Niin vahva, niin heikko..

vai niin

Itselläni on masennus ilman diagnoosia. Muistan jo lapsena saaneeni paniikkikohtauksia, yläasteella oli kuolema -ajatuksia.. Ajoittain vieläkin. Yritin hakea apua, ja kerroin äidilleni joka sai tästä raivokohtauksen. En ole kuulema oikeutettu masentumaan tai voimaan pahoin, kun "kaikki on hyvin"; omakotitalo, vanhemmat eivät ole eronneet, sisaruksia.. Lopetin avun hakemisen ja olen vuosia hokenut itselleni että olen säälittävä kun väitän että minulla on ongelmia.

Olen ruvennut miettimään asioita, ja ymmärtänyt että olen tehnyt elämässäni kaikki miellyttääkseni muita. Äitiä. Muutin kotoa pois jotta äidillä olisi helpompaa ( " ilman minua taakkana " ) , teen kolmoistutkintoa koska äitini halusi sitä. Haen kaikella hyväksyntää ympäriltäni olevilla ihmisiltä. Itsetuntoni on aivan maassa, ja haen koulussa parhaimpia arvosanoja jotta saisin kehuja. Erityisesti että saisin vihdoin äidiltäni hyväksynnän. Kuulostaa niiin säälittävältä, miksi "aikuinen" ihminen hakee äitinsä hyväksyntää .. Äitini polkee minua entisestään maahan vaikka teen KAIKKENI että hän pitäisi minua hyvänä ihmisenä ja että saisin hänen hyväksynnän.

Nyt vuosien taistelun ja asioiden patoamisen jälkeen alkaa tuntua etten enää jaksa. Olen kuitenkin liian heikko hakemaan apua. Ajattelen, että vain heikot masentuvat. ( ... myös tämän ajatuksen olen kait saanut äidiltäni ...) enkä halua olla se heikko.

YO-kirjoitukset ovat nyt takana, ja sain kaikista paria pistettä vaille L. Äitini sanoi vaan "jaa" ja että olisin pystynyt parempaan. Olen koko koulussa käynnin ajan tämän kolme vuotta, käynyt myös töissä. Kaikki lomat, viikonloput, välillä koulun jälkeen. Siksi, koska äitini ei ole kustantanut opiskeluani/asumistani/mitään sen jälkeen kun hänen takiaan lähdin kotoa. Tiedän, että äidin mielestä hyvä ihminen pärjää omillaan. En tiedä jaksanko enää ..

Ympärilläni on paljon ihmisiä, mutta ei ketään jolle puhua. Minä olen se, joka kuuntelee, neuvoo, lohduttaa muita. Poikaystävälläni on vakava masennus, lisäksi kahdella läheisellä ystävällä on masennus, ja toinen heistä on yrittänyt tappa itsensä kaksi kertaa. Juuri viikko sitten pelastin erään ystäväni hengen kun tämä söi lääkkeitä tappavan annoksen. Myös muilla ystävilläni/läheisillä on omat ongelmansa ym. enkä halua vaivata heitä.

En halua näyttää pahaa oloani, en halua näyttää että olen heikko.

Mistäpäin olet

Kumpaa tarkoitit..?

- Pohjois Pohjanmaa

Hyvä nuori ihminen!
Olet tehnyt jo melkein kuin elämäntyösi jo lapsena ja nuorena. Ei sinun tehtävä olisi ollut ollenkaan toimia "omaishoitajana" lapsena omille vanhemmillesi. Sinulla ei ole ollut lapsuutta ja nuoruutta ollenkaan ja vieläkin taidat kokea syyllisyyttä ja koet pahaa omaatuntoa että et jaksa.
Kuule nyt on sinun aikasi alkaa elämään ja panostaa omaan itseesi ja elämääsi. Todella nyt tarvitset tolkkuja aikuisia, hyviä äiti- ja isähahmoja, ymmärtäviä keski-ikäisä vierellesi. Myös kaverisuhteet ovat varmaan jääneet vähällee hoivatessa noita vanhempiasi. Rakastat heitä ja varmaan olet heille tärkeä, mutta vahemmilla ei ole ollut eväitä, voimia ja resusseja huoltaa jälkikasvuaan.Jätä nyt isäsi Luojansa haltuun ja ala etsimään nyt itselles apua. Kunnon lepo- ja terapiajakso on varmaan tarpeen. Sitten kun voimat palutuvat vit lkaa miettimään ja ajattelemaan tulevaisuuttas.Sitten voi olla energiaa ajatella vanhempiasi. Ei sinun nytkään tarvitse heitä jättää ja uhohtaa, mutta anna heistä vastuu toisille ja heille itselleen.
Olet ollut jo ihan riittävän ja liiankin vahva.