Hei!
Kiinnostaisi kuulla, miten te muut, jotka olette ostaneet hometalon, olette selvinneet asiasta? Tälläkin palstalla on keskusteltu fyysisistä sairauksista, joita home aiheuttaa, mutta entä se lisäksi henkinen kärsimys?
Me ostettiin hometalo reilu vuosi sitten ja homehelvetti alkoi puoli vuotta sitten.
Ostettiin siis vanha talo, jonka putket, katto ym. oli elinkaarensa päässä, ja oltiin varauduttu nämä kaikki uusimaan tulevina vuosina. Sitten tuli näitä ylimääräisiä yllätyksiä, jotka aiheutti erittäin kalliita korjauksia, eli kaikki remontteihin tarkoitetut rahat on jo käytetty kaikkeen muuhun mihin piti, ja nyt riidellään myyjän kanssa, mitä hän oli myynyt ja mitä me oltiin ostettu.
Ja kun on korjattu, niin tuntuu, että koko ajan löytyy lisää eikä loppua näy. Pisteenä i:n päälle juuri, kun oltiin saatu kaikki kuntoon, haistettiin molemmat homeen hajua keskeltä taloa seinän ja lattian rajasta. Eli alkaakohan kaikki taas uudelleen... Omaan harkintakykyynsäkään ei enää oikein voi luottaa, ja rahat on loppu.
Kuulisin mielelläni muiden saman kokeneiden kokemuksia. Oletteko saaneet apua sukulaisilta, entä ystäviltä? Miten teillä sujuu töissä? Onko parisuhde kestänyt kasassa?
Mä olen huomannut, että ollaan jääty tosi yksin. Muutama uskollinen ystävä on auttanut, mutta mietin, miten voin päästä tästä koskaan yli.... Taistelu myyjien kanssa on vasta alussa, mutta henkinen kantti on jo täysin katkennut.
Kiinnostaisi kuulla, miten te muut, jotka olette ostaneet hometalon, olette selvinneet asiasta? Tälläkin palstalla on keskusteltu fyysisistä sairauksista, joita home aiheuttaa, mutta entä se lisäksi henkinen kärsimys?
Me ostettiin hometalo reilu vuosi sitten ja homehelvetti alkoi puoli vuotta sitten.
Ostettiin siis vanha talo, jonka putket, katto ym. oli elinkaarensa päässä, ja oltiin varauduttu nämä kaikki uusimaan tulevina vuosina. Sitten tuli näitä ylimääräisiä yllätyksiä, jotka aiheutti erittäin kalliita korjauksia, eli kaikki remontteihin tarkoitetut rahat on jo käytetty kaikkeen muuhun mihin piti, ja nyt riidellään myyjän kanssa, mitä hän oli myynyt ja mitä me oltiin ostettu.
Ja kun on korjattu, niin tuntuu, että koko ajan löytyy lisää eikä loppua näy. Pisteenä i:n päälle juuri, kun oltiin saatu kaikki kuntoon, haistettiin molemmat homeen hajua keskeltä taloa seinän ja lattian rajasta. Eli alkaakohan kaikki taas uudelleen... Omaan harkintakykyynsäkään ei enää oikein voi luottaa, ja rahat on loppu.
Kuulisin mielelläni muiden saman kokeneiden kokemuksia. Oletteko saaneet apua sukulaisilta, entä ystäviltä? Miten teillä sujuu töissä? Onko parisuhde kestänyt kasassa?
Mä olen huomannut, että ollaan jääty tosi yksin. Muutama uskollinen ystävä on auttanut, mutta mietin, miten voin päästä tästä koskaan yli.... Taistelu myyjien kanssa on vasta alussa, mutta henkinen kantti on jo täysin katkennut.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ensimmäinen pääsääntö on, että periksi ei saa antaa eikä teiltä ole henki menossa. Toisekseen tehkää koko ajan mahdollisimman hyviä päätöksiä.
Käyttäkää mahdollisimman hyvää juristia. Hyvä ja alan osaava juristi maksaa saman verran kuin täysi tumpelo. Pitkää hyvää huolta toisistanne.
