Moni kärsii uni- ja nukahtamisongelmista. Haluaisin kertoa omasta rumbastani ja kuulla jos kellään on ollut samanlaisia ongelmia ja mitkä ovat auttaneet.
Olen 23 vuotias, opiskelen ja kärsin uniongelmista. Istun päivittäin koneella opintojenkiin takia, joten tämä voi olla yksi syy unettomuuteen. Aloin kärsimään nukahtamisvaikeuksista noin vuosi sitten. Uni ei tullut millään vaikka väsytti. Mitä enemmän mietin sitä kuinka paljon aikaa enään on nukkua niin nukahtaminen vaan vaikeutui. Tällä hetkellä kello on 3 aamuyöllä ja herätyskello soi kuudelta. Aikaisin menin nukkumaan (varaan n 7 tuntia nukkumiseen), mutta pyörin sängyssä kunnes alan itkemään. Saan lievän "itkuraivarin" siitä että en pysty nukahtamaan ja alan stressaamaan väkisinkin. Lopulta rauhoitun ja mietin vain miten saisin ajan kulumaan. Olo on kun muumiolla suorastaan. Täysikuu ei ole ikinä ennen oikein tuntunut olevan häiriötekijä.. Viikonloppusin taas nukun ainakin 12 tuntia putkeen. Tämä rytmi on inhottava, se stressaa minua ja vaikuttaa koulunkäyntiin. En jaksa tätä, ja ahdistaa ajatus että miten pärjään kun palaan työelämään? Aviomieheni on työtön ja hänellä on aikaa nukkua, eikä hän herää siihen jos itken ääneenkään (joskus tarvitsisin vähän lohdutusta, mutten viitsi häntä herätellä sen takia). Nämä aamuyöntunnit vaan tuovat masentavaa fiilistä ja ei vaan enään kiinnosta miten seuraava päivä menee. Olen aikalailla asennoitunut siihen että päin prinkkalaa mennään. En polta enkä juo, ja liikun päivittäin pyörällä. Auttaako tässä enään mikään, vai pitäisikö vaan hankkia nukahtamislääkkeitä? Stressaan kyllä helposti pienestä, tai pienikin sanaharkka miehen kanssa saattaa aiheuttaa välitöntä stressiä. Menetän ruokahaluni tällöin helposti ja voin olla syömättä parikin päivää. Olen vasta nyt tajunnut että taidan alitaajunnassani stressata ihan älyttömästi kaikkea tulevaa yms.
Olen 23 vuotias, opiskelen ja kärsin uniongelmista. Istun päivittäin koneella opintojenkiin takia, joten tämä voi olla yksi syy unettomuuteen. Aloin kärsimään nukahtamisvaikeuksista noin vuosi sitten. Uni ei tullut millään vaikka väsytti. Mitä enemmän mietin sitä kuinka paljon aikaa enään on nukkua niin nukahtaminen vaan vaikeutui. Tällä hetkellä kello on 3 aamuyöllä ja herätyskello soi kuudelta. Aikaisin menin nukkumaan (varaan n 7 tuntia nukkumiseen), mutta pyörin sängyssä kunnes alan itkemään. Saan lievän "itkuraivarin" siitä että en pysty nukahtamaan ja alan stressaamaan väkisinkin. Lopulta rauhoitun ja mietin vain miten saisin ajan kulumaan. Olo on kun muumiolla suorastaan. Täysikuu ei ole ikinä ennen oikein tuntunut olevan häiriötekijä.. Viikonloppusin taas nukun ainakin 12 tuntia putkeen. Tämä rytmi on inhottava, se stressaa minua ja vaikuttaa koulunkäyntiin. En jaksa tätä, ja ahdistaa ajatus että miten pärjään kun palaan työelämään? Aviomieheni on työtön ja hänellä on aikaa nukkua, eikä hän herää siihen jos itken ääneenkään (joskus tarvitsisin vähän lohdutusta, mutten viitsi häntä herätellä sen takia). Nämä aamuyöntunnit vaan tuovat masentavaa fiilistä ja ei vaan enään kiinnosta miten seuraava päivä menee. Olen aikalailla asennoitunut siihen että päin prinkkalaa mennään. En polta enkä juo, ja liikun päivittäin pyörällä. Auttaako tässä enään mikään, vai pitäisikö vaan hankkia nukahtamislääkkeitä? Stressaan kyllä helposti pienestä, tai pienikin sanaharkka miehen kanssa saattaa aiheuttaa välitöntä stressiä. Menetän ruokahaluni tällöin helposti ja voin olla syömättä parikin päivää. Olen vasta nyt tajunnut että taidan alitaajunnassani stressata ihan älyttömästi kaikkea tulevaa yms.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.