Tuutin täydeltä, joka puolelta pursuaa suoritekeskeinen maailma: seksiä, seksiä, seksiä, silikonia, nuoruutta, tiukkuutta, pintaliitoa...
Miksi ei enää löydy nelikymppisiä miehiä, jotka olisivat MIEHIÄ. En tarkoita niitä nuoruuden perään haihattelijoita, vaan niitä, jotka osaavat ottaa elämän oikealla asenteella. Hyväksyvät ihmisen luonnollisen vanhenemisen ryppyineen, päivineen. Naisetkin tuntuvat entistä enemmän arvostan sitä, mitä on pankkitilillä kuin sitä, mitä on pään sisässä.
Mieluiten kuljen tästä lähtien yksin kuin otan itsekeskeistä, todellisuuspakoista ukkoa vaivoikseni. Jos te ihmiset joskus löydätte ihmisen, jonka kanssa kykenette ajatustenvaihtoon, nautittavaan sellaiseen ja tajuatte, että elämä koostuu muustakin kuin pelkästä seksuaalisuudesta, olkaa onnellisia ja arvostakaa tällaisia harvinaisia sieluja:)
Ymmärrän kyllä, jos nuoremmat eivät tajua vanhempia ihmisiä, eivätkä sitä,että elämä jatkuu itseriittoisen nuoruuden jälkeen mitä voimakkaammin.Se menee kuitenkin yli ymmärrykseni, että sitä asiaa ei moni nelikymppinenkään tunnu tajuavan, vaan etsii jotain ihmejuttua, joka kuitenkin löytyy ihmisestä itsestään, jos sen vain oivaltaa.
"Viini kypsyy punaiseksi, maa on lokainen ja haapa vaiennut. Sytytetään kuunvärinen lamppu, avataan ensimmäinen pullo ja kerrotaan lapsille vanhan viinin sametista, vanhenemisesta yleensä" (Pertti Nieminen)Siinä hyvä näkemys keski-iän fiiliksistä :)
Miksi ei enää löydy nelikymppisiä miehiä, jotka olisivat MIEHIÄ. En tarkoita niitä nuoruuden perään haihattelijoita, vaan niitä, jotka osaavat ottaa elämän oikealla asenteella. Hyväksyvät ihmisen luonnollisen vanhenemisen ryppyineen, päivineen. Naisetkin tuntuvat entistä enemmän arvostan sitä, mitä on pankkitilillä kuin sitä, mitä on pään sisässä.
Mieluiten kuljen tästä lähtien yksin kuin otan itsekeskeistä, todellisuuspakoista ukkoa vaivoikseni. Jos te ihmiset joskus löydätte ihmisen, jonka kanssa kykenette ajatustenvaihtoon, nautittavaan sellaiseen ja tajuatte, että elämä koostuu muustakin kuin pelkästä seksuaalisuudesta, olkaa onnellisia ja arvostakaa tällaisia harvinaisia sieluja:)
Ymmärrän kyllä, jos nuoremmat eivät tajua vanhempia ihmisiä, eivätkä sitä,että elämä jatkuu itseriittoisen nuoruuden jälkeen mitä voimakkaammin.Se menee kuitenkin yli ymmärrykseni, että sitä asiaa ei moni nelikymppinenkään tunnu tajuavan, vaan etsii jotain ihmejuttua, joka kuitenkin löytyy ihmisestä itsestään, jos sen vain oivaltaa.
"Viini kypsyy punaiseksi, maa on lokainen ja haapa vaiennut. Sytytetään kuunvärinen lamppu, avataan ensimmäinen pullo ja kerrotaan lapsille vanhan viinin sametista, vanhenemisesta yleensä" (Pertti Nieminen)Siinä hyvä näkemys keski-iän fiiliksistä :)
Vastaukset 59
Vanhimmat
Uskon, että viisaita nelikymppisiäkin jostain saattaisi löytyä, mutta kyllä netissä seikkailu on suurimmaksi osaksi ainakin todella masentavaa itsekullekin: ihminen ei näytä eikä käytä parhaita puoliaan tonkiessaan nimimerkkien takana piileskelevien valepersoonien, voyeristien ja sosiaali- ym. pornoilijoiden kaatopaikkoja. Jos vahingossa eksyy siihen maisemaan, alkaa ihmiskunta jo sinänsä yököttää eikä enää voi uskoa oikeiden, hauskojen, tunneälyisten ihmisten olemassaoloonkaan. (Sitäpaitsi ne elämäniloiset viisaat nelikymppiset ovatkin tonkimassa puutarhaansa, keskustelemassa mukavia, korkkaamassa ihanaa Chablista...) No, nuoruuden kritiikitön palvonta on onneksi vain tämän maailmanhetken harhaa! Oikeasti paras elämä on/alkaa nyt, 40 . Se, että nykyhetken trendit eivät juuri arvosta ikää tai kokemusta, on vain tämän hetken köyhyyttä. Jo muutaman vuoden päästä juuri ne asiat ovat "IN" - ja niitähän ei voi rahalla ostaa. (Kypsät naiset ovat jo jokaisen nuoren nulkin hittilistalla, jos vain ovat saaneet maistaa. Seksin jälkeen - ja sitä ennen! -voi jopa puhuakin jostain...) Mukavat, rennot 40 miehet - niin. Ehkä meidän on vain odoteltava, että ne nuoret jannut pääsevät kertomaan niille kuinka hienoja 40 naiset TODELLA on. - Ei ole tarkoitus masentaa! Kerro mullekin jos löydät sen keitaan missä voimme kukoistaa... By the way: "There is no way to happiness. Happiness is the way."
Media tuottaa kyllä koko ajan visioita ihmisestä pelkästään seksuaaliobjektina, nuoruuden ihannoimisena, tiettyyn kaavaan pyntättyine ihmisineen. Mieleeni on hiipinyt epäusko sellaisen miehen löytymisestä, jonka arvopainotteet ovat kestävämmällä pohjalla.
Itse olen ollut aina kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä, joten en tiedä tuosta nuorten miesten vanhempien naisten suosimisesta. Jotenkin vain herää ajatus, etteivät he ole mitenkään ehtineet kypsyä ajatusten tasolla samalle aaltopituudelle. Ettei vain siinäkin olisi kuitenkin se tietty seksuaalinen pätemisen tarve, jossa vanhempi nainen olisi hyvä opettajana, mutta siinä se sitten olisikin:)
Se mielenkiintoinen havainto on tullut tehtyä, että jos vanhempi mies alkaa seurustelemaan nuoren tyttösen kanssa, niin siinä vaiheessa, kun ollaan koolla ja keskustellaan erilaisista maailmanilmiöistä, niin tällainen heppu häpeää nuorikkoaan. Vähättelee ja mitätöi hänen sanomisensa tyyliin: nämä ny on vähän hankalia asioita sulle..jne.Sääliksi on käynyt sekä tyttö että ukkoraukka.En mä ainakaan niin epäsuhtaista parinmuodostusta haluaisi osakseni:)
Tällä hetkellä nautin kovasti siitä, että itseriittoista urospuolista ei ole jatkuvaa huomiota mankumassa, että minunkin tarpeeni ihmisenä ovat kerrankin etualalla:)
Nelikymppiset miehet eivät ehkä uskalla katsoa elämää silmiin, siksi nuo harharetket ties minne. Elämä ei aina opeta joitakuita, ei vaikka rautalangasta mallin vääntäisi:)Sääli heitä sinänsä.
Totta tuo lause/ajatelma. Niin kovasti me sitä onnea hamuamme, ettemme aina tajua, että se voi olla tässä ja nyt. Iän mukana olen oivaltanut hitusen enemmän:)
Uskoisin, että harrastusten parista voisi parhaiten saman henkisen löytää, mutta mun harrastukseni ovat niin "naisellisia", että eipä niissä ympyröissä oikein tällaisiin törmäile.
Olen suuri runojen ystävä, joten noita runoilijoita voisi laittaa pilvin pimein eri tarkoituksiin. Pieniä helmiä matkan varrella.
