Taidan tarvita apua..

feelingdown kirjoitti:

Joo siis oon tällänen 17v nuoren miehen alku, vielä pari kuukautta takaperin kaikki oli hyvin.. Mut sit lähti todellinen alamäki ja elämäni raskain vaihe parhaillaan käynnissä.. Eli pitkä suhde päättyi tammikuussa, no tietenkin olin maassa ja olen vieläkin ja ajattelin että tää on normaalia elämää ja et täst viel noustaan! Joo ei kauaa menny kun kaverini tuli minulle puhumaan asioista jota en koskaan siltä ois halunnu kuulla. Eli kaverini on kuin veli minulle ja vajonnut alaspäin.. Koskee itsetuhoisuutta.. taas on mennyt pari viikkoa parkuen yksin.. kouluun ei huvita mennä ja sieltä soitellaan perään.. olen vain huoneessani ja odotan puhelimen soivan että jompikumpi soittaisi ja kertoisi jotain onnellista.. vaan ei mitään tapahdu.. ja oma mielentilani on mennyt rytinällä alaspäin.. tuntuu etten vain jaksa näin montaa taakkaa kannettavaksi samaa aikaa.. kavereille en halua puhua.. exää ei kiinosta.. välillä paremmalta vaihtoehdolta vain tuntuu napata 230voltista kiinni ja antaa mennä vaan.. mutta se olisi kuitenkin luovuttamista? välillä se ajatus vaan lämmittää.. haluisin kuulla kokemuksia ja vinkkejä miten näistä parhaiten pärjäisi ja mitkä asiat auttaisi..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä