omaisen viimeinen tahto

Mistäs sen tietää vaikka olisit omiasi kirjoitellut. ihan kiusataksesi?
Olisit tallettanut vanhuksen toiveen , nykyaikana se onnistuu vaikka puhelimella.
Taidat kostaa sisaruksillesi kun eivät käyneet vanhusta katsomassa tai muuten vain päteä.

Kaikella rakkaudella.

Olet hyvä ihminen. Kunpa sinunlaisiasi olisi enemmän. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.

Hyvä kun noudatit äitisi toivomusta.
Ainahan se joka tekee jotain eikä vain puhu, joutuu tuleen, vasta perinnönjaossa ilmaantuu muu suku moittimaan ja epäilemään.
Sinä et edes ole itsellesi mitään toivomassa, haluat vain kunnioittaa äitisi muistoa hänen haluamallaan tavalla.
Jaksamista sinulle:)

pääsitkö "viilaamaan" testamenttiakin, vai lypsitkö kuiviin jo ennen?

se vaan on kumma että joillakin on vaikea ymmärtää, että aitoa hoitamista ja rakkautta voi antaa ihan aidosta sydämmestä, ilman mitään vaateita.

Otsikko sai miettimään, mikä on minun viimeinen tahtoni.
Eipä taida olla mikään.
Kaksi lasta on ollut, toinen on kuollut lapsettomana,
joten kaikki jää tälle ainoalle. Minut voi polttaa tai haudata, ihan sama.
Hautapaikan ostin lapsemme vierestä, puolisolle ja minulle.
Pappia tai lukkaria en välittäisi haudalleni vaikka kirkkoon kuulunkin.

Kyllä se oma tahto olisi hyvä kirjata hyvissä ajoin tiettyyn paikkaan, että saa omanäköisensä hautajaiset. Siitä on paljon apuakin läheisille, tiedän omasta kokemuksesta neljän vuoden takaa.

Kuoleminen on kallista, tosikallista - uskokaa tai älkää! Kaikki kuolemaan liittyvä hinnoitellaan erityiskertoimella. Kuolemahan on niin ainutlaatuinen ja arka paikka, että harvapa viitsii kilpailuttaa kuljetuksia tai kinata esimerkiksi arkun tai arkun päälle tulevan kukkalaitteen hinnasta.

Halvin arkku maksaa 400-500 euroa, pieni kuolinilmoitus lehdessä saman verran, arkun päälle tuleva kukkalaite 100-200 euroa, kirkon vuokra papin kanttorin suntion palkka 200-300 euroa ja lisäksi haudan peittäminen ja hautapaikan hinta. Plus tietysti hautakivi alkaen n. 1800 euroa jne jne. Pakollinen perunkirjoitus noin 450 euroa. Polttohautaus on hiukan halvempi kuin perinteinen maahautaus, mutta maksaa sekin vähintään 300 euroa.

Minimikulut olivat tuossa, siis minimikulut jotka perustuivat n. 4 vuoden takaisiin omiin kokemuksiin. Siitä hinnat ovat varmasti nousseet. Lisäksi tulevat tietysti kulut muistotilaisuuden järjestämisestä tarjoiluineen, joissa niissäkin on k-kerroin.

Ei siis ole yhdentekevää, miten maallisen vaelluksensa päättäneen osalta viimeiseen matkaan liittyvät asiat hoidetaan.

Jos joku on koko ikänsä itse säästänyt ja haluaa isot ja komeat hautajaiset, niin sen kertokoon.

Itse haluan aikanaan polttohautauksen ja yksinkertaisen vaneriarkun, joka siunaustilaisuudessa peitetään kauniilla vaatteella. Ei erillisiä kukkalaitteita, vaan pieni kukkalaite arkun koristeeksi. Muistotilaisuus ruokatarjoiluineen perhepiirissä.

Toivomukseni on tulostettuna samassa paikassa kuin hoitotestamenttikin ja kummastakin tieto lähimmillä.

> Kyllä ihmisen kuolemalla rahastetaan ihan sikamaisesti. <

Näin on. Hautaustoimistot käyttävät törkeästi hyväkseen ihmisten surua. Rahat pois mutta palvelusta ei ole väliä.

Omakohtainen kokemukseni tästä on seuraassa.

Mieheni halusi tulla siunatuksi, tuhkatuksi ja haudatuksi kotipaikkakunnalleen yli 200 km päähän.

Tilasin ko pikkukaupungin arvostetuimmasta hautaustoimistosta pelkästään arkun päälle siunaustilaisuutta varten tulevan kukkalaitteen ja sen lisäksi 12 kpl yksittäisiä pitkävartisia ruusuja omissa vesituppeloissaan.

