Haluatko parantua?

Ymmärän sinua. Pelottaako jotkain alitajuisesti se, että joutuu kohtaamaan "totuuden" alitajunnanssa piileskelevät luurangot. Se vaatii kipeiden asioiden kohtaamista, kipua, kasvua, luopumista ... Onneksi tuo prosessi ei tapahdu hetkessä ja persoonallisuuden ja psyyken muutokseen saa tottua pikku hiljaa. Eikö se kuitenkin kannata jos palkintona on edessä vuosikymmeniä vapaata ja onnellista elämää?
Hyvästä kannattaa maksaa?

muutos kannattaa kirjoitti:

Ymmärän sinua. Pelottaako jotkain alitajuisesti se, että joutuu kohtaamaan "totuuden" alitajunnanssa piileskelevät luurangot. Se vaatii kipeiden asioiden kohtaamista, kipua, kasvua, luopumista ... Onneksi tuo prosessi ei tapahdu hetkessä ja persoonallisuuden ja psyyken muutokseen saa tottua pikku hiljaa. Eikö se kuitenkin kannata jos palkintona on edessä vuosikymmeniä vapaata ja onnellista elämää?
Hyvästä kannattaa maksaa?

Lue lisää

Pelkään toki prosessia, joka on käytävä läpi, että voin parantua. Uskon, että olen liian heikko selviytymään siitä. Onnellisuus on sana, joka ei kuulu elämääni. Minulla ei ole mitään unelmia enkä osaa kuvitella tulevaisuuttani muutamaa kuukautta pidemmälle. Jestas sentään, olen käynyt hoidossa yli viisi vuotta ja olen edelleen tässä pisteessä.

Kuulin kerran sanonnan: "Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon paratiisi." Se on niin totta.

Olen itse käynyt vakavan masennuksen itsemurhayrituksen kautta, kesti noin 7v.

Itselläni varsinkin nuorempana, näin jälkeenpäin ajateltuna en tainnut edes haluta parantua. Jotenkin se asenne, että kun oli kohdeltu huonosti lapsena, sai aina murehtia sitä, oli jotenkin... en tiedä, turvallista. Jotenkin halusin korostaa sitä että tämä oli oikea persoonallisuuteni, että se iloinen minä joka joskus oli ollut siellä, oli vaan pelkkää feikkausta.

Tätä kesti pitkän aikaa, kunnes eräänä päivänä, noin vuosi sitten jotenkin.. havahduin. Olin käynyt terapiassa, syönyt varmasti yli 10 eri lääkettä, mukaanlukien myös unilääkkeet ja ahdistukseen tarkoitettuja rauhoittavia. Tajusin että vaikka kävin näissä hoidoissa, en siltikään oikeasti edes halunnut parantua. Istuin kaiket päivät kotona, olin paljon koneella, söin miten söin.. liikuin ja laihdutin toki välillä, mutta en koskaan pidemmän päälle välittänyt itsetäni, vaan oli helpompi vain olla.

Tuon havahduksen jälkeen rupesin oikeasti haluamaan parantumista. Kävin pitkiä keskusteluja itseni kanssa siitä, mikä menneisyydessä harmitti ja lopulta pääsin niistä jotenkin irti, en osaa sanoa miten, mutta jotenkin vain... ne eivät enää harmita, huono menneisyyteni on toki yhä harmillinen asia, mutta se ei enää vaikuta nykyhetkeeni.

Siksi ajattelin tänne kirjoittaa kysyäkseni ihmisiltä, haluavatko he todella parantua, koska minä en aikoinaan halunnut, vaikka luulin haluavani. Nyt olen ollut ilman masennuslääkkeitä, rauhottavia ja unilääkkeitä jo melko pitkään ja se iloinen minä, jota luulin feikiksi luonteekseni on tulossa takaisin. Ei se luonteenpiirre joka minulla oli ollut mitään feikkaamista aikoinaan, vaan silloin masennus, sairaus, oli saaanut minut niin uskomaan.

parantunut7v kirjoitti:

Olen itse käynyt vakavan masennuksen itsemurhayrituksen kautta, kesti noin 7v.

Itselläni varsinkin nuorempana, näin jälkeenpäin ajateltuna en tainnut edes haluta parantua. Jotenkin se asenne, että kun oli kohdeltu huonosti lapsena, sai aina murehtia sitä, oli jotenkin... en tiedä, turvallista. Jotenkin halusin korostaa sitä että tämä oli oikea persoonallisuuteni, että se iloinen minä joka joskus oli ollut siellä, oli vaan pelkkää feikkausta.

Tätä kesti pitkän aikaa, kunnes eräänä päivänä, noin vuosi sitten jotenkin.. havahduin. Olin käynyt terapiassa, syönyt varmasti yli 10 eri lääkettä, mukaanlukien myös unilääkkeet ja ahdistukseen tarkoitettuja rauhoittavia. Tajusin että vaikka kävin näissä hoidoissa, en siltikään oikeasti edes halunnut parantua. Istuin kaiket päivät kotona, olin paljon koneella, söin miten söin.. liikuin ja laihdutin toki välillä, mutta en koskaan pidemmän päälle välittänyt itsetäni, vaan oli helpompi vain olla.

Tuon havahduksen jälkeen rupesin oikeasti haluamaan parantumista. Kävin pitkiä keskusteluja itseni kanssa siitä, mikä menneisyydessä harmitti ja lopulta pääsin niistä jotenkin irti, en osaa sanoa miten, mutta jotenkin vain... ne eivät enää harmita, huono menneisyyteni on toki yhä harmillinen asia, mutta se ei enää vaikuta nykyhetkeeni.

Siksi ajattelin tänne kirjoittaa kysyäkseni ihmisiltä, haluavatko he todella parantua, koska minä en aikoinaan halunnut, vaikka luulin haluavani. Nyt olen ollut ilman masennuslääkkeitä, rauhottavia ja unilääkkeitä jo melko pitkään ja se iloinen minä, jota luulin feikiksi luonteekseni on tulossa takaisin. Ei se luonteenpiirre joka minulla oli ollut mitään feikkaamista aikoinaan, vaan silloin masennus, sairaus, oli saaanut minut niin uskomaan.

Lue lisää

Kauhiasti hämmästelen näitä "päätin parantua" juttuja.

Jos kliininen masennus lähtee pelkällä päätöksellä, niin ei mitään hoitoja ja kuntoutusta tarvita tai sitten asianomainen ei ole ollut oikeasti kliinisesti masentunut, vaan hänellä on ollut vain ekstistentialistinen elämän angsti. Itsareitahan tehdään ja yritetään paljon muistakin syistä kuin masentuneena, sanokoot lääketeollisuus ja THL:n Lönnqvist mitä tahansa.

Kohti valoa ollaan menossa, mutta ei millään "päätöksellä" vaan pitkäaikaisella kuntoutuksella ja psykoterapialla.

Terapiatapaus kirjoitti:

Kauhiasti hämmästelen näitä "päätin parantua" juttuja.

Jos kliininen masennus lähtee pelkällä päätöksellä, niin ei mitään hoitoja ja kuntoutusta tarvita tai sitten asianomainen ei ole ollut oikeasti kliinisesti masentunut, vaan hänellä on ollut vain ekstistentialistinen elämän angsti. Itsareitahan tehdään ja yritetään paljon muistakin syistä kuin masentuneena, sanokoot lääketeollisuus ja THL:n Lönnqvist mitä tahansa.

Kohti valoa ollaan menossa, mutta ei millään "päätöksellä" vaan pitkäaikaisella kuntoutuksella ja psykoterapialla.

Lue lisää

Masennusta on kahdenlaista, on fyysistä ja henkistä. Kumpikaan niistä ei ole toistaansa vähempiarvoisempi. Fyysiseen auttavat lääkkeet ja ruokavalio, henkiseen terapiassa käynti ynnämuut.

Masennus on meidän mieli. Jos me emme havahdu masennuksesta, niin miten muuten paranemme? Minä olin vakavasti masentunut ja osasin jo heti odottaa, että joku tulee sanomaan juuri sitä väitettä, etten olisi mukamas ollut oikeasti masentunut koskaan.

Minäkin ajattelin ihan samalla aikoinaan kun olin masentunut, ettei ne jotka ovat parantuneet koskaan olleet oikeasti masentuneita, eivät he tiedä mitä minä käyn lävitse, "ei tästä sairaudesta voi noin vaan parantua".

Enkä minä nyt ihan päättämällä parantunut, vaan kuten sanoin, havahduin vain yksi päivä tilanteeseeni ja siihen, miten vähän olin oikeasti sitä parantumista halunnut. Kuten mainitsin, minä olin itse hoidossa 7v, kävin 2 eri terapeutilla ja psykologilla, käytin yli 10 eri lääkettä, olin monia vuosia kuntoutustuella sairauteni takia.

Mutta ymmärrän tilanteesi, koska sinä olet luultavasti siinä tilanteessa missä minä olin vuosia sitten. Se on masennus mikä sinut saa ajattelemaan etteivät toiset ole oikeasti olleet masentuneita tai tiedä, mitä sinä käyt tällä hetkellä läpi elämässäsi.

Terapiatapaus kirjoitti:

Kauhiasti hämmästelen näitä "päätin parantua" juttuja.

Jos kliininen masennus lähtee pelkällä päätöksellä, niin ei mitään hoitoja ja kuntoutusta tarvita tai sitten asianomainen ei ole ollut oikeasti kliinisesti masentunut, vaan hänellä on ollut vain ekstistentialistinen elämän angsti. Itsareitahan tehdään ja yritetään paljon muistakin syistä kuin masentuneena, sanokoot lääketeollisuus ja THL:n Lönnqvist mitä tahansa.

Kohti valoa ollaan menossa, mutta ei millään "päätöksellä" vaan pitkäaikaisella kuntoutuksella ja psykoterapialla.

