Tyttäreni on 16 vee.Hänellä on masennusta ja
kavereistakin on ollut pulaa.On tukeutunut minuun.
Ihan kiva kun olen voinut auttaa häntä ja että
olen jaksanut tukea ja kannustaa.Olen patistellut
harrastuksiin ja etsimään jotain omaa
tekemistä.OLemme avoimia ja kerromme tunteemme.
Edelliset poikakaverit ovat vain pistäneet häntä
halvalla, on odotellut soittoja ja
tapaamisia.Olemme yhdessä itkeneet hänen tuskaansa
ja yksinäisyyttään.Nyt hänellä on taas uusi kaveri
mutta olen jotenkin vauhko kun heti pitää olla
yötä ja samassa sängyssä.Olen kuulema kateellinen
kun hän on löytänyt jonkun joka hänestä välittää
ja etten halua että hän olisi onnellinen.Minusta
tuntuu että hänellä menee kaikki aivan laidasta
laitaan.Onko 16vee vielä valmis itse päättämään
omasta tekemisestään vai onko minulla vielä oikeus
sekaantua hänen elämäänsä, eihän hän ole vielä
täysi-ikäinenkään, siihen vetoan aina kun tulee
kinaa.Välillä on sellaine olo että antaa olla. En
välitä menköön ja olkoon mutta ei, äidinvaistot
lyövät päälle.Meillä kummallakin on ehkä
vaikeuksia päästää irti.Vai mitä mieltä olette?
Missä menee raja, en näe,Auttakaa,please!!
kavereistakin on ollut pulaa.On tukeutunut minuun.
Ihan kiva kun olen voinut auttaa häntä ja että
olen jaksanut tukea ja kannustaa.Olen patistellut
harrastuksiin ja etsimään jotain omaa
tekemistä.OLemme avoimia ja kerromme tunteemme.
Edelliset poikakaverit ovat vain pistäneet häntä
halvalla, on odotellut soittoja ja
tapaamisia.Olemme yhdessä itkeneet hänen tuskaansa
ja yksinäisyyttään.Nyt hänellä on taas uusi kaveri
mutta olen jotenkin vauhko kun heti pitää olla
yötä ja samassa sängyssä.Olen kuulema kateellinen
kun hän on löytänyt jonkun joka hänestä välittää
ja etten halua että hän olisi onnellinen.Minusta
tuntuu että hänellä menee kaikki aivan laidasta
laitaan.Onko 16vee vielä valmis itse päättämään
omasta tekemisestään vai onko minulla vielä oikeus
sekaantua hänen elämäänsä, eihän hän ole vielä
täysi-ikäinenkään, siihen vetoan aina kun tulee
kinaa.Välillä on sellaine olo että antaa olla. En
välitä menköön ja olkoon mutta ei, äidinvaistot
lyövät päälle.Meillä kummallakin on ehkä
vaikeuksia päästää irti.Vai mitä mieltä olette?
Missä menee raja, en näe,Auttakaa,please!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä mielestäni sinun pitää vielä puuttua
tyttäresi elämään ja joihinkin päätöksiin...Ja
asettaa myös rajoja myös. Murrosikä on ylä ja
alamäkeä, tunnekuohuja laidasta laitaan. Puutu
tyttäres elämään, minun äitini ei
puuttunut...Ikävä kyllä ja nyt jo olen 3 pienen
lapsen äityli.
Kiitos!Tuesta.MInulla on ollut kanssa vähän
samanlainen tilanne kuin sinulla sain melkein elää
pellossa vähän kyseltiin missä mennään muuten he
tekivät jopa kolmea työtä.Ei ole helppoa kun ei
ole mitään mallia on vain luotettava omaan järkeen
mutta nyt rupeaa olemaan niin paksua etten tiennyt
mikä on oikein ja olenko vain muuten tunteitteni
vanki.
Ei ole helppoa tämä ihmisen osa ja varsinkaan
äidin kun niin haluais suojella lastaan sellaselta
mitä itse on kokenut.Olisi vähän viisaampi kuin
äitinsä.
Hei, olen 25 ja muistan kuinka isäni vauhkosi
etten saisi harrastaa seksiä ennen kuin olen 18.
