Denise-täti on päästänyt Paddy Meehan-sarjan tauolle tai eläkkeelle ja marssittaa kirjalliseen kehään uuden virtuaalifiguurin. Rikosylikomisario Alex Morrow ilmestyy kuin tyhjästä keskelle kaappausdraamaa. Sen verran lukijalle kerrotaan, että Alex on nainen eikä ukkokollegoiden kanssa aina ole helppoa. Meno on hetkittäin kuin AKTn toimistolla.
Tohelot, lähes cohelot rosvot kaappaavat siirtolaisperheen isäpapan ja haavoittavat tytärtä. Miljoonavaade lunnaista heitetään ilmaan ja painutaan yöhön. Jälkiä on vähän ja nekin taitamattomat äijät meinaa sotkea. On siinä Alexilla hommaa saada tutkinta oikeille jengoille, vallankin kun tutkinnanjohtajuus määrätään tietennii samanarvoiselle miesvirkaveljelle.
Jokin tässä kaappauskuviossa mättää Alexin ja lukijan mielestä. Lunnasvaade ei ole missään suhteessa mamuperheen elintasoon. Ovatko rosmot erehtyneet talosta vai onko kaapatun pikkukauppiaan elämässä jotain, mitä edes perhe ei tiedä? Siinäpä pähkäiltävää.
Pähkäiltävää on Alexin perhe-elämässäkin. Hän ei viihdy siippansa vierellä kotona vaan tekee mieluummin 30 tunnin työvuoroja. Hänelle ei maistu viina eikä vanha jazz, eikä kokkailukaan innosta. Siis täysin epätyypillinen poliisisarjan päähahmo. Jolla on synkkä salaisuus, joka paljastuessaan katkaisisi uran heti kuin hakkaraisen lennon.
Kaikki tämä tapahtuu luonnollisesti Glasgowssa, mikä miljöönä on tuttu Denisen aiemmista teoksista. Kaikessa sateisessa karuudessaan ja ristiriitaisuudessaan. Narkkareineen, trokareineen ja tavallisine juoppoineen. Ei Skotlannin turistitoimisto ainakaan tätä kirjaa sponsoroi, uskoisin.
Minan kirjoitustyylistä olen aina pitänyt, eikä hän petä nytkään. Tarkat, syvät ihmiskuvat vedetään helpontuntuisesti, mutta uskottavasti. Niin laajan alamaailman toimijoista kuin työkavereistakin. Minan huumori on hieman vinoa, etten sanoisi Aapelimaista inhimillisyydessään. Tai sitten tapahtumakomiikkaa kaikessa pöljyydessään. Jännitys syntyy pienistä yksityiskohdista. Väärästä sanavalinnasta, vääristä eleistä ja niiden seurauksista.
Rohkenen suositella hahkikantohiihdon vastavoimaksi. Jätetään se hiihtohomma Pippalle ja Alexanderille.
Tohelot, lähes cohelot rosvot kaappaavat siirtolaisperheen isäpapan ja haavoittavat tytärtä. Miljoonavaade lunnaista heitetään ilmaan ja painutaan yöhön. Jälkiä on vähän ja nekin taitamattomat äijät meinaa sotkea. On siinä Alexilla hommaa saada tutkinta oikeille jengoille, vallankin kun tutkinnanjohtajuus määrätään tietennii samanarvoiselle miesvirkaveljelle.
Jokin tässä kaappauskuviossa mättää Alexin ja lukijan mielestä. Lunnasvaade ei ole missään suhteessa mamuperheen elintasoon. Ovatko rosmot erehtyneet talosta vai onko kaapatun pikkukauppiaan elämässä jotain, mitä edes perhe ei tiedä? Siinäpä pähkäiltävää.
Pähkäiltävää on Alexin perhe-elämässäkin. Hän ei viihdy siippansa vierellä kotona vaan tekee mieluummin 30 tunnin työvuoroja. Hänelle ei maistu viina eikä vanha jazz, eikä kokkailukaan innosta. Siis täysin epätyypillinen poliisisarjan päähahmo. Jolla on synkkä salaisuus, joka paljastuessaan katkaisisi uran heti kuin hakkaraisen lennon.
Kaikki tämä tapahtuu luonnollisesti Glasgowssa, mikä miljöönä on tuttu Denisen aiemmista teoksista. Kaikessa sateisessa karuudessaan ja ristiriitaisuudessaan. Narkkareineen, trokareineen ja tavallisine juoppoineen. Ei Skotlannin turistitoimisto ainakaan tätä kirjaa sponsoroi, uskoisin.
Minan kirjoitustyylistä olen aina pitänyt, eikä hän petä nytkään. Tarkat, syvät ihmiskuvat vedetään helpontuntuisesti, mutta uskottavasti. Niin laajan alamaailman toimijoista kuin työkavereistakin. Minan huumori on hieman vinoa, etten sanoisi Aapelimaista inhimillisyydessään. Tai sitten tapahtumakomiikkaa kaikessa pöljyydessään. Jännitys syntyy pienistä yksityiskohdista. Väärästä sanavalinnasta, vääristä eleistä ja niiden seurauksista.
Rohkenen suositella hahkikantohiihdon vastavoimaksi. Jätetään se hiihtohomma Pippalle ja Alexanderille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.