Lue lisää

Juu, ja mikäli terapiaa eikä kuntoutusta ole vuosiin saatavilla vaikka todellista tarvetta olisi, on masennus joka tapauksessa ehtinyt kroonistua eikä sitä millään keinoilla ole enää mahdollista parantaa.

t.Endrogeenisesta kliinisestä masennuksesta 35 v kärsinyt.

13+10 kirjoitti:

Juu, ja mikäli terapiaa eikä kuntoutusta ole vuosiin saatavilla vaikka todellista tarvetta olisi, on masennus joka tapauksessa ehtinyt kroonistua eikä sitä millään keinoilla ole enää mahdollista parantaa.

t.Endrogeenisesta kliinisestä masennuksesta 35 v kärsinyt.

Lue lisää

Mutta eikö se ole aika surullista sanoa ettei mukamas pystyisi? Minä uskon siihen että masentunut kyllä pystyy paranemaan, mutta se lähtee niin paljon omasta itsestään. on muutettava ajatusmaailmaa ja suuntaumuksiaansa, on päästettävä menneestä ylitse, se vaatii aivan valtavasti ponnisteluja ja sinnikkyyttä. Itse suosittelisin lukemaan paljon psykologiaan liittyviä kirjoja, niistä voi olla monille apua. Ja ennen kaikkea olemaan avoimempi ehdotuksille. Tottakai jos apua ei halua, eikä parantua halua, niin ei silloin sille mitään mahda.

Jos uskoo vahvasti siihen ettei masennus ikinä parane, niin tottakai se ei ikinä parane.

parantunut7v kirjoitti:

Masennusta on kahdenlaista, on fyysistä ja henkistä. Kumpikaan niistä ei ole toistaansa vähempiarvoisempi. Fyysiseen auttavat lääkkeet ja ruokavalio, henkiseen terapiassa käynti ynnämuut.

Masennus on meidän mieli. Jos me emme havahdu masennuksesta, niin miten muuten paranemme? Minä olin vakavasti masentunut ja osasin jo heti odottaa, että joku tulee sanomaan juuri sitä väitettä, etten olisi mukamas ollut oikeasti masentunut koskaan.

Minäkin ajattelin ihan samalla aikoinaan kun olin masentunut, ettei ne jotka ovat parantuneet koskaan olleet oikeasti masentuneita, eivät he tiedä mitä minä käyn lävitse, "ei tästä sairaudesta voi noin vaan parantua".

Enkä minä nyt ihan päättämällä parantunut, vaan kuten sanoin, havahduin vain yksi päivä tilanteeseeni ja siihen, miten vähän olin oikeasti sitä parantumista halunnut. Kuten mainitsin, minä olin itse hoidossa 7v, kävin 2 eri terapeutilla ja psykologilla, käytin yli 10 eri lääkettä, olin monia vuosia kuntoutustuella sairauteni takia.

Mutta ymmärrän tilanteesi, koska sinä olet luultavasti siinä tilanteessa missä minä olin vuosia sitten. Se on masennus mikä sinut saa ajattelemaan etteivät toiset ole oikeasti olleet masentuneita tai tiedä, mitä sinä käyt tällä hetkellä läpi elämässäsi.

Lue lisää

"Masennusta on kahdenlaista, on fyysistä ja henkistä. Kumpikaan niistä ei ole toistaansa vähempiarvoisempi. Fyysiseen auttavat lääkkeet ja ruokavalio, henkiseen terapiassa käynti ynnämuut."

Mistähän tämä "totuus" on peräisin?

Hyvä kuulla että muilla on ollut samanlaisia kokemuksia, itse kuvaan sitä juuri "heräämisenä" mutta tarkoitat varmasti tuolla kipinällä samaa.

parantunut7v kirjoitti:

Hyvä kuulla että muilla on ollut samanlaisia kokemuksia, itse kuvaan sitä juuri "heräämisenä" mutta tarkoitat varmasti tuolla kipinällä samaa.

Kyllä, kipinällä tarkoitan heräämisen alkusysäystä. Tarvitaan jotain, joka aiheuttaa kipunointia (kipinät sytyttävät), josta lopulta iskee se ahaa! -elämys, herätys, herääminen :)

Aloituksessani ei ollut tarkoitus syyllistää ketään, vaikka omasta kokemuksesta (ja siitä mitä tunnen ihmisiä) masentuneet myös usein syyttävät muita, varsinkin menneisyydessä tapahtuvien asioiden takana ja he takertuvat niihin. Kirjoitin jo toiseen kommenttiin siitä, että masennusta on kahta erilaista, fyysistä ja henkistä. Jos lääkeet tai ruokavalio auttavat masennukseen, tällöin sairaus on fyysinen, jos taas puhuminen auttaa, silloin se on henkinen.

Masentuneella toki ei ole voimavaroja tehdä asioita niinkuin terveellä on ja se on ihan totta, mutta siihen masentuneeseen tilaan jämähtää.

Tarkoitukseni tälle aloitukselle oli yksinkertaisesti saada masentuneet puhumaan ja ehkä myös muita, parantuneita mukaan keskusteluun siitä millaista on parantua ja millainen se halu parantumiseen tulee olla, jotta kykenisi ottamaan sen ensimmäisen askeleen parantumista kohden. Osittain jopa toivoisin ihmisten ehkä saavan sen heräämisen jonka minä koin aikoinaan, mikä johti siihen että rupesin oikeasti pinnistelemään sitä parannusta kohti. Tein kaikkeni jotta parantuisin, ihan kaiken.

Mielestäni on väärin puhua tavalla, että masentunut ei koskaan parantuisi, koska tuntuu että täällä on sellainen asenne. Minusta masentuneita pitäisi muistuttaa, ettei tämä ole ikuista, että jos he vain löytävät sen syyn omaan tilanteeseensa, he voivat parantua ja olla taas "normaaleja".

Niin, en ainakaan tarkoittanut syyllistää ketään, ettei ole tarpeeksi tahdonvoimaa. Uskon kuitenkin omien kokemuksieni pohjalta, että masentunut tarvitsee "herätyksen", parantuakseen kunnolla. Ehkä herätys tulee terapiassa, lääkkeillä, kukin tavallaan. Mielestäni se kuitenkin tarvitaan, tuli sitten vähitellen tai salamannopeasti. Masennus ei parane, jos ajatusmallit eivät muutu (jollei sitten johdu ravinnosta, kilpirauhasesta yms).

Vertaisin "herännyttä" ihmiseen, joka tajuaa olevansa kuoleman vaarassa. Tällöin ihminen virittyy äärimmilleen ja yleensä taistelee olemassa olostaan kaikin mahdollisin keinoin. Saattaa yltää yli-inhimillisiin suorituksiin.

Itselle kävi näin, punnitsin epätoivon partaalla kuoleman ja elämän väliltä. Koin lopulta, että en halua kuolla, vaan elää, kokea uusia asioita, nähdä maailmaa, olinhan vielä todella nuorikin yms. Sain lisää päättäväisyyttä tuosta "rajatilasta" parantaa itseni.

Ei toki kaikki kuitenkaan reagoi samalla tavalla, osa jähmettyy paikoilleen, osa menee hysteeriseksi, osa luovuttaa jne. Joten taitaa olla kiinni myös jotenkin persoonastakin.

ykxkakaxu kirjoitti:

Niin, en ainakaan tarkoittanut syyllistää ketään, ettei ole tarpeeksi tahdonvoimaa. Uskon kuitenkin omien kokemuksieni pohjalta, että masentunut tarvitsee "herätyksen", parantuakseen kunnolla. Ehkä herätys tulee terapiassa, lääkkeillä, kukin tavallaan. Mielestäni se kuitenkin tarvitaan, tuli sitten vähitellen tai salamannopeasti. Masennus ei parane, jos ajatusmallit eivät muutu (jollei sitten johdu ravinnosta, kilpirauhasesta yms).

Vertaisin "herännyttä" ihmiseen, joka tajuaa olevansa kuoleman vaarassa. Tällöin ihminen virittyy äärimmilleen ja yleensä taistelee olemassa olostaan kaikin mahdollisin keinoin. Saattaa yltää yli-inhimillisiin suorituksiin.

Itselle kävi näin, punnitsin epätoivon partaalla kuoleman ja elämän väliltä. Koin lopulta, että en halua kuolla, vaan elää, kokea uusia asioita, nähdä maailmaa, olinhan vielä todella nuorikin yms. Sain lisää päättäväisyyttä tuosta "rajatilasta" parantaa itseni.

Ei toki kaikki kuitenkaan reagoi samalla tavalla, osa jähmettyy paikoilleen, osa menee hysteeriseksi, osa luovuttaa jne. Joten taitaa olla kiinni myös jotenkin persoonastakin.

Lue lisää

"Masennus ei parane, jos ajatusmallit eivät muutu (jollei sitten johdu ravinnosta, kilpirauhasesta yms)."

Tämä on kognitiivisen psykologian näkemys, jota ei ole mitenkään todistettu oikeaksi.

"Terveeksi itsensä ajatteleminen" on masennusvalmennusta, johon saa ihan vapaasti uskoa ken haluaa.

Esimerkiksi aivotutkimus on osoittanut, että psykoanalyyttinen psykoterapia vaikuttaa hyvin olennaisesti aivoihin.

Minusta on hienoa kuulla että sinä kuitenkin ymmärrät asioita, mitkä saattavat olla osasyyllisiä masennukseesi ja sen tajuaminen on varmasti iso askel paranemiseen.

Itselläni oli myös tuota syrjäytyneisyyttä ja "ihmiskammoa" (siksi rauhoittavat että pääsi kauppaan) mutta onneksi niitä ei enään tarvitse. Sitä vaan tarvitsee niin paljon työtä oman ajatuksien kanssa kunnes pääsee siihen pisteeseen ettei ne ihmiset enää pelota.. tai ettei jopa välitä, vaikka joku tuntematon saattaisi kadulla pahasti sanoa tai että elämässä tulisi pieniä kolhuja.