Samassa asemassa olevia ihmisä on Suomessa tuhansia, eikä teidän tapauksessanne ilmeisesti myyjä edes ole vielä palkannut ammattirikollisia pistämään teidät hiljaisiksi hyökkäämällä kotiinne toistuvasti kivillä ja pesäpallomailoilla. Näinkin on meidan hyvässä Suomessa myyjä tehnyt.
Kiitos kannustavasta vastauksesta! Meidän tapauksessa vastapuolella on sellaiset suhteet, ettei hänen tarvitse edes turvautua kriminaaleihin - emme tule saamaan oikeutta missään tapauksessa.Kammottavalta kyllä kuulostaa, jos joku myyjä on noin tehnyt! Miten alas täytyy ihmisen vajota..?
Se onkin surullista, että tuhannet ihmiset kärsivät samassa tilanteessa, eikä mitään apua ole missään saatavilla. Sivistysvaltiossamme kannetaan huolta monien vähemmistöjen oikeuksista, ja me hometalolliset alamme olla jo aika iso vähemmistö, joka ei kiinnosta ketään. Ja mitä vanhemmaksi talot tulevat, sitä suuremmaksi kasvaa hometalojenkin osuus...
En toki tarkoita, etteikö itse pitäisi kantaa vastuuta omista valinnoistaan, mutta olen ollut tyrmistynyt niiden viranomaisten asenteeseen, joiden pitäisi työnsä puolesta neuvoa ja auttaa. Samoin hirvittää tuo, että on niin pitkälle omien päätöstensä varassa, eikä oikein kehenkään asiantuntijaan voi luottaa. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Kai omakotitalollinen on niin pieni asiakas monellekin firmalle, että kunnollista palvelua on turha odottaa.
Jos pystytte kuitenkin asumaan tuossa hometalossa, olette vahvoilla. Jos joudutte asumaan muualla, kunnes talo kokonaan korjattu, tulee kulut kasvamaan kuukausi kahden asunnon kulujen vuoksi ja kun oikeudenkäynnit alkavat ja etenevät alkaa kuluja tulemaan myös asianajon vuoksi.
Koittakaa vaan pysyä yhdessä kävi miten kävi, tuo kokemus vahvistaa ja opettaa paljon, vaikka onkin pahin mahdollinen helvetti mitä (sairastumisen lisäksi) kuvitella voi.
Yhteiskunta ei tue, ennenkuin olette menettäneet mahdollisesti omaisuutenne, siihen te ette kuitenkaan tule joutumaan. Neuvotelkaa samantien lyhennysvapaata ja sopikaa mahdollisten muiden lainojen osalta pienemmät lyhennykset siihen saakka kunnes asia ohi.
Menestyäksenne mahdollisessa oikeudenkäynnissä, teillä tulee olla todella kattava todistelu vaurioista ja niiden aiheuttajasta. Kaikkí mistä ette todistetta esitä, jää itsenne maksettavaksi. Oletuksia ja melko varmasti - pohjaisia juttuja ei myyjän maksettavaksi tuomita.
Selvittäkää myös tarkasti mitkä rakenteet oikeasti pitäisi olla kunnossa, ilman vesivauriota ja mitkä olisivat jo ikänsä puolesta käyttöikänsä päässä. Tutustukaa rakenteiden teknisiin käyttöikiin, sekä teknisiin kunnossapitojaksoihin, näin pystytte oikeudessa vastaamaan myös siellä esitettäviin perättömiin "totuuksiin" kyseisissä asioissa.
Jos vähääkään näyttää että saisitte sopimalla edes 1/3 kuluista jotka todellisesti myyjälle kuuluisi niin harkitkaa suostumista siihen. Se melkovarmasti tulee olemaan oikeuden päätös asiassa ja sen päälle maksatte sitten itse omat asianajokulunne, siltä osin kuin ne ylittävät vakuutuksen maksaman osuuden.
Lähtökohtaisesti olette huonossa asemassa. Olette ostaneet vanhan huonokuntoisen talon, jossa katto ja putkisto esim ovat olleet huonossa kunnossa ja olette sen tienneet...
