kannen läppäristäni auki ja istahdin kirjoittamaan. Tuo vanha kaunis laulu ei mitenkään liity aiheeseen, muuten kuin varhaisen aamun osalta :)
Ajattelin oikeastaan palstariippuvuutta, josta paljonkin on kirjoitettu negatiivisessä mielessä.--- Miksiköhän? En osaa nähdä mitään pahaa siinä, että päälle 70 ikään ehtineet ihmiset ovat löytäneet kanavan, missä keskustella ikätoveriensa kanssa :D
Minusta se on etu, monellekin. Jokainen on jo ehtinyt päteä työelämässään ja ympäristössään, olla menevä ja sosiaalinen, kukin mahdollisuuksien mukaan.
Mikäs vika tässä on, vaikka se veis aikaakin, kun se kerran miellyttää--ja antaa monia näkökulmia ajatusmaailmalle ! Jopa *kepulienkin* maailmankuvaan ! Eihän kaikki ole niihinkään tutustunut, jotta oppia ikä kaikki,...osaahan ainakin karttaa, jos sellaisia ilmestyisi vaikka naapuriksi :D
Tässä odotellessani apteekin aukioloa 8.30, täyttää tämä mukavasti ajankuluni. Facebookissakin tulee käytyä kommentit lukaisemassa, nopsaan se käy, kun siellä ei pitkiä juttutuokioita juuri harrasteta,...ja hyvä niin.
Olen ollut 2 vrk. ilman sydänlääkitystä, ja tuo pumppu työskentelee nyt täydellä teholla, hyvin tuntuu ilman suurempia nipistyksiä toimivan sentään :D
Nettikirjoittelusta vielä, ikävä minun ainakin tulisi, tutuiksi tulleita nettiystäviä, joiden ajatusmaailma on ilahduttanut näinä 3-4 vuotena !
Mikään huono harrastus tämä ei meille ole! :) hei taas
Ajattelin oikeastaan palstariippuvuutta, josta paljonkin on kirjoitettu negatiivisessä mielessä.--- Miksiköhän? En osaa nähdä mitään pahaa siinä, että päälle 70 ikään ehtineet ihmiset ovat löytäneet kanavan, missä keskustella ikätoveriensa kanssa :D
Minusta se on etu, monellekin. Jokainen on jo ehtinyt päteä työelämässään ja ympäristössään, olla menevä ja sosiaalinen, kukin mahdollisuuksien mukaan.
Mikäs vika tässä on, vaikka se veis aikaakin, kun se kerran miellyttää--ja antaa monia näkökulmia ajatusmaailmalle ! Jopa *kepulienkin* maailmankuvaan ! Eihän kaikki ole niihinkään tutustunut, jotta oppia ikä kaikki,...osaahan ainakin karttaa, jos sellaisia ilmestyisi vaikka naapuriksi :D
Tässä odotellessani apteekin aukioloa 8.30, täyttää tämä mukavasti ajankuluni. Facebookissakin tulee käytyä kommentit lukaisemassa, nopsaan se käy, kun siellä ei pitkiä juttutuokioita juuri harrasteta,...ja hyvä niin.
Olen ollut 2 vrk. ilman sydänlääkitystä, ja tuo pumppu työskentelee nyt täydellä teholla, hyvin tuntuu ilman suurempia nipistyksiä toimivan sentään :D
Nettikirjoittelusta vielä, ikävä minun ainakin tulisi, tutuiksi tulleita nettiystäviä, joiden ajatusmaailma on ilahduttanut näinä 3-4 vuotena !
Mikään huono harrastus tämä ei meille ole! :) hei taas
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleensä en ihan näin aikainen ole, mutta eilinen risusavotta nuorten tontilla kevätahavassa ja sen jälkeen saunominen vei mehut pois mummosta, simahdin höyhensaarille jo yhdeksältä ja ennen viittä kapsahdin hereille pirteänä.
Minullakin aamunavaus tarkoittaa usein läppärin kannen avausta, käyn sähköpostilla ja Facebookissakin lukaisen harva se aamu. Sieltä näkee lasten laajan serkusparven raportointia, vauvauutisiakin ilahduttavan usein. Tietysti tänne palstallekin pitää kurkistaa ja ehkä jotain raapustaakin. Kansi pysyy suurimman osan päivästä suljettuna, ellei ole jotain valokuvaprojektia menossa, sellainen vie paljon aikaa.
Itsessäni en ole tähän rakkineeseen riippuvuutta tunnistanut, vaikka en tätä poiskaan antaisi. Matkoilla tästä ihan mukavasti kyllä vierottuu , moneksi viikoksikin. Mukava lisämauste päiviin tämä palstailu on, ja niin kauan kuin kokonaisanti on plussan puolella, en ole ovia sulkemassa (olen kyllä hyvä sivuuttamaan ikäviä tekstejä). Tosin täytyy myöntää, että alkuvuosien into on paljon laantunut.
Keväisiä tunnelmia alkaneelle viikolle, ainakin täällä etelässä taidetaan päästä jo termisen kevään puolelle !