Minä uskon että monet ihmiset saisivat sinusta hyvän ystävän ja sinäkin heistä hyviä ystäviä, kunhan vain uskallat pikkuhiljaa ihmisiin jälleen luottamaan. Minä ainakin toivon että jonain päivänä saisit sellaisen pienen rohkeuden kipinän ja lähtisit etsimään itsellesi ystävää. Tsemppiä!

Kokemasi ei ollut kliininen depressio vaan jotain muuta.

Kukaan ei halua kontolleen masennusta sen enempää kuin mitään muutakaan tuskaa tuottavaa, voimat vievää, invalidisoivaa sairautta.

xxxxxxxxxxxx kirjoitti:

Kokemasi ei ollut kliininen depressio vaan jotain muuta.

Kukaan ei halua kontolleen masennusta sen enempää kuin mitään muutakaan tuskaa tuottavaa, voimat vievää, invalidisoivaa sairautta.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi.

En halua lähteä kilpalaulantaan diagnooseista, tai siitä kuka on eniten masentunut, tai miksi.
Koska kyse on kuitenkin henkilökohtaisesta, ja individualisesta tilasta ihmisellä.

Omassa kirjoituksessani halusin vain kiittää aloittajaa hyvästä kysymyksestä ja kertoa oman henkilökohtaisen kokemukseni.

On aika ironista, että muistan itsekin loukkaantuneeni, kun joku kertoi omasta parantumisestaan. Se oli vähän kuin märkä rätti kasvoilleni silloin.

Hyvää oloa ja hyvää tulevaisuutta sinulle.

Kohtalon kysymys kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

En halua lähteä kilpalaulantaan diagnooseista, tai siitä kuka on eniten masentunut, tai miksi.
Koska kyse on kuitenkin henkilökohtaisesta, ja individualisesta tilasta ihmisellä.

Omassa kirjoituksessani halusin vain kiittää aloittajaa hyvästä kysymyksestä ja kertoa oman henkilökohtaisen kokemukseni.

On aika ironista, että muistan itsekin loukkaantuneeni, kun joku kertoi omasta parantumisestaan. Se oli vähän kuin märkä rätti kasvoilleni silloin.

Hyvää oloa ja hyvää tulevaisuutta sinulle.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi. Silloin kun itse olin masentunut, minun ajatukseni heti oli, etteivät ihmiset oikeasti olleet masentuneita jos paranivat, että heillä oli joko teinimasennusta tai että masennus ei oikeasti ollut niin vakava kuin oli diagnisoitu.

Mutta olenkin jo aiemmin maininnut, noita ajatuksia masentuneelle saa päähän on se masennus. Nuo samat ajatukset kuulee niin monen masentuneen suusta ja kaikkien masentuneiden ajattelutyyli kävelee niin käsikädessä. Se masennus tekee sen negatiivisen asenteen kaikkeen.

Ongelma masentuneita auttaessa itsekin sen kokeneena on juuri se, että se masennus ei halua parantua. Joten se sairaus tekee kaikkensa jotta sitä sairastava ei parane, saa mieleen paljon negatiivisiä ajatuksia. Silloin jokainen ehdotus kuulostaa kritiikiltä ja syyttävältä, jokainen askel paranemiseen kuulostaa siltä että se veisi kaikki voimat sinusta. Masennus on se, mikä tekee tämän kaiken sinulle ja niin kauan kun masentunut ei ymmärrä sitä, he eivät välttämättä ikinä parane.

Itse uskon syvästi ettei kukaan täällä, joka on parantunut, halua syyllistää tai satuttaa ketään masentunutta. En minä ainakaan. Minä haluan auttaa, yrittää saada ihmiset ajattelemaan. Koska jos masennuslääkkeet eivät auta, se tarkoittaa että se masennus johtuu täysin siitä mitä teidän mielessä on ja näinollen masentunut pitäisi saada ajattelemaan enemmän ja enemmän itseäänsä, elämäänsä, tilannettaansa, sitä miten hän pystyisi kaikesta pääsemään ylitse. Kukaan muu ei voi sitä ajattelua, itsensä tutkimista ja oppimista tehdä, kuin masentunut itse.

Tottakai tästä masennuksen tuskaisesta ja ahdistavasta olotilasta haluaa toipua,
ei oo vaihtoehtoa, jos haluaa elää. ...

En tarkoittanut että masennusta olisi vain jompaa kumpaa, joko fyysistä tai henkistä, niitä voi olla jompaa kumpaa tai kumpaakin yhdessä. Mutta kun rupeamme katsomaan ihan lääketieteelliesesti, masennuslääkkeethän tarkoittavat sitä, että aivoissasi on toimintahäiriö, mikä yleisemmin aiheuttaa sen, ettei kehosi tuota tarvitsevaa määrää serotoniinia (tai vastaavaa, en nyt varma menikö nimi oikein) ja tästä syystä masentuneille syötetään kyseistä lääkettä jotta keho saisi tarpeeksi tätä välittäjäainetta.

Näinollen, jos masennus johtuisi yksinomaan vain tästä puutostilasta, silloin masennus johtuu fyysisestä ominaisuudesta minkä tulisi korjaantua lääkkeiden oton jälkeen. Toinen fyysinen mikä voi olla myös, on huono ruokavalio, mikä johtaa siihen että, että mieliala pysyy masentuneena ja ankeana. Kun keho on jatkuvasti puutostilassa, on mahdotonta tuntea olonsa hyväksi kovinkaan pitkään.

Jos nämä kaksi eivät kumpikaan auta, silloin masennus johtuu henkisestä puolesta. Ja tällöin sitä henkistä puolta tulisi mahdollisimman paljon yrittää tutkia ja pohtia, jotta se oikea tie löytyisi.

Näitä kumpaakin varmasti on, varsinkin kun masentunut ei kiinnitä huomiotaansa kehonsa hyvinvointiin, näinollen ruokavaliot monesti ovat todella huonossa kunnossa ja masennus vain pahenee.

Täällä oli hyvä kommentti siitä ettei masennus, tai puhumatta tämä topiikki ole sitä varten että kilpailisimme siitä kuka on käynyt huonoimman elämän ja kenen masennus on se pahin. Tämän tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan. Ja kuten itse kirjoitin, minäkin luulin haluavani aikoinaan parantua, minäkin kävin sairaalassa ja söin lääkkeitä ja kävin puhumassa.. mutta vaikka tein näitä kaikkia, oma ajatusmaailmani ja miten näin asiat pysyi samana. Vasta kun heräsin niin aloin parantumaan.

Ja taisin vielä aikaisemmin kirjoittaa, että masennus on juuri sitä että kaikki ehdotukset mitä masentuneille annetaan otetaan heti todella negatiivisenä, juuri tuo "niskasta kiinni" kommenttisi.

Ja tottakai masentunut ei halua olla masentunut, en minäkään aikoinaan halunnut olla. Mutta samaan aikaan, sitä oli sellaisessa... tilassa, mikä oli turvallista. Ja siihen masentuneeseen turvaan jämähtää.

Itse en tosin koskaan ole ymmärtänyt vertauskuvaa syöpään. Mielestäni syöpää ja masennusta ei voi verrata toisiinsa. Ainoastaan vertauskuvan voin ymmärtää osittain silloin, jos kyse on tosiaankin aivoista johtuvasta epähäiriöstä jossa aivot eivät tuota tarpeeksi niitä välittäjäaineita. Tällöin ihminen joutuu syömään masennuslääkkeitä koko loppuikänsä jotta pysyy toimintakykyisenä.

Saanko kysyä, miksi sinä olet masentunut? Mistä uskot masennuksesi johtuvan?

Hienosti kirjoitettu.
t.krooninen masennus 35v

18+15 kirjoitti:

Hienosti kirjoitettu.
t.krooninen masennus 35v

Viesti oli osoitettu siis nimimerkille "häiriöinen".

parantunut7v kirjoitti:

En tarkoittanut että masennusta olisi vain jompaa kumpaa, joko fyysistä tai henkistä, niitä voi olla jompaa kumpaa tai kumpaakin yhdessä. Mutta kun rupeamme katsomaan ihan lääketieteelliesesti, masennuslääkkeethän tarkoittavat sitä, että aivoissasi on toimintahäiriö, mikä yleisemmin aiheuttaa sen, ettei kehosi tuota tarvitsevaa määrää serotoniinia (tai vastaavaa, en nyt varma menikö nimi oikein) ja tästä syystä masentuneille syötetään kyseistä lääkettä jotta keho saisi tarpeeksi tätä välittäjäainetta.

Näinollen, jos masennus johtuisi yksinomaan vain tästä puutostilasta, silloin masennus johtuu fyysisestä ominaisuudesta minkä tulisi korjaantua lääkkeiden oton jälkeen. Toinen fyysinen mikä voi olla myös, on huono ruokavalio, mikä johtaa siihen että, että mieliala pysyy masentuneena ja ankeana. Kun keho on jatkuvasti puutostilassa, on mahdotonta tuntea olonsa hyväksi kovinkaan pitkään.

Jos nämä kaksi eivät kumpikaan auta, silloin masennus johtuu henkisestä puolesta. Ja tällöin sitä henkistä puolta tulisi mahdollisimman paljon yrittää tutkia ja pohtia, jotta se oikea tie löytyisi.

Näitä kumpaakin varmasti on, varsinkin kun masentunut ei kiinnitä huomiotaansa kehonsa hyvinvointiin, näinollen ruokavaliot monesti ovat todella huonossa kunnossa ja masennus vain pahenee.

Täällä oli hyvä kommentti siitä ettei masennus, tai puhumatta tämä topiikki ole sitä varten että kilpailisimme siitä kuka on käynyt huonoimman elämän ja kenen masennus on se pahin. Tämän tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan. Ja kuten itse kirjoitin, minäkin luulin haluavani aikoinaan parantua, minäkin kävin sairaalassa ja söin lääkkeitä ja kävin puhumassa.. mutta vaikka tein näitä kaikkia, oma ajatusmaailmani ja miten näin asiat pysyi samana. Vasta kun heräsin niin aloin parantumaan.

