RUNONURKKA 37

Olipa mummeleit laulamassa
iloiset kasvot ja hampaat harvassa.
Mitä se haittaa kun laulu noin maittaa!
Sellaista iloa harvoin näkee
taisivat olla ihan maalaisväkee.
Punaiset hameet vain liehui ja hulmus
kevätriemua laulutkin pulppus !
Ihan tuli hauska tervehdys sieltä
Venäjän kaukaiselta kylätieltä :)

Korkeiden hankien ympäröimänä
seisahduin hetkeksi.
Heleänä kaiutti mustarastas
keväistä riemuaan,aivan lähellä.
En hengittänyt hetkeen kuullakseni
mistä tuo polveileva sulolaulanta kuului.
Tuossa, tuuhean kuusen ikivihreiden oksien
suojassa, se antoi äänensä
kutsuen täyttää reviirinsä.

Kevätaamu

Taivas sinisenä hohtaa,
kevättuuli puhaltaa,
pilvet vinhaan vaeltaa
muotoansa muuttaen.
Niitä tässä katsellen,
kulkuansa ihaillen.

Tässä yksin istuskelen,
niitä näitä mietiskelen.
Pilvet ajaa toisiansa takaa,
tuuli yhden moneks`jakaa.
Aurinko jo varjoon jää,
hetken päästä yrittää
taas loistoansa näyttää.

Hymyillen

Aurinko iskee silmää kovin
keväthattuna mukaan sovin.
Pikkutintti oksallaan
riahaantui laulamaan,
oi, välkkyvät pisarat
kristallit nuo ihanat.
kevään lämpöä kehystää
mieltä ihan piristää.

Hymy ikävän poistaa
kasvot ilosta loistaa.
Hymy tarinan uuden luo
hymy ystävyyttä tuo.
Pois nyrpeä ilme sulaa
sydän tanssii hulahulaa.
Lämmin kevät tuulonen
on kevään suukkonen.

Muisto !


Silloin oli kevät
silloin kuohui rakkaus
mahla rinnassa sykki ja riehui
tuli polttava
kiihkeä
virtasi elämän liekki
sua odotin päivin öin
sua rakastin
rakkaipain
niitä aikoja muistelen
nuoruutta kaivaten
kiitoksen lausun sulle
olit ainoa unelmain
yksin lahustan elämän iltaan
tulen luoksesi pilvienlinnaan
tiedän
sinä odotat sillä
minä muistelen sinua täällä
olit ainoa kallis rakkaimpain

Minusta elämä on hupaisaa
iloa asiat aiheuttaa.
Me ihmiset ollaan niin jänniä
joskus alkaa vaan pänniä.
Ollaan me kaikki joskus kummia
varjoja kerätään liian tummia.
Kaikki pyrkis valoon ja aurinkoon
Sielumme Luoja nyt valaiskoon.
Siellä versoa jos vois uudet tuulet
Se hymyyn saisi niin hellästi huulet.

Voi tuota veitikkaa

Voi tuota pientä veitikkaa
tuota tupsukorvaoravaa.
Tuossa se istui orrella,
käpälät ristissä rinnalla.
Ruoka tais`loppua laudalla,
sitten katseella vetoavalla
koetti minua taivuttaa
pähkinää lisää laittamaan.

Tuohon kutsuun en vastannut,
olinpa todella paatunut.
Kaikkensa se raukka yritti,
aikansa itseään keikutti.
Poies sitten allapäin hyppeli,
hieman taaksepäin katseli,
että josko tuo eukko sittenkin
katuisi ja pähkinän heittäisi.

Kevät riemua

Nauraa varis oksalla puun
harakka ottaa osaa intoiluun.
Lumi kohisten sulaa
ei lie hiekasta pulaa
Pariskunta hymyillen astelee,
aurinko vielä hetken ujostelee.
Kevät, oi kevät, lämpöä.antaa
ja iloa sydämeen kantaa.

