Onko täällä ketään, joka olisi hakenut lapselleen apua sitä saamatta ja siitä syystä lapsi joutunut sijoitukseen, jolloin (lyhyen ajan sisään) huomattu, että lapsella onkin neurologinen häiriö? Itse hain kolmisen vuotta diagnoosia lapselleni, en saanut, ilmeisesti lyötiin vaan leima otsaani etten mistään mitään tiedä. Nyt lapsi ollut sijoituksessa pian vuoden ja hänellä diagnosoituna Ad/Hd johon lääkitys ja pian alkava terapia.. En tiedä mikä olisi oikea paikka lähteä viemään asiaa eteenpäin, mutta potilasasiamieheen olen ollut jo yhteydessä ja hänen kanssaan menen tekemään potilasvahinkokeskukseen sekä lääniin selvityspyynnön, miksi ei Ad/Hd:tä huomattu kunnan julkisen puolen terveydenhuollossa.. (Vaikka Ad/Hd mainittiin useasti myös koulun puolelta) Papereita lueskellessani huomasin, ettei lapselle ole julkisella puolella edes tehty varsinaista ad/hd tutkimusta/testiä. Sijoituksen aikana tehtiin (yksityislääkärillä) ja lapsi sai liki täydet pisteet..
huostaanotto neurologisista syistä
epätietoinenko
191248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinuna ottaisin yhteyttä ADHD- liittoon ja konsultoisin asianajajaa esim. Leeni Ikonen ja Outi Mannonen ovat hyviä.
Ota tukihenkilö mukaan kaikkiin tapaamisiin, lue kaikki dokumentit perheestänne , vaadi oikaisut virheisiin ja varaudu, että pelkkä dokumenttien saaminen ja virheiden oikaisu saattaa kestää vuoden ja ylikin.
Sitten neuvottele tilanteesta lastensuojelun kanssa. Pelkkä terapia ja koulunkäynnin tuki ilman sijoitusta pitäisi riittää tapauksessanne.Varaudu opettamaan sosiaalityöntekijää ADHD:stä. He eivät tiedä keskimäärin mitään asiasta ja ovat todennäköisesti olleet koulutuksissa (esim. lastensuojelun edunvalvonta), jossa neurologisia oireita pidetään pahojen vanhempien aiheuttamina psykiatrisina häiriöinä.
Onnea taisteluun!
Lastensuojelun edunvalvontakouluttajien psykomyytit ja asennevammat
Ongelma nro 6. Edunvalvojien koulutus
Kouluttajina Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeessa toimivat biologisia vanhempia halveksivista asenteistaan kuuluisa Päivi “ sinun lapsesti eivät ole sinun” Sinko Palmeniasta ja Paula Marjomaa Pelastakaa Lapset ry:stä.Ja RAY rahoittaa!"
Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.
Päivi Sinko viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä Huostaanottokirja –teoksessa:
"Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
(lisää asennevammaisia psykomyyttejä:http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506 )
Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:
”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”
Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä- ketju
On erittäin huolestuttavaa, suorastaan pöyristyttävää, että Päivi Sinko kouluttaa lastensuojelun edunvalvojia, joita todennäköisesti käytetään juuri AS-lasten tahdonvastaisissa ja liian usein myös ( enimmäkseen) laittomissa ja turhissa huostaanotoissa. Ei ole vaikea uskoa, että J.P. Roos on oikeassa varoittaessaan, että Pelastakaa Lapset ry:n edunvalvoja- hankkeen tarkoitus on eristää perheet lapsistaan pysyvästi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
lapsibisnestä ja vanhempien rankaisua
Kyseessä ei ole pelkästään asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden näkemyserot tai valtataistelut. Rahakin ratkaisee. Jos tarjotaan pelkästään kontrolloivia, lapsille ja vanhemmille ahdistavia ja nöyryyttäviä ratkaisuja, palvelujen kysyntä kummasti laskee. Kunnan ei tarvitse paljon panostaa avohuollon palveluihin, jos sosiaalityöntekijät on perusteellisesti opastettu salailemaan avohuollon vaihtoehtoja ja epäilemään niitä hakevia vanhempia. Ilmiö ei ole vieras vammaisjärjestöille; esimerkiksi ADHD-liiton opas ”AD/HD -tietoa päättäjille” mainitsee taloudellisista päätöksistä erityislasten kohdalla:
”On ristiriitaista, että rahaa kuitenkin löytyy kohtuullisesti kriisitilanteessa, jossa lapsi tai nuori ei kykene käymään koulua ja tarvitsee akuuttia erikoissairaanhoitoa tai huostaanottoa. Näyttää siltä, että päättäjien on vaikea nähdä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ennaltaehkäisevää toimintaa kannattavana investointina. Miksi ei toimita silloin, kun se taloudellisesta ja inhimillisestä näkökulmasta olisi viisasta?”
