Olen 21 vuotias poika. Sain epilepsia kohtauksen noin 5pv sitten koulussa ja olin sairaalassa 4 päivää. Opiskelin kuorma-auto/rekkakuskiksi noin 4 vuotta ja tuli "hieman" järkytyksenä, että saan unohtaa ammattiliikenteen kokonaan...nyt olin ilman ammattia, unelmia ja tulevaisuutta.
En voi koskaan esim saada lentolupakirjaa tai harrastaa laskuvarjohyppyjä. En tiedä voinko edes kuntoilla enään, kuten ajaa pyörällä, juosta taikka käydä salilla.
Rauhanturvaajaksi en enään pääse, en ole enään A-luokkaa armeijassa..
Elämä menetti tarkoituksensa.
Millainen ammatti sopisi minulle ja miten tästä eteenpäin?
Voinko edes käydä 1kk thaimaan reppumatkalla vai olenko tuomittu olemaan kotona yksin koko loppu ikäni?
Onko kohtalotovereita?
En voi koskaan esim saada lentolupakirjaa tai harrastaa laskuvarjohyppyjä. En tiedä voinko edes kuntoilla enään, kuten ajaa pyörällä, juosta taikka käydä salilla.
Rauhanturvaajaksi en enään pääse, en ole enään A-luokkaa armeijassa..
Elämä menetti tarkoituksensa.
Millainen ammatti sopisi minulle ja miten tästä eteenpäin?
Voinko edes käydä 1kk thaimaan reppumatkalla vai olenko tuomittu olemaan kotona yksin koko loppu ikäni?
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaa varmaan katsoa mihin suuntaan homma kehittyy. Voi olla sitten elämäsi ainoa epilepsiakohtaus, vaikka lääkitys joskus purettaisiinkin. Itse suoritin inssin 6 kk kohtauksen jälkeen ja sain B-kortin. :) Rekkamiehen hommia en kauheasti kaipaile.
Armeijassa ei ole mitään merkitystä epilepsialla, jos se on kohtaukseton, koska lääkehuolto pitää joka tapauksessa pystyä turvaamaan myös kriisiaikana. Itse valmistuin reservin johtajaksi B-luokituksesta huolimatta ja sain stipendin ja kutsun työhaastatteluun (en mennyt). B-ajoliupakin tuli armeijassa - sitähän ei edes kaikki "terveet" saa.
Jos kohtauksia tulee saat lykkäystä, kunnes vanhempana saat vapautuksen kokonaan.
Ei ole ollut edes naisille mikään juttu, kun olen sanonut olevani epi ja lääkkeellä kohtaukseton.