Siunaus tapahtui perhepiirissä ja jo siinä vaiheessa tiesimme, että mieheni joutuu siunauksen jälkeen odottamaan tuhkausta vielä viikon ajan. Siksi emme halunneet erillisiä kukkalaitteita.

Kuinkas kävikään. Hautaustoimisto "unohti" toimittaa kukkalaitteen ja irtoruusut siunaustilaisuuteen. Pappi oli ymmärtäväinen ja kävi soittamassa hautaustoimistoon. Siunaustilaisuuteen saapunut väki odotti, kunnes hautaustoimisto toi jonkinlaisen kukkalaitteen ja irtoruusut, jotka eivät suinkaan olleet pitkävartisiä I-laadun ns. ylioppilasruusuja vaan ihan tavallisia leikkoruusuja keskipitkässä varressa.

Lasku oli kuitenkin huimat 200 euroa ja käsitti häthätää kyhätyn arkun päälle tulevan koristeen ja

Murheen murtamana en jaksanut valittaa asiasta, vaan maksoin kiltisti laskun, vaikka toimitus ei missään tapauksessa vastannut tilausta.

Olin nimenomaan halunnut näyttävän kukkalaitteen arkun päälle Se oli kaikkea muuta kuin näyttävä, ilmeisesti kyhättiin häthätää, miten kuten ja oli kaukana näyttävästä.

Lasku ei kuitenkaan ollut miten kuten. Minusta 200 euroa on ehdottomasti ylihinta häthätää kyhätystä kukkalaitteesta ja 12 normaalista leikkoruususta.

Elämä on raadollista, bisnes aivan erityisesti.

Ei ainoastaan hautaustoimisto, mutta kun seurakunnatkin kiskovat älyttömiä summia kaikesta, enää ei saa vastinetta vaikka on maksanut ikänsä kirkollisveroa.

Kirkosta vuokra, papista, suntiosta, kanttorista ja joka virrestä maksetaan erikseen 4-5e virsi, pelkkä haudan kaivuu ja havut haudalle 400e.

En ihmettele yhtään että kirkosta erotaan nykyisin, viimeistään jos / kun omainen haudataan ymmärretään erota.

Pari vuotta sitten sukulsistyttö meni naimisiin, häät oli isot ja tosi kalliit. Sukulaiseni sanoi että rahaa paloi enemmän kuin uskaltaa ajatellakaan. Nyt ovat eronneet:(

Niin, mutta naimisiin pääsee kyllä halvallakin, jos ei mitään prinsessahäitä halua!

Hautaankin pääsee halvalla,ei oo pakko pitää suuret kinkerit,eikä pakko kyhätä se suurin ilmoitus,koittaa miettiä asioita eri suunnasta.Tuttava poltthaudattiin,jälkeenpäin vain ruokailu muutamalle ystävälle,perhe laski uurnan.Ei kukkapuskia ja karseita ilmoituksia,hellät muistelot oli,upeat jäähyväiset
.Hyvä mieli jäi.
Eikä rahaa mennyt papille eikä kirkolle.

No joo. Lienee mahdollista jos on kirkosta eronnut ja sattuu asumaan paikkakunnalla, jossa on krematorio ja mahdollisuus haudata tuhkauurna omalle maalle. Silloin tosiaankin välttyy sekä vainajan siirtokuluilta että kaikilta siunaustilaisuuteen ja tuhkauurnan hautaukseen liittyviltä kuluilta.

Kun on maksanut ikänsä kirkollisveroa ja muita veroja, olisi enemmän kuin kohtuullista että hautapaikka ja hautajaiset olisivat ilmaiset. Tarkoitan peruspalvelua, luxusta voi jokainen ostaa varojensa mukaan.

Ketään ei ole jätetty hautaamatta rahan puutteen takia, en ainakaa ole kuullut?

En minäkään. Jos vainaja on iäkäs ja täysin varaton, niin kotikunnan sosiaalitoimisto eli yhteiskunta hoitaa asian.

Varattomat voivat hakea hautausavustusta kotikunnan sosiaalitoimistosta, joka maksaa arkun sekä siunaus- ja hautaamiskulut. Jos vainajalla on vakuutus, voi hautausavustusta saada vakuutusyhtiöltä joko omasta tai työnantajan maksamasta vakuutuksesta.

Entisaikoina köyhät siunattiin ja haudattiin nimettöminä joukkohautaan, nykyään kai sentään yksittäistapauksina.

Meillä äiti oli säästänyt hautajais rahat eläkkeestään, sen mukaan on nyt hautajaiset, aika tarkkaan menee kaikki siihen ja näin hyvä!

