Arkeologia ja muinaiset kulttuurit

Kritias keksi Atlantiksen

Alussa oli Kritias, Ateenaa hallinnut tyranni ja kova palturin puhuja. Silloin kuin Kritias ei harastanut palturin puhumista, tämä kirjoitti innokkaasti proosaa, elegiaa ja tragediaa. Kritias oli vihasi Sokratesta, mutta oli Platonin eno. Kerran kun Platon oli matkaltaan palattua opettamassa agoran laidalla, Kritias tuli paikalle ja liittyi keskusteluun. He keskustelivat kokopäivän muun muassa poliittisesta filosofiasta, etiikkasta, ideaoppista ja ihannevaltiosta. Kun tuli ilta Kritias, Timaios, Hermokrates ja Platon hajaantuivat kukin omille teilleen. Seuraavana päivänä Kritias palasi taas agoralle ja alkoi kiivaasti Platonin kuullen väittelemään Timaioksen ja Hermokrateksen kanssa edellispäivän opetuksesta. Silloin Kritias otti esiin lapsena kuulemansa RUNON Atlantis-nimisestä saaresta, kulttuurista ja kaupungista, joka yhdessä yössä oli vajonut mereen. Näistä kahdesta keskustelusta muodostui Paltonin filosofinen dialogi "Valtio" ja sen kommentaari "Timaioos ja Kritias". Useimmille ihmisille tuottaa kuitenkin vaikeus ymmärtää mitä Runo, varsinkin kreikkalainen elegia tarkoittaa. Runoissa sekoitettiin aina totta ja tarua, runoilla ei ollut tekijän oikeuksia ja runoja sai vapaasti muokata. Varmuudella, emme voi tietää paljonko Kritiaksen vapaasti kertomasta tarinasta oli myöskään Solonin alkuperäistä runoa, saati jos Kritiaksen kortomukseen edes voidaan luottaa.