Kevät tulee


Kuuletko vesien solisevain
kiitävän kuohuissa puron
Tunnetko merien laulavien
aalloissa kevään jo tulon
Näetkö pilvien kiiruhtaen
soutavan sinessä taivaan,
auringon säteitten välkkyvien
lämmössä siintävän loisteen
On mielessä kevät!

Räntää, räntää

Kevät pesulappuja heittelee
räntä kaiken kastelee.
Jää alla kelkanjalasten
hiekkaan tökkää vinkahtaen.
Harmaaseen peittyy taivas
tuuli pesulappuja raivas,
hetken taukoa pitelee
taas pesulappuja heittelee.
Kesää näin kosasee
pannen taivaankin osaseen.
Räntä pehmeältä näyttää
polkujen reikiä täyttää..
l

Runoiliat auringon otossa
vai ovatko voittaneet lotossa?
Lukija täs urkkaa
kaihoten tutkii nurkkaa....
Lisää toivoo luettavaksi
hyvän mielen tuettavaksi. Kiitos

Lopun alku !


Mietin elämää
huomaan sen meneen
kirjoitan runon
elämästä
surusta
rakkaudesta
tuskasta
kaiken sen meneessä nään
ei ole tulevaa
on vain tiee
ja sen päässä kuolema

tänään aurino ilonani
valaa lämpöä sydämeen
luonto murtaa kahleitaan
uuteen elämään
on kevät

Lintuni pienoinen

Minun ryhmäni ihmetteli
jo pimenneen illan läpi
linnun innokasta visertelyä
ikkunan luona.
Silloin sen kuulin vasta
minäkin hymyillen.
Tuo pikkuinen jonka kodiksi
pihani on muodostunut
iloitsi ehkä valosta ja
äänten vilkkaasta taajuuksista.
Yhtyen iloiseen puhetulvaan
toi tuo tunteensa meidänkin iloksi.
Kuinka ihmeellinen on luonto
nuo Luojamme pienet siivekkäät!

Vanhus yössä valvoo !


Unta ei saa
jokin valvottaa

polvet kipeet
sain laastarin
hospa helpottaa

jos teippaisin itseni laastareilla
pois nukkuisin
ijäisyyden tanhuvilla

en valmis ole vielä lähtemään
on lääke vain valmiina
jään miettimään

kauuntelen kuinka kevät herää
pisarat pärskyen tippuu räystäältä
voimia kerään

yöllä pakkanen jääpuikkoja tekee
aamulla aurinko ne sulattelee

pisarat tippasee maahan
roiskeen saa aikaan

mieli iloiseksi muttuu
on kevään taikaa

jospa vanhus vielä jaksaa laahustaa
onhan kevät ja aurinko paistaa

Ei runoa pukkaa
vaikk harois tukkaa
mut kilpailija uhkaa
saakoon tielleen tuhkaa
emme jätä runonurkkaa
emmekä xylitol-purkkaa
ei pisteitä saa tärkeä
ei mainosteta järkeä
täällä pätee lämmin ystävyys
mitä ei palella halla ei syys
kooklesta emme kopioi
koska omalta vintiltä ottaa voi
ja lopuksi huudamme hoi hoi hoi!

Tulkee tulkee riipustammaa
muute männöö heikkoo jammaa
jos vaan kooklelaiset pelaa
samaa jutskaa ei jaksa selaa
heille tärkein on sanojen määrä
elämänohjeena se on väärä
ilon ovat unohtaneet
tekemisiin takertuneet.

varmmaan tarkoitti hän minua
niin, ja myöskin sinua
ollaan aivan taitavat
sanoitusten laittajat
eikä sitten lopettaan
ruveta me milloinkaan
laulu aina uus
valmiina on suus.

Kaikkia ystäviä kutsutaan täällä
heillä on paikkansa kaapin päällä
Lorca Rimbaud ja Leinon Eikka
samassa joukossa oomme joka veikka
hyvässä sovussa sanamme luistavat
virkeyttä tuoden ystävät muistavat
-ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle- kirjoitti Tommi
siinäpä meille perinnöksi mainio pommi
sanoista muovattu ei ketään tapa
ei soimaa ei pilkkaa ei oo maailman napa
-surren on aika surkeampi- kertoi Paraskeen Larin
ottakaamme opiksi rohkein ja arin.