Mietin edelleen, miksi median ihmiskuva tuntuu Sinulle aiheuttavan niin tuskaa. Se on todellakin valtava kulttuurinen, yhteiskunnallinen, sosiaalinen, jopa taloudellinen jne. ongelma, mutta ihmissuhteessa / kumppania etsiessä voiton kyllä vie 100 % varmasti karismaattinen, omaperäinen live-versio kaikkien silikoniaivojen tyrkyistä huolimatta. Olethan tietenkin älykäs, hauska ja karismaattinen ;)!? Jos ihminen on 40+ vuotiaana henkisesti köyhä, on turha hukata häneen aikaansa siinä mielessä että kyllä se siitä "rikastuu". Henkisen kasvun, todellisen luovuuden jne. kehittymiseen menee vähintään 10 v., joten jos etsit "fiksua" ihmistä, on hän ollut sitä jo jonkin aikaa, ja teflonpinta nykymedian ääliömäisyydelle on jo kehittynyt kauan sitten. - Jos olet kiinnostunut vanhemmista miehistä, luulisi tilanteen olevan vielä helpompi. Vai onko siellä päässä jo noita uustyhmiä, jotka ovat eronneet 30 kiltin aviovuoden jälkeen ja sitten sekoilevat tässä uudessa uljaassa mediamaailmassa. - En tiedä missäpäin Suomea vaikutat, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kannattaa tehdä näin kesällä se, että pitää täydellisen mediapaaston ja lähtee katsomaan mitä ihmiset oikeasti livenä puuhaavat: tutkivat arboretumeita, puistoja ja puutarhoja, käyvät taidenäyttelyissä, kiertelevät divareita, melovat, lennättävät leijoja, käyvät konserteissa, jne. vaikka kuinka paljon (lähes) ilmaista elämäniloa. - Voin kertoa esimerkin siitä, ettei iällä toisaalta ole henkisen puolen kanssa kovasti tekemistä: mulla on ollut n. 3 vuotta 10 v. nuorempi miesystävä, joka taatusti kaikin tavoin on 110 % viisaampi ja tunneälyisempi kuin 45 v. exmieheni tai muut tuntemani ikäiseni miehet. Plus fyysisesti / seksuaalisesti omaa luokkaansa... Joten ennakkoluulot romukoppaan. (Nuo nuorten tyttöjen koristamat vanhat äijät ovat kyllä oikeasti surullinen klisee. Siinä ehkä on kysymys vallan muusta... Ja aika pian taitaa ne nuoret tytöt kyllästyä puhaltamaan impotenttia 50-70 v ukkoa jos jotain muuta elämässä oivaltaa.) Mutta silti siis etsin minäkin sitä hienoa viisasta ikäistäni miestä - jonka pitäisi vielä olla halukas ja sopiva lapsen ihanaksi isäksi. Minäkin luulen että harrastusten ja tekemisen kautta sellaisen voisi löytää, joten ei muuta kun liikkeelle. Onneksi on tämä ihana työ, ihana lapsi, ihana kesä! --- Jos jaksaa kiinnostaa, voisit vielä kertoa siitä media-ahdistuksesta - ehkä en ymmärrä asiaa oikein.
Ilo: läsnäolo. Valo, puun lehdet
ihminen
johon kaikki heijastuu
- Lassi Nummi
Se on se oikea sana varmaankin koko hössölle:) Työni takia joudun seuraamaan laajasti erilaisia ilmiöitä ja asioita. Siinä on huomannut, miten pinnalliseksi ihmisten arvot ovat menneet. Ehkä jokunen puolestapuhuja pysyvien, henkisesti eniten tyydyttävien asioiden suhteen, mutta valitettavasti näyttää tuo pelkkä pintaliito olevan myös ikäisilläni tärkeää. Siis miehillä. Ikäiseni naiset ovat pääsääntöisesti enemmän samalla aaltopituudella kanssani. Harmi, etten tunne seksuaalista vetovoimaa omaan sukupuoleeni, asiahan olisi melko loistavasti silloin=))Mutta sukulaissieluisten ystävien läsnäolo on yksi elämän valopilkuista.
Olen Pirkanmaalta ja eronnut. Uudelleen.Sen verran siipeeni saanut, että kolmatta kertaa mua ei ansoiteta.Kerään näemmä aina ne itsekkäimmät ukot jostain syystä.Lisäksi en halua, että lapseni saisivat huonon isäpuolen.Niinpä täytynee toimia sen sanonnan mukaan, kun fyysinen läheisyydenpuute yllättää, että litraan maitoa ei tarvi ostaa koko lehmää. Hehheh. Sopii määritelmänä ukkoihinkin tällä haavaa;))Eri asia on sitten henkinen yksinäisyys olemattomassa parisuhteessa, jonka tuollainen suhde sitten sisällään pitäisi.
10 vuoden ikäero ei mielestäni ole mikään kauhea vielä. Lähinnä tarkoitan niitä, joiden ikäero alkaa olla isän/äidin luokkaa. Siinä alkaa varmasti jossain vaiheessa näkymään iän tuomat eri näkemykset ja kokemukset. Ainakin ne,jotka tiedän, ovat eronneet, joilla on ollut n.20 v ikäeroa. Miehet näissä tapauksissa vanhempia ja kysyttäessä syytä eräskin sanoi,että pitemmän päälle kaipaa muutakin kuin "jutustelua"ja seksuaalista aktiviteettia.
Minulla ei ole mikään kiire solmia suhteita. Erään hassun jutun olen huomannut, että kun olen nyt pari vuotta ollut vain lasten kanssa, niin miehet alkavat osoittaa mielenkiintoa. Juuri nyt, kun olen niin varautunut, että en luota vielä keneenkään mieheen kokemusteni perusteella. En ole silti katkera, sellainen ihminen myrkyttää vain itseään eniten. Välillä, kun ajattelee kaikkea sattunutta ei voi kuin naurahdella ja pudistella päätään sille, miten köppänä ja yliymmärtävä sitä on ollut=)
Pidän kovasti sarkastisesta huumorista ja pistänkin tähän lopuksi yhden suosikkini:
"Naisilla on eräs epäreilu etu miehiin verrattuna: elleivät he saa mitä haluavat olemalla teräviä, he saavat sen heittäytymällä tyhmiksi". Miten totta, me naiset kyllä tiedämme aseet :)
Kiitos vastauksestasi! Palaan astialle huomenna. Täytyy varsinkin olla onnellinen viisastelusta/viisaudesta juttusi lopussa: keinot on monet, sano akka kun... - Päivänpaistetta toivottaa Xen
