Johan toki saa olla onnellinen. Minäkin olen 60 ja positiivista energiaa täynnä.
Olen viihtynyt vanhojen kuvien skannaushommeleissa, kivaa palata nuoruuteen vaikka kieltämättä hiukka kyrsii. Olispa vielä parikymppinen jaa..ah mitenhän elämäni junaisin jos nyt saisin uudelleen alkaa.
Sinä olet tyttönen vielä vaan odota kun pääset näille kymmenille, jo kolottaa.
Päätimme isosiskon kanssa juhlia vanhenemistamme ensi kesänä mökilläni. Sisko täyttää pyöreitä ja minä soikeita.
Sisko alkaa kyhäämään kutsukortteja ja minä päätän ajankohdan milloin suku kootaan yhteen. Tulee mielenkiintoiset juhlat, toivottavasti saamme tutustua uuteen serkkutyttömme. Hän löytyi äitini sisaren perunkirjoituspapereista. ; )
Paras ikä, no jaa...kolmekymppisenä minulla oli ikäkriisi. Nelikakkosena olin onnellinen pikkupojan äiti ja muutenkin elämä vielä hymyili.
Viiskymppisenä olin kuin kameli, työn raskaan raataja ja yksinhuoltaja.
Mitä tässä valittamaan ei kun menoksi.
0Äänestä
...
old_profile_29497 kirjoitti:
Sinä olet tyttönen vielä vaan odota kun pääset näille kymmenille, jo kolottaa.
Päätimme isosiskon kanssa juhlia vanhenemistamme ensi kesänä mökilläni. Sisko täyttää pyöreitä ja minä soikeita.
Sisko alkaa kyhäämään kutsukortteja ja minä päätän ajankohdan milloin suku kootaan yhteen. Tulee mielenkiintoiset juhlat, toivottavasti saamme tutustua uuteen serkkutyttömme. Hän löytyi äitini sisaren perunkirjoituspapereista. ; )
Paras ikä, no jaa...kolmekymppisenä minulla oli ikäkriisi. Nelikakkosena olin onnellinen pikkupojan äiti ja muutenkin elämä vielä hymyili.
Viiskymppisenä olin kuin kameli, työn raskaan raataja ja yksinhuoltaja.
Mitä tässä valittamaan ei kun menoksi.
Sivusta.
Suhtautuisin varovaisesti sukukokouksiin. Yksityiskohtiin menemättä, isoissa suvuissa on huonotkin puolensa, kokemusta nimittäin on.
Suhtautuisin varovaisesti sukukokouksiin. Yksityiskohtiin menemättä, isoissa suvuissa on huonotkin puolensa, kokemusta nimittäin on.
=DW=
Kesäjuhlat niemelläni on jo suvulle tuttuja, eikä koskaan ole olllut ongelmia. Kertahan se olisi ensimmäinenkin, mutta en usko, meidän suku on hyvin sopuisaa porukkaa. Sekaan sopii uskiksiakin ; ) Aivan ihastuttavia kukkahattuja.
0Äänestä
meeriamanda
Kuka sinua aloittaja on kieltänyt onnellisuudesta? Sehän on tullut selväksi ettei positiiviset aloitukset useatakaan kiinnosta, pian alkaa veetuilu hyväosaisuudesta sun muusta.
Ihan kuin meiltä keneltäkään olisi pois toisen onni.
Minullakaan ei ole onnellisuudessa mitään hävettävää, sairaudet vaan mieltä väliin latistaa. Yritän siltikin ajatella et tänään ainakin oli hyvä päivä.
Kerrotko mikä sinut sai aloituksesi tekemään?
0Äänestä
L-H
Onni on jokaisen päivän vierailija. Silti, kyllä tässä iässä hän vierailee entistä harvemmin. Kun ei useinkaan terveys parane iän myötä, kun aika ei lakkaa raksuttamasta, kun tietää, ettei loputtomasti ole varaa täällä kukkoilla, panee se joskus ihan nöyrtymäänkin.
