KARVAHATTU

Jos Suomussalmella haikaillaan menneen perään, niin miksi sen pitää liittyä johonkin kaljakuppilaan. Sitten vielä ihmetellään, miksi Suomussalmen maine on sellainen kuin se on.

Ja Karvahatun lauluillat Mannerin Markun johdolla ! Jee !!

Kyllä keskustelija nimim.laimentaja on nyt omilla linjoillaan.
Karvahattuhan oli sinällään jo legenda.Kyllä moni matkailijakin haluaisi nähdä paikallista elämää ja näkökulmia sellaisessa muodossa,mitä Karvahatun asiakaspiiri edusti.
Sitäpaitsi Suomussalmellahan on hyvä maine korpipitäjänä.Kiitokset siitä monille.
Kianto,Hossa,Kiannankuohut,Kuivajärvi/Hietajärvi esim.

Sinulle "Sitäsaamitätilaa"

Eikö jo sovita, ettei S-salmea markkinoida korpipitäjänä. Sitä kyllä täällä riittää ja vieläpä henkistä sellaista, mutta lienee jo aika astua eteenpäin ja huomioida kehittynyt, eteenpäin katsova ja vilkkaasta kulttuuritoiminnasta tunnettu pitäjä, jonka taajamassa asuu myös nykyajassa elävä kansa.

Kuivajärvi / Hietajärvi = kuollut kylä, joka ei eläväksi herää millään tukirahoilla pönkitetyllä projektilla. Samaan kategoriaan kuuluu Vuokki, Näljänkä, Vääkiö, Peranka jne. Ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta kun sen ymmärtää koska kylissä elävien asukkaiden keski-ikä lähentelee kahdeksaakymmentä vuotta.

Kiannon S-salmi oli aivan erilainen kuin nykyinen: ei toimi matkailuvalttina vaan päinvastoin

Hossa - ei vaan menesty, vaikka vuoden matkailukohde olikin takavuosina

Laajat metsäiset alueet markkinoitakoon metsästys-, petobongaus-, marjastus ja sienestysalueina - mutta eihän mainita sanaa korpi.

Joosepissa otettiin pohjat keskikalajalla. Jos raha ei riittänyt, Manta antoi lainaan. Näin pystyi juomaan samat fyrkat useampaan kertaan yhden illan aikana. Joosepista jatkettiin karvahattuun, eli hotellin krouviin, jossa Lesos- Topi pokena otti aina niin ystävällisesti vastaan. Karvahatussa juotiin AIV- olutta tuopeista ja möykettiin kuka mitenkin taisi.
Illan mittaan siirryttiin vielä hotelliin, jossa oli tanssit. Piti maksaa "illalliskortti", että pääsi sisään. Paajanen auttoi oikein lyyssin päältä, ja pisti narikkaan. Hotellissa koetettiin vielä tanssia ja vongata sitä muuatta makureiä, jota kukaan ei juuri koskaan saanut. Nykytietämän mukaan moinen johtui huonosta hygieniasta, risaisista hampaista, kulahtaneesta vaateparresta ja heikkoakin heikommasta itsetunnosta.
Valomerkki tuli puoli yhdeltä, ja yhdeltä viimeistään lähdettiin Suutarin Grillille pikaruualle ja tappelemaan. Kahden jälkeen horjuttiin kotioppäin räkä poskella, sinapit ja kurkkusalaatit paidanrinnuksella.
Sellaista se oli silloin. Seiskytluvulla.

Kerran sain kuitenkin yhden langanlaihan, mutta muuten tavattoman ruman ja humalasien Selekoskylän tyttären haalattua kämpilleen. Ensimmäinen pettymys oli, kun havaitsin, että sillähän on rippilahjaksi saadut tekarit suussa eikä kielareista tule mitään muutoin kuin ottamalla tekarit kirjahyllylle.
Pitkän anelun ja vonkaamisen jälkeen pääsin sitten ns. pukille. Sattui siinä höylätessä sellainen häverikki, että kesken yhrynnän minulta pääsi oikein poikkeuksellisen äänekäs ja pahanhajuinen pieru. Siitäkäs tämä selekoskyläläinen kimmastui, ja heitti minut ulos kämpästään.
Sen pituinen se, eli lyhyt mutta ohut.

Ensimmäisen olusen keppanaa ostin 18-vuotta täytettyäni Tauriaisen baarissa, siinä vieressä istui muutama ammattikoulun poika, jotka kelakorttiinsa muuttivat lyijykynällä syntymävuottaan suuremmaksi.
Karvareuhka oli suosituin paikka siihen aikaan. Vahaan mestariin oli perjantai-iltaisin kilometrin jono.

Wanha Mestari oli nimeltään Kievari

Eihän tenu-ukot ja campari-friidut jaksa kauaa ratsastaa menneillä. Elämän realiteetit astuvat kuvioon. Susiturkki näyttää edenneen elämässään kovin pitkälle, pari metriä Karvahatun ovesta enää.....

Pikkaisen kauempana olen kuin pari metriä.
Muistelot oli hyviä ja vanhakin nuortuu kun saa kuuluisan pitäjän menneisyyttä lukea ihmisenelossa.
Historiaa jää paljon tallentamatta,ellei kukaan menneistä halua puhua,tai muutoin julki tuoda.
Kaikki muistot ovat hyviä,vaikka ne kertojasta tai kuulijoista ,tuntuisivatkin vähäpätöisiltä.

Muutaman"pokloomin" Karvahatusta ja nuoruudesta voin vielä joskus kirjoitella.
Esim.siitä kun käytiin Kuhmon Villipeurasta vauhtia ottamassa ja lähdettiin Reuhkan kautta Lahteen Salpausselän kisoja katsomaan tai Luostolle"lusthinpithoon".

Susiturkin saatan tietääkin,jos muistata -80 luvun loppuja oltiin samoissa töissä.Oli ne aikoja.Katso Enirosta jos muistat koko nimeni.En ole enää paikkakunnalla ollut vuosiin.