Se tuntui tosi aataminaikuiselta ja tietenkin
sitä tekee mikä on kiellettyä. Mutta rajat
tuntuivat hyviltä, siltä että joku välittää.
sinun kohdallasi on liian myöhäistä mennä
laittamaan kammarin ovea lukkoon. voit silti
kertoa tyttärellesi että onnellinen on ihminen
joka kunnioittaa itseään ja siten myös muita.
seksiin ei pidä suostua painostuksen alla ja sen
takia että sitä tekevät kaikki muutkin.
päinvastoin: nykyaikana tyttö jolla on
periaatteita on pojista (joilla on hyvä
itsetunto) kiinnostavampi kuin se joka luokan
hutsu joka on jalat levällään kaikissa
kotibileissä. Äidin ei pidä olla liian kaveri
alaikäiselle lapselle, sillä silloin hämärtyy
roolit. Auktoriteettia tarvitaan sen verran että
lapsi ymmärtää mikä ero on äidin ja kavereiden
puheella.
Mukava sääntö kaikille:
Tiukimpia sääntöjä tekee eniten mieli rikkoa
Eli: älä sano että ei mitään seksiä ennen kun
olet 18 v mutta puhu hänen kanssaan että onko
tämä juuri se oikea, ja kannattaisiko se
varmistaa pidemmällä seurustelulla ennen sänkyyn
hyppäämistä. Ja eihän sinun ole pakko päästää
tyttöä jonnekkin yöksi teutaroimaan... Kotiin
tulo ajat ja jos päästät tytön välillä pojalle
yöksi sano hänelle että pidä hauskaa ja ole
järkevä!
Miten pidät ne rajat jos toinen ei kuuntele tai et
saatoista uskomaan että rajat kulkee tässä ei
välitä pätkääkään.Olenko silloin jossakin
epäonnistunut vai onko se kokoajan tätä
paasaamista rajoista.Jos esim.viikonlopulla
tullaan klo1.00 ja toinen vain kylmästi ilmoittaa
että jää yöksi ja sit ei vastaa puhelimeen kun
soittaa takas.Mitä pitäis tehdä olen yksin tämän
asian kanssa ja haluaisin päästä tästä
itsesyytöksen kierteestä ja saadajotain rakentavaa
aikaiseksi ettei siinä käy niin että minä oman
huonommuuden tunteen takia saan toisen tuntemaan
että äiti hylkää ja etten osaa hoitaa tätä asiaa.
Minulle itsell kävi niin kun olin nuori minut
hylättiin en halua jatkaa samaa.Kuinka saan
pidettyä auktoriteettini.
Tervehdys Sinulle!
Jatka vain niiden rajojen ja kelloaikojen
antamisen kanssa!! Nuoret arvostavat kuitenkin
sitä suuresti ja pyrkivät käyttäytymään
järkevästikin näiden neuvojesi alla! Tärkeää: Ole
aina rauhallinen ja ennen kaikkea asiallinen! Jos
ei tuloksia nuoresi taholta synny niin lakkaa
antamasta rahaa ja muuta mitä hän tarvitsee niin
eiköhön se taas luonnistu! Älä menetä malttiasi!
TÄmä on ainakin jotenkin auttanut omani kohdalla.
Kaikkea hyvää Sinulle ja jaksamista nuoren kanssa.
Se murrosikäkin on jossain vaiheessa takanapäin!
Kerron nyt heti että olen itse 16v nuori muttaa
koen itseni jo murrosiän ohittaneeksi.Murrosiässä
kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja että seinät vain
sortuu ja on yksin vaikka niin ei aina
olekkaan.Minusta pitää antaa nuoren rauhassa
kokeilla omia jakojaan ja ANTAA katsoa rauhassa
että pitävätköne ja kuinka kauan!Tietysti jos
vauhti alkaa menemään kelkan alla liian lujaa
eikä kelkkaa oikein pysäytä kauniisti vierestä
anetut kommentitkaan niin silloin pitääkin
puuttua peliin heti ettei törmätä päin puuta.On
täysin normaalia että nukutaan toisen kanssa
samassa vuoteessa koska haetaan sellaista hyvää
oloa ja kokemuksia kerätään kassiin.Minulla on
itselläni ollut vaikeaa koska äitini ei ymmärrä
sitä etten enää leikikkään muiden lasten kanssa
takapihalla ja tule katsomaan pikkukakkosta.Joten
älkää tehkö samoin.Vaan antakaa lapsen tulla
lähellenne rauhassa ja itse vaikka voitte välillä
kyllä kysellä että mitenkäs nyt teillä menee ja
että onko jotain sellaista mistä haluaisit
kertoa.Ei kannata mennä esittämään noita lauseita
liian usen ettei ne kuulosta tylsiltä.Hyvä neuvo
on mielestäni se ettei kusiaispesää kannata alkaa
tonkiin vaan katselee sitten vasta kun pölyt on
tasaantuneet.