Tsemppiä... meilläkin elämä kaikkien laskujen jälkeen 1/3 elämiseen laskettavasta minimistä kuukausittain, ei erottu, eikä mennyt mielenterveys vaikka välillä harmittikin voimakkaasti, eli oli mieli maassa. Kontista saa vaatteita ja muuta tavaraa, Lidlistä ruokaa :)
Samassa jamassa täällä, olen miettinyt että millä saisi pään kestämään. Talo homeessa ihan rakennustavan vuoksi, myyjän vastuu mennyt jo umpeen, asumme evakossa kunnan helv*** kalliissa vuokra-asunnossa, oli pakko ottaa kallein ja uusin kun lähes kaikki muut kunnan asunnot homeessa. Rahat ei todellakaan riitä, lainataan milloin mistäkin että selvitään kuukausi kerrallaan. Fyysinen terveys paljon parempi nyt kun terve asunto, lapset terveenä ja se tietysti elämän tärkein asia. Mutta... emme omista mitään. Kesä tulossa. Ei ole kesäksi vaatteita, ei kenkiä, ei mitään. Jouluverhot ikkunassa, ei ole muita verhoja vaihtaa. Ei vaihto petivaatteita, ei mitään. Huonekaluja olemme sentään saaneet tänne pieneen vuokra-asuntoon hankittua. Nyt pitäisi aloittaa oman talon purku ja samalla selviää onko talo enää korjattavissa vai jääkö jäljelle pelkkä tontti ja laina. Remontin rahoituksesta ei vielä tietoakaan,pankilta ei heru. Parasta tässä kaikessa on se, ettei juurikaan sukulaisia voisi vähempää kiinnostaa. Ei ole tullut tarjouksia että ottaisivat lapsia hoitoon tai kyselisivät miten jaksetaan. Vanhoja mattoja ja lamppuja toivat kun muutettiin tyhjin käsin pois omasta kodista. Vähät "ystävät" ei tajua hölkäsen pöläystä siitä mitä tämä on kun vähätkin yöunet sisältävät pelkkää hometta ja remonttia ja rahan puutetta.. Maailma meinaa romahtaa niskaan ja ei todella oikein tiedä mistä saisi voimia jaksaa. Terveyskeskuslääkäri kyllä varmaan määräisi masennuslääkkeet, mutta se ei ole masennusta että talo on homeessa ja elämä on raskasta!
Tuttua juttua :I Jos teillä ei ole riitaa kiinteistöstä ,eli myyjän vastuuta ei ole, voisitte saada Arasta korjausavustusta. Voin myöhemmin laitella linkkejä yms, kunhan kerkeän. Verhojakin saa SPR kontista, jos paikkakunnallanne on sellainen.
Mistäpäin olette, me pohjois-suomesta
Etelä-Suomesta ollaan. Aran hommia on mietitty, mahtaako sieltä kuinka helposti saada sitä avustusta. Ainakin riittävä määrä papereita täytyy toimittaa.. Täytyykin kontissa käydä, meillä ei ole täällä kun maalla asutaan mutta eiköhän Lahdesta löydy! Kirpparit on kyllä tullut tutuksi, Ikea myös, saa halpoja patjoja ja peittoja ja Lidl on hyvä kauppa!
Tätä en kyllä ymmärrä: ostetaan 50 vuotta vanha talo joka on käyttöikänsä päässä (talot suunnitellaan yleensä 50 vuotta kestäviksi) ja sitten lähdetään haastamaan myyjää oikeuteen kun talosta löytyy hometta. Onhan se nyt selvää että joka ainoassa vanhassa talossa on hometta, toisissa enemmän toisissa vähemmän. Jos ostat vaikka 25 vuotta vanhan auton kuvitteletko että se on uudenveroinen.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen että omakotitaloa ei suomessa kannata myydä. Kun omasta kodistani joskus muutan laitan sen vuokralle.
Sinulle 3 19 . Taloja ei suunnitella kestämään 50 vuotta, no niin nämä nykyiset kahdessa päivässä muuttovalmiina toimitettavat tietty osin (alapohja) mutta ei kuitenkaan. Kunnossapitojaksot, remontit ja korjaukset kun suorittaa ajallaan on tuollakin talolla ainakin 100 vuotta täyttä käyttöä, hiipukoon siitä sitten pikkuhiljaa.
