Miten teillä ?
tyttäremme seurusteli pitkään oikein mukavan pojan
kanssa, johon kiinnyimme kuin omaan lapseemme.
Suhde loppui.Nyt suhteet nyt vaihtuvat, tytär ei
asu enää kotona ja näin ollen voi seurustella
kenen kanssa haluaa. Ongelmaksi koemme sen , että
emme jaksa innostua näistä vaihtuvista
poikaystävistä. Ajattelin , että jos joskus se
oikea ja häihin kutsuvat- sitten tutustun, koska
sitten vältää itsekin erotuskan. Tytär toki käy
kotona, mutta olenko aivan väärillä asenteilla
tässä ajassa? Miten muilla kuinka suvaitsevasia
olette?
tyttäremme seurusteli pitkään oikein mukavan pojan
kanssa, johon kiinnyimme kuin omaan lapseemme.
Suhde loppui.Nyt suhteet nyt vaihtuvat, tytär ei
asu enää kotona ja näin ollen voi seurustella
kenen kanssa haluaa. Ongelmaksi koemme sen , että
emme jaksa innostua näistä vaihtuvista
poikaystävistä. Ajattelin , että jos joskus se
oikea ja häihin kutsuvat- sitten tutustun, koska
sitten vältää itsekin erotuskan. Tytär toki käy
kotona, mutta olenko aivan väärillä asenteilla
tässä ajassa? Miten muilla kuinka suvaitsevasia
olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
miltä sinusta tuntuu. Itse olen 25-vuotias nainen
ja koko elämäni alkaen 13-vuotiaasta on ollut
yhtä vaihtuvien poikaystävien sarjaa. Eivät
minunkaan vanhemmat jaksaneet kaikista pojista ja
miehistäni innostua. Joskus sanoivat ihan
suoraankin, jos eivät pitäneet rakkaastani. Pisin
suhteeni oli 2,5 vuotta, äitini oli ihan hajalla
kun erosimme 20-vuotiaina.
Nyt tuntuu siltä että se oikea on löytynyt. Menin
nyt vappuna kihloihin ja vanhempani ovat haljeta
ylpeydestä ja onnesta. Nyt heillä on yksi huoli
vähemmän!
kiitos kommentistasi, tuntui hyvältä saada yksi
ymmärtävä kannanotto.
onnea sinulle uuteen suhteeseesi ja elämääsi,
muista että se on työtä ja "välillä rakkaus
nukkuu" ja herää taas henkiin,:)