Minulla on ollut jo pitkään yksi ystävä (n. 6v), ja hän vie porukoilta aina kaiken huomion. Kaikki rakastaa häntä rivoine vitseineen, eikä hän ole erityisen kauniskaan. Hän myöskin on lesbo. Kaikki pörräävät hänen ympärillään, kuin hän olis maailman keskipiste. Ei lissu tm. Miten kaikki tämä erillaisuuden hyväksyntä pakkautuu juuri häneen? Tunnen oloni yksinäiseksi, koska en ole pissis ja kaikki entiset ystäväni suurinpiirtein inhoavat minua juuri sen takia, koska haluan olla aito, oma itseni enkä tukeutua massaan. On raivostuttavaa kun en kelpaa ihmisille juuri sellaisena kuin olen, vaan minun pitäisi esittää jotakin saadakseni hyväksyntää. En kuitenkaan sorru siihen.
Tämä nyt kuulostaa omakehuiselta, mutta voiko olla mahdollista että olen vain häntä rohkeampi? Luin juuri jostakin, että nuoret usein paikkaavat yksinäisyyttään ja hyväksynnän tarvettaan yrittämällä olla samanlainen kuin muutkin, jos ei pukeutumisella ja paita-alas herutuksella niin sitten päihteillä ja idiootilla käytöksellä. Yritän olla juuri minä parhaani mukaan enkä esitä mitään himomeikkaavaa pissistä tai mitään muutakaan. Miksi silti olen yksin? Olen muuten todella sosiaalinen ihminen, joten tilanne kummastuttaa minua suuresti. Jos vain voitte niin auttakaa ):
Tämä nyt kuulostaa omakehuiselta, mutta voiko olla mahdollista että olen vain häntä rohkeampi? Luin juuri jostakin, että nuoret usein paikkaavat yksinäisyyttään ja hyväksynnän tarvettaan yrittämällä olla samanlainen kuin muutkin, jos ei pukeutumisella ja paita-alas herutuksella niin sitten päihteillä ja idiootilla käytöksellä. Yritän olla juuri minä parhaani mukaan enkä esitä mitään himomeikkaavaa pissistä tai mitään muutakaan. Miksi silti olen yksin? Olen muuten todella sosiaalinen ihminen, joten tilanne kummastuttaa minua suuresti. Jos vain voitte niin auttakaa ):
Vastaukset 2
Vanhimmat
etsi itsesi kaltaisia ihmisiä ystäväksi :)
ps. ketään ei ole pakko miellyttää, ole reilusti itsesi äläkä välitä muista.
Suoraan sanoen, tekstistäsi huomaa, että erilaisuudestasi huolimatta kaipaat jonkin sortin hyväksyntää, epäilen että ystäväsi vuorostaan on sellainen, jolle muiden mielipiteillä ja hyväksynnällä ei ole väliä melkein ollenkaan. Olen huomannut että ne erilaiset nuoret, jotka eivät oikeasti kaipaa sitä toisen hyväksyntää, ja joista näkee, että muiden mielipiteillä ei ole väliä (vaikka se yksinäisyyteenkin johtaisi), ovat yleensä kohtuu suosittuja. Heistä kun näkee sen, että he eivät muutu, vaikka kuinka yritettäisiin painostaa. Silloin sen erilaisuuden niinkuin pakosta hyväksyy. Ja ehkä se ei ole se aitouskaan tässä kyseessä. Onko ystäväsi avoimempi kuin sinä? Avoimilla ihmisillä on tapana saada ystäviä helposti. He pyytävät helposti anteeksi, ja he ovat oikeasti aika aitoja kaikkine tunteineen ja muineen. Aitoutta on monenlaista, se kannattaa muistaa. Kannattaa ehkä etsiä omankaltaisia ihmisiä, ei tässä muu auta neuvomiseen. Ja suoraan sanoen, vaikka itse tuntisit itsesi erilaiseksi, asia saattaa olla toisten mielestä toisin.