Wien

Tämä kuuluisi ennemminkin yhteiskunta/historia keskusteluun kun ei ole arkeologiaa eikä muinaista.

Itse en osaa tuohon vastata, minulla kun on vähän näkemys että mitä vanhempaa sitä kiinnostavampaa, ja tuohon aikakauteen en ole suuremmin ehtinyt tutustua.

En tiedä uskallanko vastata kovin puutteelisella tiedolla, mutta kun muistelen koulun historianopetusta, niin eikös stoori mene vähän näin:

1700-luvulla Euroopassa elettiin vielä pitkälti feodaali- ja sääty-yhteiskunnissa. Valta oli kuninkaalla joka sitten oli antanut läänityksinä maita aatelisille, jotka samalla toimivat oman alueensa veronkantajina. Verot piti tilittää kuninkaalle, mutta iso osa päätyi tietenkin heidän omaan kassaansa. Sitten 1700-luvun lopulla Ranskassa ja myös joissakin muissa maissa alkoi kansa vaatia demokratiaa. Ranskassa päädyttiin jopa vallankumoukseen (siihen suureen), joka kuitenkin epäonnistui kun syntyneessä kaaoksessa Keisari Napoleon otti vallan itselleen. Samalla Napoleon ei tyytynyt pelkästään Ranskan alueeseen, vaan yritti sodillaan valoittaa lähes koko muunkin Euroopan. Sitten sota päättyi lopulta Napoleonin karkoitukseen Sain Helenalle. Tämä Wienin kongressi oli tavallaan jonkinlainen sodan loppunäytös, jossa Euroopan hallitsijat vakiinnuttivat valtansa ja saivat aikaan jonkinlaisen järjestyksen (siis vanha valta ja taantumus tuli voimaan).

Varmaan joku, joka oikeasti tietää asiasta, osaa vastata tähän vielä paremmin.

Paluulla vanhaan ja siis taantumuksellisuudella tarkoitettiin paluuta, silloin Wienin kongressissa vallassa olevaa ajattelua paluusta vakauden aikaan, aikaan ennen Ranskan vallankumouksesta alkanutta Euroopan sekasortoa.

Ranskan vallankumouksen siirtyminen Napoleonin keisarivallaksi ei ollut siihen aikaan suurimman osan ihmisistä mielestä vallankumouksen epäonnistumista, vaan nimenomaan sen ihanteiden ja aatteiden eteenpäinmenoa. Napoleonin valta ymmärrettiiin edistyksellisten mielissä vallankumouksen järjellistymisenä pahimpien ylilyöntien jälkeen. Myös Euroopan vanhat kuningashuoneet ja vallanpitäjät pitivät Napoleonia kumouksellisena vallankumouksen aatteiden levittäjänä. Napoleonin hallinto perustui lainsäädäntöön ei mielivaltaan. Hän levitti sodillaan vallankumouksen ajatuksia kansalaisuudesta alamaisuuden vastakohtana ja laillista oikeusjärjestelmää yli koko Euroopan. Aikalaisetn ja hänen kannattajiensa mielestä Napoleonin päämäärä ei ollut Euroopan valloitus vaan oikeudenmukaisuuden ja modernien ihmisoikeusaatteiden levittäminen Eurooppaan vanhojen hallitsijoiden kaatamisella.

Feodaaliyhteiskunta ei Eurooppa ollut enää vallankumouksen alkaessa Venäjää lukuunottamatta. Feodaaliyhteiskunta oli läntisessä Euroopassa hajonnut jo renessanssista alkaen. Euroopassa oli itse asiassa silloin hyvin erilaisia valtajärjestelmiä. Kuninkaan tai hallitsijan valta suhteessa erilaisiin parlamentteihin vaihtui hyvin vahvasta parlamentin hallinnasta aina lähes täysin kuninkaan yksinvaltaan. Myös parlamenteissa oli hyvin erilaisia ryhmiä edustettuina eri maissa. Pohjoismaissa oli talonpoikaistolla merkittävä asema, kun taas Ranskassa ja Venäjästä puhumattakaan nämä kokoukset olivat lähes täysin aateliston vallassa.

Napoleonin sotien yhtenä seurauksena oli myös käsitys siitä, ettei suuret ylikansalliset valtiot olekaan tavoiteltava päämäärä. Tämä ajatus suuresta valtiosta, jota kuningas tai keisari hallitsee ja johon kuuluu lukemattomia kansoja oli jäänne ihanteena pidetystä Rooman valtakunnasta. Kansallisuusaatten siemenet oli kylvetty. Suuret monikansalliset valtiot kuten Itävalta ja Venäjä ajoivat Wienissä paluuta suuriin keisarikuntiin, joissa on yksi vahva hallitsija. Tämä oli vastustajien mielessä paluuta vanhaan, vaikka kansoille tulisi heidän mielessään antaa mahdollisuus itsemääräämisoikeuteen. Tämä suuri aate kansojen oikeudesta itsemääräämiseen pääsi kuitenkin valtaan vasta lähes sata vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan lopputuloksessa, jolloin Itävallan ja Venäjän keisarikunnat hajosivat hyvin moniksi valtioiksi. Tuon kansallisuusaatteen huippuhetken jälkeen suunta on hiljaa jälleen kääntynyt niin, että ihanteena on jälleen ollut suuri yhtenäinen valtio. Näin suuresti sen takia. että kansalllisuusaatteen läpitunkema Eurooppa ajautui niin pahoihin sotiin 1900-luvulla.

Wienissä sovittiin myös, uuden vallankumouksen estämiseksi, että kunigashuoneet auttavat toinen toisiaan kumouksia vastaan, jotta Ransakan katastrofia ei enää pääsisi tapahtumaan. Tätä keskinäistä apua kapinoiden kukistamiseksi käytettiinkin 1800-luvun alkupuoliskolla.

Wienissä oli pyrkimys vanhojen valtarakenteiden ja valtiorakenteiden pitämisessä pystyssä tulevaisuuteenkin uusien vallankumouksellisten aatteiden vaikuttaessa. Tässä mielessä kyse oli siis taantumuksesta. Wieni kongressi onnistui pyrkimyksissään erittäin hyvin. Euroopan valtarakenteet, jotka olivat kaatumassa ennen Wieniä pysyivät pystyssä vielä lähes sata vuotta aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin ne sitten rytisten kaatuivatkin.