Ahmimiselle loppu, paastolle mun kaa?

eienääahmimista

Ny on pakko hakea täältä jotai apua, mä en jaksa tätä ahmimista ja ahdistusta! Mä oon jotenki ny eristäytyny kaikesta, ei oo koulua, ei töitä, asun jossain korvessa ja päivät kuluu siks omissa oloissa ja se yksinäisyys on jotenki tosi ahistavaa ja haen jotain lohtua/tekemistä ruoasta.

En halua silti alkaa tekemään mitään, koska oon lihonu eikä vaatteet mahu päälle niinku joskus syksyl.

Ku sais jonkun kaverin joka käsittelee näitä samoja asioita, ymmärtää mitä käyn läpi ja alkais mun kans vaikka paastolle ja tsempataan toisiamme. Mul on niin paha olla koko ajan :(

Ahistaa sekin ku haluan nimenomaan elää terveellisesti, mut oon tottunu ahmiin tiettyi ruokia, enkä osaa muuttaa tapojani, mun on pakko paastota ja alkaa sit puhtaalta pöydältä. Tukekaa mua tässä!

23

437

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eienääahmimista

      Ja tarkotin tolla "en halua silti alkaa tekemään mitään" että en kehtaa mennä ihmisten ilmoille näin turvonneena vaan haluan laihtua piilossa muilta katseilta.

    • tahdonvoimaako

      mäki aina ahmimisjakson jälkeen haluun paastolle ja sen jälkeen alottaa puhtaalta pöydältä, en oo vielä onnistunut :(( Koska se paasto laukasee sen ahmimiskierteen taas :(

    • hukassa__

      Hei. Ymmärrän täysin sinua, minulla tällä hetkellä aika samankaltainen tilanne ja kaipaisin myös tukea sekä ymmärrystä. Ehkä voisimme auttaa toinene toisiamme selviytymään tästä kuopasta :)??

      • eienääahmimista

        Joo! onko sulla vaikka meseä tai s-postia minkä kautta voitais olla yhteyksissä? :)


      • hukassa__
        eienääahmimista kirjoitti:

        Joo! onko sulla vaikka meseä tai s-postia minkä kautta voitais olla yhteyksissä? :)

        juu löytyy molemmat, mutta molemmista tunnistaa minut, enkä siksi mielellä laittaisi niitä tänne. Onko sinulla salaista?Jos ei niin perustan uuden :)


      • eienääahmimista
        hukassa__ kirjoitti:

        juu löytyy molemmat, mutta molemmista tunnistaa minut, enkä siksi mielellä laittaisi niitä tänne. Onko sinulla salaista?Jos ei niin perustan uuden :)

        Ei ole salaista, kiva jos jaksat perustaa uuden :).


    • hukassa_

      Muutkin saa mielellä kirjoitella =))

    • läskitlisääntyy

      Ette tiiääkkää kuinka onnellinen oon ku löysin tän keskustelun! Olin just aikeissa kirjottaa tänne jotain samantapaista. Mul on bestiksen kanssa vähän välit poikki ja se on ainoo ihmine jolle voin kertoo mun syömisongelmista, mutta musta tuntuu et sekää ei jaksa loputtomii mua kuunnella:( Kävin terkkarilla ja oon ollu sen jälkeen tosi masentunu ku kuulin mun painon ... se oli vitusti liikaa:( Oon yrittäny laihduttaa vaikka kuinka paljon mutta ei bed vaihe taas meneillää ja ahmin koko aika.. tänää paastosin nii onnistuneesti mutta illalla tylsistyneenä repsahdin ahmimaan kakkua, karkkia, risottoa.. EN JAKSA ENÄÄ! ei huvita nähä ketään kun oon lihonu ja etoo ajatuskin kattoa peiliin:(
      meilikaveria kaipaisin nyt tällä hetkellä enemmän kuin mitään:)

