Tämä on äidin kertomaa tarinaa sillä tyttöni on jo aikuinen ja kokenut koulukiusaamisen jo 90- luvulla. Nyt "niitetään tuonajan satoa".. Eli hänellä on lähes samanlainen tarina kuin Enkelielisalla, mutta hän kuitenkin elää. Me vanhemmat emme tienneet ja tuskin opettajatkaan ja terveydenhoitajat, että häntä kiusattiin. Hänen elämänsä ei ole ollut helppoa, kun koulukiusaaminen alkoi jo pienessä kyläkoulussa ja kiusaaminen jatkui kaupungissa yläasteella. Hän meni toiselle paikkakunnalle opiskelemaan itselleen ammattia, mutta kiusatun elämä on vaikeaa ja pakoon ei pääse tapahtumia sekä omia pelkojaan, ahdistustaan. Kiusaaminen alkoi uudellakin paikkakunnallakin ja tuli monia vaikeuksia siellä elämään mukaan. Hän sairastui tuolloin psyykkisesti ja on ollut jo kahdesti hoidossa psykiatrisella osastolla. Kaksi itsemurhayritystä takana ja paljon "kokeiluja" eri lääkkeistä, mitkä helpottaisivat hänen elämäänsä. Hän asuu mielenterveyskuntoutujien ryhmäkodissa ja aika näyttää kuntoutuuko niin hyvin, että pystyy asumaan yksin tai tuetusti... Olen kiitollinen, että hän on elossa, mutta meillä vanhemmilla on kokoajan pelko mitä tapahtuu seuraavaksi, uusiiko sairauden pahentuminen vai..
Niin minäkin äitinä toivoin, että tyttöni elämä olisi kuin terveillä nuorilla ja hän voisi perustaa perheen ja saada lapsia. Kuitenkin tämän hetken todellisuus on ettei hän sellaiseen pysty, koska jo itsestään huolehtiminen tuottaa vaikeuksia.
Hän on vasta nyt aikuisena kertonut minulle äidille näitä asioita ja olen kysynyt häneltä, miksi et kertonut silloin kun kiusaus oli päällä?! Hän ei uskaltanut, koska kiusaajat uhkailivat, jos kerrot kenellekään, niin tapahtuu sinulle sitä ja tätä. Tyttöni ei käy usein kotiseudullaan ja vanhempiaan katsomassa, kun pelot ja ahdistus on niin suuri vieläkin vuosien jälkeen. Hänen käydessään kotona saattaa tulla joku kiusaaja vastaan, niin tekisi minun äitinä sanoa tuolle tyypille jotakin..Kuitenkin olen malttanut mieleni. Joillakin kiusaajilla on jo perhe ja elämä hyvin, mutta tytölläni ei ole sellaista ja ajattelen tosi syvältä, kun koskee tyttöni puolesta.
Olen itkenyt tätä asiaa paljon ja nytkin tulee itku. Olisi mukava kuulla toistenkin vanhempien kokemuksia ja tarinoita asian tiimoilta.
Niin minäkin äitinä toivoin, että tyttöni elämä olisi kuin terveillä nuorilla ja hän voisi perustaa perheen ja saada lapsia. Kuitenkin tämän hetken todellisuus on ettei hän sellaiseen pysty, koska jo itsestään huolehtiminen tuottaa vaikeuksia.
Hän on vasta nyt aikuisena kertonut minulle äidille näitä asioita ja olen kysynyt häneltä, miksi et kertonut silloin kun kiusaus oli päällä?! Hän ei uskaltanut, koska kiusaajat uhkailivat, jos kerrot kenellekään, niin tapahtuu sinulle sitä ja tätä. Tyttöni ei käy usein kotiseudullaan ja vanhempiaan katsomassa, kun pelot ja ahdistus on niin suuri vieläkin vuosien jälkeen. Hänen käydessään kotona saattaa tulla joku kiusaaja vastaan, niin tekisi minun äitinä sanoa tuolle tyypille jotakin..Kuitenkin olen malttanut mieleni. Joillakin kiusaajilla on jo perhe ja elämä hyvin, mutta tytölläni ei ole sellaista ja ajattelen tosi syvältä, kun koskee tyttöni puolesta.
Olen itkenyt tätä asiaa paljon ja nytkin tulee itku. Olisi mukava kuulla toistenkin vanhempien kokemuksia ja tarinoita asian tiimoilta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyään kiusatut kertovat koululle/terveydehoitajille/vanhemille mutta ei se mitään auta koulu jututtaa kiusaajia ja kiusaajat kieltävät asian, koulu jättää asian siihen ja kiusaaminen jatkuu? Ja sit lukee uutis-otsikoissa et joku on tehny itsemurhan ja sen takana koulukiusaaminen... surullista mutta totta ); Oon kokenu kiusaamisen ja vaihtanu kouluu monessti sen takia ja se aina vaan jatkuu en tajuu miks ? ja kun kerron äitille siitä ni se vaan sanoo " älä välitä, riittää ku oot ite oikeessa ja uskot siihen. Ei muitten puheilla oo mitään väliä." Mut ku sil on!
Meidän koulussa on ainakin pysäytetty väkivaltainen ja näkyvä kiusaus Kivakoulu-ohjelman avulla. Luulen kuitenkin, että jotkut saattavat puhua paskaa selän takana. Mutta sille vain ei voi mitään... 90-luvulla, asiat ovat olleet ihan toisin...
Toivottavasti joku nyt, itse kiusaaja, saa piston sydämeesä lukiessaan tätä ja päättää lopettaa kiusaamisen.
Kouluissa pitäisi tehdä kaikki voitava, tätä niin monta ihmiselämää tuhoavaa ja invalidisoitavaa ongelmaa vastaan. Monesti sama jatkuu myös työpaikoilla ja pilaa uhrin elämän.