Promootio oli yksi mieleen eniten jääneistä muistoista, tuo sä

täällä on joka toinen vähintään tohtori tai vähintään maisteri. :(

niin kaunis ja ''kohtalokas'' jollattaviisiin. Rakastan sitä.

ollaan kiinnostruneita, kuka ja mitä, jotain hyvin romanttista varmaan. ;)

Promootiomaisistako aloittaja tarkoittaa, sellaisia ei kohdalleni ole sattunut .Jotenkin ymmärrän kyllä ankaran opiskelun jälkeen saavuttaa auvoisasti se päämäärä, juhlia arvokkaasti ja juhlallisesti. Olisinko peräti ihan erilainen ihminen, jos promootion olisin läpikäynyt, niin en haluaisikaan. Tällainen keskeneräinen, ei arvokas henkilö on aina sopinut minulle paremmin.
Omalla tavallani arvokas, ei yhteiskunnallisesti, titteleitä saavuttamalla.

Mutta isäni oli aivan mahdoton juhlien järjestäjä, hän rakasti juhlia. Äitini taas oli eri maata, hän oli aivan uupunut joskus juhlien kohteenakin olemisesta Miten lienee jäänytkin mieleeni eräätkin äitienpäivät, olin ehkä 7-8-vuotias, silloin äitini näytti mieltään. Isäni ampui silleen mielellään ihan yli järjestelyissä, silloinkin oli äidilleni rustattu sellainen kuningatartuoli ja muukin sen mukaista.

Kaipa siitä kuitenkin minullekin jäi tarttuma, että aina kaikkien synttärit ja nimpparit jollain lailla juhlistettiin, on muistettu onnittelut vieläkin. Edes vanhanaikaisesti postikortti lähettämällä.

Kyllähän sitä lapsena keksittiin jos mitä, hautajaisia edes pidettiin juhlallisesti ihan. Haudattin kuolleina löydettyjä pikkulintuja, oli pappi ja lukkarikin, jokin virsi laulettiin, pikku haudalle ihan risti laitettiin.

Olisikin mielenkiintoista kuulla aloittajan kertomana, millainen on promootio....voi olla niin, ettei moni meistä ole koskaan niin juhlallisessa tilaisuudessa paikan päällä ollut.

Poloneesi ei ole ainoa tanssi promootiossa, sillä alotetaan.

Sävel on maaginen, kohtalokas.

Minäkin muistan lapsena sen hiiren hautajaiset, jotka pidimme koulumatkan oikotien varrella metsässä. Hiiri siunattiin haudan lepoon juhlallisin menoin, ja joka päivä kuljimme haudan ohi pää kumarruksissa, kunnes jokin muu sitten täytti pään niin että hiiren hautaaiset unohtuivat.

Paimenessa ollessamme siskon kanssa muistan myöskin löytäneemme pikku linnun kuolleena, mutta koska varjot olivat jo pidentyneet ja lehmät osoittivat, että kotiin oli aika lähteä, jäi lintu hautaamatta.
Kotiin oli ehkä kolme kilometriä kävelymatkaa.

Juhlaviahan ne promootiot ovat kolmena päivänä jatkuvia perinteitä.
Lastenlasten vanhojen tansseissa kylläkin, nauttien nuorten kauniista puvuista ja tanssitaidostakin.
Karonkat ja väitöstilaisuudet on taas toisella tapaa mielenkiintoisia kuultavia, ja miks'ei juhlat niiden jälkeenkin.

Eniten onkuitenkin ollut ilo silmille, nähdä nuorten tyttöjen muutos juhlapuku yllään, kuinka paljon se vaikuttaa ryhtiin ja nuoren aikuisen kauneuden esiinpuhkeamiseen, luonnollisella hieman ujollakin tavalla vielä !

Kiitos tästä linkistä! Monet muistot tulivat mieleen.

eli viime vuosisadan kehitys maassamme on ollut huima. Elämme nyt täysin erilaisesta elämää kuin vielä ollessamme pikkulapsia maassamme elettiin.

Olemme vaeltaneet vaihtuvat maisemat ja taipaleet jokainen,
olleet sodan tai työn takia kulkemassa, eteen päin yrittelemässä perhettämme hoivaten ja vaikeuksia voittaen!

Tosi paljon sopeutumista ja ymmärrystä olemme vaihtuvissa olosuhteissa tarvinneet.

Eipä siis ihme, jos muistikuviemme moninaisuus hämmästyttää.
Kiitos kirjoittaneille kaikille tästä ketjusta!

:)

Paljon olisi kerrottavaa vanhojen tansseista , maisteripromootioista ja tohtorinväittäjäisistä ja karonkoista. Tietenkin ristiäisiä, häitä , syntymäpäiviä, valmistujaisia...onneksi muistot on tallennettu myös kuviin ja filmeille. Tuo alkumusiikki johdatteli minutkin muistojen matkalle. Olen seppeleensitojattarenakin toiminut, tosin vain uimamaistereille .Isoisän frakki on saanut palvella kolmessa polvessa...nuoremmilla vain vanhojen tansseissa. :)
Moni kirjoittaa ketjuun ilman nikkiä, senkin ymmärtää :)

"Moni kirjoittaa ketjuun ilman nikkiä, senkin ymmärtää :) "
Näin se on, olethan itsekin sen kokenut. Kirjoituksesi ovat hienotunteisia ja rakentavia, mutta juuri se saa jonkun, joka ei siedä mitään kaunista ja hyvää, kiukusta haukkumaan ja mitätöimään.
Hyvä että jaksat edelleen viestitellä ja tehdä aloituksia, se on oikea suhtautumistapa.

Silmien iloa ja korvien hyväilyä!

Kaunista, kohtalokasta...

Minun promootiossani
ensimmäinen päivä alkoi Kumtähden kentältä,
josta promovoitavat ajoivat tilaus-raitiovaunulla lounaalle Esplanadikappeliin.
Ensimmäisen illan puku oli värikäs iltapuku ensin yliopistolla ja sitten siirryttiin kolmella tilausbussilla yliopiston edestä Kaivohuoneelle, jossa oli iltajuhla, seppeleensitojaiset, miehillä asuna oli frakki.

Valkoinen oli varsinaisen promootio-aktin asu, miehillä frakki,
toisena päivänä. Promootioaktin jälkeen siirryttiin pitkänä kulkueena Tuomiokirkon etuosaan tiettyille paikoille.
Silloin iltajuhla oli Marskissa.

Kolmantena päivänä, lauantaina teimme retken Suomenlinnaan, jossa lounas syötiin valkoisilla liinoilla peitetyistä pitkistä pöydistä ulkona Suomenlinnan kärjessä.

Silloin iltajuhla oli Vanhalla Ylioppilastalolla. Tanssimme menuetin lisäksi monta muuta tanssia, joita olimme harjoitelleet pitkään yliopistolla iltaisin koko promootion osallistujajoukon kanssa.

Yöllä katsoimme koko joukolla Senaatintorilla auringon nousun.

Sitten etsimme automme kadun varrelta ja mieheni ajoi kotiimme. Väsyneinä mutta onnellisina.

Tällainen oli minun promootioni.

:)