Lapsen tahdonvastaiseen huostaanottoon liittyvä prosessi tuntuu vanhemmista heitä vastaan käytävältä oikeudenkäynniltä, ja pakkohuostaanotto rangaistukselta. Oikeudenkäynnistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan hallinnollisesta prosessista, jossa oletetaan että viranomaiset ovat oikeassa ja näyttö on riittävää, ilman että tätä erikseen todistetaan. Tämä antaa lastensuojeluviranomaisille huomattavan paljon valtaa. Valta toimia onkin tarpeen, jotta todellisiin ongelmiin voidaan puuttua tarvittaessa; AS-lapsiakin on myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmuus todella on hukassa. Valta vain vaatisi tasoonsa nähden riittävää systeemin valvontaa, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksiltä ja saataisiin korjattua virheet. Itse huostaanoton ja sen purkamisen läpikäynyt, ja muiden vastaaviin tilanteisiin perehtynyt äiti kertoo:
- Monet ovat saaneet huomata, miten kyvyttömiä asianajajat ovat monesti näissä asioissa, koska he toimivat rikosoikeuden puolella, eivätkä huostaanotot kuulu sinne paitsi niissä tapauksissa, kun vanhempia syytetään rikoksesta lasta kohtaan. Huostaanoton syynä saattaa olla vaikkapa 'kyvyttömyys vanhemmuuteen', eikä sellaista käsitettä ole kriminalisoitu millään tavalla, kuten ei monia muitakaan asioita, joista vanhempia huostaanotossa syytetään.
- Koska vanhempia ei syytetä rikoksesta, ei siitä ole tehty myöskään rikostutkintaa, poliisit eivät ole asiassa mukana millään tavalla. Pahimmillaan on vain siis vanhempien sana vastaan viranomaisen huoli tai mutu-tuntuma asiasta. Tutkimuksen mukaan vain n. 2 % valituksista saa perheen kannalta myönteisen päätöksen.
Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Suomi ei ole ainoa maa, jossa hidas tiedonkulku ja vanhentuneet käytännöt aiheuttavat ongelmia. Englannissa Debbie ja Michael Raleigh turvautuivat julkisuuteen vuonna 2004, kun kaksi heidän lastaan aiottiin ottaa huostaan. 15-vuotias Ben kertoi itse julkisesti, miten hämmentävää lastensuojelun toiminta oli hänen kannaltaan. Samanlaisissa tilanteissa olevien perheiden määrän todettiin olevan kasvussa. Tunnettu tutkija, professori Simon Baron-Cohen otti myös kantaa väärin kohdeltujen perheiden puolesta. Ruotsissa taas Catharina Granath, Riksförbundet Autismin lakimies, saa ajoittain puheluja pakkohuostaanotoista. Alun perin vapaaehtoinen huostaanotto muuttuu Ruotsissakin tyypillisesti pakoksi, kun vanhemmat leimataan vanhemmuuteen kykenemättömiksi, tai kun he vastustavat hoitoa. Granath arvelee, että keskeinen ongelma on sosiaalityöntekijöiden tiedon puute. Hän on tuonut asiaa esiin keskusteluissa Ruotsin sosiaaliministeriön kanssa.
http://www.peda.net/veraja/vep/keskustelu?vp=singlemodule&m_id=839627&sp=thread&t_id=374618
Luin että TV-ohjelmasta oli jätetty tämä osa kokonaan pois..
Lastensuojelu on vain silmänlumetta. Moni viranomainenkin puhuu tästä että lastensuojelua ei todellisuudessa ole.
Virossa, venäjällä ja ruotsissa nauravat suomen lapsenoikeudelle jossa etävanhempia kusetetaan 10-0. Lapsikauppa kukoistaa eikä Maria Guzenina ja muut tunnu näkevät tätä tai jos näkevät eivät tee mitään asialle.
Viranomaisilla on lukuisia peiteyrityksiä ja tekevät itse perusteettomia huostaanottoja mitä kummallisimmilla tekaistuilla syillä joka on nyt paljastumassa koko laajuudessaan. Siitä hulluudesta viranomaiset vielä saavat palkkaa jota sitten pesevät rahaa ulkomailla olevien peiteyritystensä kautta. Kun viranomainen tekee huostaanottopäätöksen alkaa rahan lypsäminen, eli polaaminen valtion kassasta hurjaa vauhtia viranomaisen peiteyritykselle. Maria Guzenina ja Mats Dumel ehkä tietää että viranomaiskorruptio rehottaa mutta eivät tiedä miten paljon.
Ex-lastensuojeluviranomaiset, tuomarit, syyttäjät ja asianajajat ovat alkaneet paljastamaan kieroakin kieromman suomalaisen sosiaalijärjestelmän joka riistää lapselta lapsuuden, tämän biologisen isä, isän puoliset sukulaissuhteet, sisarussuhteet jne.. Onko se enää elämisen arvoista elämää koska lapset eivät saa elää oman isänsä kanssa.
Koko suomen laissa ei ole mitään järkeä koska tämä hulluus vain sallitaan jatkuvan vaikka laissa on selvästi määritelty lapsen oikeus isäänsä ja ihmiskauppa on ankarasti kielletty. Nyt viranomaiset tekevät ihmiskauppaa ja omaa businestä hämäräyritysten varjossa. Lapsen sijoittaminen ilman perusteita on lapsikauppaa. Rahan peseminen on myös rikos.
Hyvä Maria Guzenina ja kumppanit. Puuttukaa nyt ihmeessä mitä pikimmin tähän valtionkassasta rosvoamiseen valelastenkotien ja sijaiskotien kautta. Paneutukaa lastenoikeuksien puolustamiseen ja ajamiseen. Tehkää historiaa ihmisoikeuksien ajamiseksi ja toteutumiseksi joka konkreettisesti toteutuisi. Ongelma on osaksi tämä että nyt lakia lukevat laamannit, eli tuomarit tanssivat lastensuojelun pillin mukaan koska saavat voitelurahaa pöydän alta jotka ovat peräisin valtion kassasta. Puhumme niin isosta rahanpesusta että ministereillä ei ole siitä vielä mitään käsitystä. Tuomarit saavat myös palkan lisäksi korruptiorahaa jolla vaikeuttavat lapsen sekä isän elämää.