Tuon 50 vuotta talo kestää jos ei siihen tehdä mitään remontteja eikä huolleta mitenkään. Silloin se on jo tavallaan lähes nurin 50 vuoden päästä.
Ongelmia näissä tämän palstan tapauksissa on aiheuttanut se että talo on myyty toisenlaisena kuin se todellisuudessa on. 50 vuotta vanha talo, jota on pidetty hyvin, peruskorjaukset ja remontit tehty ennakoiden, on rakenteiltaan uutta vastaavassa kunnossa, vielä 50 vuoden päästäkin.
50 vuotta vanha hyväkuntoinen talo, on saanut uudet ikkunat ja ulko-ovet, eristeet on uusittu ja niitä on myös useimmiten lisätty, ulkoverhous on uusittu em toimenpiteen yhteydessä, käyttövesi ja lämmitysputkisto on uusittu, lämmitysjärjestelmä uusittu, kylpyhuone remontoitu (ei alkuperäinen), keittiö koneineen ja kaappeineen jo ehkä useastikkin uusittu. Pihan vedenohjaukset on tarpeen mukaan huollettu ja uusittu salaojituksia yms.
Vesikate on jo ainakin kerran uusittu.
Edellämainittujen toimenpiteiden yhteydessä uusitaan ja korjataan kaikki havaitut vauriot, se kuuluu hyvään rakennustapaan, mikä on oletettavaa jos ja kun taloa myydään hyväkuntoisena ja remontoituna. Rakenteet ovat kokonaisuudessaan olleet näkyvillä em. remonttien yhteydessä.
Jos vesivahinkoja on ollut, ne on korjattu asianmukaisesti ja riittävän laajasti. Vaurioita ei ole jätetty rakenteisiin piiloon.
Me ostettiin tuollainen talo. Hyväkuntoinen, johon oli kaikki peruskorjaukset ja remontit tehty :) Vesivahinkojakaan ei ollut koskaan tapahtunut, joten talon oletettiin olevan hyvässä kunnossa, normaali huoltotoimenpiteillä ja edessä olevilla kunnossapitoremonteilla, vielä seuraavat 50 vuotta helpostikkin palveleva.
Talosta löytyikin terveyshaitaa > hometta ja lahoa. Niitä ei olisi pitänyt talossa olla, jos ja kun myynnissä annetut tiedot olisivat olleet paikkansapitäviä.
Talosta löytyi useita huolimattomastio tehtyjä vesivahinkokorjauksia, joissa suurin osa oli tehty vain näkyvä pinnoite uusimalla. Vauriot oli jätetty korjaamatta ja kosteuden kuivumaan rakenteisiin. Korjausten yhteydessä on löytynyt monta erillistä paikkaa, jossa on ollut lämmitys tai käytövesiputkiston vuoto, korjaukset on tehty putket juottamalla ja lattiabetoni paikkaamalla. Putket asennettu jälkeenpäin pintaan mutta vanhat vauriot löytyivät pintamateriaalien alta.
Katto on vuotanut koko talon osalta 70 ja 80 luvun välissä ja vauriot kaikki on jätetty korjaamatta.
Me ostettiin juuri pintaremontoitu talo, Myyjä oli ostanut talon alkuperäiseltä omistajalta, tehnyt pintaremontit sisäpuolelle ja myi vuoden omistuksen jälkeen.
Talo myytiin taas kerran sellaisena, jossa ei vesivahinkoja ollut koskaan tapahtunut.
Jos talossa ei olisi vaurioita tapahtunut, olisivat kaiki puurakenteet kirkkaan puhtaan puun värisiä ja terveitä, kuten niissä kohdissa on joissa vesi ei ole päässyt vaurioita aiheuttamaan. Myös alajuoksut yms. Alapuolista kosteutta ei ole tässä rakenteisiin päässyt. Me lähdimme vartavasten ostamaan taloa, joka olisi valmiiksi peruskorjattu ja remontoitu ja mielellään sellainen, jossa ei ole koskaan vesivahinkoja ollut tai jos oli, olisi korjauksesta olemassa valokuvia ja tietoja.
50 vuotta vanhan auton voi ostaa joko ruosteisena romukasana - hinta sen mukainen tai sitten täysin entisöitynä, hinta sen mukainen.
