Korvatulpat elokuviin?

Käyn harvoin elokuvissa, mutta tulpat tietenkin tarvitsee ja sittenkin joskus vielä pitää käsillä suojata korvien päälle, mutta nuo äkkimelukohdat vaan on joskus arvaamattomia.
Luulen että elokuvissa kävisi enemmän väkeä, jos ei ääni olisi niin epämiellyttävän ja vaarallisen kovalla. Elokuvahan kestää kauan, kova ääni niin kauan on haitallista.

En käy enää elokuvissa kun korvani eivät siedä sitä kovaa melua. Nyt ovat telkussakin uusineet musiikkijuttuja, nk. alku ja väliaikamusiikkia, koneellisesti tehtyjä ja liian kimeää ja kovaa suhteutettuna muuhun ohjelmaan, käy korviin. Ykkösellä se kohta missä näytetään seuraavat ohjelmat ja eilen Kadonneen jäljillä ohjelmassa, ei tarvii pelästytellä!!!! Onko muilla samoja tuntemuksia?
Olin laivaristeilyllä ja siellähän sitä kovaa melua olikin, kuten sanonta on kovaa ja korkealta, onko kuulo mennyt näiltä jotka niitä volymeja säätävät?

Taustatietoa tuohon elokuvien ääniongelmaan:

Aikoinaan netissä oli artikkeli jossa käsiteltiin elokuvaäänen tekoa ja siinä oli haastattelussa joku alan suomalainen guru, olisiko ollut Pekka Karjalainen. Hän kertoi että kun nykyisiä elokuvaäänentoistoja suunniteltiin, haluttiin määrityksiin ja standardeihin äänen voimakkuudelle niin isot rajat että toiminta- ja taisteluelokuviin riittää varmasti desibelit aidontuntuisen äänen saamiseksi. Elokuvien ei siis haluttu huutavan mutta haluttiin vara että jos joku räjähdys, aseen ääni, lentokoneen melu, avaruusraketin lähtö jne. tulee kohtaukseen niin ääntä tehtäessä teatterien äänentoisto ei laita vastaan. Sitten kun laitteissa alkoi olla tehoja lähtikin miksaajilta homma hallinnasta. Joku halusi miksata elokuvan niin että ääni tulee aavistuksen normaalia lujempaa. Niin halusi muutkin. Sitten kun tämä tilanne alkoi olla standardi, halusi joku taas elokuvansa kuulostajan hiukan kovemmalta. Kierre oli valmis ja nyt elokuvat huutavat.
Aikoinaan, kun äänentoisto ei ollut läheskään samoissa kehitysasteissa kun nykyään, homma hoidettiin toisella tavalla eli psykoakustiikkaa soveltamalla. Jossakin leffassa tehtiin niin että kohtaus yksinkertaisesti kirjoitettiin ääniefektien ehdoilla. Saluuna hiljeni pikkuhiljaa kunnes lopulta ainoastaan orkesteri soitti, sitten orkesterikin alkoi hiljentyä kunnes viimeinen viulukin vaikeni. Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen saluunan ovelle ilmestyi mies ja alkoi tulitus joka oli laitettu niin kovalle kuin suinkin. Vaikka ämyreissä ei potku tuohon riittänyt niin taitavasti tehdyssä kohtauksessa ihmisen korva ehti tottua hiljaisuuteen ja kun yhtäkkiä tulikin kova mökä niin se kuulosti kovemmalta mitä se itseasiassa oli.
Sanoisin tuota ammattitaidoksi.

Mua ottaa vieläkin päähän että piti juosta ensimmäisen 10minuutin jälkeen ulos teatterista kun ei auttanut mikään, yritin varjella korviani kaikin mahdollisin keinoin. Minulla on paniikkihäiriö joten säikäytti aika kovasti. Nykyään ei pääse edes takaisin saliin kun sieltä on lähtenyt, ovet on lukossa ja työntekijää ei näy. Mieheni oli kuulemma yrittänyt käydä aulassa tarkistamassa vointiani, mutta ei ollut päässyt teatterista ulos; kummatkin ovet olivat lukossa. Ilmeisesti joku työntekijä oli ne sulkenut hetkisen kuluttua siitä kun elokuva oli alkanut. Onneksi itse pääsin pois, en tiedä mitä olisin tehnyt siinä tilanteessa jos en olisi ulos päässyt. Aika sadistista toimintaa. En tiedä viitsinkö enää edes kokeilla kunnon kuulosuojainten kanssa. Ja olen parikymppinen, ihan normikuulo, aiemmin ei ole kovat äänet säikkäytänyt. Mieheni on muusikko ja puolikuuro, silti oli valittanut että jotkut kohtaukset sattuivat korviin.

Ärsyttää kun kaupungissani ei ole edes toista elokuvateatteria missä voisi käydä, finnkinolle en enää mene.

16.9. iso Omena Espoo, kaukana nautinnosta elokuvissa käynti.
Kuulovian saa varmasti noilla decibeleillä!