PS:Vastailen mielelläni kysymyksiin sen mukaan
mitä osaan jos tulee jotain kysymyksiä nuoren
vieraan näkö kulmasta
Aseta rajat, kotiintuloajat, kielto
sänkyjuttuihin. Et voi sille mitään, jos hän ei
tottele, mutta ainakin yritit. Ilman kondomia
voivat irtosuhteiden harrastamiset saada ikävän
lopun. Valitettavasti taudit ovaat lisääntyneet
nykyisen kertakäyttökulttuurin tuloksena. HIV ja
muut tautiriskit ovat elävän elämän
todellisuutta. Minä sain nuoruuden
seksikokeiluissani onneksi vain herpeksen. Olin
riittävän fiksu järkytyksestä selvittyäni, että
ymmärsin olla kiitollinen siitä, että vaikka
vaivani onkin kivulias ja loppuelämäni riesa,
henki säästyi silti. Osta siis hänelle silti
kaiken varalle kondomeita, ja kerro, että toivot
ettei niille ole käyttöä, koska koet hänen olevan
aivan liian nuori sukupuoliseen kanssakäymiseen.
Ja että eipähän aikuisena tarvi hävetä menetettyä
mainettaan. Se nimittäin menee tänä päivänäkin
tuttavien silmissä siltä, joka
leimataan "panopuuksi". Tytärtä nolottaisi
takuulla kymmenen vuoden päästä lapsensa tarhan
joulujuhlassa, jos siellä istuisi näitä isiä
yleisön seassa, jotka muinoin häntä käyttivät
seksuaalisesti hyväksi. Miehet kun voivat tämän
tyyppisille jutuille keskenään (tai muussakin
seurassa) naureskella..
Olet aivan oikealla tiellä kieltoinesi, ei ole
hyväksi nämä heti" samaan sänkyyn" jutut, mutta
tässä ajassa niin ne tekevät. Yksi asia pisti
esiin, että juttelette ja itkette näitä
poikajuttuja yhdessä ? Voi tulla aika , jolloin
hän ei enää puhu sinulle mistään mitään, yritä
olla jotenkin taka-alalla , koska tietty
yksityisyys kuuluu , että vastuuntunto kasvaa.
Olisi tietty parempi , jos olisi hyvä tyttökaveri
, jonka kanssa juttelisi ja peilaisi omaa
elämäänsä. Yritä myös elää omaa elämääsi, ja älä
kerro tyttösi juttuja suotta omille
ystävättärillesi. Psykologian hyllyssä on pieni
ohut kirja , josta sain lohtua kauheassa
kapinassa, mistä luulin , että en hengissä selviä
: "Objektisuhteiden vaikutus yksilön
kehityksessä", lue se ,hyvää tekstiä vaikka kirjan
nimi ei juuri mitään sano. Yritä vain pysyä
hengissä , siltä se tuntuu, meillä jo vähän
parempi tilanne, mutta lopusta ei tietoa, :)
Olen juuri 17-vuotta täyttänyt nuori neito, ja
ajattelin ihan uteliaisuudesta piipahtaa
katsomaan, että mitä äidit meistä oikein puhuvat.
Itse olen saanut kasvaa hyvässä ja turvallisessa
kodissa, jossa asioista on pystytty puhumaan
niiden oikeilla nimillä jne. Luotan äitiini koko
sydämestäni, ja hän on jaksanut tukea minua kun
on ollut vaikeaa.
Seksin ja seurustelun suhteen minulle ei ole
asetettu muita rajoja (esim. ikä) kuin ehkäisyn
käyttäminen suhteessa kuin suhteessa. Enempää ei
asiasta ole paasattu ja itse olen asiat hoitanut
parhaaksi katsomallani tavalla.