Näinkö sitä lastenoikeuksia ajetaan tasa-arvomaassa 2012 nimeltä Suomi Finland ?
Tämä on tasa-arvoku*etusta hulluimmillaan.
Yhteiskunta voi pahoin ja tässä on syy.
Nimimerkille "TASA-ARVOKUSETUSTA",
suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään mielenterveystoimistoon. Sen verran hulluilta juttusi kuulostavat.
Voiko joku oikeasti olla noin pihalla? Pelottava ajatus, että tuollaiset kulkee vapaalla jalalla.....
Huoh,minun henk.koht tarinani omasta lapsestani kuuluu näin: Olen itse otettu huostaan omilta vanhemmilta kun olin 2,5.v ja asuin lastenkodissa koko ikäni 20.v asti (jälkihuolto jne mukana) . Olen vanhempieni alkoholismin takia ja tautani takia alkoholi absolutisti!! ehdoton ei alkoholismi elämässäni! .
noh sattuipa vain niin että hyvinkasvatettuna kilttinä tyttönä rakastuin sitten pahaa arvaamatta narsistiin joka oli väkivaltainene ja täysi alkoholistinen ,,silti en lähtenyt.. sitä se on kokeneet viantietävät. tulin raskaaksi hänelle...
meni kauan noin1.v enne kun pääsin eroon jne.. lapsi syntyi ja lähdin turvakotien ja ensi ja turvakotien kautta pois miehni luolta...olin kuitenkin niin rikki ja hajalla jne eten enään pysytynyt hoitamaan omaa rakasta poikaani alta 1.v silloin.. tehtiin kiirellinene sijoitus maaliskuu 2012. poika syntyi tammikuussa 2012.
noh, asuntoa minulla ei ollut...sain sosiaalitoimelta, ja exÄ- sai tietää sijainnin yht.tuttavalta ja tuli riehumaan jne sinne...jouduin jäleen muttamaan jne.
tässä viaheess aoli jo sunnitteilla laspen pitkäaikainene husotaanotto./ sijoitus.
huoh..noh sain ystäväni tuttavien kaytta yksiö asunnon.. mies ei saanut tietoonsa ) oli siinä huostaanotto asiassa sullinene käsittely ja hallinto oikeus määräsi lapsen husotaan.. päätöstä odotettiin puolivuotta. lapsi koko ajsn sijootettuna tuona aiaknaa ja näkemiset kerta viikkoon 2.h
nooh..nyt sitten odotettaan sitä sijaisperhjettä pojalle...
ja tänä aikana minä sain työpaikan, asunon ja en käytä alkoholia. olen käynyt väkivaltaakokeneiden ryhmässä jne ja psykiatri kontakti..olen ns selvinntyt ja voimsitunut ja päässyt PAKOON! '
Huostaanotto hallinto oikeuden päätöksessä luki: äiti lapselle riski ja ei voi taata turvaa lapselle tai tuleviasuutta. ....jaaah... mitäs ne tukitoimet oli minulle??
itse hakeuduin väkivaltaa kokeneiden ryhmään, itse soitin psykiatrille ja sain sen kontaktion vireille.
sosiaali toimi ei ole tehnyt mm.vanhemmuudne kartoitusta minulle...olen tehnytkaiken pyydetyn..
eronnut, muuttanut 2x karkuun exää...hakenut yksinhuoltajuuden...ja sain työ paikan! ;)
ei elämässäni muuta ole nyttenmmin kuin työ ja siihen 1-kerta viikoon pojan näkeminen 2.h .....kiirellisestisijoitettuna vielä lovisassa kunnes aadaan se sijoitusperhe jostakin, lie mistä kun niitö wei ole....kun on niin kuuma tämä huosta bisnes.
ETTÄ MUN TAPAUSKSESSA EI OLE ALKOHOLI LAPSEN SIJOITUKSEN SYY.! JA IKINÄ LAPSI EI NÄHNYT VÄKIVALTAA SAATI SAANUT SITÄ OSAKSEEN! MUTTA SITÄ OLI NENE KUIN LAPSI SYNTYI 24/7 ja asuiin enöään lapsen synnyttyä niin 2 vikkoa kotona ja lähdin poliisien mukana pois!
Minulla on siis todellakin mahdollisuudet saada oma poikani takaisin kotiin, ja niin aijon myös saada! asianajaja on olemassa! tukiverkottotokunnossa ja päihteidenkäytrtö 0% ;)
Aspergerin oireyhtymää hoidettiin 2-vuotta psykiatrisella osastolla. Tuona aikana psykiatria leikki neljä eri henkilöä, jotka olivat erikoistumassa psykiatriaan. He kumosivat aiemman tehdyn diagnoosin ja selittivät milloin lapsi oli masentunut, epävakaa persoonallisuus, ja lopulta viimeisin keksi että lapsi pitää ottaa huostaan kotiolojen takia!
Lapsi sijoitettiin 500 km päähän kotoa ja kotilomille hän ei päässyt ilman valvojaa. Kahden vuoden sijoituksen jälkeen lapsi kotiutui huonokuntoisena. Aloitettiin selvittely jossa selvisi, että lapsi oli raiskattu, kiusattu, peruskoulu käymättä, päihteitä oli käyttänyt lääkkeistä, huumeisiin, itsetuhoisuus näkyi arvista, joihin ei ihonsiirtokaan auta. Lapsen kotiuduttua mitään tukimuotoja ei saatu. Sitten vanhemmat kelpasivat jatkamaan siitä, minkä ammattilaiset olivat saaneet aikaiseksi. Elatusmaksuja perittiin noin laadukkaasta lastensuojelusta 300 euroa/ kk.