Ja taisin vielä aikaisemmin kirjoittaa, että masennus on juuri sitä että kaikki ehdotukset mitä masentuneille annetaan otetaan heti todella negatiivisenä, juuri tuo "niskasta kiinni" kommenttisi.

Ja tottakai masentunut ei halua olla masentunut, en minäkään aikoinaan halunnut olla. Mutta samaan aikaan, sitä oli sellaisessa... tilassa, mikä oli turvallista. Ja siihen masentuneeseen turvaan jämähtää.

Itse en tosin koskaan ole ymmärtänyt vertauskuvaa syöpään. Mielestäni syöpää ja masennusta ei voi verrata toisiinsa. Ainoastaan vertauskuvan voin ymmärtää osittain silloin, jos kyse on tosiaankin aivoista johtuvasta epähäiriöstä jossa aivot eivät tuota tarpeeksi niitä välittäjäaineita. Tällöin ihminen joutuu syömään masennuslääkkeitä koko loppuikänsä jotta pysyy toimintakykyisenä.

Saanko kysyä, miksi sinä olet masentunut? Mistä uskot masennuksesi johtuvan?

Lue lisää

Voi luoja tätä "positiivisen ajattelun" masennusvalmennuksen saarnaamista.

Miksi sinä nim. parantunut7v täälä saarnaat jotain ideologista "ajattelun muutosta".

Jos masennus on ajattelun ongelma, niin kyllä se on helvetin helppoa hoitaa.

Siitä ei ole mitään näyttöä, että asia olisi niin.

Jos sinä olet selvinnyt elämäsi alhosta jolllain positiivisella ajattelulla ja omavalmennuksella niin miksi kuvittelet että oikeasti kliinisesti masentuneet toipuisivat tuolla valmennuksella?

Hitonmoista ylimielisyyttä kliinisesti vakavasti masentuneita kohtaan, joiden elämä on ollut/on yhtä helvettiä.

Vai provoiletko vaan ihan huviksesi?

Haluaisin mainita näin aluksi, että missään kohdassa täällä ei olla sanottu, ettei pitäisi mennä hakemaan apua. Mielestäni jokaisen masentuneen tulisi heti mennä hakemaan apua lähimmästä terveydenhuollosta tai muualta , mistä apua saa.

Masentunut ei kuitenkaan parane jos hän ei myös rupea itse etsimään niitä keinoja parantumiseen. Mitä esimerkiksi psykiatrisella puolella voidaan tehdä on tarjota ihmiselle lääkehoitoa sekä terapiaa, mutta he eivät voi tulla sinun kotiisi auttamaan sinua arjessasi saatikka pysty näkemään mieleesi että miten sinä ajattelet ja mitä sinä todella ajattelet. He voivat vain auttaa sinua ymmärtämään asioita, mutta sen oikeanlaisen muutoksen teet lopulta sinä itse.

Itseäni kuitenkin harmittaa tämä sinun kilpailuviettisi, minkä huomasin jo heti ensimmäisessä postauksessasi. Tuntuu kuin sinä et halua olla missään nimessä väärässä. Haluat että sinä olet se joka on yrittänyt eniten, käynyt eniten läpi asioita ja nyt vielä tämä, että haluat ihmisten olettavan sinulla olevan myös enemmän koulutusta asiasta kuin kenelläkään muulla täällä, ilman että tiedät mitä esimerkiksi minä olen opiskellut ja mikä on ammattini.

Mutta päätellen sinun tiedoistasi, olet lähihoitaja, koska tietosi pohja pohjautuu selvästi tuolla puolella käsitteleville ihmisille.

Kuitenkin ihmettelen syvästi että olet käynyt näitä uusien käyttäytymistapojen opettelua, mutta silti näkökulmasi on hyvin negatiivinen, ihan samanlaista kuin itse koin ja ajattelin kun minulla oli masennus.

Pitää kuitenkin muistaa, että sinä et vielä tiedä miten erilailla sen masennuksen näkee kun siitä paranee. Sinä et ole vielä kokenut sitä hoksaamista, sitä näkökulmaa mitä taas meillä parantuneilla on. Tottakai jotkut masennukset eivät koskaan parane, mutta se loppujen lopuksi on aika pienellä osalla ihmisiä. Ja kuvittele millaisen kuvan sinä annat 15-vuotiaille tekstilläsi? Ettei parannusta ole, että elämä jää sellaiseksi, onnettomaksi? Sen kuvan nimittäin minä, 15-vuotiaan silmin näkisin sinun kirjoituksistasi. Ettei toivoa ole.

Mutta toivoa on ja mielestäni jokaisen pitäisi muistaa. Itselläni täydellinen parantuminen hyvin pitkälti sisälsi sen että tiesin mitä minun tulee tehdä saadakseni masennuksen parantumaan, se herääminen jotenkin auttoi oivaltamaan asioita, mitä ennen en ollut halunnut oivaltaa. Luultavasti pelkäsin sitä. Sinä et vielä tiedä mistä masennuksesi johtuu ja ehkä jopa yrität salata sitä tajuamatta itseltäsi, ehkä kiellät sen. Koska masennukseen on aina syy, masennus ei ole ihmisessä maagisesti ilman syytä.

Häiriöinen:

"Olen edelleenkin sitä mieltä, että fyysistä ja henkistä masennusta ei voi erottaa. Ei ole olemassa fyysistä masennusta tai henkistä masennusta. Kysymys on aina molemmista yhtäaikaa. Edelleenkin jos lääkkeet eivät toimi se ei tarkoita sitä, että ihmisen aivoissa ei olisi toimintahäiriötä. On vain olemassa ihmisiä jotka ovat ns. lääkeresistenssejä toisin sanoen heillä ei vain lääkkeet toimi. Ihmisen kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tätä yritin epätoivoisesti edellisessä kirjoituksessani selvittää."

Ei ole olemassa "lääkeresitenttiä masennusta", koska lääkkeet eivät hoida mitään aivokemian "epätasapainoa". Kaikenlais höpinää sitä voi esittää ja hoitajan nimissä. Jos kerran olen hoitoalan ihminen niin lue vaikka tämä:

Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(16):1781-6
Eero Castrén
Teema: Masennus


"Tämä ns. monoamiinihypoteesi (Schildkraut 1965) on vaikuttanut erittäin vahvasti, vaikka sitä suoraan tukevia tutkimustuloksia on yllättävän vähän - serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003)."


"Masennuslääketutkimusten lumeryhmien tarkastelu osoitti, että ne potilaat, jotka kävivät seurantakäynnillä kerran viikossa, hyötyivät lumelääkityksestä lähes kaksi kertaa enemmän kuin ne, jotka kävivät seurannassa vain joka toinen viikko (Posternak ja Zimmerman 2007). Tämä viittaa siihen, että pelkkä sattumanvarainen sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävä masennusta lievittävä tekijä."

"Depressio on monimuotoinen ja monitekijäinen sairaus, ja on hyvin epätodennäköistä, että sen patogeneesiä voitaisiin selittää yhden ainoan mallin avulla (Belmaker ja Agam 2008, Melartin ja Isometsä tässä numerossa)."


"Masennus on sairaus ei sille välttämättä tarvi olla erityistä syytä mistä se johtuu. Toisilla se voi puhjeta menetyksestä suru muuttuukin masennukseksi, mutta siihen voi myös vain sairastua ilman sen kummempaa syytä."

Mistähän tämäkin "totuus" peräisin?

Miksi köyhät syrjäytyneet ja yksinäiset ovat masentuneempia kuin paremmin toimeentulevat ja hyviä ihmissuhteita omaavia? Miksi lapsena psyykkisesti ja/fyysisesti kaltoinkohdelluilla on suuri riski masentua? Totta kai on suojaavia tekijöitä, mutta masennus ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iske kenenkään tahansa. Se on lääketeolllisuuden tukemien masennusoppaiden propagandaa, kuten se että "aivot menivät epäkuntoon" yhtäkkiä. Kelan tutkimusten mukaan työttömien masenusoireet vähenevät kun he työllistyvät. Paremmin koulutetut ja paremmin toimeentulevat myös toipuvat parhaiten masennuksesta.



Jotain rajaa tuolle "asiantuntijapropagandalle"!

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen:

"Olen edelleenkin sitä mieltä, että fyysistä ja henkistä masennusta ei voi erottaa. Ei ole olemassa fyysistä masennusta tai henkistä masennusta. Kysymys on aina molemmista yhtäaikaa. Edelleenkin jos lääkkeet eivät toimi se ei tarkoita sitä, että ihmisen aivoissa ei olisi toimintahäiriötä. On vain olemassa ihmisiä jotka ovat ns. lääkeresistenssejä toisin sanoen heillä ei vain lääkkeet toimi. Ihmisen kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tätä yritin epätoivoisesti edellisessä kirjoituksessani selvittää."

Ei ole olemassa "lääkeresitenttiä masennusta", koska lääkkeet eivät hoida mitään aivokemian "epätasapainoa". Kaikenlais höpinää sitä voi esittää ja hoitajan nimissä. Jos kerran olen hoitoalan ihminen niin lue vaikka tämä:

Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(16):1781-6
Eero Castrén
Teema: Masennus


"Tämä ns. monoamiinihypoteesi (Schildkraut 1965) on vaikuttanut erittäin vahvasti, vaikka sitä suoraan tukevia tutkimustuloksia on yllättävän vähän - serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003)."