Kotiintuloajat ovat ihan kohtuulliset, ja koska
luottamus on hyvää puolin ja toisin, voidaan
myöhemmistä kotiintuloajoista keskustella, jos
kyseessä on discoilta tai kaverin bileet.
Vanhemmat luottavat, että tulen sovittuna
ajankohtana kotiin, ja itse olen pitänytkin tästä
kiinni.
Alkoholin suhteen vanhempani ovat tiukkoja. He
eivät sallisi minun juovan itseäni kaatokänniin,
saati sitten polttaa tupakkaa. Tupakkaa en edes
halua polttaa, mutta kieltämättä pullo kallistuu
muutaman kerran vuodessa. Yöni vietän silloin
kavereideni luona, mutta koskaan ei ole tarvinnut
sentään kontata kotiin.
Mielestäni on tärkeätä että vanhemmat asettavat
nuorilleen rajat, kohtuuden nimissä, ja
keskustelevat niistä yhdessä. Tietenkin nuorella
täytyy liikkua päässään muutakin kuin
ryyppyreissut, että luottamus voi syntyä. Mutta
huutamisella ja uhkailulla asiat vain pahenee.
Lähestykää nuorianne "kaverillisina" (ei
tietenkään liian), ja arvostakaa heitä siinä
missä aikuisiakin ihmisiä.
Tässä oli minun mielipiteeni, en halua tuomita
ketään tai yritä parantaa maailmaa, mutta jos
jollekin tästä oli apua, niin hyvä.
Ja äidit muistakaa, että vaikka me joskus
vihoittelemmekin teille, niin ilman teitä ei
meistä kukaan olisi onnellinen! :-)
Oli muuten mielestäni harvinaisen järkevä
kommentti tämä 17-vuotiaan neidon juttu.
Toivoisinpa että omat lapseni aikanaan
ajattelisivat asioista samalla tavalla!!!
Itse olen 37-v. neljän lapsen äiti, lapset
välillä 2 - 10 vuotta. Odotan pienellä pelolla
aikaa muutaman vuoden päästä jolloin jo ainakin
kaksi vanhintani harjoittelevat elämää
murrosikäisenä ja nuoremmatkin tulevat vauhdilla
perästä.
Meillä on mieheni kanssa tässä vaiheessa
kasvatuksessa selvät säveleet eli että rajoja
pitää olla ja niiden noudattamista myös
valvotaan. Tällä hetkellä siinä ei vielä ole
juurikaan ongelmia, vanhin lapsista tosin on jo
ehtinyt kokeilla miten tarkkaan kotiintuloaikoja
pitää noudattaa. Pienen ukkosmyrskyn ja ovien
paiskomisen jälkeen kotiintulo taas sujuu
sovittuina aikoina.
Itse olin tavattoman kiltti lapsi noin 15-
vuotiaaksi saakka mutta sitten repesi. Kaikki
mahdollinen (mitä siihen aikaan oli pikkukylässä
ja sen ympäristössä tarjolla) tuli testattua.
Äitini kanssa välit olivat melko poikki jonkin
aikaa, hän yritti haukkumalla ja saarnaamalla
pitää minua kurissa siinä pahemmin onnistumatta.
En tiedä olisiko mikään tai kukaan saanut minua
järkiintymään siinä vaiheessa mutta ainakin olen
päättänyt että omille lapsilleni koetan pitää
yllä asiallisempia keskusteluvälejä.
Kai siinä konstit tulee olemaan aika vähissä jos
murkkuikäinen vain jatkuvasti rikkoo sovittuja
sääntöjä. Kannattaa kuitenkin ainakin yrittää
puhua nimenomaan siitä miten helposti 'maine
menee' ja mitä asioista kenties ajattelee
muutaman vuoden päästä (ja vastaus tietysti on
että se on sitten sen ajan murhe...)
Tsemppiä ja yhdessä jaksamista!
rajoja kannattaisi vähän löysätä, jos pitää
kiinni hullun lailla, estää samalla nuoren
itsenäistymisen. Kannattaisi pari kertaa olla
kuin et yhtään välittäisi mitä hän tekee tai
minne menee. Sitten huomaisit tarvitseeko hän
sinua todellakin niin paljon, sillä jos tarvitsee
hän alkaa haikailemaan huolenpitosi perään ja
huomaa kuinka tärkeä loppujen lopuksi oman äidin
tuki on. Vai mitä?