Nostit pöydälle tärkeän ja kiinnostavan aiheen (itseasiassa monia aiheita!): tässähän tulee ihan kirjoitusähky kun olisi kivaa pohtia näitä juttuja enemmänkin! – Aluksi pieni piristysruiske: löytyy sieltä mediasta todellisia helmiäkin: näyttelijä Jarmo Mäkinen kertoili eräässä haastattelussa ajatuksiaan naisesta näin:” Milloin nainen on parhaimmillaan?: Ollessaan sinut itsensä kanssa. Kun ihminen tiedostaa olevansa elossa ja olemassa, hän sallii tietoisuuden muuttavan itseään. Hänestä tulee tietoisempi siitä, kuka hän on, eikä hän enää suistu raiteiltaan pienistä töyssyistä. Tähän tilaan pääseminen vaatii yleensä iän ja kokemuksen karttumista. Nuorena naiset ovat tietysti hehkeitä, ja kaunista naista on kiva katsella, mutta ikuisen nuoruuden tavoittelu on epäkiinnostavaa. Amerikkalaiset elokuvat esimerkiksi antavat aika kieroutuneen kuvan naisesta. Aniharva on oikeasti sen näköinen. … Skandinaviassa naiset sentään uskaltavat vielä vanheta. Kävin juuri Ruotsissa katsomassa elokuvan ”Om jag vänder mig om”, jossa yhdessä naispääosassa oli nelivitonen Pernilla August. Hän esiintyi rohkeasti meikittä ikäisensä näköisenä, eikä edes yrittänyt peitellä ryppyjään. Se oli kaunista. Nainen, joka ei ole itsensä suhteen muiden mielipiteiden armoilla, on vahva kuin härkä. Amerikkalaisilta semmoinen ei onnistuisi ikinä, never. – Mitä yhteistä on rakastamissasi naisissa?: Vahvuus, herkkyys ja itsenäisyys. ..- Miten käsityksesi naisista on muuttunut sitten poikavuosiesi?: Luojan kiitos, se ei ole paljon muuttunut. Jumaloin naisessa edelleen samoja piirteitä kuin nuorena. Olen esim. tuntenut filosofi ja feministi Sara Heinämaan vuodesta 84 ja ihaillut häntä aina. Olen itsekin kannattanut feminismiä niin kauan kuin muistan. Minusta on päivänselvää, että nainen on tasa-arvoinen miehen kanssa. En ole koskaan voinut sietää sovinisteja, ja niitä näkee tuolla maailmalla pyöriessä aika paljon. –Miltä näyttää eroottinen nainen?: Hän viestii samanaikaisesti vahvuutta, herkkyyttä ja tiettyä salaperäisyyttä. Nainen, joka ilmestyy eteen ilman rihmankiertämää ja julistaa haluavansa munaa, ei ole kauhean eroottinen. Perinteiset seksihepenet ovat minusta myös liian alleviivaavia. … Ja jos naisessa on seksiä, se kyllä välittyy vaikka hänellä olisi verkkarit päällä. – Mitä pitää sisällään ilmaus ”suomalainen nainen”?: Täytyy sanoa kuin Renny Harlin:”Kyllä suomalainen nainen on ykkönen.” Maailmalla kulkiessa olen tavannut paljon juonittelevia naisia, jotka miettivät vain, miten parhaiten toisesta hyötyisivät. Suomalaisissa naisissa ihailen rehtiyttä ja sitkeyttä, sitä niskavuorelaista asennetta, että perrrklele, periksi ei anneta. Jos eivät jauhot riitä, pannaan puolet petäjäistä. Jos mies lähtee lätkimään, pesueesta huolehditaan omin voimin. Prinsessaa meikäläisissä naisissa ei paljon ole, feminiinisyyttä ei juuri korosteta. Ihan hyvä niin. Tykkään siitä, ettei suomalainen nainen ole mikään hienohelma pakkelipytty. – Mistä toivoisit naisesi muistavan sinut?: Hyvyydestä ihmisenä. Siinä, että joku on vain hemmetin kiva ja kiltti, ei ole yhtään rokkenrollia eikä mediaseksikkyyttä. On tärkeätä voida jotenkin osoittaa, että on rakastanut ja arvostanut sekä itseään että muita.” (Oli siinä haastattelussa paljon muutakin hyvää.)–--Tästä huoneentaulu! Kloonatkaa tämä mies! Tällaisen miehen kanssa tekisi aivan mitä vain, löytäisi taivaita hipovan naisellisuutensa, koska tällaiselle miehelle sitä haluaa kyllä antaa kaikkensa. Maailmaa kiertäneenä ja ulkomailla asuneena voin kyllä todeta, että suomalainen mieskin on kyllä mitä hienointa tyyppiä, periaatteessa. Täällä niitä pintaliitäjiä ja kaikenmaailman gigoloita on kuitenkin vielä vähemmän kuin muualla. Jatkuu pian….
Siinä mä eroan Mäkisen ihanteista, että välillä on tosi kiva olla NAISELLINEN, enkä haluaisi tasa-arvon menevän siihen, että naisesta tulee jotenkin jätkämäinen. Sen sortin feministi ei mulle kolahda:)Tykkään aina välillä meikata. Se muuten on kumma, että jos vähän meikkaa, niin silloin kun on itteensä tällänny, niin tullaan ihastelemaan miten mulle sopii toi ja toi juttu. Mun mielestä mä olen parhaimmillani saunapuhtaana, hiukset juuri kuivanneina ja hyvälle tuoksuvina=)
Tuli ny yht´äkkiä mieleen E.Paasilinnan aforismi tuosta feministisyydestä:"
Feministi, oppinut, rinnat kuin rusinat ja vihaa sovinisteja".Ernohan ymmärsi kyllä naisten arvon, joten ei pidä tuotakaan ottaa tosiaan muulla tavoin kuin sarkastisena huumorina. Onhan siinä osatotuuttakin=))
En usko, että se on Mäkisellekään ehdoton vaatimus, heh heh;)... (Saattoi tulla väärä kuva Mäkisen ihanteista koska otin vain pätkiä sieltä täältä. Jossain kohtaa hän sanoi myös jotain että viisas nainen käyttää naisellisia keinoja joko täysin vilpittömästi tai vaikka vähän laskelmoidustikin jne.Mulla ei nyt oo sitä juttua tässä)...
Olen itsekin kyllä hyvin naisellinen ja nautin siitä ehdottomasti 110%!!! En voi tajuta miksi nainen haluaisi olla kuin mies - siinä skabassa voi vain hävitä. On vain niin, että kun on elänyt nuoruutensa "kauniin naisen loukussa" (ts. ulkokuori on ollut kaunis ja houkutellut kaikenmaailman sössöttäjää -miestä/naista-, joille on sitten pitänyt osoittaa että sisäinen blondi/butch valitettavasti puuttuu) on tarvinnut kyllä kehittää jonkinlaista särmää ja omaa voimapiiriä. Nyt on niin hienoa kun 40+ on löytänyt oikean roolin ja tasapainon sisäisen ja ulkoisen välillä. Nyt molemmista puolista saa kaiken irti! En kyllä ikinä väitä että kiinnostavasta ulkokuoresta olisi ollut jotain haittaa - päinvastoin. Mutta vanhuutta odotellessa voi tyynen rauhallisesti todeta: aikansa kutakin. - Mulla on aina ollut aika miehisiä harrastuksia ja täytyy yltiöpäisesti kehua, kuinka hienosti miehet harrastusten piirissä ovat kohdelleet! Tosin mitään prinsessaelkeitä en ole harrastanut - silloin olisi kyllä jäänyt rannalle ruikuttamaan - vaan "hyvä (nais)jätkä" voi olla myös yksinkertaisesti hyvä mimmi. Eli omaperäisen ja ainutlaatuisen roolin kehittäminen on ihan suositeltavaa. - En myöskään töissä esimiehenä (!) eli -naisena toteuta mitään valmista "nais"roolia vaan ihan omaa tyyliä. Ja hyvin menee. - Noista hyvistä mieskokemuksista johtuen taitaa toleranssini olla todella huono semmoisten epämääräisten "piipittäjä" miesten suhteen. Silloin tekee mieli kysyä "are you gonna bark all day or are you gonna bite?" leffarepliikkiä lainataksini. - No hyvä, ei tule sitten Mäkisestä meille tappelua! Mulle kyllä kelpais... Taitaa vain olla varattu mies. Nyyhhhh...
Pisti *auts* silmään toi esimies-jutska. Olen nääs itsekin johtavassa asemassa,mikä tosin ei näy palkkapussissa;), mutta se siitä. Hauska nähdä, miten löytyy immeisiä, jotka saavat samoista ajatuksista useimmiten kiinni, vaikka tokikin erilaiset luonteet ovat myös mielenkiintoisia.