"Masennuslääketutkimusten lumeryhmien tarkastelu osoitti, että ne potilaat, jotka kävivät seurantakäynnillä kerran viikossa, hyötyivät lumelääkityksestä lähes kaksi kertaa enemmän kuin ne, jotka kävivät seurannassa vain joka toinen viikko (Posternak ja Zimmerman 2007). Tämä viittaa siihen, että pelkkä sattumanvarainen sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävä masennusta lievittävä tekijä."

"Depressio on monimuotoinen ja monitekijäinen sairaus, ja on hyvin epätodennäköistä, että sen patogeneesiä voitaisiin selittää yhden ainoan mallin avulla (Belmaker ja Agam 2008, Melartin ja Isometsä tässä numerossa)."


"Masennus on sairaus ei sille välttämättä tarvi olla erityistä syytä mistä se johtuu. Toisilla se voi puhjeta menetyksestä suru muuttuukin masennukseksi, mutta siihen voi myös vain sairastua ilman sen kummempaa syytä."

Mistähän tämäkin "totuus" peräisin?

Miksi köyhät syrjäytyneet ja yksinäiset ovat masentuneempia kuin paremmin toimeentulevat ja hyviä ihmissuhteita omaavia? Miksi lapsena psyykkisesti ja/fyysisesti kaltoinkohdelluilla on suuri riski masentua? Totta kai on suojaavia tekijöitä, mutta masennus ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iske kenenkään tahansa. Se on lääketeolllisuuden tukemien masennusoppaiden propagandaa, kuten se että "aivot menivät epäkuntoon" yhtäkkiä. Kelan tutkimusten mukaan työttömien masenusoireet vähenevät kun he työllistyvät. Paremmin koulutetut ja paremmin toimeentulevat myös toipuvat parhaiten masennuksesta.



Jotain rajaa tuolle "asiantuntijapropagandalle"!

Lue lisää

Nonni. Ei lisättävää. Onneksi olen älykäs ja paranin (kaikki on suhteellista: en ole työkykyinen, mutta olen onnellinen) vaikeaksi luokitellusta masennuksesta ns. hoidosta, terapiasta ja lääkkeistä huolimatta. Siis lopulta tosiaan otin elämäni omiin pikku kätösiini kun turhautuminen kasvoi ylivoimaiseksi kestää.
Näin jälkikäteen voin vain säälien katsoa sitä pientä lasta (minä 30v), joka ei uskaltanut kertoa masennuksen aiheuttajista, kun "hoitavat tahot" olivat niin kylmän kliinisiä. Pienikin empatia ja inhimillisyys on hoitavaa.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen:

"Olen edelleenkin sitä mieltä, että fyysistä ja henkistä masennusta ei voi erottaa. Ei ole olemassa fyysistä masennusta tai henkistä masennusta. Kysymys on aina molemmista yhtäaikaa. Edelleenkin jos lääkkeet eivät toimi se ei tarkoita sitä, että ihmisen aivoissa ei olisi toimintahäiriötä. On vain olemassa ihmisiä jotka ovat ns. lääkeresistenssejä toisin sanoen heillä ei vain lääkkeet toimi. Ihmisen kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tätä yritin epätoivoisesti edellisessä kirjoituksessani selvittää."

Ei ole olemassa "lääkeresitenttiä masennusta", koska lääkkeet eivät hoida mitään aivokemian "epätasapainoa". Kaikenlais höpinää sitä voi esittää ja hoitajan nimissä. Jos kerran olen hoitoalan ihminen niin lue vaikka tämä:

Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(16):1781-6
Eero Castrén
Teema: Masennus


"Tämä ns. monoamiinihypoteesi (Schildkraut 1965) on vaikuttanut erittäin vahvasti, vaikka sitä suoraan tukevia tutkimustuloksia on yllättävän vähän - serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003)."


"Masennuslääketutkimusten lumeryhmien tarkastelu osoitti, että ne potilaat, jotka kävivät seurantakäynnillä kerran viikossa, hyötyivät lumelääkityksestä lähes kaksi kertaa enemmän kuin ne, jotka kävivät seurannassa vain joka toinen viikko (Posternak ja Zimmerman 2007). Tämä viittaa siihen, että pelkkä sattumanvarainen sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävä masennusta lievittävä tekijä."

"Depressio on monimuotoinen ja monitekijäinen sairaus, ja on hyvin epätodennäköistä, että sen patogeneesiä voitaisiin selittää yhden ainoan mallin avulla (Belmaker ja Agam 2008, Melartin ja Isometsä tässä numerossa)."


"Masennus on sairaus ei sille välttämättä tarvi olla erityistä syytä mistä se johtuu. Toisilla se voi puhjeta menetyksestä suru muuttuukin masennukseksi, mutta siihen voi myös vain sairastua ilman sen kummempaa syytä."

Mistähän tämäkin "totuus" peräisin?

Miksi köyhät syrjäytyneet ja yksinäiset ovat masentuneempia kuin paremmin toimeentulevat ja hyviä ihmissuhteita omaavia? Miksi lapsena psyykkisesti ja/fyysisesti kaltoinkohdelluilla on suuri riski masentua? Totta kai on suojaavia tekijöitä, mutta masennus ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iske kenenkään tahansa. Se on lääketeolllisuuden tukemien masennusoppaiden propagandaa, kuten se että "aivot menivät epäkuntoon" yhtäkkiä. Kelan tutkimusten mukaan työttömien masenusoireet vähenevät kun he työllistyvät. Paremmin koulutetut ja paremmin toimeentulevat myös toipuvat parhaiten masennuksesta.



Jotain rajaa tuolle "asiantuntijapropagandalle"!

Lue lisää

Linkitän tähän koko artikkelin, mistä "Loppu Propagandalle" on lainannut pätkiä. Oikein mielenkiintoinen ja hyvä artikkeli. Sen mukaan lääkkeet eivät tosiaan hoitaisi aivojen kemiallista tasapainoa, mutta sen sijaan vaikuttaisivat hermoverkkoihin. Laitan tähän tosiaan koko artikkelin niin jokainen voi itse lukea ja muodostaa mielipiteensä.

Tässä pätkä artikkelista:

"Aivot käsittelevät tietoa ja tunteita hermoverkoissa, jotka muodostuvat elämän aikana geenien ja kokemusten ohjaamina. Hermoverkkojen muovautuvuuden on esitetty olevan yhteydessä masennuksesta toipumiseen ja depressiolääkkeiden vaikutusmekanismeihin. Tuoreissa tutkimuksissa näköaivokuorta on käytetty hermoston muovautuvuuden mallina. Tulokset osoittavat masennuslääkehoidon avaavan plastisuuden ikkunan aikuisen aivokuoressa ja korjaavan kehityksen aikana virheelliseksi muotoutuneen hermoverkon, jos verkon muovautumista samalla ohjataan kuntoutuksella. Masennuksen farmakologiset ja psykologiset hoitomuodot kietoutuvat siis toisiinsa kiinteämmin kuin ennen on ajateltu: masennuslääkityksen teho näyttää edellyttävän kuntoutusta, ja lääkehoidon aikaansaama plastisuus taas edistää kuntoutuksen vaikuttavuutta. Masennuksen hoidossa tulisikin pyrkiä optimoimaan eri hoitotapojen yhteisvaikutukset ja siten saamaan paras teho jo käytössä olevista hoitomuodoista."

Edelleenkin allekirjoitan sen, että masennukseen ei tarvita sen erikoisempaa syytä, että siihen sairastuu. Kuka tahansa meistä voi siihen sairastua.

häiriöinen kirjoitti:

Linkitän tähän koko artikkelin, mistä "Loppu Propagandalle" on lainannut pätkiä. Oikein mielenkiintoinen ja hyvä artikkeli. Sen mukaan lääkkeet eivät tosiaan hoitaisi aivojen kemiallista tasapainoa, mutta sen sijaan vaikuttaisivat hermoverkkoihin. Laitan tähän tosiaan koko artikkelin niin jokainen voi itse lukea ja muodostaa mielipiteensä.

Tässä pätkä artikkelista:

"Aivot käsittelevät tietoa ja tunteita hermoverkoissa, jotka muodostuvat elämän aikana geenien ja kokemusten ohjaamina. Hermoverkkojen muovautuvuuden on esitetty olevan yhteydessä masennuksesta toipumiseen ja depressiolääkkeiden vaikutusmekanismeihin. Tuoreissa tutkimuksissa näköaivokuorta on käytetty hermoston muovautuvuuden mallina. Tulokset osoittavat masennuslääkehoidon avaavan plastisuuden ikkunan aikuisen aivokuoressa ja korjaavan kehityksen aikana virheelliseksi muotoutuneen hermoverkon, jos verkon muovautumista samalla ohjataan kuntoutuksella. Masennuksen farmakologiset ja psykologiset hoitomuodot kietoutuvat siis toisiinsa kiinteämmin kuin ennen on ajateltu: masennuslääkityksen teho näyttää edellyttävän kuntoutusta, ja lääkehoidon aikaansaama plastisuus taas edistää kuntoutuksen vaikuttavuutta. Masennuksen hoidossa tulisikin pyrkiä optimoimaan eri hoitotapojen yhteisvaikutukset ja siten saamaan paras teho jo käytössä olevista hoitomuodoista."

Edelleenkin allekirjoitan sen, että masennukseen ei tarvita sen erikoisempaa syytä, että siihen sairastuu. Kuka tahansa meistä voi siihen sairastua.