    • neiti V

      Hei! Täällä yksi aivan samanlainen kuin te. Perustin bloginki, jonka avulla yirtän nyt onnistua. Huomenna alkaa paasto taas. Tulkaa seuraamaan http://hellothinnerfuture.blogspot.com/ ja saa kommentoida :) Tsemppiä tarvitaan ja paljon. Tää on niin kauheen vaikeeta :(

      • Opinrakastamaan

        Hei olen samassa tilanteessa kuin aloittaja ollut jo vuosia. Vuosia. Välillä on toki mennyt paremmin, mutta kyllähän 10 v. sairasputkeen mahtuu tapahtumia. Lopputulos vain on ollut syrjäytyminen. Onneksi periksi ei ole koskaan ollut tarkoitus antaa, enkä anna. Tuo on niin tuttua tuo turvotuksen häpeäminen. Itseinho. Inho tuppukylää kohtaan, tunne et pääsispä pois. Joskus se auttaa, ympäristön vaihdos, vaikka itseään ei karkuun pääsekään. Maailma on avoin ja suuri paikka. Tsemppiä kaikille samas uppoavas veneessä äyskäröiville.


      • Blogisi on poistettu?


    • Olen itsekin NIIN väsynyt omaan syömishäiriööni.

      Joka päivä päätän, että TÄNÄÄN en syö illalla liikaa - mutta toisin käy.

      Aamulla herään kuin krapulassa illan ja yön syömisestä.

      aamulla en siis tämän takia pysty syömään mitään. Päivä menee suhtkoht hyvin. Syön pari kertaa tai oikeastaan juon ruokani eli käytän proteiinijuomajauhetta josta elimistöni saa edes joitain ravintoarvoja ja polttoainetta.

      Iltapäivällä kun menen kotiin päätän että syön sen lämpimän aterian ja iltapalaksi esim rasvatonta rahkaa ja marjoja tms.

      MUTTA kun aloitan syömisen siitä EI kertakaikkiaan tule loppua.

      Syön sitten vähän sitä ja tätä ja taas tuota ja vielä vähän tota.

      Ja soppa on valmis - yöllä toisinaan menen vielä tekemään leipää ym.

      EN JAKSA ENÄÄ TÄTÄ!!!!!!

      Älkääkä sanoko että älä syö KUN EN PYSTY olemaan syömättä.

      Nyt olen kolmatta päivää niin etten syö MITÄÄN muuta kuin proteiinijuomia koska kun en aloita syömistä niin en syö liikaa.

      Haluaisin kirjoittaa sun kanssa mulle voit/voitte lähettää emaileja

      [email protected]

    • Syöppö

      Itse olen samoilla linjoilla, en uskalla aloittaa syömistä koska sille tulee loppu vasta kunnes voin todella pahoin, saatan jopa oksentaa huonoon oloon ja syödä taas lisää.. Tää on ihan hullua, enkä tiedä miten lopettaa tällainen käyttäytyminen.
      Tuntuu, etten ole oma itseni laisinkaan.

      Mistähän tähän voisi hakea apua?

    • nainen,38

      Löysitkö kaverin täältä?
      Mulla on kanssa välillä tota ahmimista.
      Mä oon aika hyvin saanut sen hallintaan.
      Syön samanlailla joka päivä.
      Nyt just tekee taas mieli laihduttaa,kun
      paino on 60 kg.
      Yritän olla laihduttamatta koska se usein on saanut mut
      ahmimaan.Mä ymmärrän sun pahan olon.

    • messed

      Hei.

      Ihanaa, että löysin tämän ketjun.
      Itsellä sama ongelma...

      Joku messissä 2 pvän paastossa?

    • messed

      Itse aloitan huomenna, eli oikeastaan TASAN NYT kahden päivän paaston. Vesipaasto, jos pyörryttää tjn muuta vakavaa niin vetäsen vaikka kiivin, mutta ei sen enempää.

      Lupaan päivitellä tänne :)

    • messed

      Okei. Lupasin päivitellä, en tiedä lukeeko kukaan edes, mutta nyt riipotan itseäni niskasta.