Uskoisin että asia etenisi oikeuteen, jos täysin entisöitynä myyty auto osoittautuisikin hetken päästä sellaiseksi että koneessa on uudet lohkot kaikki muu moottorin sisällä, vanhaa ja ilman huoltoja ajettua. Kori ruosteen päälle pakkeloitu ja maalattu, sisäverhoilujen ja penkkien nahkan alla homeiset ja vaurioituneet toppaukset, sateella sisään vuotavat ikkunat ja jarrua painaessa menisi lattia pohjasta läpi, eikä siinä tapauksessa haukuttaisi kusetettua ostajaa ;)
Mistä tuo tieto on tullut ? Talot suunnitellaan yleensä 50 vuotta kestäviksi ! ??
Jos tuo on fakta, niin silloinhan talojen hinta pitäisi porrastaa täydestä hinnasta 0€ hintaiseksi 50 vuoden aikavälillä.
Kirjoita jokin linkki sivustolle josta tuo tieto löytyy tai kerro muu tietolähde josta olet asian kuullut.
http://www.finlex.fi/data/normit/6022-A4.pdf
"Käyttöikä:
tarkoittaa käyttöönoton jälkeistä aikaa, jona rakenteen tai rakennusosan kaikki toimivuusvaatimukset täyttyvät, kun kohdetta hoidetaan, huolletaan ja kunnossapidetään suunnitelmallisesti ja ohjeiden mukaan.
Suunniteltu käyttöikä (suunnittelukäyttöikä):
tarkoittaa rakennushankkeeseen ryhtyvän, rakennuttajan tai suunnittelijan määrittämää käyttöikävaatimusta."
Suunnittelukäyttöikä yleisemmin pientaloissa ja joissakin kerrostaloissa 50 vuotta. Julkiset "normaalit" rakennukset suunnitellaan 100 vuotta kestäviksi ja oopperatalot tms. 200 vuotta kestäviksi. Kuten yo tekstissä lukee, ei normaali kunnossapitäminen, lattiapintojen uusiminen yms nosta rakennuksen käyttöikää mihinkään, tietty talot yleensä kestävät yli 50 vuotta ilman peruskorjausta. Peruskorjaus on ainoa tapa nostaa rakennuksen käyttöikää, ei tapettien vaihto ja laatoittaminen.
Se että joku suostuu maksamaan satojatuhansia 50 vuotta vanhasta talosta ei ole petos vaan silkkaa tyhmyyttä ostajan puolelta. Pääkaupunkiseudulla asia tietty eri, siellä peruskorjaamattoman rintamamiestalon arvo tulisi määritellä tontin hinta-talon purkukustannukset=myyntihinta.
Täällä vielä lisää:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=88162&lan=fi
http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2001/J848.pdf
Tästä voi harjoitella kiinteistön teknisen arvon laskentaa:
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=kiinteist%C3%B6n+tekninen+k%C3%A4ytt%C3%B6ik%C3%A4&source=web&cd=11&ved=0CDIQFjAAOAo&url=http%3A%2F%2Fhankinnat.fi%2Fattachment.asp%3Fpath%3D1%3B29%3B356%3B61485%3B42528%3B42659%3B72971%3B72972&ei=FgxfT7zvMc7PsgaqoZWGBg&usg=AFQjCNESZkQGucUxswD2cg5yTgQQspNR6w&sig2=gUiV7aGEklf7eekxQQZcGQ&cad=rja
Verottajakin osaa vähentää rakennuksen arvosta n. 5% vuosittain:
http://www.suomela.fi/ekspertit/Kiinteistoverotus/rakennuksen-ian-merkitys-verotusarvoon-5757
Vanhan talon ostajat eivät vaan ymmärrä sitä että jos talolla on ikää esim. 50 vuotta ei voi olettaa sen olevan uutta vastaavassa kunnossa. Taloa ostettaessa kiinnitetään vain huomiota epäolennaisuuksiin (tähän saa kivasti lastenhuoneen, ihanasti aurinko pilkottaa tuosta keittiön ikkunasta yms.) mutta ei tutkita perusteellisesti. Sitten maksetaan hirveä summa vanhasta rotiskosta ja varataan kymppitonni laminaatteihin ja tapetteihin. Kun lähdetään lattioita purkamaan huomataankin että alla on jotain "epäilyttävää". Totta kai siellä on, kyseessähän on vanha talo.
