En tiiä onko tää normaalia mutta olen seurustellut mieheni kanssa jo monta vuotta ja kihlajaiset on noussu aika ajoin aina esille mutta lopulta aina jääneet takavasemmalle...Nyt se aihe on noussut jälleen esille ja vaikka haluaisin kovastikin kihloihin mieheni kanssa, ajatus rupeaa pelottamaan niin että mietin sitä päivin ja öin ja enkä uskalla ottaa asiaa esille...
Eniten pelottaa ne koko 'seremonia'.Pitäisi tehdä järjestelyitä ja pelkään että siitä nousee riita, pidetäänkö ne mieheni kotona vai minun kotona koska nykyinen asuntomme on aivan liian pieni juhliin. Pelkään että vanhempamme eivät pääse sopivaan ratkaisuun ja sitä kun pitäisi kutsua ihan mahdottomasti väkeä jos aikoo pelkät sukulaiset kutsua sillä molemmilla on suht. iso suku. Ja se vielä että en tiedä tulevatko sukulaisemme miten toimeen keskenään.koska sukumme ovat lähtöisin ns. eri 'luokista'..
Pienet ja intiimit juhlat olisivat hienot mutta kun täällä päin on ollut tapana kutsua kaikki kaveritkin niin totta kai he sitä odottavat ja loukkaantuisivat jos en kutsuisi. Lähes kaikki tästä pitäjästä ovat pitäneet 'suuret' juhlat jonne on kutsuttu kaikki tutut.
En tiedä mihin se kutsumäärä pitäisi rajata...
Jos kerran näin hankalalta tuntuu miettiä kihloja niin mitenhän kauheaa on järjestää häitä..
Kaikki apu on tarpeen, jos keksitte auttaa mikä on vikana että kihlat tuntuu isolta stressiltä ajatukselta!
Eniten pelottaa ne koko 'seremonia'.Pitäisi tehdä järjestelyitä ja pelkään että siitä nousee riita, pidetäänkö ne mieheni kotona vai minun kotona koska nykyinen asuntomme on aivan liian pieni juhliin. Pelkään että vanhempamme eivät pääse sopivaan ratkaisuun ja sitä kun pitäisi kutsua ihan mahdottomasti väkeä jos aikoo pelkät sukulaiset kutsua sillä molemmilla on suht. iso suku. Ja se vielä että en tiedä tulevatko sukulaisemme miten toimeen keskenään.koska sukumme ovat lähtöisin ns. eri 'luokista'..
Pienet ja intiimit juhlat olisivat hienot mutta kun täällä päin on ollut tapana kutsua kaikki kaveritkin niin totta kai he sitä odottavat ja loukkaantuisivat jos en kutsuisi. Lähes kaikki tästä pitäjästä ovat pitäneet 'suuret' juhlat jonne on kutsuttu kaikki tutut.
En tiedä mihin se kutsumäärä pitäisi rajata...
Jos kerran näin hankalalta tuntuu miettiä kihloja niin mitenhän kauheaa on järjestää häitä..
Kaikki apu on tarpeen, jos keksitte auttaa mikä on vikana että kihlat tuntuu isolta stressiltä ajatukselta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kihlajaiset ovat ovat tietysti jokaiselle hieno ja unohtumaton tapahtuma, mutta miksi juhlistaa sitä 100 kutsuvieraan kanssa? Eivät ne sentään ole häät.
Nauttikaa toistenne seurasta ja viettäkään unohtumaton ilta kahdestaan. Myöhemmin voitte pitää vaikka kakkukahvit lähisukulaisille ja ystäville. Niin teimme kihlattuni kanssa ja kaikki sujui onnistuneesti.
Nyt tuntuu, että pelkäät kihlautua sen aiheuttaman kaaoksen takia. Ottakaa rauhassa ja nauttikaa!!!
No eihän niistä kihloista pidä ottaa stressiä, eiköhän ne vieraat kutsuta vasta häihin?? Kihlat meilläpäin tarkoittaa sitä että kahdestaan päätetään mennä naimisiin. Me emme edes kertoneet kellekään moneen viikkoon.
Mistä lie saanut alkunsa tämä naurettava kihlajais- juhla hömpötys.
Meillä kihlat on ihan kahden juttu. Ilmoitimme kyllä kummankin vanhemmille sekä ystäville. Emme järjestäneet kihlajaiskahveja edes vanhemmille.
Se on kuitenkin vain teidän kahden juhla, koska te astutte pienen askeleen eteenpäin, ja lupaudutte toisillenne.
Meillä oli todella romanttista ihan kahdestaan. Tehtiin todella hyvää ruokaa, juteltiin ja olimme sylikkäin.
Ei tähän tilanteeseen kyllä toivoisi mummon koputtavan olkapäälle ja sanovan että "maistappas tätä mun leipomaa!".
Toivon että pääset päätökseen.
...Sä ensinnäkin stressaat aivan turhaan!!!
Mä menin juhannuksena yli vuoden juttelun ja miettimisen jälkeen kihloihin. Vähän mietin että mitä vanhemmat sanoo mutta ei sitä tullut sitten lopulta pahemmin mietittyä eikä saakkaan miettiä. Ensi sunnuntaina on tarkoitus järjestää kihlajaiset minun eli morsiamen kotona. Järjestämme ne itse kihlattuni kanssa, vaikka asumme kumpikin kotona ja äitimme voisivatkin auttaa. Äitini ehdotti muutamia sukulaisia kylään, mutta en halua. Haluan kutsua vain meidän molempien perheet, eli vanhempamme ja veljemme.
Minusta on typerää jos sillä seudulla oikein odotetaan että pidätte suuret kihlajaiset!! Eihän se hyvänen aika mikään pakko ole! Jokainen saa pitää juuri sellaiset ja sen kokoiset juhlat kuin itse tykkää, ja jos joku tykkää huonoa siitä ettei kuulu vieraslistalle niin se on hänen ongelmansa! Itse kihlapari tämän päättää ja jos sinusta/teistä tuntuu kamalalta tai vieraalta ajatukselta pitää isoja juhlia, niin älkää ihmeessä pitäkö niin ei niistä tarvitse myöskään stressata! Jos ette tiedä sukulaisista, tulevatko he toimeen keskenään, ei kannata heitä varmuuden vuoksi ainakaan teidän kihlajaisia kutsua pilaamaan.
Ja tärkeimpänä pointtina: kihloihin voi mennä ihan omassa hiljaisuudessa, aikuisten ihmisten ei tarvitse kertoa asiasta kellekään, lehteen ei tartte laittaa sitä "pakollista" ilmoitusta, eikä mitään juhlia ole mikään pakko järjestää edes sille omalle perheelle! Aivan hyvin voi vain kahden käydä jossain syömässä tai muuten juhlistaa sormusten vaihtoa, mutta minä lähden aina siitä periaatteesta että olipa kyseessä kihlajaiset, häät tai mikä tahansa juhla, niin niiden tulee olla juhlan "sankarin/sankarien" näköiset ja heille sopivat. Jos yleiset tavat ja muodollisuudet tuntuu vierailta niin ei ne ketään orjuuta.