Mä en pidä ns. kauniista postikorttinaamoista, jos lähdetään pärstää katsomaan. Mieluiten semmoinen rosoinen, rehellinen suomalainen mies=)Ilkeästi sanottuna usein on huomannut, että "missityypit"riittävät ihan itselleen;)
Naisellisuus on ihanaa. Tosin siinäkin mulla tulee sellaiset rajat vastaan, etten mitään "prinsessahörhöjä" jaksa. Ne ajat kuului pikkutyttökauteen.Itse en ole kaunis, jos en rumakaan. Ainakaan yksikään mies ei ole karkuun juossut;) En ole miesjoukkojen suosikki, mistä olen pelkästään kiitollinen. Minua on aina arvostettu luonteeni johdosta ja pidetty luotettavana kaikessa. Muutaman sydämen olen tahtomattani särkenyt, josta kannan varmaan ikäni huonoa omaa tuntoa, vaikken muuta voinutkaan:(
Olet oikeassa siinä, että jos on huomiota herättävän kaunis, niin häntä pidetään jonkin sortin bimbona. Sitä näkee paljon. Nainen muuttuu näyttelykappaleeksi ja seksipartneriksi. Hänen on vaikea tehdä itsestään "vakavassa mielessä "uskottavaa.
Yleensäkin naisen on hankalampaa nousta johtavaan asemaankaan. Häneltä vaaditaan tuplaten se, minkä mies vastaavaan. Maailma on edelleen Suomessakin noin painottunut.
Iän mukana luonnollisesti vanheten olen sen hyväksynyt ja tunnen, että elämä on muuttunut jotenkin syvällisemmäksi. Aivankuin olisin pintaveden sijaan sukeltanut valtameren ihmeellisiin syvyyksiin:)Aina löytyy jotain uutta, jotain pysyvää.Itseni kanssa olen niin sinut, että jos "hyvä"(??)haltijatar tulisi ja sanoisi, että muutan sinut nassultasi vaikkapa Janina Frostelliksi, jos tahdot, niin en kyllä ikinä vaihtaisi. Oma kulunut, vanhentunut olemukseni kokonaisuudessaan on minulle se ainoa oikea, vikoineen päivineen :)
Moi sit vaan bossi! Eihän me näitä hommia rahan takia tehdäkään, vaan huvin vuoksi...- Olet kyllä hieno tyyppi - siitä kannattaakin nautiskella!!! En minäkään osaa sanoa mitä tarkalleen tapahtui ja milloin - pikkuhiljaa on vain elämä muuttunut syvällisemmäksi, luovemmaksi, hauskemmaksi, rennommaksi, sävykkäämmäksi, rohkeammaksi, selkeämmäksi, jne. mikä ei tarkoita sitä että elämä olisi ongelmatonta, kriisitöntä, yllätyksetöntä tai muuten tylsää - vaan omaa suhtautumista siihen mitä päivittäin eteen tulee. Ja oman ulkoisen olemuksen kanssa on todellakin tullut ystäväksi: se on ainoa oikea koti tälle persoonalle. - Toivottavasti lapselleenkin saa perille viestin "sisäisen kauneuden" voittokulusta tuosta armottomasta mediap-sta huolimatta. Täytyy elää kuten opettaa... --- Uusimman Anna-lehden kannessa Anu Saagim paljastaa, että "olen laittanut hirmuisia summia ulkonäkööni". Voi hyvänen aika...no en sano mitään - muuta kuin että ajattele kuinka rikkaita me ollaan!8) Ja taas kerran voi todeta: ei miesten enää tarvitse naisia pössöttää, kun naiset tekee sen(kin) jo ihan itse...
Hyvää jatkoa!
Vaikka ajatuksemme eivät menneetkään yksiin!
Kirjoittaminen on muuten vaikeampaa,kuin sanominen,ainakin minulla.
*lämmintä kesän jatkoa toivotan*
Seppo
Kiitos samoin: hyvää jatkoa ja oikein lataavaa lomaa! Todella: ei tässä kirjoittaen tunnu pysyvän omienkaan ajatusten perässä!
Voi hyvin!
Ai niin,
Se "vitsi" jäi selittämättä, mutta sitten joskus se varmaan kirkastuu...;)
Mitäpä se elämä olisikaan ilman valon ja varjojen vaihtelua. Siitähän koko suola muodostuu:)
Joo, kyllähän työn mielekkyys on mulla päällimmäinen asia ja tässä hommassani pitää kyllä pitää itsensä vireessä. Mokoma homma ei päästä dementoitumaan =)Edelleenkin siteeraan tykkäämääni Erno Paasilinnaa: "Pääsi virkaan, eli pitkään, keräsi vanhoja rahoja ja kuoli". Ihan tollasta elämää en haluaisi ;))
Kannattaa siis olla onnellinen työstä, joka ei päästä näivettymään! Minunkin työni onnellistuttaa kyllä päivittäin, se on monipuolista ja hauskan ”omituista” ja se sisältää kaikkia niitä elementtejä, joita pidän tärkeinä maailmankuvani ja arvojeni toteuttamisen kannalta. Työssäni (ja muutenkin) on olennaista miettiä tulevaisuutta, muutosten välttämättömyyttä ja mahdollisuuksia niin yhteiskunnallisesti kuin henkisissä, inhimillisissä, laadullisissa – ja hyvin konkreettisissakin asioissa. Tietenkin uudet äänet, tuulet ja näkökulmat kiinnostavat myös äidin roolissa: millaisessa mahdollisuuksien ja ongelmien maailmassa lapsi kasvaa ja vaikuttaa! - Ja ainahan ihminen voi itse toteuttaa toivomaansa todellisuutta omassa pienessä maailmassaan Gandhin sanoin: Be the change you want to see in the world. ---- Ai niin, mediastahan tämä kaikki alkoi, niin että pitää aina välillä palata niinhin pieniin kärpäsenkakan kokoisiin ilonpilkahduksiin: TV 1 esittää ensimmäistä ”kausivideota”, ajatuksia herättävää pientä välipalaa muun ohjelmiston lomassa. Tulee ainakin 9.7.04 klo 17:04 Sitä esitetään koko heinäkuu. Kannattaa katsahtaa. - Tyhmyys todellakin tyhmentää joten täytyy itse huolehtia ”suojauksesta” vaikkei se aina ole helppoa. Offia – painaa ohvia aina tarpeen - tullen - itsessäänkin. --- On ollut virkistävä viikko seurassasi, kiitos siitä tähän asti! Välillä pitää nyt mennä nauttimaan työn iloista...
Pitääpä katsoa, jos ehdin. Hiukan tuosta ajasta myöhästyn, mutta jos pätkän ehtisi.
Jatketaan keskusteluja näillä asteilla myöhemmin. Mukavaa on ollut naputella ajtuksia ja vaihtaa mielipiteitä:)
Nyt pikkuhiljaa laittelen työpaikkaani siihen kuntoon, että voin olla lomalla. Tämä menee kiinni, kun jään lomalle. Vaikea tähän duuniin saada sijaista.
Tällä paikkakunnalla ei ole ainuttakaan pätevää, enkä ole saanut kuin pitkin hampain aikaan sen, että yksi ihminen tekee osan niistä päivistä, kun olen syystä tai toisesta poissa(esim.kokoukset,osa lomista).Tuurauksissakin hän luonnollisesti tekee vain ihan pakolliset perusasiat,ettei asiat ole ihan sikinsokin, kun palaan ja stressi iske välittömästi=))
Oikein ihanaa kesää sinulle. Aurinko saa nyt vihdoin ja viimein alkaa paistamaan koko terällään:)Palaillaan!
ja levollista lomaa! Toivottavasti palaat mansikkapaikalle joskus...:)
Hiljaisuudessa valo.
Hämärässä ääni.
Älä kysy, älä pakene.
Kuuntele, katso.
- Lassi Nummi
Tuo laittamasi runo suorastaan pakotti minut puolestaan siteeraamaan Saima Harmajan iki-ihanaa klassikkoa Rannalla. Tiedäthän:)Sopii jotenkin meille "sinkuille"Ennemmin tai myöhemmin =))
"Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt-"
Mun kohdallani vaan se mies saa tulla hetkeä myöhemmin;))
Auringon lempeää paistetta ja "palajamme Sorrentoon" :)
Ai niin, unohdin hehkuttaa: UPEA runo! Siinä se kaikki on. Tosin Niemisen nuorempi polvikin (Kai) on mestari elämän hienoimmissa asioissa....
pidätkö itsestäsi huolta?
kun katselee ympärilleen huomaaa,että useimmat yli 40v naiset eivät huomaakkaan,kuinka ulkomuoto alkaa muuttumaan ja lenkkeily unohtuu.
tottakai meissä miehissäkin on samaa vikaa.en tarkoita millään pahalla.
moni yli nelikymppinen vain haikailee jotain parempaa,kuin mitä itse on.ja kynnys on monesti liiankin korkealla.
seksi on muuten pirun tärkeä elementti vielä tässä iässä....ainakin minulle.
