Alla olevalla kirjoituksellani ei taaskaan ole mitään suunnitelmallista tarkoitusta, ajattelin vain elämän kulkua....ilman tavoitteita. Mutta "tavoitteettomat tavoitteensa" ehkä saavuttaneena.
Onko teidän elämänne onnistunut, voitteko olla tyyytyväisiä "saavutuksiinne?"
Joskus on tullut mieleeni, miten me erilaisia taitoja, kykyjä, ominaisuuksia omaavat ihmiset olemme kompensoineet ( tasapainottaa, korvata) näitä ominaisuuksiamme, silti tuottamatta ominaisuuksillamme, taidoillamme näkyviä tuloksia. Olemme vain eläneet.
Ehkä olemme pystyneet tällä "vain elämisellä" antamaan kanssakulkijoillemme, satunnaisillekin, enemmän kuin puolivillaisella ( ei täydellinen, ei valmis) vaikkapa taiteelllisuudellammekin, jakamaan itsestämme enemmän vain ihmisenä. Emme ole lähteneet ns. itsemme toteuttamisen tielle.
Monisärmäiset ihmiset, joilla on ollut jaettavaa, koska eivät ole toteuttaneet taipumuksiaan konkreettisesti. Sitä sun tätä....enemmän tai vähemmän.
Ei minustakaan tullut näyttelijää, kirjailijaa, runoilijaa. Oli ilmeisesti minun varalleni tärkeämpää, antaa näitä sisäisiä kykyjä sinne sun tänne.
Ja se on ollut ihan oikein. Mitä jos minusta olisi tullut puolivillainen taiteilija, ei, minua tarvittiin sinänsä vaatimattomampaan, vaikka kuitenkin tärkeämpään...antamaan itsestäni alitajuntaisesti vahvempana muuhun kuin vain ns. itseni toteuttamiseen, jota esimerkiksi taiteilijan työn sanotaan olevan. Uskallusta olla poikkeava, ei vain harmoniaa elämäänsä etsivä.
Monilla ihmisillä on nuorempana suuriakin suunnitelmia, tarve saavuttaa jotain...kuuluisuutta, julkisuutta, rikkautta ja omaisuutta.
Toiset taas tehneet "myyräntyötään" suurempaa huomiota herättämättä, mutta ehkä saavuttaneet enemmän vain "ihminen ihmiselle" - työssään.
Ne synnynnäiset taidot, kyvyt, ominaisuudet alitajuntaisena ohjeenaan. Ei velvollisuudentuntoista antamista eikä tyrkyttämistä vaan jostain muusta alkulähteestä pulppuavaa.
Ja vihdoin sanoa, olenpa työni tehnyt, nyt olen valmis vastaanottamaan muilta, olen saavuttanut sen, mitä minun pitikin.....monesti epäonnistunut, mutta ymmärtänyt kaiken menneen niinkuin pitikin.
Onko teidän elämänne onnistunut, voitteko olla tyyytyväisiä "saavutuksiinne?"
Joskus on tullut mieleeni, miten me erilaisia taitoja, kykyjä, ominaisuuksia omaavat ihmiset olemme kompensoineet ( tasapainottaa, korvata) näitä ominaisuuksiamme, silti tuottamatta ominaisuuksillamme, taidoillamme näkyviä tuloksia. Olemme vain eläneet.
Ehkä olemme pystyneet tällä "vain elämisellä" antamaan kanssakulkijoillemme, satunnaisillekin, enemmän kuin puolivillaisella ( ei täydellinen, ei valmis) vaikkapa taiteelllisuudellammekin, jakamaan itsestämme enemmän vain ihmisenä. Emme ole lähteneet ns. itsemme toteuttamisen tielle.
Monisärmäiset ihmiset, joilla on ollut jaettavaa, koska eivät ole toteuttaneet taipumuksiaan konkreettisesti. Sitä sun tätä....enemmän tai vähemmän.
Ei minustakaan tullut näyttelijää, kirjailijaa, runoilijaa. Oli ilmeisesti minun varalleni tärkeämpää, antaa näitä sisäisiä kykyjä sinne sun tänne.
Ja se on ollut ihan oikein. Mitä jos minusta olisi tullut puolivillainen taiteilija, ei, minua tarvittiin sinänsä vaatimattomampaan, vaikka kuitenkin tärkeämpään...antamaan itsestäni alitajuntaisesti vahvempana muuhun kuin vain ns. itseni toteuttamiseen, jota esimerkiksi taiteilijan työn sanotaan olevan. Uskallusta olla poikkeava, ei vain harmoniaa elämäänsä etsivä.
Monilla ihmisillä on nuorempana suuriakin suunnitelmia, tarve saavuttaa jotain...kuuluisuutta, julkisuutta, rikkautta ja omaisuutta.
Toiset taas tehneet "myyräntyötään" suurempaa huomiota herättämättä, mutta ehkä saavuttaneet enemmän vain "ihminen ihmiselle" - työssään.
Ne synnynnäiset taidot, kyvyt, ominaisuudet alitajuntaisena ohjeenaan. Ei velvollisuudentuntoista antamista eikä tyrkyttämistä vaan jostain muusta alkulähteestä pulppuavaa.
Ja vihdoin sanoa, olenpa työni tehnyt, nyt olen valmis vastaanottamaan muilta, olen saavuttanut sen, mitä minun pitikin.....monesti epäonnistunut, mutta ymmärtänyt kaiken menneen niinkuin pitikin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmaan olet oikeilla jäljillä itsetuntemuksessasi, useimiten sen vaan tuntee. Ihan yleispätevänäkin ajatteluna uskon tuohon, on monia lahjakkaita ihmisiä maailmassa, jotka ovat tietoisiakin omista mahdollisuuksistaan, mutta epäitsekkäistä syistä jakavat tietotaitojaan kohdalleen osuville, ihan maailman luonnollisemmalla tavalla jutuissaan.
Monesti ei myöskään aina olosuhteet ole otollisia kaikilla, mutta oikeassa olet siinä, että se tie valitaan, (henk. kot. menestykseen) monesti kovalla hinnalla. On siitä monta tarinaa olemassa.
Koskaan se oma kehitys ei hukkaan mene, se mitä on itsestään antanut, koskee se sitten rakkautta (sen monissa eri muodoissa) tai tukea tarvitseville) niin sen kaiken ammentamansa, antaa tiedostamattaan edelleen.
Mutta on nyt ulkona aivan ihanan *strålande väder* lumessa on pinnalla vesipisaroita tuhkatiheään kimaltamassa.
Täytyi vaan siroitella soraa käytävän ollessa niin liukas, ihan postilaatikolle saakka. Aamu-unisena ei aina muista, kun ei näe jään kiiltoa. Puisen varastorakennuksen seinä tuntui ihan lämpimältä äsken, vois jo tuolin nostaa esille, ja istua naapurin kanssa auringossa jutellen.
Hyvää jatkoa ja viikonloppua! ei malta olla sisällä taas kauempaa, moi!