Puutalon runkorakenteet, palkit, pilarit yms tulisi kestää koko rakennuksen elinkaaren, edellytäen että kunnossapito on hoidettu. Eli onko se 80-100 vuotta ?
ja sen jälkeenkin kun korjataan mahdollisesti korjausta vaativat osat rungosta.
Jos rakennus myydään selllaisena, tulee ostajan pääsääntöisesti luottaa myyjän ja väliitäjän kertomaan, eikö niin ? Reilua kaupankäyntiä on kertoa kaikki suoritetut korjaukset ja myös kaikki tapahtuneet vesivahingot ja niiden korjaaminen.
Normaali iän mukanaan tuoma kulkuma ja vanheneminen eivät ole koskaan syy tai peruste lähteä vaatimaan mitään korvauksia myyjältä ja se selviää 1/100 tapauksessa tietämättömälle ostajalle jo kun rakennusalan ammattilainen käy "löydöt" toteamassa, viimeistään asia ratkeaa sovintoneuvottelussa.
Oikeuteen etenee ne tapaukset joissa useimmiten on tietäen myyty kohde parempikuntoisena kuin se oikeasti on.
Jos ostaa omakotitalon, jonka on kerrottu olevan tietynlaisessa kunnossa, ei ostajan tule varustautua koko talon purkamiseen ja uudelleen rakentamiseen.
Silloinhan se olisi sama ottaa enemmän lainaa ja rakentaa uusi.
Jokainen tapaus on erilainen ja jokaisen taustalla on oma tarinansa. Onneksi 1/100-1000 tapauksesta on tällaisia.
Voih, kuulostaa tutulta. Me nukutaan lattialla yhdeksättä kuukautta kun varaa sänkyyn ei oo :( Meillä talo homeessa, asuinkelvoton, purkukunnossa. Myyjien kanssa ensin 10kk soviteltiin, ei onnistunu, nyt haastettu oikeuteen ja odotellaan että suostuisivat viel sovittelemaan. Jos tilastoja on uskominen niin sovinto on mahdollinen koska vaan 1% näistä riidoista menee oikeuteen. Ollaan päätetty tietty kipuraja minkä ali ei mennä. Eli jos ei sitä tiettyä summaa saaha sovittelulla niin sit se on sama mennä oikeuden kautta ja kattoo tää loppuun asti koska mitään enempää ei voida enää menettää. Välillä riidellään, itketään, nauretaan mutta yhdessä pysytään ja lasten ja oma terveys on tärkeintä. Ja yks ihminen joka on tän helvetin kokenut antoi neuvon että ei sais antaa tän hometalohomman mennä ihon alle. Oon yrittänyt olla miettimättä sitä joka päivä, en oo onnistunut, mutta siinä oon onnistunut että enää en sure sitä taloa. Se ei ole enää mulle koti vaan kohde joka puretaan mahd. pian. Toivottavasti meidän ei sitä tarttis tehä mut koska kaupanpurku on niin harvinaista niin tod. näk velkaa jää ja paljon ja sit pitää myyä tontti. Mutta kuten sanoin tärkeintä on perhe, terveys ja rakkaus ja se että se on loppupeleissä vaan lautaa, purua, betonia ym materiaa mutta elämiä meillä on vaan yksi. Ei pilata sitä murehtimalla ja riitelemällä vaan mennään pää pystyssä eteenpäin ja yritetään selviytyä.
Ja se mitä ite teen ja mikä auttaa (kun sukulaiset on kaukana ja ei oo tukiverkkoja) Käyn kerhoissa, puhun tästä asiasta ja lähes aina on joku joka on kokenut samantapaista. Meitä homehelvetissä olevia alkaa olla jo aika paljon ja tosiaan meidän tulisi pitää itsestämme kovempaa meteliä että yhteiskuntaan saataisiin tukijärjestelyt myös meille. 600 000-800 000 ihmistä jotuuu joka päivä elämään tai työskentelemään huonossa sisäilmassa joka sairastuttaa.