Onneksi olemme saaneet lapselle yksityistä terapiaa ja hoitoja, jotta hän on voinut kuntoutua, ja opiskella.
Nuorena eläkkeelle mielenterveyssyistä A-Stdio tänään TV1 klo 21.00.
Mot ohjelma klo 20.00.
Rauhanturvaajat. Kriisialueilta kotiutuu Suomeen henkisesti haavoittuneita sotaveteraaneja.
Mot ohjelmassa nousee ilmeisesti esiin sodassa haavoittuneet ja kuolleet miehet, sekä heidän traumaattiset kokemukset.
Moni isoisä ja isoaäiti vaurioituivat henkisesti 5-vuotta kestäneissä Talvi- ja Jatkosodissa.
Vanhempie ohjelmia voi katsoa ja kuunnella YLE areenassa.
Lapuan liike. Mänsälän kapina, jne.
http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#/aihe/kyyditykset
--------------
Lastensuojelu pyrkii tekemään lapsesta ennen pitkää psykiatrisen diagnoosin. Se mahdollistaa viranomaisille maksimaalisen vallankäytön , oikeuttaa kaikki kyseenalaiset toimenpiteet ja siirtää sekä syyn ongelmista että vastuun muutoksesta sille, jolla on vähiten resursseja puolustautua: lapselle ja tämän vanhemmille.
Tautitehtailua- jutun havainnot pätevät täysin myös lastensuojeluun, kun korvaa sanan tutkija sanalla työntekijä ja sanan lääketeollisuus sanalla lastensuojeluteollisuus:
"Työntekijöitä houkutellaan luomaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset. Lisäksi he pääsevät mukaan tutkimuksiin, joiden avulla haetaan myyntilupia tuotteistettaviin tauteihin ja hoitoihin.
Tavallaan hyvinkin ymmärrettävä ja jopa nerokas lähtökohta liiketaloudellisesta näkökulmasta. Jos bisneksenä on diagnoosien ja hoitojen tuotanto ja myyminen, niin on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin. Toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Sellaista on markkinatalous. Ei kai lastensuojeluteollisuus ole muita teollisuuden aloja kummallisempi tässäkään suhteessa. Päämäärä pyhittää keinot.
Toimittajien idealistisena tehtävänä on toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen.
Keinotekoinen pyhyyden sädekehä
Liiketoiminnan luonnollisia lainalaisuuksia vasten tarkasteltuna tuntuu vähintäänkin oudolta, että lastensuojeluteollisuus haluaisi terveydenhuollon toimijoiden ja tiedotusvälineiden kannattelevan yllään jotakin luonnotonta pyhyyden sädekehää. Illusiota alati potilaiden parhaaksi toimivien tuotantolaitosten kokonaisuudesta.
Mikäli on valmis käyttämään kyseenalaisia keinoja liiketoimintansa kasvattamiseen, niin pitäisi olla riittävästi rohkeutta kohdata reiluin pelisäännöin myös arvostelu ja arvostelijat. Kriittisten äänien pakottaminen väkivalloin hiljaisuuteen on kuvottavaa
Työntekijöiden rekrytointi tautitehtailijoiksi on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Miksi ihmeessä tällaisesta ei olisi lupaa puhua?
Lastensuojeluteollisuuskin sanoo toimivansa asiakkaiden parhaaksi -- miksi sitten kriitikkojen suut halutaan niin kovasti sulkea? .. Eikö tämä jos mikä ole oire jostakin suuremmasta sairaudesta -- oireyhtymästä, johon pitäisi pikimmiten ryhtyä tehtailemaan täsmälääkkeitä.
Minusta asiakkaiden etu on nimenomaan tietää tautitehtailusta. Meidän kuuluu kuulla kuka tekee ja mitä tekee -- miten ja missä.Avoimuus on ainoa keino mahdollisen mätäpaiseen puhkaisemiseksi. Aggressiot todistavat, että olemme sittenkin raapaisseet vain ja ainoastaan sontakasan pintakerroksia.
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/11/19/teollista-tautituotantoa-potilaiden-parhaaksi/
Ystäväni pyysi sosiaalityöntekijältä tietoja ystäväperheen sijoitettujen erityislasten vuorokausihinnoista.Sosiaalityöntekijä ilmoitti hinnan olevan keskimäärin 160 e/ vrk/ lapsi. Tosiasiassa hinta oli erityislapsistatuksen kanssa 472,28 e/ lapsi/ vuorokausi eli kahdelta lapselta yli 340 000 euroa vuodessa. Kuinka paljon tukea sillä saisikaan kotiin!
Jos siis psykiatrinen diagnoosi/ erityislapsistatus korottaa vuorokausihintaa satoja euroa ja vuosihintaa kymmeniä tuhansia euroja, yrittäjän kannattaa hankkia sellainen vaikka väkisin. Kuinka paljon mahtaakaan tapahtua turhaa tautitehtailua pelkästään taloudellisin perustein. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka monelle lapselle on lämpätty diagnoosi ja erityislapsistatus juuri sijaishuollon aikana ja kuinka pian sijoituksen aloituksen jälkeen. Tuore Tuija Erosen tutkimus selvittää, että harva huostaanotettu palautetaan vanhemmilleen ja että 2/3 huostatuista lapsesta aloittaa terapian sijaishuollon aikana. Onko kukaan selvittänyt miksi?