Mies 45v
Eikös se ole täysin makuasia?Toinen tykkää xxxl:stä toinen anorektikon laihoista, toiset siltä väliltä.Itse olen siltä väliltä. Tärkeintä on siisteys yleensä. Itselläni on pyöreyttä sopivasti, ehkä sun maun mukaan olisin lihava:)En tiedä missä sun rajasi kulkee.
En kuitenkaan tykkää tällaisesta ruopimisesta nettipalstalla.En koskaan kysele ihmisiltä millainen hän on lihava vai laiha. Sen näkee, jos tarvetta on, livenä.Laihduttaa aina voi, mutta entäs se pään sisäinen maailma. Sille on vaikeampi tehdä mitään.
Jokainen tajuaa, että ihmisen pitää hoitaa itseään, pitää huolta puhtaudestaan.Mitä muuta minusta sulle irtoaisi?Et pysty sukeltamaan todelliseen minääni muutaman kirjoituksen verran. Et siihen Lauraan, joka on se jutun ydin ja tärkein pointti. Sellaisen tajuamiseen tarvitaan aikaa ja tapaamisia, keskusteluja, kirjoituksia lisää:) Älä pelkää,en aio tutustua suhun paremmin. Syy:Mies, joka arvostelee naista tietämättä, tuntematta, välittömästi vain painon perusteella ei ole tutustumisen arvoinenkaan.Se kielii arvomaailman suuntautumisesta tiettyihin juttuihin:)
En ole koskaan katsonut miestä ulkoisesti muutoin kuin niin, että hänen pitää hoitaa itseään, eli hygienia on ok. Mitä siitä jos on muutama iloinen kilo, taputtaisin hellästi.Se ei ole miehen oleellisin seikka.Ajatusten aalloilla ois kiva, jos oltaisiin samoilla vesillä, ehkäpä samassa veneessäkin.
Seksuaalisuus on aina osa elämää ja tärkeä, mutta jos se on määräävä piirre kaikessa kannattaisi mennä lääkärille. Seksimaanisuus on sairaus.
Kaikkein ihanimmat kokemukset saa sellaisen ihmisen kanssa,josta todella välittää, jolle voi jutella kaikenlaista, joka huomioi muullakin tavoin kuin sängyssä. Ettei nainen tunne olevansa vain väline tyydytykseen. Todellinen rakastelu vaatii tunnetta ja älyä.Se ei ole tämän päivän suoritusta ja miettimistä kuinka monta kertaa päivässä pitäs panna miehenä säilyäkseen.Tai yleensä kaatojen keräilyä. Oksettaa sellaiset miehet ja naisetkin. Loppujen lopuksi sieltä kaiken sisältä pilkistää sittenkin se vanha, "kunnon" sovinisti:)Miten lie sitten naisten kohdalla:)
ps. tuli vielä mieleen sekin, että nämä itseään laiminlyövät keski-ikäiset naiset voivat olla niitä kukkasia, joita ei hoideta. Jotka ovat ehkä väsyneitä miehen/lasten toiveiden toteuttaja, joka uhraa aina itsensä ennen muita. Ehkä hän puhkeaisi kukkaan uudestaan, jos mies hänet huomaisi ja antaisi arvoa.Usein mies etsii vain helpoimman tien ja toisen naisen, joka ehkä ehtii paremmin itseänsä tälläämään niitä salaisia kohtaamisia varten ja on aina parhaimmillaan. Luulen, että aika moni suhde on lakastunut tuollaisen myötä.Naista pidetään itsestään selvyytenä, joka hän ei luonnollisestikaan ole ja joka reagoi siihen tavallaan.
jos käsitit juttuni niin,että arvostelisin naisia ulkomuodon perusteella.se ei kuulu tapoihini.
esitin vain kysymyksen ja tiedän,että arvostelu kuuluu liikaa monen ihmisen paheisiin.
sinulla on hyviä ajatelmia,mutta jokin katkeruus paistaa alta.ja kun sen tuo julki jutellessa,saa takuulla samalla mitalla takaisin.
pitää täysin paikkanssa se,että moni vaimo pitää itsestään selvyytenä sen että mies rakastaa hänta ja lopettaa helposti itsestään huolehtimisen.
se vain tapahtuu pikkuhiljaa naisen sitä itse huomaamattaan.
miksi muuten miehen pitää hoivata?ei hellyydellä saada aikaan terveyttä ja iloista mieltä.sillä saattaa olla päinvastaisiakin vaikutuksia.
mehän ollaan kaikki hieman erillaisia.ja on se on aina otettava huomioon.
eiköhän itsestään huolehtiminen kuulu jokaisen perusvelvollisuuksiin.
jos sen varjolla,mitä aiemmin kirjoitin jo teet johtopäätöksen,että et halua tutustua lähemmin,niin aika hepposin perustein pistät jutut poikki jo heti alkuunsa.
ps:ukkonen paukkuu ja kohta katkee virta!
hyvää päivänjatkoa sinulle!
jotenkin pöpöallerginen. Myös puhtaus- ja hygieniamania on sairaus, ja tosi paha!
Minä en alkaisi suhteeseen naisen kanssa, joka ensitöikseen alkaa paapattaa hygieniasta noin paatoksella..
Näillä rinnoilla ei paljon "joggailla" - sensijaan freestyle koskenlasku ja ratsastus ym. sujuvat hienosti. Eikä motivaationa suinkaan ole miesten katseiden miellyttäminen, vaan vaativien suoritusten tuottama älyn kutkutus, upeat luonto- ym. elämykset, hienot kokemukset (joista kertoa lapselle ja lapsenlapsille), fyysinen ja henkinen vireys, ihanat omalaatuiset ihmiset, jne. - Seksi on yhtälailla ihana elämys! Kunhan se ei ole ainoa sisältö elämässä. Siinäkin laatu ratkaisee, eikä urheilullinen scoring. Mitä sitten, jos esim. impotenssi iskee mieheen vaikkapa 50 vuotiaana? Jos ei ole muita sisältöjä elämässä, taitaa masennus ja epätoivo uhata. Omat tilitykset siitä mitä tuli tehtyä ja tekemättä jätettyä voivat olla ankaraa kestettävää. Mitä tehdä loppuelämällä? 50 elämän aapisen aloittaja on surullinen ilmiö. -
Jokainen peräkammarin poikakin katsoo oikeudekseen arvioida naisia ulkonäön perusteella huimin odotuksin. Toivottavasti ei ole se oma peili vällyllä peitetty. Monet naiset rakastavat hyvän partaveden tuoksua, mutta sekin on liikaa vaadittu. Ovatkohan miehet tietoisia, että se - kauniisti sanottuna - "vaarin tuoksu" alkaa pelmahdella joskus jo 45 vuotiaana, metabolismista riippuen. Muistakaa se kun niitä nuoria naisia jaagaatte... - Tosin, naiset itsehän ovat muotibisneksen ja kauneusihanteiden ydin ja luovat paljolti itse itselleen hurjat ulkonäköpaineet. Keskimäärin miehet pitävät enemmän terveesti muodokkaista kuin anorektisen laihoista naisista. Joten tässäkin: ei tässä ole niinkään ole miesten painostuksesta kyse, vaan naiset tekevät sen(kin) ihan itse. ;)
..sanojasi:Mitä tehdä loppuelämällä?