3-kymppisenä oli kaikki lähes hyvin. Oli nuoruutta, oli ollutta ja koettua, oli toivoa, ei ollut pelkoa huomenisen pimeydestä, kovinkaan huomattavasti.
Mutta aika aikaa kutakin, vielä on aamu auennut, vielä on ilta antanut rauhaansa, vielä unia on nähty. Jospa huomenkin samaa toisi tuomisinaan.
Paras ikä, se, jota saa elää, vielä. Se ei koita enää koskaan uudelleen.
Ei kai kukaan kiellä toiselta onnellisuutta? Sehän on ihan jokaisen ihmisen oma juttu (omien korvien välissä) ja vain ihka oma sisäpiiri voi siihen (ehkä) vaikuttaa. Ainakaan tämä piiri-pieni-pyörii-nettikeskustelupalsta ei saisi vaikuttaa siinä asiassa, ei ainakaan negatiivisesti.
Vaikka joskus olen vähän surullinenkin täkäläisiä viestejä luettuani niin onhan meillä jokaisella herranjestas myös oma perhe ja suku ja ystävät, ei täältä kannata pultteja ottaa. Tämä tuli mieleeni aloittajan otsikosta - siitä kun ei selvinnyt mikä tai kuka voisi onnellisuuden sen paremmin häneltä kuin meiltä muiltakaan kieltää.
Ollaanhan me vielä suurinpiirtein terveitä, sosiaalisiakin ja meneväisiä, oikein hyvä tosiaan on tämä ikä! Jotkut meistä on eläkkeellä ja muutamat vasta kohta, yhtäkaikki täyttä elämää elämme. Räpylätkin toimii näppäimistöllä ja ajatuskin kulkee eli mikäs tässä on ollessa - vaikka peräti Onnellinen ;-D
0Äänestä
Pirre*
Kaikin mokomin, ollaan vain :)
0Äänestä
***...**
Mikäpäs tässä. Päivä kerrallaan ja työtäkin vielä piisaa. Iloitsen aurinkoisista kevätpäivistä ja ystävistäni jotka tuovat iloa elämääni. Hiihtolomasta, valkosista hangista. Liikkumisesta. Kodista. Ikkunallani kukkivista kukkasista. Kesän odotuksesta.
Elämästä.
0Äänestä
Ikämies
60v on paras aika olla onnellinen! Onnea paljon jos asiat on menneet niin onnelliseen vaiheeseen :)
0Äänestä
H.
Ihmisen paras ikä on allakan ilmoittama ikä. Pois siitä et mitään saa, saat vain haluta halutessasi enempää.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Johan toki saa olla onnellinen. Minäkin olen 60 ja positiivista energiaa täynnä.
Olen viihtynyt vanhojen kuvien skannaushommeleissa, kivaa palata nuoruuteen vaikka kieltämättä hiukka kyrsii. Olispa vielä parikymppinen jaa..ah mitenhän elämäni junaisin jos nyt saisin uudelleen alkaa.
Työni ainakin valitsisin luovalta-alalta.
mää tässä istuskelen ja odottelen sitä parasta ikää vielä on joitakin vuosia kituutettava.
Sinä olet tyttönen vielä vaan odota kun pääset näille kymmenille, jo kolottaa.
Päätimme isosiskon kanssa juhlia vanhenemistamme ensi kesänä mökilläni. Sisko täyttää pyöreitä ja minä soikeita.
Sisko alkaa kyhäämään kutsukortteja ja minä päätän ajankohdan milloin suku kootaan yhteen. Tulee mielenkiintoiset juhlat, toivottavasti saamme tutustua uuteen serkkutyttömme. Hän löytyi äitini sisaren perunkirjoituspapereista. ; )
Paras ikä, no jaa...kolmekymppisenä minulla oli ikäkriisi. Nelikakkosena olin onnellinen pikkupojan äiti ja muutenkin elämä vielä hymyili.
Viiskymppisenä olin kuin kameli, työn raskaan raataja ja yksinhuoltaja.