Lapsibisnesyrittäjät voivat myös olla varmoja, että saavat pitää lapset useita vuosia, vaikka diagnoosi olisi kyseenalainen tai huostaanotto alun alkaenkin turha tai laiton:
Jopa Pelastakaa Lapset ry:kin on myöntänyt, että perheen tukisuunnitelma, joka on välttämätön huostaanoton purulle, jää käytännössä aina tekemättä.
Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea,
lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.
"Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan. Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913
Päivitin eilen tietojani suurperheellisen ystäväni pojan aspergerista. Puhuimme äidin kanssa perheen kokemuksista.
Perheen poika on jäänyt ilman hoitoa ja tutkimuksia, koska sosiaalikoneisto koulua myöten ovat koettaneet sovittaa pojan (aspergerista oikeasti johtuvia) oireita lastensuojelun perusteeksi.
Nyt kun asperger vihdoinkin, vuosien huitomisen jälkeen, on löydetty, siinä on taas uusi syy sosiaalityöntekijöille tehdä lastensuojelutyötä. Eli suojella lasta omalta perheeltään.
Tämän pojan tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka ensin on keksitty diagnoosi ("perheessä on lastensuojeluongelmia") ja sen jälkeen on alettu kyhätä oireita.
Toimintatapa, edetä latvasta tyveen, kulkea siis tulkinnoissa väärin päin, on iatrogeneettinen. Iatrogenesis on vielä melko tuntematon nimi luulotautisuudelle, mutta tuota termiä kannattaa alkaa käyttää. On nimittäin niin, että juuri lastensuojelu on tyypillisesti ala, jossa iatrogenesis kukoistaa.
Kyseisen perheen vanhemmat ovat osanneet jo kauan odottaa, että heidän lapsellaan on jokin neurologinen ongelma. Vasta vuosien kuluttua hänestä vihdoinkin löydettiin autismia eli tarkemmin asperger.
Lastensuojelu koitui perheen kohtaloksi ja tuhoksi alunperin siksi, että äiti oli käynyt kertomassa väsymyksestään lääkärille. Äidiltä löytyi sittemmin kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys poisti väsymyksen.
Vanhemmat odottivat vuosien ajan, että lasta alettaisiin edes tutkia. He ajattelivat hyväuskoisesti, että totta kai järjestelmä koettaa tonkia ongelman esiin mahdollisimman varhain, jotta poika voi alkaa saada hoitoa.
He olivat tietysti puhuneet poikansa tutkimisen puolesta esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Mutta tuossa vaiheessa, kun perhe on jo lastensuojelun kourissa, perhettä ei enää kukaan kuuntele.
Kävi siis niin, että perhe ajautui kotikaupungin lastensuojelun kynsiin. Tämän jälkeen kaikkia ilmiöitä perheessä alettiin tarkastella ensisijaisesti (ja vain ja ainoastaan) lastensuojelukysymyksenä. Sosiaalitoimen lastensuojelu kävelee siis lääketieteen yli; lääketieteestäkin tulee näkymätön sosiaalitanttojen innon, energian ja panostuksen rinnalla.
Pojan neurologinen tutkimus viivästyi sen vuoksi, että sosiaalityöntekijät - ja poikaa tutkineet psykiatrit ja psykologit - alkoivat kilvan väittää, että poikahan oireilee vain kotiolojensa takia. Koneisto alkoi etsiä vikaa kotoa. Ja haki sitä monta vuotta.
Nyt äiti odottaa, että poika voisi vihdoinkin lopettaa käymisen psykologin vastaanotolla tunnetussa (surullisen kuuluisassa) lasten psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Äiti toivoo, että pojalle ryhdytään laatimaan vihdoinkin neurologista kuntoutussuunnitelmaa. Järjestelmä on viivyttänyt sen tekemistä loputtomiin, koska perheellä "lastensuojeluongelmia".
Poika ei saa neurologista kuntoutusta, vaikka asperger löytyi jo kuukausia sitten. Taisi olla peräti viime keväänä.
Sosiaalityöntekijät ovat käyttäneet pojan neurologista oireilua huostaanoton perusteena. Siis jo nimenomaan jo silloin, kun poikaa ei vielä ollut edes tutkittu. Häntä eivät olleet tutkineet psykiatrit eivätkä neurologit.
Kuvaavaa on, että tutkimusten jälkeen ja aspergerin löydyttyä sosiaalityöntekijät eivät koe olevansa velvollisia muuttamaan käsityksiään. Lastensuojelulliset ongelmat (eli pojan "kotiolot") ovat ja pysyvät sossuille sinä kehyksenä, jonka kautta he pojan oireita tarkastelevat. Eli pojan ongelmat ovat edellen lastensuojelullisia (vanhemmista ja kodista johtuvia).
Lastensuojelulliset ongelmat ovat todellisia. Pieni poika on kärsinyt kotikaupungin tekemästä lastensuojelusta. Ja siitä on kärsinyt myös lääketieteellinen tutkimus.
Yhteiskunnasta tulee siis rampa, kun tiedolliset kriteerit horjuvat ja vääristyvät. Lastensuojelutyö ei kestä kriittistä tarkastelua. Päivänvaloa.
yhteiskuntakriittinen feministi- pieni asperger- poika ei saa hoitoa
Hyvin tuttu kokemus itselleni 10-vuotta sitten. Itse en tiedä millainen on edes Asperger kuntoutus.
