Olen 4 vuotiaan pikku vesselin äiti. Lapsellani
todettiin dysfasia tänä vuonna. Ihan reipas
tenava, mutta puhe on vähäistä ja lauseita ei
ymmärrä. Puheen apuna käytetään viittomia. Onko
kellään kokemuksia sairaudesta nimeltään
dysfasia ?
todettiin dysfasia tänä vuonna. Ihan reipas
tenava, mutta puhe on vähäistä ja lauseita ei
ymmärrä. Puheen apuna käytetään viittomia. Onko
kellään kokemuksia sairaudesta nimeltään
dysfasia ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minun poikani on 5-vuotias ja hänellä todettiin 4-
vuotiaana dysfasia. Reipas, kiltti ja sosiaalinen
poika.
Tekee kielioppivirheitä, eikä aina ymmärrä
puhetta. Tuntuu, että pitää neuvoa aina yksi asia
kerrallaan tai muuten ei tee mitään. Esim.
iltapesut tai huoneensiivous.
Käymme puheterapiassa kerran viikossa ja kohta
alkaa toimintaterapia myös kerran viikossa.
Koulun aloitus alkaa jo nyt jännittämään MINUA,
että kiusataanko sitten siellä ja kuinka hän
sopeutuu läksyjen tekoon ja kuinka paljon joudun
auttamaan ja patistamaan niiden teossa. No,
siihen on vielä vuosi.
Hei taas,
Oli tosi kiva saada vastaus ja kuulla samoista
ongelmista.
Minun lapseni yrittää puhua melko paljon.
Muutaman sanan hän sanoo oikein mutta sitten taas
todella helppojakin sanoja ihan väärin. Kun hän
yrittää puhua lauseita, ne tulevat niin nopeasti
ja sen verran virheellisesti, että niistä on
hankala, ainakin vieraamman ihmisen, saada selvää.
Jos tenava saa jonkun asian päähänsä tai ei saa
periksi jossain asiassa, silloin asiasta on
todella vaikea päästä yli. Poika toistelee samaa
asiaa tai suuttuu ja saa raivokohtauksen. Asiasta
pääsee parhaiten yli vain houkuttelemalla lapsi
ajattelemaan jotain aivan muuta, ja se ei aina
ole helppoa.
Millä perusteella olette hakeutuneet
toimintaterapiaan ja millaiselle dysfaatikolle se
parhaiten sopii? Meillä käydään myös kerran
viikossa puheterapiassa sekä puheen tukena on
tukiviittomat.
Neuvolan ja puheterapian kautta pääsimme
keskussairaalaan neurologin ja toimintaterapeutin
tutkimuksiin. Siellä kartoitettiin poikamme
tilanne ja terapian tarve. Siitä olikin sitten
taas helpompi mennä eteenpäin.
Viimeksi poika oli keskussairaalassa
kouluvalmiustutkimuksissa viikon ajan. Tykkäsi
kovasti olla siellä, kun siellä oli tietokone ja
paljon leluja :)
Seuraavaksi meillä on edessä yhden päivän
tutkimus keskussairaalassa, jolloin etsitään
sopivaa tietokoneohjelmaa tukemaan kielellistä
kehitystä.
Minun pojallani on samanlaista, että jos ei saa
periksi jossain asiassa, niin suuttuu helposti.
Onneksi myös leppyy aika helposti. Uhmaikäkin
saattaa kyllä olla osasyyllinen. Poikani on aika
tosikko ja monesti pitää sanoa, että se oli vaan
leikkiä tai vitsi. Sitten hän joko nauraa tai
moittii, että tuolla tavalla ei saa tehdä. Joskus
tuntuu, että kaikki on niin mustavalkoista. On
joko oikein tai väärin, mutta ei paljon siltä
väliltä.
Kyllä olen huomannut paljon kehitystä
tapahtuneen, mutta joskus väsyttää kun toinen ei
älyä, ellet mene melkein sormella koskemaan
asiaa, josta puhut, että kato nyt tuo tuossa!
Minun täytyy myös välillä vieraammille tulkata
poikani puhetta, sillä hän on niin puhelias, että
juttu rönsyilee niin paljon, että vieraampi
tipahtaa kärryiltä. Siihen kun lisätään
kielioppivirheet, niin puuro on valmis. :)
Meille ei ole esitetty viittomien mahdollisuutta
tukena, mutta kuvia on ehdotettu tueksi. Olenkin
huomannut, että kuvat selkeyttävät asioita
todella paljon.
Olen ollut monen erilaisten dysfasia lapsien
kouluavustajana esikoulusta ekaluokkaan.
Toisten kanssa käytän menetelmää viittomat
puheen apuna (olen käynyt itse 2 talvea
opetuksessa tähän joten osaan sitä ehkä juuri
riittävästi).Ope käyttää vaan pelkkää puhetta.
ja toimeen on tultu paremmin tai huonommin .
Yleensä näissä tapauksissa eteneminen puheen
suhteen on edennyt juuri tässä iässä huimaa
vauhtia. Jos on kyse heikkoudesta kuullun
ymmärtämisessä ,siinä eteneminen tapahtuu
hitaammin. Musiikki loruineenn ja leikkeineen on
hyvä,mutta sen kai jo tiedätkin.
Moi taas,
Vai siten toimintaterapiaan on mahdollisuus
päästä. Meillä on loppuvuodesta tarkemmat
kartoitukset dysfasian vaikeusasteesta ja
tyypistä. Täytyy ottaa asia sitten kyselyn alle.
Oletteko ollut lapsenne kanssa
sopeutumisvalmennuskurssilla? Jos olette, mitkä
ovat olleet kokemukset? Minusta tuntuu, että se
tekisi ainakin meidän perheellemme ihan hyvää.
Näkisi muita samassa tilanteessa olevia perheitä.
Meille tämä diagnoosi on vielä niin uusi asia,
että joskus tuntuu vaikealta tottua siihen. Vielä
ei oikein tiedä mikä aiheutuu dysfasiasta ja mikä
on normaalia pikkupojan käytöstä.
Tukiviittomat on ainakin meidän perheessä
osoittautuneet hyväksi jutuksi. Ellei poika
muuten osaa selittää, hän näyttää käsin...ja
pääasiahan on ymmärrämme toisiamme...
Moikka!
Ei olla oltu sopeutumisvalmennuskurssilla, mutta
olisin kyllä tosi kiinnostunut sellaisesta.
Saakohan Kelasta tietoa siitä? Nimenomaan just
se, että huomaisi toisia "samassa veneessä" ja
voisi saada uusia ideoita. Kyllä se
lohduttaisikin kun huomaisi, että ei tässä yksin
olla ja saisi lisää voimaa arjen askareisiin
pojan kanssa.
Minusta tuntuu, että joskus selitän normaalia
pikkupojan käytöstä dysfasialla ja joskus
päinvastoin. Vaikeahan se on aina varmasti tietää
mikä on mitä.
Moi,
Teidän kannattaa puhua lapsenne lääkärille
sopeutumisvalmennuskurssista. Hakemuksen
liitteenä tarvitaan lääkärintodistus tai
voimassaoleva kuntoutussuunnitelma. Mikäli saatte
Kelan korotettua hoitotukea teillä saattaa olla
paremmat mahdollisuudet päästä kurssille koska ne
rahoitetaan Kelan kuntoutuksena, terveydenhuollon
maksusitoumuksella tai poikkeustapauksessa RAY:n
tuella. Aivohalvaus- ja dysfasialiitosta saat
lisää tietoa ja hakulomakkeen.