50 elämän aapisen aloittaja on surullinen ilmiö.
mitähän oikein sanoillasi tarkoitat?
en ole tavannut ketään,jotka surisivat täytettyään 50v.vai sureeko ne,jotka tulevat onnittelemaan.
olen vierestä seurannut mökillä,kuinka elämä tehdään onnelliseksi vielä vanhanakin.ja seksiä vielä 70vuiotiaanakin harjoitetaan.vaikka yhdessä oltu jo 40vuotta.
jos joku pilaa itsensä alle 50v ja tarttee viagraa,niin minkäs sille voi.minä en kuulu siihen joukkoon.ja tottakai laatu on tärkeintä:siitä ollaan samaa mieltä.
ulkomuodon arvostelusta:..otetaan esimerkki ihan muualta,jos vaikka joku tajuais ytimen.
naapurit ovat kiihkeitä karavaanareita,mutta minä en pidä siitä touhusta pätkääkään ja sen olen heille sanonut,mutta silti ollaan mitä läheisempiä ystäviä.
jos joku tulee minulle sanomaan,että kannattas laihduttaa ja olet ylipainoinen,en minä siitä huonoa tykkää,mutta auta armias,kun täällä tai chatissa niin sanoo,niin jo metakka syntyy.
Voi kamala sentään, onko tämä nyt kova metakka!?! ---Tämä koko keskustelu on lähtenyt liikkeelle kokemuksesta arvojen ja ihmisten pinnallistumisesta. Tarkoitan tässä näitä hedonistisiä tai muuten arvoinvalideja miehiä ja naisia, jotka yleensä jonkunlaisen kriisin tai muutosvaatimuksen yhteydessä (ero, sairaus, potkut, jne.) vasta oivaltavat lähteä miettimään ja etsimään elämän syvempiä arvoja. (Näitä ihmisiä on paljon.) Parempi tietenkin myöhään kun ei silloinkaan. - En suinkaan tarkoita, että ikä sinänsä on este yhtään millekään ihmissuhteessa: edellytys pitkälle, antoisalle yhteiselämälle on jonkinlaisessa yhteisessä arvopohjassa, molemminpuolisessa aidossa arvostuksessa ja ehkä hyvässä huumorissa. - On hienoa tavata ja nähdä onnellisia vanhoja ihmisiä; siinä on vastaus mitä tehdä loppuelämällä: tavoite on tulla "säteileväksi" vanhukseksi mieluiten jonkun toisen onnellisen kanssa. - Tunnut ärtyvän saamastasi palauttesta provosoivaan aloituskysymykseesi. Miksiköhän? (Ei tarvitse vastata.)
En minä ny mikään "Michael Jackson"ole=))) Tarkoitin tuollaista normaalia hampaidenpesua ja suihkussa käyntiä enemmän kuin pari kertaa kuukaudessa=)))yms.Ylihygieenisyys on pahasta, mutta ei ihmisen tarvi pahalle haista silti koko ajan:)
en suinkaan ole ärtynyt.
et huomannut edellisestä,mitä tarkoitin.ensimmäisessä vasteessani heitin vain kysymyksen ja se käsitettiin heti,että arvostelisin ja se on aivan eri asia.
*hymy*
Eihän tämä ihan haudanvakavaa sentäs ole.Toivoisin, että en ole silti katkera, vaikka moni voisi kokemuksistani sellaiseksi tullakin. En esimerkiksi kanna kaunaa x-miehille, vaikka minua onkin loukattu hyvin syvästi. Eivätkä he itseriittoisuudessaan tunnu sitä loukkaamista vieläkään tajuavan. No, eihän se mun päänsärky enää olekaan. Olen yliallerginen ns.yliymmärtämisellä. Olen hirvittävästi yrittänyt paneutua toisen sijalle ja ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää. Se oli tehdä melkein lopun minusta. Sen verran itsekäs ihminen saa olla, ettei tarvitse joka asiaa yrittää pelastaa ja ymmärtää. On asioita,jotka pitäisi olla kypsälle ihmiselle selviä enkä minä voi toisen ajatusmaailmaa muuttaa.Hän tekee sen itse, jos tekee.Itsensä siinä vain väsyttää, kun yrittää keskustella yksipuolisesti.
Tuo itsestäänselvyys on vikana kyllä molemmissa osapuolissa usein. On totuttu näkemään toinen sellaisena "tapettiin kuuluvana" avioliiton aikana, varsinkin, jos se avioliitto on ollut jo suht´pitkäkin. Se toinen aivankuin kuuluu kuvioon sen kummemmin ajattelematta tai asiaan paneutumatta. Melkoinen ansakuoppa, jota tulisi välttää kuin ruttoa.
Tietysti pitkään ihmissuhteeseen kuuluu ne harmaat päivät. Ei elämä ole yhtä juhlaa, mutta yhdessä asioita eteenpäin vieden kaikesta selviää. Niin haluan edelleenkin uskoa:)
nyt puhun itsestäni.
minussakin on se vika,että kannan liikaa murheita toisten puolesta ja kysymys onkin tällä hetkellä elämästä ja kuolemasta.
elämä ei tosiaankaan ole aina mitään juhlaa.
et kai vaan sinäkin ole skorppari?
*hymy*
Meinaan tuo naisten oma seksuaalisuuden tyrkyttäminen miehille keinoin millä tahansa. Naisen pitäisi vanhetessaan koko ajan pitää jotain nuoren imagoa päällä ja jopa yhä yleistyvissä kauneusleikkauksissa. Miehiltä ei vaadita samaa. Katsokaa nyt vaikka noita lööppejä=) Minkänäköinen tahansa ukkeli saa olla, mutta naisen pitää olla seksikäs ja kaunis=)Tätä tämän päivän arvomaailma rummuttaa. Olen yrittänyt omille muksuille kertoa mikä on tärkeintä elämässä. Siis, ettei se ole tärkeää kohottaako naamatauluaan tms.vaan se, millainen olet ihmisenä ajatuksiltasi ja teoiltasi.
Joskus aamuisin, kun tv:stä tulee jokin deittiohjelma, jossa ihmiset hakevat kumppania, olen huomannut, että kauheasti ihmiset pistävät vaatimuksia millainen ihmisten tulee olla. Ei siis kysytä millainen hän on henkisesti vaan millainen hän on ulkoisesti. Miksi se on tärkeintä?Eikö ihmistä voi kohdata ihmisenä ja jos ei miellytä, niin jatkaa ystävänä tai sitten lopettaa kohteliaasti. Eihän ulkonäkö kerro ihmisestä paljoakaan. En yhtään ihmettele, että nämä mielestään hyvännäköiset ja hyvännäköisiä etsivät pyörivät ilmoitus toisensa jälkeen ruudulla.Jotain oleellista on jäänyt asioista oivaltamatta.Sääli.
Olen leijona hui, niin että Sepekin kauhistui. En toki karjahtele kuin silloin, kun ei käsky kuulu tai se ei tehoa =))
..kauhistele edes Leijonankaan edessä.Piiloon kyllä voisin mennä.
Leijonan karjahdus kyllä tehoaa.(kokemuksesta on)
Ollaanko me jellonat niin pelottavia. Suloisia kissimirrejähän me, kehrätään vaikkei lankaakaan tule.. =)
..ja kehrätä tosiaan osaatte,mutta jos rapsuttaa vähänkään väärästä paikasta,niin jalat pitää olla kunnossa....*wirn*
Mutta ainahan voi ensin kesyttää!
Kukaan ei saa täysin toista kesyttää:)Emmää taho miestä, joka sanoo: kyllä, rouva rakas, aivan niin. Hän voi sen tietysti sanoa, mutta ihan omasta tahdostaan=)Jatkuva vastaanhankaaminenkaan ei tietysti ole kivaa, vaan alkaa rassaamaan kuin hiekanmurunen kengänpohjassa:)
.minä tarkoitin....ja vitsinä!
Sitähän horoskoopitkin pitkälle ovat.Joku on yhteistä skorppareilla ja joku taas leijonilla.