>
Vai harmittaako perillisiä se, että se osa on perinnöistä pois??<

En käsitä, et jollain on tarve ilkeillä hienotunteisuutta ja voimakkaita tunteita herättävissä asioissa.

Onko sinulla tosiaan niin paha olla, että purat pahaa oloasi omaishoitajiin? Me lääkäriin tai vähintäänkin tarkista lääkitykses!

Jollakin on tosi paha olla.
Kyllä kannattaisi tarkistaa onko enää omaisihoitajksi, en voi ymmärtää että kuolemaa tekee ahneeksi. Vaikuttaa että tämä henkilö joka toisista niin väittää on itse pahimmasta päästä.
Ainakin minä maksaisin omasta pussistani omaiseni hautauksen, mikäli hän olisi varaton. Äärimmäisen typeriä tokaisuja.

Läheisen kuolema laukaisee suuria tunteita meissä, luulisi, että silloin pitäisi saada surra sitä läheistään, kuitenkin kun on useita sisaria siinä, on monenlaista mielipidettä ja väistämättä tulee yhteentörmäyksiä, helposti erimielisyydet kärjistyy riidoiksi, herkkänä hetkenä.

Tätä on meillä nyt, tuntuu niin pahalta muutenkin ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, yritän ottaa etäisyyttä sisariin, että saatais tilanne rauhoitettua.
Kyse ei ole mistään perinnöstä, eikä rahasta, vaan ihan muusta, mistä ei pitäis nyt ja tässä ollenkaan ruveta penkomaan.

Onko meillä vaan näin, vai onko muillakin?
Olisi ollut niin hyvä kun olisimme saaneet omaisemme hautaan kaikki sovussa ja rauhassa, tämä lisää tuskaa ja kyyneleitä!

Soitin ja keskustelin äitin hoidon tuplaantuneista lääkkeenjako maksuista kyseisellä viikolla vaihtuneen uuden hoitajian kanssa.
Äiti "nukkui" pos aamu yöllä välittömästi soittoni jälkeen, kun soitin ja ihmettelin suuria tuplattuja hoitomaksuja lääkkeen jako ja hoitomaksuja kolmeksi vuodeksi eteen päin?...
Hoidin äitiä sydämmelläni ilman mitään palkkaa tms., enkä hallunnut häntä missään nimessä elämästämme.......................- - - .pois.
Outo epävarma epäileväkin tunne jäi siitä puhelinsoitostani, teinkö väärin koska soitin tuplatuista hoitomaksuista uudelle hoitajalle ja äiti kuoli välittömästi kyseisen hoitajan ollessa hoitamassa äitiämme illalla viimeisenä ennen hänen kuolemaansa!
Iäti kaivaten ja ikävöiden.................................................................................

Turhaan syyttelet itseäsi, kuolema tuli kun oli sen aika....
Olet tehnyt arvokasta "työtä" huolehtimalla rakkaasta äidistäsi, tiedän tunteen ja miten sitä aina jokin jää painamaan, kuitenkaan mitään ja mikään ei varmaan olisi estänyt hänen lähtöään, et ole tehnyt mitään väärää.
Lohtuna sinullekkin varmaan, että SAIT hoitaa ja pitää huolta äidistäsi, ne hyvät muisto!
Vointeja ja jaksamisia sinulle suuressa surussasi!

Et tehnyt väärin, oli ihan asiallista kysyä perusteluja tuplaantuneille maksuille.

Aivan varmasti oli yhteensattumaa, että äitisi kuoli juuri puhelinsoittosi jälkeisenä yönäjälkeisenä yönä.

Äitisi oli pitkän iän elänyt ja jo kovin sairas. Sinun asemessasi kiittäisin kädet ristissä Taivaan Isää siitä, että äiti sai nukkua pois turvallisesti omassa vuoteessaan. Nyt hänellä on kaikki hyvin.

Itse pyydän joka ilta iltarukouksessani, että oma vanha ja hyvin, hyvin sairas äitini saisi nukkua pois sinun äitisi lailla omassa, tutussa vuoteessaan.

Osanottoni sinulle - sinulle jäi kauniit muistot.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10514828

Ei aina tarvitse perinnöstä tapella. Voi käydä näinkin, varsin usein käy.

Epäilykselle osanotto syvään suruun. Älä kanna syyllisyyttä toisarvoisista asioista. Olet tehnyt parhaasi. Ei ihminen voi enempää.

Kuolinvuoteella et ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta. Kun sinulla on vielä mahdollisuus hymyillä ja vapautua kaikesta turhasta, tartu siihen. Tämä on sinun elämäsi, ja elämä on valinta. Valitse tarkkaan, valitse viisaasti, valitse rehellisesti. Valitse onnellisuus.