Olishan se kiva

no hei :)

Ei hirveen mukavalta kuulosta :o Minääpä uskon ettet ole tapellut ikinä :)

Joo, miten sulla?
Onko kiusattu?

Mie olen ns. kiltti poika. Niinpä monet kiusaavaat, mutta ei tuosta ole tullut
sielulle vahinkoa. Yleensä en oikein usko ystävyyteen. Oma etu niillä on aina
kysymykesssä.

En ole kiusattu, ainakaan mitenkään hirveä paljoa. Yläasteella ehkä omasta mielestä se oli kiusaamista kun koko ajan huomauttelivat lyhyydestäni. Mutta minkäs sille mahtoi, ei kai ne sitä tajunnu miltä musta tuntu..ja kun en uskaltanut mitään sillon sanoa kun aika hiljainenki olin :o Kyllä se ystävä sieltä löytyy usko pois :)

On mulla kavereita. Mutta vaikeuksissa ne eivät puolusta. Minusta ystävän pitäis
olla semmonen, että joka tilanteessa se puolustaa. Yleensä tuntuu, että jokainen
ajattelee omaa etua, vaikka olisi ystäväkin. Jos jotakin kiusataan, niin sitä ei uskalleta auttaa. Opettajatkin on kiusaajan puolella, silleen oikeesti, vaikka eivät
hyväksy kiusaamista. Yhdelle meidän koulun oppilaalle ehdotettiin koulun vaihtoa
kun sitä kiusattiin. Rehtori ehdotti. Rehtorikin on siis kiusaajien puolella, kun tosi
paikka tulee.

Niitä sellaisia todellisia ystäviä onkin harvassa, jotka ei jätä pahan paikan tullen. Nyt kun tässä alkaa miettimään niin ei niitä mullakaan ole kun ehkä yksi ( jos hänkään ) paitsi no perhe on tuki ja turva aina, ainakin minulle. Se on kyllä paha jos rehtorikin on välinpitämätön kiusaus tapauksissa, yrittää mennä sieltä missä aita on matalin.. No koulussa ei tarvi onneks olla koko loppu elämää :)

Jotenkin on tullut semmonen periaate mieleen, että oma elämä on tehtävä kivaksi,
ei siinä muut auta kuin sinä itse. Toiset, olipa vaikka miten ystäviä, väistyvät kyllä,
jos tulee kova paikka. Eihän sitä koulua kestä pitkästi, mutta olen kuullut myös
työpaikkakiusaamisesta, ja kuulemma koulukiusatut ovat huonon itsetuntonsa
kanssa kiusattuja sielläkin. Mie nautin aina, kun lähen lintuja ja luontoa kuvaamaan. Eläimet ei osaa olla kieroja.

Noin se varmaan menee että itse sitä on vastuussa omasta elämästään ja eipäs sitä tee kukaan muu ainakaan helpommaksi. Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa :) Se on myös omasta asenteesta pitkälti kiinni että kuinka siellä töissä sitten pärjää. Sellainen terve asenne vain itselle! Eihän sitä aina kuitenkaan voi tietää. On mullakin aikalailla huono itsetunto, mutta asenne kantaa pitkälle :)

Huomasin asenteesi siitä, että aloit jutella. Kiitos vain mielipiteistä. Joskus tuntematon kaveri on kivempi kuin nippu ns. kunnon ystäviä. Mie kirjoittelen aika paljon, joten harrastuksissa löytyy siltä osin. Valokvauskin on ollut harrasteena, kun sain järjestelmäkameran. Minulla on ollut tärkeimpänä ajatuksena elämässä,
että kannattaa olle itselleen kaveri ja tarjota joskus tälle kaverille vaikka kahvit
jossakin kivassa kuppilassa. Kun on väleissä itsensä kanssa, pystyy antamaan
jotain myös toisille.

Juurikin näin :) Tuntemattoman kans on kyllä joskus näin rentouttavaa jutella :)Kirjottelekko tarinoita vai runoja vai mitenkö? Mun elämä pyörii vain töiden keskellä, ei siinä muuta sitten jaksa tehdäkkään. Mutta onnneks kesällä on parin viikon loma:)

No kaikenlaista tulee kirjoitettua. Ei ole mitään kunnianhimoisia tavotteita. Töitä ei
paljon tule tehtyä, mitä nyt lukuhommia. Kyllä se parin viikon loma on ihan tarpeen,
kun töitä paiskii. Tesmppiä vain sulle.

Hei Tsemppia sullekkin !:)