Olen tyytyväinen elämääni

Joku mies kertoi, että hän oli katkera siitä, ettei hänellä ollut kenkiä, kunnes hän näki miehen, jolla ei ollut jalkoja.

Ei ole olemassa absoluuttista onnea tai onnettomuutta, on vain olosuhteiden vertailua, ja sen aiheuttamia tunteita.

Jokaisen ihmisen on itse tehtävä itsensä onnelliseksi,
se ei ole toisen tehtävä.

Parisuhteet, - löysin yllättäen viestin, jonka haluan tähän
s i t e e r a t a :

> Puolison kaipuu on meidän aivoissa oleva haave kuva,
todellisuudesssa kun tapaamme ikäisemme naisen tai miehen huomamme ettei hän kelpaiskaan puolisoksi,
koska meillä on se nuoruuden muistikuva omasta puolisosta jota rakastimme jonka kanssa elimme koko elämmämme, joten nämä vieraat vanhat " käppänät " ei todellisuudessa enään sytytä millään tavalla.
Parasta on etsiä harrastuksia jos vielä jaksaa ja ystävystyä ihmisten kanssa jos vielä pystyy,
Olen tullu siihen tulokseen, en yksinkertasesti pysty enään muodostamaan uusia sydän ystävyyksiä, tämä vanhuus on tehny tehtävänsä, on vain entiset sukulaiset, tuttavat ja ystävät, kaikki uudet on vain pinnallista tuttavuutta. <

Vähemmällä kirjoittamisella pääsen, silä noinhan se on.
Katsokaapa vaikka Kalle Kustaa XVI:ta,voiko enää rumempaa miestä olla? Käy sääliksi pikku Silvia-rassukkaa. Hänhän on aina kaunis, vaikkakin nopesti vanhentuvaa sorttia on kudostyyppinsä ilmeisesti. Mutta siltikin kaunis.

Toivottavasti ei dementia iske kuten äitiinsä! Vaikka autuas tieteämättömyyskin voi joskus olla parempi kuin LIVE-elämä, se tulee mieleen hänen kohdallaan.
Elämän jälkiruoka, eli lapsenlapset onneksi nyt häntä ilahduttavat.