Lue lisää

Ai niin se linkki

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98253

häiriöinen kirjoitti:

Ai niin se linkki

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98253

Lue lisää

Eli lääkkeistä ilman kuntoutusta ei voida sanoa olevan juurikaan hyötyä, mutta oikeanlainen kuntoutus yhdistettynä mahdollisimman kevyeen lääkitykseen voi saada ihmeitä aikaan, mikäli ulkopuoliset olosuhteet=sosiaalinen ympäristö=lähipiiri on kyetty saamaan hoitohenkilöstön avulla vakuuttuneeksi turvallisen sekä kannustavan suhtautumisen positiivisista vaikutuksista suhteessa sairastuneen paranemisennusteisiin.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen:

"Olen edelleenkin sitä mieltä, että fyysistä ja henkistä masennusta ei voi erottaa. Ei ole olemassa fyysistä masennusta tai henkistä masennusta. Kysymys on aina molemmista yhtäaikaa. Edelleenkin jos lääkkeet eivät toimi se ei tarkoita sitä, että ihmisen aivoissa ei olisi toimintahäiriötä. On vain olemassa ihmisiä jotka ovat ns. lääkeresistenssejä toisin sanoen heillä ei vain lääkkeet toimi. Ihmisen kehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tätä yritin epätoivoisesti edellisessä kirjoituksessani selvittää."

Ei ole olemassa "lääkeresitenttiä masennusta", koska lääkkeet eivät hoida mitään aivokemian "epätasapainoa". Kaikenlais höpinää sitä voi esittää ja hoitajan nimissä. Jos kerran olen hoitoalan ihminen niin lue vaikka tämä:

Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(16):1781-6
Eero Castrén
Teema: Masennus


"Tämä ns. monoamiinihypoteesi (Schildkraut 1965) on vaikuttanut erittäin vahvasti, vaikka sitä suoraan tukevia tutkimustuloksia on yllättävän vähän - serotoniinin määrä aivoissa ei terveillä ihmisillä korreloi mielialaan, eivätkä serotoniinin tai noradrenaliinin määrän ole osoitettu olevan vähentynyt masentuneilla (Booij ym. 2003)."


"Masennuslääketutkimusten lumeryhmien tarkastelu osoitti, että ne potilaat, jotka kävivät seurantakäynnillä kerran viikossa, hyötyivät lumelääkityksestä lähes kaksi kertaa enemmän kuin ne, jotka kävivät seurannassa vain joka toinen viikko (Posternak ja Zimmerman 2007). Tämä viittaa siihen, että pelkkä sattumanvarainen sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävä masennusta lievittävä tekijä."

"Depressio on monimuotoinen ja monitekijäinen sairaus, ja on hyvin epätodennäköistä, että sen patogeneesiä voitaisiin selittää yhden ainoan mallin avulla (Belmaker ja Agam 2008, Melartin ja Isometsä tässä numerossa)."


"Masennus on sairaus ei sille välttämättä tarvi olla erityistä syytä mistä se johtuu. Toisilla se voi puhjeta menetyksestä suru muuttuukin masennukseksi, mutta siihen voi myös vain sairastua ilman sen kummempaa syytä."

Mistähän tämäkin "totuus" peräisin?

Miksi köyhät syrjäytyneet ja yksinäiset ovat masentuneempia kuin paremmin toimeentulevat ja hyviä ihmissuhteita omaavia? Miksi lapsena psyykkisesti ja/fyysisesti kaltoinkohdelluilla on suuri riski masentua? Totta kai on suojaavia tekijöitä, mutta masennus ei tule kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iske kenenkään tahansa. Se on lääketeolllisuuden tukemien masennusoppaiden propagandaa, kuten se että "aivot menivät epäkuntoon" yhtäkkiä. Kelan tutkimusten mukaan työttömien masenusoireet vähenevät kun he työllistyvät. Paremmin koulutetut ja paremmin toimeentulevat myös toipuvat parhaiten masennuksesta.



Jotain rajaa tuolle "asiantuntijapropagandalle"!

Lue lisää

"Ei ole olemassa "lääkeresitenttiä masennusta", koska lääkkeet eivät hoida mitään aivokemian "epätasapainoa"."

Kyllä vain on. Tahdotko mustaa valkoisella, voin scannata sinulle lääkärini kirjoittaman lausunnon?

nimim. endrogeeninen kroonistunut masennus 35v. Kaikki hoidot kokeiltu.

9 kirjoitti:

"Ei ole olemassa "lääkeresitenttiä masennusta", koska lääkkeet eivät hoida mitään aivokemian "epätasapainoa"."

Kyllä vain on. Tahdotko mustaa valkoisella, voin scannata sinulle lääkärini kirjoittaman lausunnon?

nimim. endrogeeninen kroonistunut masennus 35v. Kaikki hoidot kokeiltu.

Lue lisää

9:

On olemassa nimitys "lääkeresistentti masennus", mutta ei oikeasti ole olemassa mitään lääkeresistenttiä masennusta, koska masennuslääkkeet eivät hoida syytä, vaan OIREITA, ihan virallisestikin. Ja ovat pääosin lumetta.

Kyseessä on kätevä propagandatemppu, jolla annetaan ymmärtää, että masennuslääkkeet hoitaisivat jotain masennuskeskusta aivoissa eli masennuksen syytä kuin antibiotit baktereja.

häiriöinen kirjoitti:

Linkitän tähän koko artikkelin, mistä "Loppu Propagandalle" on lainannut pätkiä. Oikein mielenkiintoinen ja hyvä artikkeli. Sen mukaan lääkkeet eivät tosiaan hoitaisi aivojen kemiallista tasapainoa, mutta sen sijaan vaikuttaisivat hermoverkkoihin. Laitan tähän tosiaan koko artikkelin niin jokainen voi itse lukea ja muodostaa mielipiteensä.

Tässä pätkä artikkelista:

"Aivot käsittelevät tietoa ja tunteita hermoverkoissa, jotka muodostuvat elämän aikana geenien ja kokemusten ohjaamina. Hermoverkkojen muovautuvuuden on esitetty olevan yhteydessä masennuksesta toipumiseen ja depressiolääkkeiden vaikutusmekanismeihin. Tuoreissa tutkimuksissa näköaivokuorta on käytetty hermoston muovautuvuuden mallina. Tulokset osoittavat masennuslääkehoidon avaavan plastisuuden ikkunan aikuisen aivokuoressa ja korjaavan kehityksen aikana virheelliseksi muotoutuneen hermoverkon, jos verkon muovautumista samalla ohjataan kuntoutuksella. Masennuksen farmakologiset ja psykologiset hoitomuodot kietoutuvat siis toisiinsa kiinteämmin kuin ennen on ajateltu: masennuslääkityksen teho näyttää edellyttävän kuntoutusta, ja lääkehoidon aikaansaama plastisuus taas edistää kuntoutuksen vaikuttavuutta. Masennuksen hoidossa tulisikin pyrkiä optimoimaan eri hoitotapojen yhteisvaikutukset ja siten saamaan paras teho jo käytössä olevista hoitomuodoista."

Edelleenkin allekirjoitan sen, että masennukseen ei tarvita sen erikoisempaa syytä, että siihen sairastuu. Kuka tahansa meistä voi siihen sairastua.

Lue lisää

Häiriöinen: "Sen mukaan lääkkeet eivät tosiaan hoitaisi aivojen kemiallista tasapainoa, mutta sen sijaan vaikuttaisivat hermoverkkoihin."

Onkos tämä sinulle joku uusi asia? Ja olet mukamas hoitoalalla.... no huh, huh...


"Edelleenkin allekirjoitan sen, että masennukseen ei tarvita sen erikoisempaa syytä, että siihen sairastuu. Kuka tahansa meistä voi siihen sairastua. "

Voit olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa, mutta se ei ole tieteellinen näkemys. Eikä edes hoitsutieteen näkemys. Kannattaisikohan sinun vaihtaa alaa?


Ja et postannut siitä Duodecimin jutusta esimerkiksi tätä:

"Italialaiset yhteistyökumppanimme osoittivat samanaikaisesti, että rotan varhaisvaiheesta asti kiinni olleen silmän näkö voidaan palauttaa aikuisiässä myös siten, että eläin siirretään virikkeettömästä häkistä virikkeelliseen ympäristöön, jossa sillä on paljon tutkittavaa ja juoksupyörä liikuntaa varten ja parempi silmä samanaikaisesti suljetaan (Sale ym. 2007). Näyttää siis siltä, että runsasvirikkeinen ympäristö lisää näköaivokuoren plastisuutta samassa määrin kuin fluoksetiini virikkeettömässä häkissä."

Castren on biologisen psykiatrian mies (itse asiassa neurologi) ja tehnyt runsaasti tutkimusta lääketeollisuuden rahoilla, joten siksi hän ei uskalla puhua siitä, että pelkkä virikkeinen ympäristö (psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus sekä hyvä työpaikka ja harrastukset) kuntouttavat masennuksesta.


Kannattaisi tutustua myös esimerkiksi tähän:

Psykoterapia lisää masennuspotilaiden serotoniinireseptoreiden määrää
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(24):2750
Psychol Med
in press

Psychotherapy increases brain serotonin 5-HT1A receptors in patients with major depressive disorder

Hasse Karlsson1,2, Jussi Hirvonen3,2, Jaana Kajander3, Juha Markkula3, Helena Rasi-Hakala3, Jouko K. Salminen4,5, Kjell Någren2, Sargo Aalto6, Jarmo Hietala2,3

Psychol Med, julkaistu verkossa 11.11.2009

Lyhyt psykodynaaminen psykoterapia näyttää lisäävän lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivien 5-HT1A-serotoniinireseptorien määrää useilla aivokuoren alueilla. Samankaltaista muutosta ei havaita lääkehoitoa saaneilla.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen: "Sen mukaan lääkkeet eivät tosiaan hoitaisi aivojen kemiallista tasapainoa, mutta sen sijaan vaikuttaisivat hermoverkkoihin."

Onkos tämä sinulle joku uusi asia? Ja olet mukamas hoitoalalla.... no huh, huh...


"Edelleenkin allekirjoitan sen, että masennukseen ei tarvita sen erikoisempaa syytä, että siihen sairastuu. Kuka tahansa meistä voi siihen sairastua. "

Voit olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa, mutta se ei ole tieteellinen näkemys. Eikä edes hoitsutieteen näkemys. Kannattaisikohan sinun vaihtaa alaa?