Itse olen lähinnä ollut 10-vuotta tutkittava lapsi/nuori. Lääkkeitä testailtu. Hirveitä vaikutuksia ne aiheuttaa.
Itse sain, ennen aspergeria muita diagnooseja. Tehty 2kk ajassa. esim. (psykologi katsoo, että tiettyjen tehtävien tekemisestä kieltäytyminen=Ahdistunut... Omaehtoinen.)
Sosiaalitoimiston käsinkirjoitussa muistiinpanossa lukee Häiriintynyt Psykopaatti 2003 tai 2004. (Tummennettuna)
Olen täysi-ikäisenä tutustunut tähän sisältöön, sähköposti viestittelyä käyty samasta asiasta 2009. Näihin pääsen täysi-ikäisenä tutustumaan.
Itsellä alkoi, että vanhemmille tarjotaan mt-palveluja ja uhkaillaan huostaanotolla (psyk. lääkäri).
Olen huostaanotettu 2006.
Huostaanotto hallinto-oikeudessa vastustelun takia, siellä ollut lainoppineita (lääkäreitä) Ne osaa hyvin lakia? yksi niistä on kirjoittanut laununnon lastensuojeluviranomaisille huostaanotto asiasta.
Olin Lasten psyk. osastolla 1.5 vuotta 2003-2005.
Isästäni tuli hankala, että joutui haastemies kantamaan sosiaalitoimiston postit kotiin. Huostaanoton jälkeen alkaa kunta pyytää vanhemmilta rahaa kulujen peittämiseen. Siihen on joutunut vastaanlaittamaan.
Vanhemmat on vaarantaneet kehityksen...
Täysi-ikäisyys laitettu aika ahtaalle. Sosiaalitoimisto haluaa ennalta ehkäistä kaikki. Edunvalvoja huolehtii raha-asiat, tullut vasta päätös käräjä-oikeudelta muutama kuukausi sitten. hoitokotiin pitäisi mennä, sitä voi kunta tukea rahallisesti. Sanotaan, että mun ei tarvii huolehtia mistään mitään. Autoa ei voi hankkia, kun ei ole korttia. Elämää rajoitetaan monelta osalta...
Tulee kyllä mielenkiintoinen elämä varmaan kokonaisuudessaan, kaikenlaista on joutunut kokemaan. Harvalta jää kaikelaiset asiat kokematta, kuten psykiatrinen pakkohoito. Siellä sidotaan sänkyyn hepposin perustein. Tää tuli koettua 14-vuotiaana.
Kaikenlaista mahtuu 10-vuoteen. Asperger on diagnosoitu useaan kertaan, useilla tutkimuksilla ja add, eri psykologit ja lääkärit...
Epäselvyyksiä on ollut Aspergerista?
Näin meni oma lapsuus/nuoruus lyhyesti. Tästä sais enemmänkin kirjoitettua.
Itsellä alkoi 2003 lastensuojeluasiakkuus, naapurin tekemänä ilmoituksena. Naapuri oli huolissaan, kun vanhemat antaa tehdä kaikenlaista. (rivitalon piha, oli omasta mielestäni kaunisnäky. Sain rakennella sinne kaikenlaista.) Tällänen alue on jälkeenpäin ajateltuna, ollut huono.
Syrjäinen alue on oikein hyvä toteuttaa asioita, ei tarvii pelätä vihasia naapureita. tämä on omamielipide lapsuudesta.
Joillakin ihmisillä on pakko-oire kerätä tavaraa. Keräilin myös lehtiä. vanhimmat tallella olevat, mitä olen laatikoista löytänyt on 2004 vuodelta. Esitteitä enemmänkin. 2005 oli laatikollinen IL,IS. (en mä niitä lukenut, niitä löytyi roskiksesta) Pulloja olen keräilllyt, ojista. Se on ollut 2004 lääkäristä huolestuttavaa, kun vanhemmat ei huolehdi. Tälläsen pohjalta huostaanottoa?
Mielestäni huostaanotto, on tehty omalla kohdalla enemmänkin siksi, että pääsevät eroon tälläisestä lapsesta kaupungista. Resurssipulaa on ollut kaupungilla.
Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.
Päivi Sinko, lastensuojelun edunvalvojien kouluttaja, viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä Huostaanottokirja –teoksessa:
"Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
(lisää asennevammaisia psykomyyttejä:http://keskustelu.suomi24.fi/node/9459506 )
Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä. Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä:
”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”
Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä tässä käsitellään vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
Lastenpsykiatrian tuntemattomat epäkohdat.
Johannes Ramy kirjoittaa Uuden Suomen palstalla erilaisiin epäkohtiin.
Tässä aiheena Mielenterveys.
http://remy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/6581-lastenpsykiatrian-tuntemattomat-epakohdat
---------------
Pakkohoitoon tuomitut.
Mot ohjelma esitetty 11.10.2010
Lue lisää ohjelmasta ja kommentteja.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/mot-pakkohoitoon-tuomitut
------------
En ole ikinä kuullut, että yksikään lapsi olisi hyötynyt psykiatrisesta hoidosta. Ei ilman neurologista diagnoosia, eikä varsinkaan sen kanssa.
Mutta hyvin alkuun lähtenyt neurologisten lasten kuntoutus piti alas ajaa huostabuumin nousun myötä, että lapsibisnekseen saataisiin jatkuvasti lisää materiaalia ainakin yhdeltä varmalta taholta.
