Tähän ketjuun olisi tarkoitus antaa lohdutusta, tsemppiä ja jakaa itkua niiden kanssa, joita todella itkettää.
Minua itkettää tyttö, joka ei ole vastannut aloitteeseeni ollenkaan ja mitään sanomatta ilmaisee, että ei halua olla missään tekemisissä. Tunnen itseni epäonnen soturiksi, joka ei tule ansaitsemaan tuon taivaallistakaan kokemusta tytöistä/naisista ikinä. Juuri nyt tuntuu myös siltä, että olen säälittävä paska, ylimääräinen hylkiö, jolla ei ole tarkoitusta elämässä ja jonka ei olisi pitänyt koskaan edes syntyäkään tai pitäisi sitten hyvin äkkiä nyt kadota pois vähin äänin.
Mutta toisaalta sisimmässäni tiedän, ettei tilanteeni ole niin toivoton, ja että mieli on matalalla vain tilapäisesti. Tiedän, ettei ole vielä syytä vaipua epätoivon partaalle ja kaikkea ei ole menetetty, vaan jatkaa sinnikkäästi, lannistumatta kohti uutta nousua.
Minua itkettää tyttö, joka ei ole vastannut aloitteeseeni ollenkaan ja mitään sanomatta ilmaisee, että ei halua olla missään tekemisissä. Tunnen itseni epäonnen soturiksi, joka ei tule ansaitsemaan tuon taivaallistakaan kokemusta tytöistä/naisista ikinä. Juuri nyt tuntuu myös siltä, että olen säälittävä paska, ylimääräinen hylkiö, jolla ei ole tarkoitusta elämässä ja jonka ei olisi pitänyt koskaan edes syntyäkään tai pitäisi sitten hyvin äkkiä nyt kadota pois vähin äänin.
Mutta toisaalta sisimmässäni tiedän, ettei tilanteeni ole niin toivoton, ja että mieli on matalalla vain tilapäisesti. Tiedän, ettei ole vielä syytä vaipua epätoivon partaalle ja kaikkea ei ole menetetty, vaan jatkaa sinnikkäästi, lannistumatta kohti uutta nousua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos ei olisi surua ei olisi iloa.. käsittämättömän totta ja typerryttävää. Aiheen alottaja poika???
seurustelin puolivuotta... rakastin häntä todella... nyt jotain n.4 viikkoa kun erosimme.. hän jätti minut. noin 2 viikkoa erosta niin hän alkoi seurustelemaan kaksois siskoni kanssa....... miltä luulet sen minusta tuntuvan?
Ja silti yritän lohduttomasti sanoa kaverille että "nousen tästä niinkuin feenix lintu paskast*" mutta taas tulee hetki jolloin sorrun lattialle polvilleni ja alan itkeä..
Mutta vitu* siitä. silti haluan olla olemassa ja kokemassa kaiken tämän ja toivottavasti sen.. 'oikean' onnen ja rakkauden..
mäki oon ja eilen tuli vuosi siitäku ihastus alkoi...........yhyyhyhyhyyhyhyh mitään ei ole tapahtunut välillämme muutakun kaveruutta ja sekin menossa päin hevonpersettä
byääääääääääääääääääääääääääääääääääähuhhnbgäää ä:(/(((( vttu en jaksa tätä paskaa enää
Itken ketjun turhuudesta