Leijona on hyvä kesyttää,mutta ihmistä ei saa kahlita,eikä omistaa.
Hiekanmurunen kengänpohjassa on muuten hyvä esimerkki siitä,kuinka vähästä ollaan tyytymättömiä ja huonotuulisia=)
Totta toinen puoli:) Me kaksi ollaan vähän eri ajatuksin liikenteessä, koska mä ajattelen tuota hiekanmurua kengänpohjassa siten, että jos esim.riitelee joka asiasta koko ajan, vaikka tovin kerrallaan, niin ajan kanssa ongelma kuitenkin vaivaa enemmän ja enemmän.Tulehtuneita tilanteita, vaatii hoitoa:) Vai onko tässä nyt käymässä niin, että kun sä olet mies ja mä nainen, niin ajatusmaailmamme ovat erilaiset ja lähestymme asioita eri vinkkelistä. Mulla on taipumusta jonkin sortin filosofointiin. Onneksi sun tarvii kestää mua vaan täällä :)
ps. jo horoskoopit viihteellisarvoisia, mutta jostain kumman syystä härät eivät näytä sopivan meikäläisen "ruokavalioon"..no, eihän riimihärkä oikeesti olekaan härkää =))
..taidetaan hieman eri vinkkelistä ajatella maailman menoa,mutta uskoakseni monessa ollaan samaakin mieltä.
Horoskooppeja olen joskus lukenut tarkemminkin.Kylläkin jo unohtanut melkein lukemani.
Tuli vaan yks juttu mieleen koskien skorpparia ja leijonaa.
Muistan lukeneeni,että joko tulevat erittäin hyvin toimeen,tai sitten eivät siedä toisiaan ollenkaan.Eli mitään välimuotoa ei ole,niinkuin yleensä parisuhteessa.
Ps:Pakko jo sanoa:En ole chatista ja netistä mitään seuraa hakemassa,vaikka joskus hieman levottomia puhelenkin!
... ja sisällön tulkinnoista laitan tähän yhden vanhan vitsin (silläkin riskillä ettei tämäkään varmaan menee perille):
"The flesh is weak but the spirit is strong" = "Liha on huonoa mutta viina on vahvaa"...
Eikö ole hillittömän hauskaa???
Mä en oikein tiä noista merkeistä. Jotain nuoruuden höpsötyksistä jääny mieleen ja ystäväpiirissä vitsaillaan viikkolehden yleisluonteisia, yleismalkaisia ennustuksia:)Skorpparista tulee ekaksi mieleen mahtava Scorpions-yhtye=)) ja sitten tulee luonteenpiirteenä mieleen pisteliäs;) Mites on..mites ärhäkkäästi piikki pistää? =)
ps. hyvä juttu, että jutustelumerkeissä sinäkin. Tää on jotenkin leppoisaa eikä tämä leijona halua ku vapaana vaeltaa:)
..siitä vasteesta,minkä sulle aluksi heitin=)
Taisin hieman pistää sinua.Kait se kuuluu luonteeseen,mutta kuitenkin hellästi ja jälkiä jättämättä:)
Hieno homma,kun viihdyt vapaalla:)
Monelle tulee paniikki,kun etsii ja etsii,ja silloin herkästi haksahtaa oikein kunnolla.
*miettii*...tulikohan taas pistettyä=)
..ihan pihalla sun kanssa.
Sanovat,että olen tyhmä,mutta nyt en ymmärrä.
Hauskaa aina olla pittää.
Olen nähnyt(jopa oma x-mies)liian monen miehen sukeltavan uuteen suhteeseen ennenkuin entisestä on eroprosessiakaan tehnyt.Aivan kuin miehet pelkäisivät yksinjäämistä ja pakenevat noin elämän karuja totuuksia silmiin katsomasta. Se ei ole mielestäni kenellekään hyväksi.Ei ainakaan sille uudelle kumppanille.Erokin on läpikäytävä jokaisen henkilökohtaisesti.Se ei saa jäädä kummittelemaan taustalle ja häiriötekijäksi uudelle suhteelle.
Mä itse olen niin takki tyhjä avioliitostani, että tuntuisi ylipääsemättömältä ajatella uutta suhdetta.En tunne rakastavani enää entistä miestäni, se ei ole sitä, mutta en halua pettyä taas.Enkä ole päätösteni kanssa vain itselleni vastuussa vaan myös alaikäisille lapsilleni. Tietysti tulee hetkiä, jolloin haluaisi jonkun tuhisevan vieressäni, mutta olen katsonut parhaaksi jatkaa näin toistaiseksi määräämättömän ajan.
..riittää rakkautta lapsiisi.Anna kaikki,mitä on annettavaa ja vielä vähän enemmänkin.
Mulla pahin,tai oikeestaan paras aika jo takana.
Toinen on jo 18v ja toinen 16v.
Ja ylpeä olen,kun kaikki on mennyt hyvin.
Jälkikäteen huomaat,kuin äkkiä niiden lapsuus on ohi.
Sulle se näytän ekaksi.
http://www.reikisivut.com/viesti/
Muksujen kanssa menee hienosti.Meillä eletään tavallista elämää iloineen ja suruineen ja näytetään ne myös.En lähde sen kummemmin kertoilemaan yksityiselämästäni tässä mielessä, sillä julkisella keskustelupalstalla yleisluontoinen juttelu riittää:)
Ei kuitenkaan tää uteliaisuus kissaa tappanut ;)) Mä olen joskus vastaillu netin kysymysjuttuihin, tyyliin: milloin kuolet, millainen olet jne.
Netti on kyllä todellinen löytötavaratalo:)
Hei Laura. Määrittele tarkemmin mitä juuri sinä miehellä tarkoitat? Tiedän, että ensinnä vastaat itsetunto. Mutta pystytkö luettelemaan 5 positiivista juttua MIEHESSÄ. Jos pystyt määrittelemään oikeat asenteet otan haasteen vastaan ja kerron mitä toivon sinusta. Rypyt haittaa vähemmän kuin ryypyt?
Hei! anteeksi etä osallistuin keskusteluunne ,mutta kun halusit tietää miehen 5 piirrettä. ne on empattisuus,hellyys,keskustelutaito arkisistakin asioista,toisen kunnioittaminen,toisen mielipiteiden arvostus
ups, en tajunnut näistä uusista systeemeistä mitään
1. Luotettava ja rehellinen
2. Huumorintajuinen
3. Hoitaa asiansa
4. Tunteellinen
5. Keskustelutaitoinen, ei "viisasteleva".Kertoo myös ongelmista.Eivät asiat mykkäkoululla parane.
Paremmuusjärjestys ei tule kysymykseen, vaikka numeroinkin nuo. Kaikki nuo ovat minulle äärettömän tärkeitä asioita. Ehkä kovien pettymysten jälkeen kuitenkin ykkössijalle nousisi tuo luotettavuus/rehellisyys.Sen kummemmin selittelemättä, jokainen aikuinen voi arvata, mitä sillä tarkoitan.
Lisäksi olisi vielä sellaisia asioita, kuin
-ei liikaa pulloon kurkistaja/ketjupolttaja
-anteeksiantamisen/-pyytämisen taito
-toisen kunnioitus ja arvostus
-tilan antaminen toiselle, ettei koko ajan kysellä menemisiä ja tulemisia ja tukahduteta toista.
-ottaa huomioon toisen erilaiset harrastukset, esim. jos nainen ei pidä lätkästä, niin siitä ei sitten ala riita. Itse kylläkin pidän kovasti:)
-nalkuttaminen on yksi karmeimmista asioista joita tiedän. Uskallan sanoa, että vikoineni päivineni en tuohon ole koskaan sortunut.
-liiallinen mustasukkaisuus on pahasta
-mun tapauksessa olisi äärimmäisen tärkeää, että hyväksyy toisen miehen lapset!!!Tämä on syy, miksi en aio enää koskaan ketään miestä ottaa saman katon alle asumaan.Kokemukset raskaita.