Meillä sama juttu, paitsi dg oli aspergerin oireyhtymä ja hyvätasoinen autismi.
Ota yhteyttä välittömästi sos.toimeen ja vaadi huostaanoton purkua. Jos tähän ei suostuta ja niin luultavasti käykin, ota yhteyttä asianajajaan. Mutta sekään ei ole välttämätöntä jos osaat itse laatia paperit hallintaoikeuteen jossa anot purkua. Sinuna laittaisin myös kantelun oikeusasiamiehelle. Se on pitkä prosessi, mutta hän tutkii kunnolla ja pyytää selvityksiä jokapuolelta.
(meillä tuo kannatti)
Sinun kannattaa myös tilata sos.toimesta kaikki paperit:
- asiakassuunnitelmat
- muistiinpanot
- puhelutiedot, ja sijoituspaikan raportit
Sairaalasta samoin, mutta sinun pitäisi osata luetella ne, eli mm:
- lääkärin/lääkärien
- sairaanhoitajien kirjaukset
- osaston kirjaukset (jos on ollut osastolla)
- sos.virkailijan (sairaalan oma)
- toimintaterapeutin (jos edes kerran tutkinut lasta)
jos tilaat vain epikriisit, saat vain lyhennetyt kirjaukset ja jokaisella on oikeus tilata paperit kerran vuodessa maksutta.
lue paperit rauhassa ja tee merkintöjä, näin valituksien teko helpottuu.
Itse saanut Asperger dg ja muutaman muun 2004. Vanhemmat ei saanet mielestäni mahdollisuutta huolehtia, olisivat haluneet.
Olin lasten psykiatrisella osastolla, jossa ehdotettiin sosiaalitoimistolle huostaanottoa.
Osastolta huomattu: Äidin uupumus on näkynyt mm. ei ole pystynyt aina viikonloppulomien aikana huolehtimaan ihon rasvaamisesta ja allergialääkityksestä vastustuksen vuoksi.
(kielenkäyttönsä ollut törkeää)
aloitettiin lääkitys (neurolepti) tämä lievitti em. oireita. Tämän jälkeen alkoi esiintyä pakko-oireisen häiriön oireita, lääkitty cipramil lääkityksellä.
Tällä kombinaatiolla oireet ovat lievittyneet, hänen toimintakykynsä on parantunut, hänestä on tullut helpommin käsiteltävä, häneen on saanut helpommin kontaktin.
lastenneurologialla ja osastolla 2004 havaittu, vaikea ymmärtää kysymyksiä ja vastauksia. Hän vastaa mielellään, ettei tiedä tai muista. Hänen kanssaan pitää asiat ilmaista hyvin yksinkertaisesti ja varmistaa, että hän ymmärtää. Hänen on vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi. Nämä vaikeudet hankaloittivat selvästi kommunikointia ja ongelmien käsittelyssä.
Vaikka oireilu on osastohoidon ja lääkityksen myötä selvästi lievittynyt, pidämme osastohoidon jatkumista edelleen tarpeellisena.
Osaston hoitotyöryhmän mielestä perhetilanteessa ei ole tapahtunut riittävästi muutosta parempaan. Perustuen tutkimusjakson aikana tehtyihin arvioihin perhetilanteessa, oireista ja käytöksestä olemme sitä mieltä, että kasvu ja kehitys ovat vaarantuneet ja vaarantuvat edelleen...
Näin on lääkäri kirjoittanut lastensuoojeluviranomaisille, lainasin siitä muutamia kohtia.
Huostaanotto ei onnistunut vielä tuolloin, kunnes alkoi kouluongelmat osastohoidon loputtua.
2006 on kirjoitettu: Ainoana hoitona on ollut lääkehoito, mikä on hänen tapauksessan ollut riittämätöntä. Tarvitsee koulunkäyntisä onnistumiseksi erityisjärjestelyitä.
Sijoituspaikkaa harkitessa on huomioitava se, että sijoituspaikassa on oltava lastenpsykiatrista erityisosaamista. Ensisijaista on hänen sijoittamisensa turvalliseen kasvuympäristöön.
Huostaanoton jälkeen ei ole mitään oikein hyvää kerrottavaa. (Lääkettä vaan nostellaan, että on rauhallinen. Lopulta jouduin pois, kun aloin olla vaaraksi muille.)(pääsin lukkojen taakse)
Oletteko muuten lukeeneet (cipramil=SSRI), miten vaikuttaa alle 18-vuotialla.
En ole vielä selvitellyt muuta lääke taustaa, sos. tt saisin kaikki paperit. Lääkärin lausunnoista ainakin tulee hyvin ilmi, että nostetaan lääkettä aggressivisuuden takia ja tulee muita rinnakkain, tilalle. (lääkket luokitellaan masennuslääkkeisiin) Psykoosi-lääkettä levottomuuteen...
Näin toimitaan.
Pitäisikö asioille tehdä jotain?
Suosittelen tilaamaan ja lukemaan lastensuojelun asiakaskirjaukset, joissa on yleensä kymmeniä ellei satoja virheitä ja valheita, jotka jäävät elämään rekistereihin:
"Kaisalle selvisi vasta loppuvuoden arviointipalaverissa, että perhe oli jo kirjattu lastensuojelun asiakasrekisteriin, vaikka Kaisa itse ei ollut tiennyt asiakkuudesta.
”Minut oli luokiteltu mielenterveyshäiriöiseksi ilman mitään diagnoosia tai lääkärinlausuntoa. Tieto oli näkynyt vuosia paitsi lastensuojelutyöntekijöille myös toimeentulopäätöksiä tekeville.”