Toivotan voimia ja kuten sanoin, älkää antako sen mennä ihon alle. Käykää vertaistukiryhmissä, harrastakaa yhdessä. Ja rakastakaa toisianne!
Sulle joka et taloa aio myydä: on eri asia myydä talo sen kuntoon nähden oikealla hinnalla niin että kaikki osapuolet tietää viat kuin että myy homeisen paskan monellasadallatonnilla/isolla voitolla tehtyään siihen pintarempan. Se on petos.
Meillä on täällä eletty jo muutama vuosi hometaistelun jälkeistä elämää.
Selvittiin joten kuten ulos fyysisesti terveinä, ainakin nyt tuntuu että astmalääkitykset on lopulta saatu purkaa lopullisesti. Henkisesti ei selvitä varmasti täysin koskaan. Meni usko oikeudenmukaisuuteen, oikeuslaitokseen, ihmisiin. Ehkä jotakin positiivistakin tuli. Koskaan enää ei kukaan kävele meikäläisen yli, mitään asiaa en jätä kohteliaisuudesta kaivelematta loppuun saakka ja yksikään avun tarpeessa oleva ei jää ilman minun apuani.
Taloudellisesti kärsitään tästä loppuelämä ja se on laittanut elämän arvoja uusiksi. Tällä hetkellä muhii päätös elämän "keikauttamisesta" sellaiselle mallille jossa rahalla olisi vähemmän merkitystä. Yhteiskunta ei meitä auttanut silloin kun meillä oli hätä. Miksi minun pitäisi maksaa kalliita veroja, kun nähtävissä on että loppuelämäni aikana en voi asua omistusasunnossa tai muutenkaan saavuttaa taloudellista hyvinvointia? Kun saisi nuo lapset kunniallisesti maailmalle niin sitten tulee mietittäväksi mietiskelevä elämä jossakin päin Suomea yhteiskunnan elättinä, tai ulkomaille johonkin hyväntekeväisyystyöhön hakeutuminen. Luulisi ruokapalkalla löytyvän jotakin tekemistä akateemiselle kielitaitoiselle ihmiselle.
Kiitos kaikille kommenteistanne! Jotenkin helpottaa lukea näitä. Totta, että elämänarvot varmaan tosiaan menee uusiksi, jos tällaisesta meinaa selvitä. Kun menettää kaiken, mitä omistaa, on selvää, että ei voi enää arvostaa materiaa samalla tavalla kuin ennen. Kun näkee lähipiiirin todellisen luonteen, on selvää, että tosiystävät erottuu, ja toivoo, että joskus voisi tehdä heille vastapalveluksen, jos heillä on vaikeaa. Ihmettelen vain, miten yhteiskunnalla on varaa siihen, että iso määrä ihmisiä laittaa arvonsa uusiksi - siinähän voi samalla huomata jotai muukin ja kyseenalaistaa koko tämän oravanpyörän mielekkyyden, kuten nimierkki ostettiin p**aa osuvasti kirjoittaa.
Henkisesti kaikki on raskasta. Minä olen yksin lapsen kanssa, talo joka jäi erosta minulle, on purkukunnossa. Olemme 10 kuukautta asuneet ystäviemme luona, koska yksin en pysty asuntoa vuokraamaan ja yhtä aikaa maksamaan talon kuluja. En tiedä miten tästä selviää järjissään eteenpäin, mutta lujille ottaa. Meni kolmen vuoden työ hukkaan kun tein kodista nättiä. Meidänkään talossa ei koskaan ollut sattunut vesivahinkoja, mutta nyt kun vahingot löytyivät, näyttää siltä että talossa on sattunut pitkäaikainen vuoto, joka oli tyylikkäästi korjattu pintapuolisesti vuosi ennen kauppaa. Itse piikkasin lattiat auki ystävien avustuksella jotta saatiin näytteet ja muut ilman kallista kirvesmiestä. Viimeisin tuomio on että pohjavalukin täytyy purkaa ja muu rakenne seiniä myöten. Voimia kaikille jotka on samassa tilanteessa, älkää antako periksi ja jos teillä on kumppani, pitäkää toisistanne huolta, minä olen yksin ja nainen, kaikki päätökset on tehtävä itse ja koetttaa sitten tajuta vielä jotakin :)