Ja et postannut siitä Duodecimin jutusta esimerkiksi tätä:

"Italialaiset yhteistyökumppanimme osoittivat samanaikaisesti, että rotan varhaisvaiheesta asti kiinni olleen silmän näkö voidaan palauttaa aikuisiässä myös siten, että eläin siirretään virikkeettömästä häkistä virikkeelliseen ympäristöön, jossa sillä on paljon tutkittavaa ja juoksupyörä liikuntaa varten ja parempi silmä samanaikaisesti suljetaan (Sale ym. 2007). Näyttää siis siltä, että runsasvirikkeinen ympäristö lisää näköaivokuoren plastisuutta samassa määrin kuin fluoksetiini virikkeettömässä häkissä."

Castren on biologisen psykiatrian mies (itse asiassa neurologi) ja tehnyt runsaasti tutkimusta lääketeollisuuden rahoilla, joten siksi hän ei uskalla puhua siitä, että pelkkä virikkeinen ympäristö (psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus sekä hyvä työpaikka ja harrastukset) kuntouttavat masennuksesta.


Kannattaisi tutustua myös esimerkiksi tähän:

Psykoterapia lisää masennuspotilaiden serotoniinireseptoreiden määrää
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(24):2750
Psychol Med
in press

Psychotherapy increases brain serotonin 5-HT1A receptors in patients with major depressive disorder

Hasse Karlsson1,2, Jussi Hirvonen3,2, Jaana Kajander3, Juha Markkula3, Helena Rasi-Hakala3, Jouko K. Salminen4,5, Kjell Någren2, Sargo Aalto6, Jarmo Hietala2,3

Psychol Med, julkaistu verkossa 11.11.2009

Lyhyt psykodynaaminen psykoterapia näyttää lisäävän lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivien 5-HT1A-serotoniinireseptorien määrää useilla aivokuoren alueilla. Samankaltaista muutosta ei havaita lääkehoitoa saaneilla.

Lue lisää

Postasin siihen koko Duodecimin artikkelin linkin, jotta jokainen voi itse lukea koko artikkelin. Että ihan turha aukoa päätään siitä, mitä olen postannut ja mitä en. Voisit itsekkin laittaa suorat linkit artikkeleihin, vaikka onhan niissä tarkat lähteet, mutta silti,

Keskustelint tänään ko. aiheesta psykiatrini kanssa ja mielipiteeni on edelleen sama ja olen kyllästynyt riitelemääns siitä täällä kanssasi. Hasse Karlsson mikä on yksi artikkelisi kirjoittajista on kyllä eturivin tutkijoita, mutta hänen näkemyksensä on myös hyvin radikaali. Eikä se ollenkaan edusta koko lääkärikunnan mielipidettä.

En aio enää jatkaa tätä keskustelua kanssasi.

häiriöinen kirjoitti:

Postasin siihen koko Duodecimin artikkelin linkin, jotta jokainen voi itse lukea koko artikkelin. Että ihan turha aukoa päätään siitä, mitä olen postannut ja mitä en. Voisit itsekkin laittaa suorat linkit artikkeleihin, vaikka onhan niissä tarkat lähteet, mutta silti,

Keskustelint tänään ko. aiheesta psykiatrini kanssa ja mielipiteeni on edelleen sama ja olen kyllästynyt riitelemääns siitä täällä kanssasi. Hasse Karlsson mikä on yksi artikkelisi kirjoittajista on kyllä eturivin tutkijoita, mutta hänen näkemyksensä on myös hyvin radikaali. Eikä se ollenkaan edusta koko lääkärikunnan mielipidettä.

En aio enää jatkaa tätä keskustelua kanssasi.

Lue lisää

Häiriöinen,

Saat olla ihan mitä mielttä tahansa, mutta jos otat esille sen, että olet hoitoalalla ja siksi asiantuntija, niin ei kannattaisi selostaa ihan mitä vaan.

Ja tunnetusti keskustelu loppuu, kun argumentit loppuu.

Ja Hassen Karlssonin ajatukset eivät ole mitenkään radiakaaleja, aivojen monimuotoisuutta ja plastisuuttahan tässä nykyisin tutkitaan.

Duodecimin masennusteemanumerossa Suomen viralliset masennusasiantuntijat (joita ei tietenkään tarvitse heitäkään uskoa) toteavat mm. näin:


Tarja K. Melartin ja Erkki T. Isometsä | TEEMA: MASENNUS
Miksi ihminen masentuu?
Masennustilan synty voidaan ymmärtää ajassa ete-
nevänä monitekijäisenä prosessina, jossa perimä,
temperamentti, varhaiset traumat, ajankohtainen
stressi ja näiden tekijöiden keskinäiset, kumulatii-
viset vaikutukset ovat altistavia tekijöitä.

Duodecim 2009;125:1771–9


Jos sinua helpottaa ajatus siitä, että masennuksellasi ei syytä/syitä, vaan että "aivot vaan menivät epäkuntoon", niin siitä vaan, mutta tuollaisella itsepetoksella ei kovin pitkälle pötkitä.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen,

Saat olla ihan mitä mielttä tahansa, mutta jos otat esille sen, että olet hoitoalalla ja siksi asiantuntija, niin ei kannattaisi selostaa ihan mitä vaan.

Ja tunnetusti keskustelu loppuu, kun argumentit loppuu.

Ja Hassen Karlssonin ajatukset eivät ole mitenkään radiakaaleja, aivojen monimuotoisuutta ja plastisuuttahan tässä nykyisin tutkitaan.

Duodecimin masennusteemanumerossa Suomen viralliset masennusasiantuntijat (joita ei tietenkään tarvitse heitäkään uskoa) toteavat mm. näin:


Tarja K. Melartin ja Erkki T. Isometsä | TEEMA: MASENNUS
Miksi ihminen masentuu?
Masennustilan synty voidaan ymmärtää ajassa ete-
nevänä monitekijäisenä prosessina, jossa perimä,
temperamentti, varhaiset traumat, ajankohtainen
stressi ja näiden tekijöiden keskinäiset, kumulatii-
viset vaikutukset ovat altistavia tekijöitä.

Duodecim 2009;125:1771–9


Jos sinua helpottaa ajatus siitä, että masennuksellasi ei syytä/syitä, vaan että "aivot vaan menivät epäkuntoon", niin siitä vaan, mutta tuollaisella itsepetoksella ei kovin pitkälle pötkitä.

Lue lisää

Kerropa omakohtaisista kokemuksista typerien tutkimusten jatkuvan esittelyn sijaan?
Kaikki lähteen mihin viittaat sisältävät vanhentunutta tietoa, ihan vaan tiedoksesi.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen: "Sen mukaan lääkkeet eivät tosiaan hoitaisi aivojen kemiallista tasapainoa, mutta sen sijaan vaikuttaisivat hermoverkkoihin."

Onkos tämä sinulle joku uusi asia? Ja olet mukamas hoitoalalla.... no huh, huh...


"Edelleenkin allekirjoitan sen, että masennukseen ei tarvita sen erikoisempaa syytä, että siihen sairastuu. Kuka tahansa meistä voi siihen sairastua. "

Voit olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa, mutta se ei ole tieteellinen näkemys. Eikä edes hoitsutieteen näkemys. Kannattaisikohan sinun vaihtaa alaa?


Ja et postannut siitä Duodecimin jutusta esimerkiksi tätä:

"Italialaiset yhteistyökumppanimme osoittivat samanaikaisesti, että rotan varhaisvaiheesta asti kiinni olleen silmän näkö voidaan palauttaa aikuisiässä myös siten, että eläin siirretään virikkeettömästä häkistä virikkeelliseen ympäristöön, jossa sillä on paljon tutkittavaa ja juoksupyörä liikuntaa varten ja parempi silmä samanaikaisesti suljetaan (Sale ym. 2007). Näyttää siis siltä, että runsasvirikkeinen ympäristö lisää näköaivokuoren plastisuutta samassa määrin kuin fluoksetiini virikkeettömässä häkissä."

Castren on biologisen psykiatrian mies (itse asiassa neurologi) ja tehnyt runsaasti tutkimusta lääketeollisuuden rahoilla, joten siksi hän ei uskalla puhua siitä, että pelkkä virikkeinen ympäristö (psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus sekä hyvä työpaikka ja harrastukset) kuntouttavat masennuksesta.


Kannattaisi tutustua myös esimerkiksi tähän:

Psykoterapia lisää masennuspotilaiden serotoniinireseptoreiden määrää
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2009;125(24):2750
Psychol Med
in press

Psychotherapy increases brain serotonin 5-HT1A receptors in patients with major depressive disorder

Hasse Karlsson1,2, Jussi Hirvonen3,2, Jaana Kajander3, Juha Markkula3, Helena Rasi-Hakala3, Jouko K. Salminen4,5, Kjell Någren2, Sargo Aalto6, Jarmo Hietala2,3

Psychol Med, julkaistu verkossa 11.11.2009

Lyhyt psykodynaaminen psykoterapia näyttää lisäävän lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivien 5-HT1A-serotoniinireseptorien määrää useilla aivokuoren alueilla. Samankaltaista muutosta ei havaita lääkehoitoa saaneilla.

Lue lisää

LP:
Kerropa omakohtaisista kokemuksistasi typerien tutkimusten jatkuvan esittelyn sijaan?
Kaikki lähteet mihin viittaat sisältävät vanhentunutta tietoa, ihan vaan tiedoksesi.

18+18 kirjoitti:

LP:
Kerropa omakohtaisista kokemuksistasi typerien tutkimusten jatkuvan esittelyn sijaan?
Kaikki lähteet mihin viittaat sisältävät vanhentunutta tietoa, ihan vaan tiedoksesi.

Lue lisää

"Kaikki lähteet mihin viittaat sisältävät vanhentunutta tietoa, ihan vaan tiedoksesi. "

Kuten?