      MOKASIN JO. Olin tasan 40 min sillä paastolla.

      Mutta se on mennyttä. Nyt aloitan uudestaan. Tosissani.

      • JuupaEipä.

        Mä oon varmaan kahden vuoden ajan joka ikinen päivä hokenut itelleni, että alotan heti huomenna. Hitto miten raastavaa. Sit sanoin itelleni, että ok, syö mitä syöt. Annoin itelleni luvan syödä miten huvittaa ja siitä kai stressi väheni.

        Kun olin luvalla jonki aikaa mässäilly, ni sit päätin, että jos mässäilis vaan yhen kerran päivässä. Illalla rauhassa, ku lapsi on laitettu nukkumaan. Tätä jatkui jonku viikon, ku ajattelin, että jos mässäilisin vaan kotiruokaa.

        En ikinä uskonu, että pystyisin vähentämään ruokiani kun olen niin kauan kun muistan ahminut niin paljon ku vaan menee ja vielä vähän päälle. Parhaimmillaan vaikka koko vuoallisen makaronilaatikkoa, sipsipussi dippiä, suklaalevy ja kaikki noi yhen päivän aikana.

        Kaikki lähti siitä ku en syyllistäny itteeni syömisistäni. Kun lopetin sen jatkuvan hokemisen, että pitää laihtua ja oon ruma ja läski ja hirvee, saamaton yms ni sit kai jotenki alitajuntasesti itsetunto kasvoi. Ja kun itsetunto kasvoi niin itsekurikin kasvoi. Aloin ajatella, että ainoa asia mitä elämässäni pystyn kontrolloida on se, mitä tungen suuhuni. Ja tota hoin ihan ääneen.

        Repsahduksia tulee välillä, mutten enää jää sille tielle. Nyt oon tänään alottanu vielä radikaalimman dieetin, max. 500kcal päivässä. Tätä jatkan ainakin 4 viikkoa. Sanokaa mitä sanotte, mutta mä otan nyt kaiken tästä irti, kun kerranki tiedän pystyväni laihtumaan.


    • messed

      Vau.

      Saanko kysyä, onko sinulla muunlaista syömishäiriötaustaa?

      • JuupaEipä.

        Oon lapsuusajan ja teinivuodet ollut älyttömän laiha. Urheilin ja kasvukin vei oman osansa. Mutta teininäkin vedin ruokaa enemmän kun isot miehet. Niin kauan ku muistan oon halunnut nauttia esim. sipsipussin ja sulkaalevyn ihan yksinään vaikka lukien kirjaa. Noihin aikoihin mulle oli tyypillistä myös jättää syömättä koko päivän ajan, kunnes sit tiesin et illalla saan olla rauhassa.

        Mut toisaalta teininä ei hävettänyt tippaakaan kun santsasin kolmannen lautasellisen ruokaa, koska en vaan lihonut millään. Lihominen alkoi siinä 19-vuotiaana. Huomattavasti lihoin viimesen parin-kolmen vuoden aikana. Parhaimmillaan puolessa vuodessa 10kg, sitä rataa. En jättänyt aterioita enää väliin, päinvastoin. Heti herättyäni aloitin itseni tuhoamisen - syömisen. Tein oikeesti väkvaltaa itseäni kohtaan. Sellanen syöminen ei ole normaalia. Ihan ähkynä tunnista toiseen.

        Aloinkin eristäytyä täysin. En halunnut mennä ulos, koska olin varma, että jokaikistä vastaantulijaa kuvottaisi nähdä mut. Ja kun tuo ajattelumalli alkoi, en edes ollut vielä ylipainoinen. Olin vaan painavempi kun ennen, normaali BMI. Nykyään olen oikeesti läski. 172cm/93,2kg. Mutta alas päin mennään ja en mässäile enää. En olis muutama kk sitten uskonut musta olevan tähän. En oikein käsitä vieläkään miten opin hillitsemään itseni. Se vain tapahtui. Tosin oltiinha sitä ajatusta työstetty vuosia..