-kirjallisuuden harrastaminen ei olisi pahasta, vaikkei sen puuttuminenkaan haittaisi.
-en pidä nipottajista ja kateellisista ihmisistä.Suurpiirteisyyttä elämään ,niin itselläkin on mukavampi olla..jne..jne...riittäshän noita vaikka kuin paljon:)
Tästä listasta huolimatta en etsi kaveria itselleni. Olen tullut niin varovaiseksi, että en tällä hetkellä halua ketään lähelleni. Olen yrittänyt pelkkää nettiystävyyttä kirjoittelun ja ajatusten vaihdon myötä, mutta se ei ole koskaan riittänyt miehille. Aina on tullut fiilis, että pakko tavata ja se saa minut vastarannan kiiskeksi välittömästi.
Yleinen keskustelufoorumi, johon kaikki saavat osallistua ajatuksineen.Siitä vaan!Hyviä asioita luettelit, tosi hyviä!
vaatimuksia miehen suhteen, mutta tulee hetikohta mieleen, mitä sinulla on tarjota tälle ihanalle persoonalle? Ei ilmeisesti mitään ja tyhjää saa pyytämättäkin.
Olen tavannut muutaman kaltaisesi naisen ja ensimmäinen ajatus on, varjele herra mua moisesta otuksesta.
Pian sanot kuin yksi vanha miestenmies "en ole ikinä mitään muuta niin katunut kuin naiseen sekaantumista".
Mun mielestä nuo asiat, joita mainitsin, ovat jokaisen normaalin miehen täytettävissä. Ota huomioon, etten puhunut mitään tyyliin: sun ois kiva olla pitkä, tumma, hoikka, rahaakin saisi olla tuhdisti jne.niinkuin nuo vaatimukset usein menevät. Mulle ne eivät ole tärkeitä.
Jos sun mielestä nuo ovat kohtuuttomia vaatimuksia, niin menehän itseesi ja mieti mikä on pielessä. Nuo asiat ovat sellaisia, joiden varassa parisuhteen onnellisuus on kiinni. Ei mitään lapsellisia vaatimuksia. Ne näyttävät henkisen kypsyyden laadun molemmilla.
Itse täytän suht´hyvin suurimman osan noista. En toki ole täydellinen eikä tarvi olla miehenkään!Sehän on vain inhimillistä, mutta täytyy sanoa, että valehtelevaa ja pettävää ukkoa en kauan enää ymmärtele.Huonoin puoleni on sanavarastoni melkoinen arsenaali. Sillä mä nuijin tarpeen vaatiessa ukon kuin ukon /ja akankin maan rakoon ;))Tosin mun suututtamiseen niin pahasti, että isken todellisilla sanantikareilla, tarvitaan paljon ja lepyttämiseen vähän. Temperamenttia löytyy tarpeen vaatiessa.Mun takia tosin ei kenenkään tarvi mihkään turvakotiin tukeutua:)
Arvoista ja niiden puutteesta: Pahin merkki siitä, kuinka huonossa jamassa nykyinen arvomaailma on, on lasten kaltoin kohtelu. Kypsään, terveeseen vanhemmuuteen sitoutuminen ei taida olla ”muodissa” länsimaisen elämäntavan piirissä. Lapset ovat kuitenkin hienointa mitä on (jos ja kun niitä kerran on hankkinut, pitää kantaa vastuu luomastaan uudesta elämästä); elämän arvokkain kokemus aikuiselle on lapsen varaukseton kiintymys, elämänmittaisen ihmissuhteen syntyminen. Aikuisen pitää turvata lapselle oikeus olla lapsi ja oikeus kasvaa omana rakastettuna itsenään. Yhteiskunnallisesti lapsi on korvaamattoman arvokas, kaikkien ihmisyhteisöjen tärkein voimavara. Se, millaisen lapsuuden yhteiskunta kulloinkin lapsilleen tekee mahdolliseksi, on tärkein kehitystä ja tulevaisuutta ennustava ja säätelevä tekijä. – Joku tärkeä tietäjä vastikään totesi arvoihin liittyen, että ”pelkkä tieto maailmasta ei ole oleellista, vaan ymmärrys. Ymmärrys on kuin syleily, joka ottaa kokonaisuudet haltuunsa”. Arvot eivät ole jotain vain filosofiaan kuuluvaa, vaan aivan konkreettista ihmisen tunteen ja älyn päivittäistä toimintaa (voidaan määritellä jopa fysiologisesti:”arvokapasiteetti osasto” sijaitsee aivojen oikeassa aivopuoliskossa). Arvojen pohtimisen pitäisi olla meille yhtä luontevaa kuin muunkin elämän suunnittelun. – Lapsilla on meille niin paljon annettavaa: lapset ovat taitavia ilonpitäjiä! Lasten tapa oppia asioita on leikki – se on aikuisellekin loistava tapa oppia! Lapset ovat luontaisesti luovia – ja se on onneksi hyvin tarttuvaa! Jne. Mutta lapseksi ei saa aikuinen ihminen jäädä, vaan elämän hienous on juuri elinikäisessä kasvussa ja joka elämänkaaren kohdassa on oma jujunsa. Tää ajatus nyt jää taas vähän kesken...
Olen paljonkin keskustellut lapsista eri-ikäisten ihmisten kanssa. Monet äidit, joilla on lapset jo ajat sitten olleet aikuisia, ovat sanoneet,ettei ole ollut aikaa lapsille. He kantavat huonoa omaatuntoa ajan riittämättömyydestä ja väsymyksestä monien asioiden yhteissummana.Kyse ei ole siitä, etteivätkö he rakastaisi lapsiaan, mutta voimavarat menevät esim.raskaaseen työntekoon niin, että lasten kanssa ei enää kotona jaksa peuhata täyspainoisesti.
Tiedän kyllä itsekin mistä he puhuvat. Välillä olen aivan "sippi".En tunne huonoa omaatuntoa, jos väliin kieltäydyn pelaamasta tai lukemasta jotain ja sanon, että äidin pitää nyt vähän aikaa hengähtää. Itselleni on tärkeää, että lapset ovat päivittäin ainakin hetken kainalossani, halauksessani. Että vain ollaan niin lähekkäin.Toinen asia, jonka muistan heille sanoa, on, että he ovat mulle kovin rakkaita. Sanovat kyllä tietävänsä=)) Ei mielestäni ole ollenkaan tärkeintä se, miten paljon urakoit, juoksutat muksuja kerhoissa, erilaisissa virikkeidenhaussa. Tärkeintä on, että he tuntevat olevansa turvassa kotona, että siellä heidät hyväksytään ja rakastetaan sellaisina kuin he ovat. Siihen pyrin:)
En vastaa kysymykseen,mikä ihmisiä vaivaa!
Vaan toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa!!
Mulla alkaa loma.Pöydän tyhjennys käynnissä nyt ja huomenna.
Oli mukava rupatella muutama viesti.Toivottavasti törmäillään joskus chatissa,tai jossain muualla!
Mikäli haluat antaa mailiosoitteesi,niin varmaan saat viestiä takaisin.
*hymyillään,kun tavataan*
Seppo
Kiitos. Oli mukava naputella parit tekstit kanssasi. En tällä hetkellä ehdi privaattiviestintään, joten palataan jossain vaiheessa täällä 40 -palstalla toisiamme tervehtimään:)
Minulla alkaa myös ensiviikolla loma, joten suljen tämän masiinan. Lomalla tehdään muuta kuin tuijotetaan ruutua;)
Vietä rentouttava ja hauska loma. Aurinkoa olen tilannut ensiviikolle, joten katsotaan miten käy. Yleensä ilmat ovat suosineet. Tosin joudun ajelemaan pitkän matkan kotiseudulle, niin että sellainen pilvipouta muutamalle päivälle olisi mulle ihan ok:)Puuhamaa-traditioon pitää kyllä auriNkoa riittää. Eihän sellaisessa paikassa muuten ole lysti olla.
Aurinkoista lomaa sinulle. Palaillaan!