Muru lähti kuukaudeksi muualle töihin ja nyt kun täällä vaan huhkin ylipitkiä päiviä työhuoneella ja ravaan punkkaan nukkumaan, niin jotenkin ajatus sinkoilee.
Siispä kepeästi mietin, että muistatteko ensimmäisen kerran kun menitte naistenbileisiin? Miltä tuntui, oliko mieleenjäävä kokemus?
Itse menin bileisiin upouuden kaverini kanssa, johon olin opiskeluaikana tutustunut ja jonka kanssa olimme vähän aiemmin tulleet toisillemme kaapista ulos. Silloin bileitä järjestettiin Fabianinkadulla (Helsingissä), paikka oli muistaakseni Bar 52 nimeltään. Vatsassa oli sata perhosta ja kun menimme sisään, meistä tuntui kun koko porukka olisi kääntynyt tutkaamaan, että keitäs NÄMÄ sitten ovat.. Siellä oli aika usein tupa täynnä naisia ja tiivis tunnelma. Ensikokemus oli jännittävä ja meillä oli hauskaa, tutustuttiin heti pariin naiseen kaverustumismielessä. Tuntuu kuin siitä olis ikuisuus.. Vaikkei oikeastaan ole.
Siispä kepeästi mietin, että muistatteko ensimmäisen kerran kun menitte naistenbileisiin? Miltä tuntui, oliko mieleenjäävä kokemus?
Itse menin bileisiin upouuden kaverini kanssa, johon olin opiskeluaikana tutustunut ja jonka kanssa olimme vähän aiemmin tulleet toisillemme kaapista ulos. Silloin bileitä järjestettiin Fabianinkadulla (Helsingissä), paikka oli muistaakseni Bar 52 nimeltään. Vatsassa oli sata perhosta ja kun menimme sisään, meistä tuntui kun koko porukka olisi kääntynyt tutkaamaan, että keitäs NÄMÄ sitten ovat.. Siellä oli aika usein tupa täynnä naisia ja tiivis tunnelma. Ensikokemus oli jännittävä ja meillä oli hauskaa, tutustuttiin heti pariin naiseen kaverustumismielessä. Tuntuu kuin siitä olis ikuisuus.. Vaikkei oikeastaan ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...kun se juuri viime viikonloppuna tapahtui. siis olin ekaa kertaa bileissä. ei ollu perhosia masussa. oikeestaan ei tuntunu yhtään kummalliselta. ihan kuin olisin aina käynyt siellä. enkä huomannut että mua oltaisiin tuijotettu vaikken koskaan aiemmin olekaan niissä ympyröissä pyörinyt. niin.
Menin ensimmäistä kertaa Kaisaniemeen ja muistan kyllä hyvin kuinka perhosia lenteli vatsassa ja nauratti pelkkää hermostuneisuuttaan. En tainnut uskaltaa katsoa kauhean tarkkaan ympärilleni kun jotenkin ujostutti. Keskityinkin silloin vain kaverini kanssa keskustelemaan intensiivisesti syntyjä syviä. Istuimme hyvin tiiviisti koko illan liimautuneena pöydän ääressä uskaltamatta pahemmin tanssilattiallekaan ;)... Onneksi sitten seuraavilla kerroilla löytyi sitä rohkeutta flirttiinkin:))
Tunnelma oli tosi jäätävä, ihan kuin olisi mennyt johonkin uskovaisten kokoukseen. Ikinä en tutustunut kehenkään siellä ja sitten monen yrittämisen jälkeen lakkasin ja etsin naiseni muualta.
Muistan sen illan hyvin, siitä ei ole kovinkaan kauaa edes. Vähän jännitti ja oli perhosia vatsassa. Onneksi ei tarvinnut yksin mennä vaan oli oma kulta kainalossa ja muutama muukin tuttu paikan päällä. Sellainen rento ja kotoisa olo. Ihanaa! :)
Otti niin koville, huh. Menin yksin vajaa puolitoista vuosikymmentä sitten marraskuussa Gambriniin, kun ensin olin siirtänyt aikomusta viikosta toiseen. Syksy oli ollut pitkä ja lämpimän kostea. Ja alakuloinen, ero oli iskenyt kesällä.
Porukkaa oli jo ja lisää tuli, en tuntenut ketään, monet sen sijaan näyttivät tuntevan toisensa ja muodostivat tiiviitä laajentuvia pöytäryhmiä. Jäin pystiksen ääreen (tarrauduin siihen) ja pian siihen ilmestyi muitakin laseineen, eivät olleet paikkakuntalaisia. Illan mittaan jopa vähän keskusteltiin, sentään. Tanssinkin, ensimmäistä kertaa eläissäni naisten kanssa. Olin sulkemishetkeen asti, vanhat konkarit erottuivat meistä noviiseista siinä, että tiesivät poistua sujuvasti aavistusta nopeammin, me untuvikot viivyttiin ja viivyttiin narikkajonossa. Vaan ei mulla kiirettä.
Viikkoa myöhemmin Gambrinista poistuvia mukiloitiin, kertoivat lehdet. Samalla sääkin muuttui, marraskuun kylmyys putosi päälle. Seuraavissa glamour-bileissä vielä kävin, mutta sitten en enää piiitkään aikaan.
oo vie koskaan ollu...Mut mun paras kaveri on luvannu lähtee mun kans joskus niihin naistenbileisiin...Ainoo vaa, et tääl pikkukaupungis järjestetää niit niiiin harvoin, et ain osuu just sillon sille mun kaverille tai mulle jotain muuta menoo...Nytki ku olis bileet tiedossa täs lähiaikoina ni sen sisko tulee tänne just sillo eikä se voi lähtee...Oon aatellu, et tarttisko vaa luovuttaa koko ajatuksest...jään varmaan yksin koko loppuelämäkseni...:( Ku en tie uskaltaisinko yksinkää lähtee sinne varsinki ku luin noita "kauhutarinoita"...Millast porukkaa siel setan bileissä käy? Voiks sin men yksin? Please help me...!;)
Niin minäkin aikoinaan menin (Tampere, Mixei vai oliko se jo silloin Mixei nimeltään, anyway n. 15 vuotta siitä on). Tutustuin heti ekalla kerralla pariin naiseen, joiden kanssa ystävystyin. Nuorempana oli joko helpompi tutustua uusiin ihmisiin tai sitten tutustumis helppous tai vaikeus riippuu paikkakunnasta. Nykyään, pääkaupunki seudulla, ei ole yhtä helppoa saada uusia tuttavia.
Harmittaa vieläkin, etten ollut rohkeampi ja uskaltautunut alan paikkoihin jo nuorempana. Vaikka onhan sitä ehtinyt tähän ikään (noin 40v.) mennessä, jopa jo kyllästymiseen asti bilettää. Kotiin tulee nykyään useammin jäätyä...
Tosiaan bar 52...oih niitä aikoja..heh!
se paikka tais olla miunkii eka paikka jossa kävin ja jännitti ihan hitosti...
Mut taisin olla silloin jo varattu..tai tapailin yhtä kamuani...siitä se sit lähti...naisten valloitus..hehee!! ;)