Mitä tässä valittamaan ei kun menoksi.
Sivusta.
Suhtautuisin varovaisesti sukukokouksiin. Yksityiskohtiin menemättä, isoissa suvuissa on huonotkin puolensa, kokemusta nimittäin on.
=DW=
Kesäjuhlat niemelläni on jo suvulle tuttuja, eikä koskaan ole olllut ongelmia. Kertahan se olisi ensimmäinenkin, mutta en usko, meidän suku on hyvin sopuisaa porukkaa. Sekaan sopii uskiksiakin ; ) Aivan ihastuttavia kukkahattuja.
Kuka sinua aloittaja on kieltänyt onnellisuudesta? Sehän on tullut selväksi ettei positiiviset aloitukset useatakaan kiinnosta, pian alkaa veetuilu hyväosaisuudesta sun muusta.
Ihan kuin meiltä keneltäkään olisi pois toisen onni.
Minullakaan ei ole onnellisuudessa mitään hävettävää, sairaudet vaan mieltä väliin latistaa. Yritän siltikin ajatella et tänään ainakin oli hyvä päivä.
Kerrotko mikä sinut sai aloituksesi tekemään?
Onni on jokaisen päivän vierailija.
Silti, kyllä tässä iässä hän vierailee entistä harvemmin. Kun ei useinkaan
terveys parane iän myötä, kun aika ei lakkaa raksuttamasta, kun tietää, ettei
loputtomasti ole varaa täällä kukkoilla, panee se joskus ihan nöyrtymäänkin.
3-kymppisenä oli kaikki lähes hyvin. Oli nuoruutta, oli ollutta ja koettua, oli toivoa, ei ollut pelkoa huomenisen pimeydestä, kovinkaan huomattavasti.
Mutta aika aikaa kutakin, vielä on aamu auennut, vielä on ilta antanut rauhaansa,
vielä unia on nähty. Jospa huomenkin samaa toisi tuomisinaan.
Paras ikä, se, jota saa elää, vielä. Se ei koita enää koskaan uudelleen.
Ei kai kukaan kiellä toiselta onnellisuutta? Sehän on ihan jokaisen ihmisen oma juttu (omien korvien välissä) ja vain ihka oma sisäpiiri voi siihen (ehkä) vaikuttaa. Ainakaan tämä piiri-pieni-pyörii-nettikeskustelupalsta ei saisi vaikuttaa siinä asiassa, ei ainakaan negatiivisesti.
Vaikka joskus olen vähän surullinenkin täkäläisiä viestejä luettuani niin onhan meillä jokaisella herranjestas myös oma perhe ja suku ja ystävät, ei täältä kannata pultteja ottaa. Tämä tuli mieleeni aloittajan otsikosta - siitä kun ei selvinnyt mikä tai kuka voisi onnellisuuden sen paremmin häneltä kuin meiltä muiltakaan kieltää.
Ollaanhan me vielä suurinpiirtein terveitä, sosiaalisiakin ja meneväisiä, oikein hyvä tosiaan on tämä ikä! Jotkut meistä on eläkkeellä ja muutamat vasta kohta, yhtäkaikki täyttä elämää elämme. Räpylätkin toimii näppäimistöllä ja ajatuskin kulkee eli mikäs tässä on ollessa - vaikka peräti Onnellinen ;-D
Kaikin mokomin, ollaan vain :)
Mikäpäs tässä.
Päivä kerrallaan ja työtäkin vielä piisaa.
Iloitsen aurinkoisista kevätpäivistä ja ystävistäni jotka tuovat iloa elämääni.
Hiihtolomasta, valkosista hangista.
Liikkumisesta.
Kodista.
Ikkunallani kukkivista kukkasista.
Kesän odotuksesta.
Elämästä.
60v on paras aika olla onnellinen! Onnea paljon jos asiat on menneet niin onnelliseen vaiheeseen :)
Ihmisen paras ikä on allakan ilmoittama ikä.
Pois siitä et mitään saa, saat vain haluta halutessasi enempää.