Kun kaupallisuus jyrää yhdistyksen, kiitos hyvä veli -verkoston

Kunnallispoliittisissa päätöksissä tavallinen helsinkiläinen jää suhdeverkoston jyräämäksi

Päätelkääpä hyvät tavalliset kansalaiset tästä tapauksesta, kuinka paha korruptio ja hyvä veli -järjestelmä meillä jyllää.
Jutussani on kyse Ruskeasuon ratsastustalliin liittyvästä päätöksestä, jossa kaupungin vuokratuella 50 vuotta toiminut Helsingin Urheiluratsastajat ry (HUR) hävisi tallipaikkansa yksityisenä yhtiönä toimivalle Björs Horse Sport Ky:lle. Näin yhdistys on menettänyt toimintamahdollisuutensa ja kaupungin tuki menee kokonaisuudessaan julkisuudesta tutun hevosmies Marko Björsin omistamalle yritykselle. Muista asiakirjoista selviää, että loput tilat on jo nyt vuokrattu kilparatsastajille suunnatulle yritykselle sekä ratsastuskouluille. Eikö ole kaupungin intressien mukaista tukea myös yhdistystoimintaa?

Voitto Björsin hyväksi tapahtui äärimmäisen pienellä kuin tehdyllä 0.025 pisteen erolla (3.85-3.825). Pisteytys kokonaisuudessaan vaikutti hyvin ylimalkaiselta ja heppoisesti perustellulta. Jos kaupungin lautakunnat tekevät päätöksiä tällaisten asiakirjojen perusteella, ehkä tavallista kansalaista suosivampi menetelmä olisi arvonta. Siinä olisi jokin mahdollisuus voittaa.

Päätöksen teki Helsingin liikuntalautakunta, jonka varajäsenenä on edellisellä kaudella toiminut kilvan voittanut Marko Björs (vihr). Liikuntalautakunta muodostuu siis eri puolueiden poliitikoista. Oletan, että nämä poliitikot ovat tiukasti verkostoituneet toisiinsa. Onko puolueeton päätöksenteko mahdollista?

HUR teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen useista todistettavissa olevista virheistä. Oikaisuvaatimuksen päätös on luettavissa http://www.hel.fi/static/public/hela/Liikuntalautakunta/Suomi/Paatos/2012/Liv_2012-01-24_LILK_1_Pk/4B6F0EC6-FDF9-4189-AA66-50F7025FCFFD/Helsingin_Urheiluratsastajat_ryn_oikaisuvaatimus_R.html (samoin kuin oikaisuvaatimuksen hylkäämisesitys sekä muutkin asiakirjat, ks. http://www.hel.fi/hki/liv/fi/P__t_ksenteko/P__t_sasiakirjat/Asiakirja?ls=11&doc=Liv_2012-01-24_LILK_1_Pk ).

Väitän, että em. selonteko on sanamuodoltaan puolueellinen suosien Björsin yhtiötä. HURin ansiot ikään kuin mainitaan ohimennen tai niitä vähätellään. Sama puolueellisuus on nähtävissä jo alkuperäisten tarjousten kilpailutuksen esittelyssä.

Helsingin Urheiluratsastajat ry on voittoa tavoittelematon laajaa harrastajakuntaa palveleva yhdistys, joka on ainoana hakijoista todistettavasti toiminut taloudellisesti vakaasti. Björsin osalta päätöksen esittelijä liikuntaviraston osastopäällikkö Petteri Huurre puolustaa mm. Björsin taloudellisia edellytyksiä, vaikka toiminnan kannattavuudesta ei ole mitään todisteita. Yritys on aina riskialtista. Tarjousasiakirjassa ei ole mitään mainintaa siitä, kuinka Björs aikoo todellisuudessa toiminnan järjestää ja millaisia raha- ja asiakasvirtoja toiminnan läpi kulkee.

Toinen hämmästyttävä seikka on, kuinka Björsin toimintasuunnitelma on saanut enemmän pisteitä väitetyillä HURia suuremmilla sosiaalisilla hyvinvointivaikutuksilla. Huurre ei pysty antamaan selviä lukuja väitteidensä todisteeksi edes oikaisuvaatimuksen hylkäämisesityksessä. Lisäksi Björsin toimintasuunnitelman realistisuutta ei ole lainkaan arvioitu. Saamieni tietojen mukaan toimintaa ei voida tallin sijainnista johtuen laajentaa Björs Horse Sport Ky:n hakemuksessa esittämällä tavalla.

Akateemisesti orientoituneena kysynkin, mikä objektiivinen tieteellinen menettely on pisteiden takana? Pisteytysmallia ei ole avattu millään hyödyllisellä tavalla. Ehkä siinä on takana jokin suurempi äly, jonka ymmärtämiseen ei tavallisen kansalaisen rahkeet riitä.

Viimeisimmät esityslistat (13.12. ja 24.1.) todistavat, että Björs on valehdellut esimerkiksi toimineensa tallimestarina. Esittelijä Huurre on puolustellut tällä ”faktalla” pisteytystään, ja kun asia on osoitettu valheeksi, se ei ole kuitenkaan vähentänyt Björsin pisteitä!

Jo valehtelun tulisi olla raskauttava asianhaara. Entä sitten Huurteen toiminta?
Kokonaisuudessaan Björs Horse Sportin hakemus oli hämmentävää luettavaa. Näemmä voi suoltaa julkiseen hakemukseensa mitä tahansa, jos tietää tarjouksensa olevan jo valmiiksi kabineteissa hyväksytty.

Kaupunkilaisena minua tyrmistyttää, että käytännössä pisteissä ei näy se, että kaupungin liikuntapoliittisena linjana on suosia yhdistysmuotoista (yleishyödyllistä) toimintaa, jota Helsingin Urheiluratsastajien yhdistys täsmälleen on. Lisäksi tallilaisten tulisi olla helsinkiläisiä. Björsin Hevosurheilu-lehteen antamasta haastattelusta käy ilmi, että osa hänen asiakkaistaan tulee maakunnista, mikä sekään ei vähennä pisteitä.

Toivottavasti HUR lähtee viemään juttua eteenpäin muilla asteilla. Itse ainakin olen taas menettänyt aimo annoksen uskoani siihen, että kunnalliset poliitikot (tässä tapauksessa Helsingin liikuntalautakunnan jäsenet) pyrkisivät oikeudenmukaisuuteen. Heille ensisijaista näyttää olevan, että omaan hyvä veli -verkostoon kuuluvia jäseniä aina vuorollaan autetaan ohi tavallisten kaupunkilaisten.