Luokittelun taustalla on huoltoriita monen vuoden takaa. Ahdistunut Kaisa uskoutui tuolloin kurssikaverilleen, joka oli itsekin yksinhuoltaja ja eronnut vaikeasta suhteesta. Kaveri soitti Kaisan tietämättä päivystävälle sosiaalityöntekijälle pyytääkseen tälle apua tukalassa tilanteessa.
Tiedot Kaisan ”ystävättären vakavasta huolesta” kirjattiin lastensuojeluilmoituksena ja vietiin rinnakkaisajona kahteen tietokantaan, taloudellisen ja sosiaalisen tuen ATJ-järjestelmään ja lastensuojelun käyttämään uuteen Efficaan.
Pian kurssikaverin puhelinsoiton jälkeen lastensuojelu vieraili perheen kotona ja totesi asioiden olevan kunnossa. Lastensuojelutarpeen arviointia ei jatkettu eikä tukitoimiin nähty tarvetta.
”Jäin siihen uskoon, että asia oli sillä selvä”, Kaisa sanoo.
Asiakkaaksi kirjaus kuitenkin unohtui avoimeksi, ja perhe jäi seurantaan sitä itse tietämättä. Äidin epäillyn mielenterveysongelman koodi näkyy viranomaisille yhä, vuonna 2014.
Kaisa on korkeasti koulutettu, kansainvälinen ja kielitaitoinen. Huoltokiistan jälkeen hän alkoi panostaa työllistymiseen ja irtautua toimeentulotuesta.
Joitakin vuosia sitten Kaisalla oli yritysneuvotteluja sosiaaliviraston alaisuudessa toimivassa projektissa. Innostuneesti alkanut yhteistyökuvio hiipui äkillisesti.
”Vasta eri järjestelmistä tilaamistani lokitiedoista näin, että sosiaaliviraston neuvottelukumppanini oli katsonut salassa pidettäviä taloustietojani kolme päivää neuvottelujen jälkeen.”
Kaisa on pohtinut, miten hänen oletettu mielenterveysongelmansa ja tyttären lastensuojeluasiakkuus vaikuttavat vakuutusten, lainojen, lainaturvan ja vuokra-asunnon saamiseen.
Aiemmin vakuutusyhtiössä työskennellyt Martti tietää kertoa. Hän ei halua sukunimeään julkisuuteen.
Martin mukaan pankeilla ja vakuutusyhtiöillä on laajat oikeudet tarkistaa lainan- tai vakuutuksenhakijan terveystiedot.
Tarkistusoikeutta perustellaan ”taloudellisen riskinoton näkökulmilla”, ja siitä kerrotaan pienellä präntillä kohdassa, joka on pakko rastittaa.
”Sen jälkeen rekisterit ovat auki”, Martti sanoo.
Käytännössä asiakkaasta tilataan tiedot lääkärissäkäynneistä viiden viime vuoden ajalta.
Yksi sitkeä flunssakierre voi paukauttaa rastit viiteen kohtaan, minkä jälkeen pyydetään lisäselvityksiä. Lopulta vakuutusehtoja voidaan rajoittaa tai korvaushakemus hylätä.
”Leskeltä saatetaan evätä henkivakuutusrahat tai lainaturva, jos menehtyneen kumppanin arvioidaan sairastaneen liikaa ennen kuolemaansa.”
Masennusdiagnoosi tekee lainan- tai vakuutuksenhakijasta välittömästi ”merkityn” henkilön.
”Nuori aikuinen ei saanut lainaa, koska oli aiemmin syönyt mielialalääkkeitä äkillisen traagisen tapahtuman jälkeen”, Martti kertoo.
Entä vaikuttaako vakuutusasioihin lastensuojeluasiakkuus, lapselle määrätty edunvalvoja, lastensuojelun lapselle teettämät tutkimukset terveydenhoidossa tai se, että lapsi on laitoksessa, joka luokitellaan terveysalan yritykseksi?
”Jos lapselle halutaan hankkia tapaturmavakuutus tai vakuutus lapsen sairauksien varalle, voi terveystiedoissa olla maininta lastensuojeluasioista. Itselläni ei kuitenkaan ole kokemusta siitä, vaikuttaako tieto vakuutusasiaan”, Martti sanoo.
Voiko edessä olla tilanne, jossa suomalaiset ”terveyspakolaiset” lähtevät ulkomaille tutkimuksiin ja hoitoihin, jotta rekistereihin ei jäisi merkintöjä?
”Se on aivan mahdollista – maksukykyisille”, Martti uskoo.
Terveydenhuollossa on totuttu siihen, että vain tosiasiat kirjataan. Lastensuojelua on kritisoitu siitä, että oletukset saattavat kirjautua tosiasioina. Epäammattimainen dokumentaatio on vaikeasti osoitettavissa, koska kukaan ei käytännössä tutki väittämien todenperäisyyttä. " Maria Syvälä Väärä tieto voi elää rekistereissä vuosikaudet / Suomen kuvalehti
Hei!
Missä lapsesi oli sijoitettuna? meille saatu neuropsyk. diagnoosi, mutta ehdottavat lapselle huostaanottoa toiselle puolelle maata, jotta saisi hoitoa. Koska nuorten ja lasten psyk. hoitopaikkoja on lopetettu, niihin ei enää oteta hänen tyyppisiään.
Onko sijoituksesta ollut lapselle apua?