USA:aan muuttaneiden kokemuksia?

mäkin haluaisin kuulla (:

Ensin tohtoriopintojen ja sitten työn takia muutin 20 vuotta sitten. Hyvin on mennyt, mutta uskon etta niin olisi mennyt muuallakin. Tänne oli vain syntynyt opintojen aikana suhdeverkosto jonka avulla on sittemmin kehittynyt erinomainen työura. Mitä muuta halusit tietää?

En usko etta kukaan oikeasti hyvin menestynyt tulee Suomi24 aan selostamaan kuinka hyvin menee :)

Maahanmuuttoon vaaditaan joko yliopistokoulutus, avioliitto alkuasukkaan kanssa tai 'voitto' viisumiarvonnassa. Tama rajoittaa muuttajia paljon. On myos erikoistapauksia kuten urheilijat, valokuvamallit jne.

Useimmat, kuten itse, ovat vaan lahteneet katsomaan maailmaa kun on tullut tyotarjous ja juuttuneet tanne, ikaa tulee lisaa ja kaytannon asiat sitovat. Kaytannon elamaan tottuneena yli 10 vuoden jalkeen viihtyy hyvin. Uskoisin etta useimmat muuttajat jotka viihtyvat ja voivat olla yli 3 vuotta (nk H1B viisumi), aikovat jaada.

Itse muutin yli 10 vuotta sitten, H1B, nykyisin kansalainen. USA on paaltapain samanlainen mutta sisalta taysin erilainen kuin Suomi. Jos on ylipoistokoulutus taalla elaa tosi mukavasti. Muuten ei. Suuri osa suomalaisista muuttaa takaisin muutaman vuoden sisalla, tama yhteiskunta on kuitenkin niin erilainen.

Usalainen tyonantaja kavi palkkaamassa Suomesta jonkin aikaa sitten. Tulin hyvaksytyksi satojen hakijoiden (ottivat 20) joukosta. Paivaaakaan en vaihtaisi! Tama kotimaa on ollut parempi minulle kuin olisin koskaan voinut uskoa, on avannut mahdollisuudet toimimaan kansainvalisesti ympari maailman, Suomi mukaan lukien.

Tanne oli jo heti aluksi aarettoman helppo kotiutua. Ihmiset joiden kansa vietin vapaa-aikaa ja tyoskentelin olivat ja ovat yhakin alykkaita, ystavallisia ja auttavaisia ja ahkerimpia kuin mita olen missaan muualla tavannut. Tyota pusketaan tarvittaessa ympari vuorokauden, eika siita teha isoa numeroa - se on elamantapa! (Siita kylla korvataaan tosi hyvin :) ! )

Tiedan etta toisenlaisiakin ihmisia taalla on, en vain itse ole heidan seuraansa etsinyt, eika ole ollut tilaisuuttakaan.

Kehottaisin jokaista jolla on tarpeeksi mielenkiintoa/tilaisuutta kokeilemaan asumista Suomen ulkopuolella.Oli se sitten USA tai mika tahaansa valtio.

Loppujen lopuksi oma asenne on se joka vaikuttaa kaikista eniten, lahes joka asiassa ja kaikkialla.

Olen vasta ollut noin 6 kuukautta USA ssa, ja on jo iso koti ikävä... Mutta minä taas vain turistina, tulin tapamaan minun nykyistä miestäni tänne. Olen nähnyt noin 11 states jo, eikä mikään niistä on niin hyvä kuin suomi. Aurinko laskee 7.30pm eikä sadetta oo tullut yli kuukauteen. Kaipaan suomalaista ruokaa, maisemaa ja kulttuuria. Kuitenkin niin suomalainen etten ikinä vois täällä asua.

Halusin aina USA:han. Ehkä se oli jonkinlaista uudisraivaajahenkeä, Good Old USA:n ja American Dreamin kaipausta. Kadehdin kauan sitten maahan muuttaneita sukulaisia, jotka kävivät Suomessa lapsuudessani ja olivat niin "ameriiccalaisia". Mielikuvat USA:sta olivat taivaita hipovia.

Lopulta sain green cardin lotteryn kautta. Kauan siihen meni, mutta odotus palkittiin. Monia muita maita oli jo takana, kun muutin unelmien maahan USA:han. Olin käynyt täällä turistina lukemattomat kerrat, joten ihan uutena se ei tullut.

Mutta tuli kuitenkin. Tämä kakku on päältä kaunis, mutta sisältä mätä. Sen näkee vasta kun pääsee sisälle. Vertailua auttaa myös se, että on kokenut muita maita. Tämä maa on eräänlainen irvikuva: moderni kehitysmaa. Täällä on joitain mukavia asioita, mutta Good Old USA:ta ei enää ole. Täällä on lähinnä enää henkisesti ja materiaalisesti rapistuva yhteiskunta lieveilmiöineen.

Nyt on taas matkalaukut kasassa ja lentolippu kädessä. Tavarat on lähetetty edeltä. Uusi maa odottaa, mutta se ei ole edelleenkään Suomi. Aika näyttää jäänkö kaipaamaan jotain USA:ssa. Tällä hetkellä en usko siihen, mutta koskaan ei tiedä. Takaisin ei ole kuitenkaan tulemista, sillä aion palauttaa Green Cardini. Se on iso, mutta helpottava päätös. Tämä on nyt nähty.