Ahmatovan ja Nerudan sakkiin
ei välitetä vaik tulis takkiin

-Ei ole olemassa siltoja-
Tommi tuumaa
leppoisia kevätiltoja
eikä yhtään puumaa

Tuli sammuu
lehmä ammuu
ilta koittaa
paras voittaa
tämä on aitoa
vaatii siis taitoa
ei kooklen laina
kuten JOILLAKIN.

Ajatusta

Kevät ajatusta pukkaa
paljon sanoja mukkaa
Aurinko lämmöllä hellii
talon seinustalla vellii.
Lumi säteisiin sulaa,
ei lämmöstä pulaa.
Kevät iloa jakaa
ruoho hetken makaa.

Elämän kapea lanka
koristeellinen sanka
piiloon jotain jättää
eteen joskus mättää.
Elossa kevään ajassa
arvailevassa majassa.
Elämä ottaa ja antaa
itse taakkansa kantaa.
Iloitaan annetusta hetkestä
pienestä ajan retkestä.

Rakkauden värit
taivaankannella,
pienet pilvien välit,
laskeva aurinko.
Kevät on tullut
tunteita herätellen,
herättämään mullan
ja koko luomakunnan.
Talitintin äänellä
kuuluu iltasoitto'
kesään taittuu talvi
se on pimeän voitto.

Varis

Pyörällä ajelin kotiin päin,
sitten jutun kumman näin.
Pysähdyin sitä katsomaan
ja ainoa en ollut ollenkaan,
joka tuota kummasteli,
leppoisasti naureskeli.

Lammikossa kävi loiske,
oli oikein kunnon roiske.
Varis kun oli kylpemässä,
toinen sitä ihmettelemässä.
Välillä oli aivan umpsukkelossa,
taas pinnalla pulikoimassa.

Nousipa sitten reunalle,
siinä itseään puisteli
kuin koira konsanaan
uimasta noustuaan.
Siinä sitten pörhisteli,
itseään ylpeänä näytteli.

Olikohan kevättä rinnassa?
Koetti tehdä vaikutusta,
rakentaa parisuhdetta
kanssa varisneitosen,
joka vieressä seuraten
tuota urotekoa,
kylmää uintireissua.

Yötuuli

Yötuuli hiljaa kuiskaa,
kostein huulin muiskaa
aamuun on aikaa
mut yössä on taikaa.
Tule yöhön viileään
tule tuulen syliin kepeään.
Laulua kevään kuuntele,
laulua aikaisen aamun.

Orava se oksallansa ylös, alas hilluu,
sulhaspoika sormellansa siveleepi sormustansa.

Hyvää huomenta punatulkku,
maistuisiko sinulle pihlajanmarjat?

Ojapuro ujosesti liplattaa,
tuulen väre lätäkössä.
Varis rääkyy onnestaan
ja nokkaansa tuulettaa.
Aurinko taivaalla majailee
poikaporukka kaljailee.
Kevät maata tervehtii
piilorakkaus salaa elehtii.
Kevät on naurattaa,
lintusia laulattaa.

Puuro on keltaista
sinulla kukkamekko
etkä ollenkaan koskaan
katso perhosen siiven iskuja
seinällä
lähelläsi

ja kuitenkin
yhtäkkiä
kaikki on rikki
maitotonkassa

vaikka

tuhat kertaa
ei riitä mihinkään.

Runo

Herätti oikein ihmetystä,
kun lueskelin edellistä.
Todella taitava tuotos tuo,
lahjakas, joka tuollaista luo.

Hän usein runoja kirjoittaa,
kirjoiksi asti tuottaa.
Kuinka hän tänne eksyikään?
Sitäpä jäin ihmettelemään.