        Muunlaista syömishäiriötaustaa ei ole ollut, ainakaan tietääkseni. Aina oon tykännyt olla laiha ja muunlaisena olen mielestäni ruma. Läskin on mulle yhtä kuin ruma, likanen, epätoivonen, laiska, tyhmä ja epäonnistuja, luovuttaja. En tosin ajattele niin muista lihavista ihmisistä. Tai pakko myöntää, joskus käy mielessä jonkun kohdalla, että onkohan hän oikeesti onnellinen ja sinut itsensä kanssa. Monista paistaa, että on. Ja hyvä niin.


    • messed

      Okei, ihan mielelnkiinnosta kyselin, yllättävän monella kun on anot ja bulit taustalla.

      Kiitos kertomuksistasi, ja tsemppiä huikeasti. Pystyt siihen. Vaikutat fiksulta.


      Itselläni nyt eka paastopvä takana.

      • JuupaEipä.

        Kiitos tsempistä ja takasin vaan! Hyvää paastoilua!


    • Tyttö27

      Näyttää siltä, että en olekaan ongelmani kanssa yksin. Olen kärsinyt ahmimisesta noin vuoden, ja nyt viimeiset kolme kuukautta enenevissä määrin. En pysty enää hallitsemaan sitä! Olen tajunnut, että ahmin yksinäisyyteeni. Tai paremmin sanottuna yksin ollessani. Minulla on kyllä hyviä ystäviä, mutta oman ongelmani takia pidän heihin koko ajan vähemmän yhteyttä :( Häpeän itseäni ja ongelmaani. En ole kertonut tästä kenellekään. Nyt ahmiminen on lähtenyt jo lapasesta ja se alkaa näkyä liikakiloina. Olo on turvonnut ja ruma. Housut eivät tahdo mahtua enää kiinni.. kuinka saada tämä loppumaan!?

      Huonona päivänä ahminen alkaa jo lounaan yhteydessä. Aamupalalla ei ole ongelmaa. Syön ehkä leipäpalasen tai muroja ja kahvia. Teen osa-aika työtä ja vapaa-aikaa on siis suht paljon. Jos päivällä on vapaata, voi syöminen muuttua ahmiseksi pari tuntia aamupalan jälkeen. Syön ensin normaalin lounaan, mutta sitten haluan napata vielä jotain ja jotain ja jotain... Kun syömiskohtaus iskee, mikä tahansa ruoka kelpaa. Monta kertaa lähden vartavasten lähikauppaan ostamaan karkkia, pullaa, suklaata, jäätelöä, keksejä, vaaleaa leipää tai mitä ikinä satun himoitsemaan. Sitten mätän kaiken naamaani ja olo on sen mukainen. Koskaan en ole oksentanut. Illalla töiden jälkeen sama meno jatkuu.

      Tuntuu, että nykyisin pystyn hallitsemaan syömistäni ainostaan silloin kun olen muiden ihmisten seurassa. Kauempana asuva ystäväni tuli luokseni neljäksi päiväksi. Tuona aikana en edes ajatellut ahmimista. Söin niin kuin ihmisen syödä kuuluu. Heti samana iltana kun jäin yksin, rohmusin kaapit tyhjäksi.

      Haluan saada tähän lopun ennen kuin masennun ja eristän itseni täysin.

      Paljon voimia teille kaikille! Ette ole yksin.
      Vinkkejä ahmimisen hallitsemiseen otetaan vastaan! Tuota paastoa en halua kokeilla, tiedän mihin se minun kohdalla lopulta johtaa....

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      117
      6081
    2. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      151
      3929
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      50
      3305
    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      474
      2764
    5. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      272
      1783
    6. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      32
      1443
    7. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      87
      1406
    8. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      15
      1356
    9. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      161
      1300
    10. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      77
      1278
    Aihe