Loppu Propagandalle kirjoitti:

Häiriöinen,

Saat olla ihan mitä mielttä tahansa, mutta jos otat esille sen, että olet hoitoalalla ja siksi asiantuntija, niin ei kannattaisi selostaa ihan mitä vaan.

Ja tunnetusti keskustelu loppuu, kun argumentit loppuu.

Ja Hassen Karlssonin ajatukset eivät ole mitenkään radiakaaleja, aivojen monimuotoisuutta ja plastisuuttahan tässä nykyisin tutkitaan.

Duodecimin masennusteemanumerossa Suomen viralliset masennusasiantuntijat (joita ei tietenkään tarvitse heitäkään uskoa) toteavat mm. näin:


Tarja K. Melartin ja Erkki T. Isometsä | TEEMA: MASENNUS
Miksi ihminen masentuu?
Masennustilan synty voidaan ymmärtää ajassa ete-
nevänä monitekijäisenä prosessina, jossa perimä,
temperamentti, varhaiset traumat, ajankohtainen
stressi ja näiden tekijöiden keskinäiset, kumulatii-
viset vaikutukset ovat altistavia tekijöitä.

Duodecim 2009;125:1771–9


Jos sinua helpottaa ajatus siitä, että masennuksellasi ei syytä/syitä, vaan että "aivot vaan menivät epäkuntoon", niin siitä vaan, mutta tuollaisella itsepetoksella ei kovin pitkälle pötkitä.

Lue lisää

"Ja tunnetusti keskustelu loppuu, kun argumentit loppuu."
Niinpä niin... voit vetää ihan millaisia johtopäätöksia haluat. Haluat vaan provosoida ja riidellä täällä loputtomasti. Johonkin on raja vedettävä ja minä vedän sen tähän.

Loppu Propagandalle kirjoitti:

9:

On olemassa nimitys "lääkeresistentti masennus", mutta ei oikeasti ole olemassa mitään lääkeresistenttiä masennusta, koska masennuslääkkeet eivät hoida syytä, vaan OIREITA, ihan virallisestikin. Ja ovat pääosin lumetta.

Kyseessä on kätevä propagandatemppu, jolla annetaan ymmärtää, että masennuslääkkeet hoitaisivat jotain masennuskeskusta aivoissa eli masennuksen syytä kuin antibiotit baktereja.

Lue lisää

Näinpä juuri. Minä hoksasin tämän ihan empiirisesti omalla kohdalla. Jätin lääketieteen ja pseudotieteen nimeltä psykologia. Muutin virikkeelliseen ympäristöön, missä kohtasin minua kiinnostavia asioita. Jouduin opettelemaan suomalaiselle aika hankalan kielen ja monia uusia taitoja, että pärjäisin arkielämässä. Kummasti se aktivoi aivoverkkoja ja masennus oli mennyttä. Positiiviset uudet ihmissuhteet ja mahdollisuus puhtaalta pöydältä aloittaminen ilman 'leimaa' tarvittiin tähän muutokseen.

Et sinä ole epäonnistunut. Sinä ansaitset onnen ja hyvän olon ihan kuten muutkin. Sinä olet hyvä ihminen, muista se :)

Suosittelen menemään johonkin vertaistukiryhmiin/mielenterveysryhmiin.

Eivät ne välttämättä masennusta paranna, mutta on jotain mitä muistella jälkeen päin.

Pelkkä netti ei riitä.

Haluaisin kysyä millä tavalla olen kilpaillut muiden kanssa omalla tietämykselläni? Olisiko sinulla antaa jonkinlaista esimerkkiä tästä?

Sinulle kuitenkin voisin sanoa, ettei koskaan ole liian myöhäistä, loppujen lopuksi et ole esimerkiksi minua niin paljoa vanhempi ja itsekin koin tämän heräämisen vähän vanhempana. Kun on masentunut, on vaikea kuvitella pystyvänsä työskentelemään kuin normaalit ihmiset, mutta juuri sen takia suositellaankin aloittamaan pienestä. En usko että kukaan jaksaisi monen vuoden sairasloman jälkeen hypätä suoraan 8h kestävään työpäivään, en minä ainakaan.

parantunut7v kirjoitti:

Haluaisin kysyä millä tavalla olen kilpaillut muiden kanssa omalla tietämykselläni? Olisiko sinulla antaa jonkinlaista esimerkkiä tästä?

Sinulle kuitenkin voisin sanoa, ettei koskaan ole liian myöhäistä, loppujen lopuksi et ole esimerkiksi minua niin paljoa vanhempi ja itsekin koin tämän heräämisen vähän vanhempana. Kun on masentunut, on vaikea kuvitella pystyvänsä työskentelemään kuin normaalit ihmiset, mutta juuri sen takia suositellaankin aloittamaan pienestä. En usko että kukaan jaksaisi monen vuoden sairasloman jälkeen hypätä suoraan 8h kestävään työpäivään, en minä ainakaan.

Lue lisää

"Haluaisin kysyä millä tavalla olen kilpaillut muiden kanssa omalla tietämykselläni? Olisiko sinulla antaa jonkinlaista esimerkkiä tästä?"

Jäi sellainen vaikutelma. Mutta ei juututa siihen. Nettikeskustelu on vaikeaa. Unohda koko asia.

***

Myöhäisyydestä.... Täytyy sanoa että melkoinen tuuri oli päästä ryhmäterapiaan. Ottaa niin kovasti voimille että viikonlopun enimmäkseen nukuin.

Vielä kaksi vuotta sitten en missään nimessä halunnut parantua. Uhosin että tapan itseni tai menen eläkkeelle. Kai se oli jotain yleistä vihaa... Oikeasti en vain tiennyt mitä haluan. Tavallaan olen jo yrittänyt itsemurhaa eristäytymällä muista ihmisistä useaksi kuukaudeksi. En enää tee sitä.

Yritän tässä kääntää isoa laivaa. Selailen masennuspalstaa ja muistelen miltä maailma näytti 1995.

Hyvää kevättä kaikille!

Taistelen melkein jatkuvasti siitä itseni kanssa että haluanko parantua. Minua jollain hassulla tavalla on pelko siitä että elämä on yhtä kurjaa parantuneena ku nyt, eli en olisi silloin siltikään parantunut. Olen ollut masentunut lähes koko elämäni ni on myös aika hankalaa luopua "tutusta ja turvallisesta" olotilasta.

"Totuus kuitenkin on:
jos masentunut haluaisi parantua, hän paranisi. Paranemisen avaimet ovat henkilöllä itsellään ja niissä ajatusprosesseissa, jotka hänen tulee kääntää positivisempaan suuntaan.

Masentunut valitettavasti joissain tapauksissa hyötyy suorastaan sairaudestaan, ja tällöin paraneminen ei ole ensisijaisesti mielessä. Voipi olla, että hyöty lähenee sairautta eikä ihminen välttämättä tiedosta sairastunutta ajattelutapaansa."

Mistähän tämä "totuus" on peräisin.

Kelan tutkimusten mukaan paremmin toimeentulevat, paremmin koulutetut pysyvissä työsuhteissa olevat toipuvat masennuksesta paremmin kuin köyhät pitkäaikaistyöttömät. Lisäksi tiedetään, että toiveikkaimmat siinä kaikessa masennuksessa toipuvat parhaiten. Paremmin toimeentulevilla on enemmän syytä toiveikkuuteen.

Positiivinen ajattelu ei ole sama asia kuin toiveikkuus, vaikka kognitiivisessa psykologiassa ja sen koirakoulussa, depressiokoulussa niin yritettään esittää.

Toiveikkuus tarkoittaa sekä lyhyen että pitkän ajan, pysyvämpää tai tilapäistä toiveikuutta. Esim. toive siitä että näkee vielä lapsensa ylioppilasjuhlat voi pitää hengissä sinne asti. Tai toiveikkuus siitä, että pääse huomenna johonkin mukavaan harrastukseen. Tai toiveikkuus siitä, että pääsee ammatilliseen kuntoutukseen tai psykoterapiaan.

Ja sen pitää olla konkreettista, jotain mikä on oikeasti tärkeää ihmiselle, ei mitään yleistä epämääräistä positiivista ajattelua. Positiivisella ajattelulla voi kyllä ehkä "hoidella" elämän angstiaan, jos ei yleistä elämän ahdistusta kestä, mutta kliininen masennus ei sillä lähde.

Sitä paitsi tutkimuksien mukaan masentuneet näkevät elämän paljon realistisemmin kuin ei-masentuneet, jotka ajattelevat ylioptimistisesti. Siksi on osteltu liian kalliita asuntoja ja otettu liikaa lainaa ja kohta asuntojen hinnat romahtavat ja työttömyys räjähtää käsiin....

sinä masentunut tyttö , mietitkö sitä koskaan miltä tuntuu äidistäsi joka on itsekin äärirajoilla oman jaksamisensa kanssa, hänkin tuntuu pahalta nähdä että oma lapsi voi huonosti vaikka kuinka yritttää antaa rakkautta ja rajoja, hoitaa työnsä, pitää kodin siistinä vaatehuoltoineen
auttamalla koulutehtävissä.
mikä on mennyt niin pieleen että elämä tuntuu ikävältä. kun kotona on perusasiat kunnossa ;välittämistä, äiti ei käy kapakoissa,ei käytä huumeita, siisti koti omine huoneineen, lämmin ruoka päivittäin ja asialliset vaatteet, lemmikkieläin.

sitä samaa ittekin mietin ja puhdas arvaus on että hän ei ole psykiatrian ammattilainen eli hänen heitot on vain pelkkää arvailua eli on omasta pöntöstään tehnyt omat hatarat päätelmänsä ja hän voi tietenkin olettaa ihmisten olevan sellaisia kuin mitä itse päättelee tietämättä todellisuutta. Sisimpään on vaikea kenenkään nähdä ja todellisuudessa me itse olemme oman itsemme parhaita asiantuntijoita. Varmaan hän on joku ns keittiöpsykologi.