyt minulla voisi olla mahdollisuus. Tarkemmin ajateltuani totesin, että se ei voisi mitenkään päättyä minun osaltani hyvin, joten... tukahdutin parhaani mukaan tunteeni, vaikka törmäsinkin häneen vähän väliä ja hän tuli juttelemaan. Silkkaa tunteilla leikittelyä, näin jälkeenpäin ajatellen. Ja on myös helppo ajatella, että olisin päässyt hänestään yli, mutta uskoisin, että seuraavan kerran, kun näkisin hänet, niin sydämeni jättäisi silti sen muutaman lyönnin välistä. Ehkä joistakin ei ole tarkoitus koskaan täysin päästä yli, vaan sen kanssa on opittava elämään..?
Vaikka tähän ryhmään ehkä hieman jäävi bi ihmisenä oon kirjottelemaan, niin saanen sanoa, OIH! Kuulostaa aivan mun viimeaikaiselta sekoilulta. Niin korviani myöden oon ollut ihastunut erääseen naisihmiseen. Seurustelen ite ja tää toinen on vapaa. Yritän vaan kokoajan miettiä, että poissa silmistä ja poissa mielestä. Eipä onnistu. Ihastuminen/ rakastuminen on ihanaa. Mitä sitä suotta piilottelemaan. Paremmalla tuulellakin on vaikka tilanne hankala olisikin. Annetaan sydänten pakahtua, olla onnellisia ja täynnä rakkautta.
Niinpä, kyllä elämä on ihanaa vaikka tää tilanne toisaalta ahdistaa samaan aikaan niin paljon! Minä olen se vapaa osapuoli... Niin totta toi että sitä on paremmalla tuulella ja pienet vastoinkäymiset ei tunnu missään. Tosin mä tunnen välillä ihan kamalaa syyllisyyttä meidän katseista. Joka toinen päivä sitä vaan liitelee pilvissä ja joka toisena päivänä haluaa vain vältellä toisen katsetta, kun se polttaa, polttaa liian tuskaisesti...
Hmm tuota noin... minä kyllä yhtyisin noihin muutamaan kommenttiin, että ei se ole niin iso juttu, että toinen on varattu - ja minkä tunteillesi mahdat. Kurittomia on sydämet meillä varatuillakin, kurittomuuden ei tarvitse antaa johtaa mihinkään liian suureen, mutta tunteet on tunteita eikä ainakaan omalla kohdallani fysiikat tai urheiluhulluus rakkauden vaaleanpunaisiin pilviin auta pätkääkään.
Niin, ei ole mitenkään harvinaista, että jossakin vaiheessa vain väsyy odottamaan Sitä Oikeaa ja asettuu aloilleen sellaisen ihmisen kanssa, joka on lähellä ja jonka kanssa on kuitenkin ihan hyvä olla. Alkaa ehkä ajatella, että suuret rakkaudet ovat päiväunia ja nuoruuden ihanteellisuutta... ja kuinka sitten käykään: Out of the blue kohdalle osuu ihminen, joka sekoittaa koko harmonisen paletin. Pidä siinä sitten ohjat käsissä, kun sydän vikuroi villihevosen lailla ja järkihumma vetää toiseen suuntaan... "Ajomies, älä kiirehdi suotta, pakoon en pääse kohtaloain!"
Onko kyse naisesta heterona tai lesbona?Olen itse 7kk sinkkuna ja vapaa,mutta ihastun heteroon naiseen joka tutustuin ja tunnemme jo tarpeeksi.Tiesin etten voi häntä saada,koska hän on varattu miehen kanssa.Ei ole naimisissa eikä kihloissa.Hymyilimme ja nauroimme..Sain ensin aina hänet nauramaan kuin hän minut.Tosi ihana hymyt:).Ihastun aivan salassa hänestä vaikka kerroin hänelle 7kk sitten olevani lesbo ja suhtautui ihan hyvin eikä häiritse mitään.Hän tietää,että erosin myös tyttöystäväni.Minulla siniset silmät vaikka en ole värin takia ihastunut vaan joku luonne,hymy,nauru ja persoona.Olen häntä 4v vanhempi ja arvostan kyllä hänen elämästään vaikka ei tulisi mitään kuin ystävyyttä.Katseet aivan ihana aina on kun se vaikutusta minuun iloisemmaksi.En enää tiedä mitä enää odotan..Annan vain eteenpäin ja katsoa päivä päivältä kerrallaan.Huomasin kyllä,että hänen kädet selvästi minun kohdalla hiukan tärisemään vaikka jatkui jo yli viikon ja en tiedä miksi näin.Olisin suoraan kertoa hänelle,että olen ihastunut sinuun mutta en haluaisi loukata tai pilata sitä.Ei koskaan tiedä onko joku hetsku nainen ihastua naisiin vaikka voisi olla salassa.Tai hyvinkin bissenä mahdollinen.Yritän olla ihastumatta häneen,mutta todella vaikea yhä eli ehkä ei sammunut ihastumista.
woman 30vee;
kovassa humalassa oot kirjoitellut, luepa selvittyäsi teksti läpi. Eihän siitä selvää saa ;)
Ei hän varmaankaan ole sitä humalassa kirjoitellut;) Valitettavasti kirjoitustyylistä tunnistaa mikä on kenenkin teksti..Ei kaikkien, mutta joidenkin=)