Aamu aurinko on ampunut kultaisia nuolia koillisen taivaalta, odotettavissa Kaakon kulmille keväinen päivä. Heräsin jo tunti sitten, aamulehteä luin kahvia juodessa, tästä se päivä alkoi. Palstakirjoittelu eritoten viestien lukeminen kuuluu aamuohjelmaan, aina niitä mielenkiinnolla availee. Kirjoittajat ovat jo vuosien varrella tulleet tutuiksi jokaisella oma kirjoitustyyli. Ei aina ole mieliala pilvissä joskus alamaissa olo tulee esille ja se kuuluu elämän kulkuun.
Netin välityksellä olen yhteydessä ystäviini ja lapsien perheisiin. Tapaamiset jäävät harvemmiksi pitkien etäisyyksien vuoksi. Tosin vanhemman pojan tyttären vanhojen tansseja ajoin katsomaan. Omat koulumuistot tulvahtivat mieleen. Tanssijat olivat kuin kukkaisa keväisillä niityillä, helmat hulmusivat ja frakit toivat arvokkuutta esiintyjiin.
Netti on avartava tietolähde monille eri tahoille, samoin facebookissa pidän yhteyttä tuttaviini. Toivon kaikille kirjoittajille hyvää kevättä ja kirjoitushaluja palstavierailujen merkeissä. Pysykää palstalla jokíkinen mahdollisuuksien mukaan.
Hyvää Huomenta kukkien kera!
Tässä jo aamukahvit nauttineena seurailen kaunista vielä lumipeitteen alla uinnuvaa seutua, paljon on jo madaltuneet lumet vaan vielä riittää sulamista.
Melkein joka päivä käyn ainakin lukemassa tekstejä, todellakin kirjoittajien mielialat heijastuu joissakin kirjoituksissa luvallista sekin emme me ole aina samanlaisia päivästä päivään, sehän olisi yksitoikkoista elämää. Vielä on kuitenkin normaaleja menoja sen verran että ei ainakaa vielä tunnu siltä että elämäni pyörisi tässä näppäimillä, silti ei koskaan tiedä mitä huominen päivä tuo lullessa ja tämä on hyvä kanava ja nopea kaikkialle.
Onneksi en ymmärrä koko nettiriippuvuutta, taitaa olla jonkinlainen ammattisana, auttajien puolelta lasten istuessa koneella, ja nyt ovat seuraamuksetkin olleet lehdissä, eivätkä kovin mielenkiintoista luettavaa.
Lapsiksihan mekin olemme uudelleen tulemassa, vai olemmeko jo?
Palstoja lukiessaan tulee tuulettaneeksi omia ajatuksiaan. Jokin aihe kiinnostaa, ja kun siihen rupeaa kirjoittamaan kommenttia, joutuu mietiskelemään asiaa tarkemmin. Keskusteluista tulee uutta sisältöä elämään.
Se saattaa johtaa netiriippuvuuteen ajan myötä.
Harvoin jokapäiväisessä elämässä on aina paikalla keskusteluun valmis kumppani. Koneen ääressä voi virtuaalikumppaneiden kanssa olla yhteyksissä rauhallisesti ja kiireettä.
Vaarana voi olla, että nettiriippuvainen ohittaa elävät lähimmäisensä ja siirtää virtuaalituttavansa etusijalle elämässään.
Se ei ole kenellekään hyväksi.
On pidettävä todellisuudesta kiinni.
Aivan oikein Makriina, todellisuus meitä ympäröi ilman muuta, mihinkäs se nyt voisi hävitä:D Apteekiasiani sain juuri hoidettua ja menen pikapuoliin nuorimmaiseni luo, koiranpentuja pitelemään ja nuuhkimaan!
Silmät niillä jo on, näin Facebookissa, mutta siinä sitä todellisuutta on kun saa syliinsä yhden. On se kiva katsella, kun ne on niin eri luonteisia kaikki. Joku rohkea ja reipas tulee ensimmäisenä tutustumaan, yleensä kookkain, voi pikku kuonolaisia kun olen ihan malttamaton jo :D Tyttärentytärkin on tullut Belgiasta, vaan en tiedä onko äitinsä luona samaan aikaan, että tavattaisi:)
Tuohon netin antamiin mahdollisuuksiin vielä, on siinä sekin näkökulma, jos joku on arempi, eikä jaksa olla aina menossa, tai muuten yksinäinen, niin tarjoaahan eri keskustelupalstat helppoa yhteydenpitoa ihmisiin.
Monia eri aloilta niitä löytyy, niin voi kukin valita mieleisensä.
Oiva ajankulu tämä netti, muunmuassa tämä palstaluku on sellaisille, joilla ei enää ole oikein mahdollisuutta reippailla ulkona kremppojen takia, tai ystäväpiiri on harventunut erojen tai kuoleman kohdatessa parisuhteessa. Myös sellaisille, jotka ovat työelämän jättäneinä erkantuneet sosiaalisesta elämästä, eikä ole intoa tai taitoa ruveta haalimaan uusia suhteita. Mikäs siinä silloin on kohdatessa näitä virtuuliaalisia "suhteita", oma ajankulunsa niissäkin, kunhan vaan silmät jaksaisivat tämän nettisurffailun...
Noin on.
Pahempi puoli asiassa on se, että reippailukin joutuu usein jäämään taka-alalle tämän surfailun takia, vaikka reippailemaan muuten pystyisi..