Onko kellekään käynyt niin että kun ihastuksenne (töissä, harrastuksissa) tulee lähelle, mutta ei kosketa, niin silti voit tuntea hänen lämpönsä silleen jännällä tavalla. Voisikohan sitä kutsua jonkinlaiseksi auraksi? Mulle näin kävi viimeksi tänään. Aivan ihana tunne! Ehkä se kertoo että tunne saattaisi olla molemminpuolista.. Ihanaa lämpöistä hehkua ja kipinöintiä. Onko kellään tällaisia vastaavanlaisia melkein yliluonnollisia kokemuksia?
tunnen sun lämpösi
here we go again
28900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minulle kävi tässä vähän aikaa sitten niin, että näin ihastukseni takaapäin, hän ei siis nähnyt minua, ja kun katsoin häntä, hän ikään kuin kääntyi heti katsomaan taakseen minua ihan kuin olisi tiennyt, että olen hänen takana..=)
Joskus aikaisemmin edelliseen ihastukseen liittyen olen ihan kuin aistinut, että lähelläni on joku ja heti sen jälkeen ihastukseni soitti minulle. Näin kävi useasti =)
heh, tuo on niin helppoa, ja niin suloisen kaunista... itse välillä ihan kiusaan erästä naista työpaikallani tällä kaukaisella läheisyydellä, en sillä etteikö se minustakin hyvältä tuntuisi, vaan hänestä se hämmennys vain näkyy kasvoilta niin selkeästi, enemmän kuin minulla. Välillä vetäydyn ja olen kuin mitään sellaista ei meidän välillämme olisikaan. Välillä taas annan sen riehua ja roihua ja voi sitä näkymättömän energian määrää, mikä kahden tuntemattoman välillä voikaan olla.
Emme me tiedä toisistamme mitään, mutta se on selvä, että välillämme ei ole ''ei mitään'' vaan paljonkin.
Kuulostaa niin tutulta...
Todella tuttua minullekin!
Ihanaa, en siis taidakaan olla yksin näiden aistimusteni kanssa. Heh oliskohan kyseessä jokin 'lesbovaisto' :P
Onhan niitä hetkiä ollut. Niin lähelle en ole päässyt, että olisin tuntenut ruumiinlämmön, mutta tuoksun olen tuntenut, ja se on ihana. Katseista imen tällä hetkellä suurimman osan elinvoimaani, ja olenkin todella kiukkuinen, kun niitä ei ole hetkeen tullut. Väitin juuri kaverille ärtyisyyteni johtuvan työhuolista, sillä enhän voi myöntää kenellekään, että minun hyvinvointini on tällä hetkellä yhden saavuttamattoman naisen ja osittain varmaan oman mielikuvitukseni varassa. Odotan silti, koska pääsen taas kerjäämään edes pieniä vilkaisuja ja töksähteleviä keskusteluja, että saisin energiaa jatkaa tylsääkin tylsemmässä arjessani.
Ihan kuin olisin tuon tekstin kirjoittanut. Jotenkin fiilikset niin samanlaiset.
Ehkäpä oletkin sen itse kirjoitellut, tämähän on ihan samaa juttua kuin yksi toinen ketju, melkein samat viestitkin.
No, tuota, en ole kirjoittanut sitä itse..
Taas nokitellaan. Eikös voi jättää kommentoimatta ja lukemattakin jos ketju ärsyttää? Samoja asioita pyöritellään, koska iankaikkisen samat teemat toistuu lukemattomilla ihmisillä! Täytyy myöntää: vaikka rationaalinen järki-ihminen olen, nämä söpöstelyviestit on silti ihania... todellisuuspakoa sitten kai.
Tuo kyseinen sähkökenttä saa arkiset tilanteet todella vaikeiksi. On alhaista käyttää sitä toisen kiusaamiseen! Itse ainakin olen aseeton sen edessä... ja ystäväni mitä ilmeisimmin nauttii täysin rinnoin. Toivon, ettei hän ole tuo aiempi nimim. Sähköä!!
On se kyllä jännää se "sähkö", oi että..;)
No aika ikävältä tuntuu varmasti jos joku vaan kiusoittelee tahallaan! Näille leikkijöille ei toisten tunteet paljoa paina, toivottavasti tajuaisivat, että pystyvät satuttamaan kovastikin.
Sähkön uhri: tuskin oma ihastuksesi sentään eksyisi samalle palstalle ja ehkäpä hän ei ole vaan varma sinun tunteistasi häntä kohtaan. Harvat kun noita 'sähköjä' tai energioita kykenevät aistimaan.
Itse tunnen voimakasta lämpöä ja yhteyttä yhteen upeaan naiseen,mutta jotenkin usein mokailen hänen seurassaan,joskus vähän kiusaankin saadakseni edes jonkinlaisen reaktion. Kaikkea hassua sitä onnistuukin ihastuksissaan päästämään suustaan..
Jospa uskaltaisin ottaa sen askeleen flirtistä eteenpäin,uskaltakaa te muutkin näin kevään kunniaksi :)
Minäkään en toivoisi olevani vain pelkän kiusottelun tai "kiusaamisen" uhri, tuskinpa kukaan haluaisi..
Kunpa edes pääsisi sinne jutteluasteelle..huoh. Tai edes takaisin sinne katseluasteelle.
It's all up to you - se on kaikki ylös sinusta.
Kyllähän se muustakin on kiinni, valitettavasti ;)
Minä tunnen itseni ihan totaalisen petetyksi ja loukatuksi, kun ihminen, joka aikaisemmin jostain syystä esitti kiinnostunutta, ei reagoi minuun enää millään tavalla. Tiedän, että hänellä ei ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan ja on ihan hänen oma valintansa, miten hän minua kohtelee. Oikeastaan minulla ei ole edes mitään syytä loukkaantua, koska tosiasiassa mitäänhän ei ole koskaan tapahtunut. Olen silti loukkaantunut. Tein nyt vihdoin päätöksen, että alan vältellä tilaisuuksia, joissa voisin törmätä häneen. En voi välttää niitä täysin, mutta osaa ainakin. Piilotin hänet näkyvistä facebookista ja kätkin häneltä omankin seinäni ihan vain siksi, ettemme enää olisi kontaktissa. En minimoi kontaktiamme siksi, että haluaisin rankaista häntä vaan siksi, että en näyttäisi hänelle, miltä minusta tuntuu. Tahdon säilyttää itsestäni hillityn kuvan tai pelastaa sen, mikä on pelastettavissa. Mutta siis, eksyin siitä, mistä minun piti alkujaan kirjoittaa. Luulen, että ihmiset eivät tee tuota tahallaan. En usko, että loukkaantumiseni on oikeasti oikeutettua. Rationaalinen minäni kertoo kyllä koko ajan tunneminälleni, että se on tyhmä, koska teki päätelmiä tyhjästä ja sitten suuttui, kun ne osoittautuivat epätodellisiksi. Ja se vielä tiesi koko ajan, että ne olivat hyvin epätodennäköisiä. Olen itsekin onnistunut "huijaamaan" muutamaa ihmistä, joille olen luullut olevani peruskiltti ja jotka ovat kuvitelleet, että olen ihastunut heihin. Sitten olen ihmetellyt, kun heidän käytöksensä onkin yhtäkkiä muuttunut omituiseksi, epärationaaliseksi ja lopulta vihaiseksi. Ihan samalla tavalla kuin minäkin olen vihainen. Ihmisen mielikuvitus on aika voimakas ja yllättävän epälooginen, mitä tulee tunneasioihin. Sen vain olen huomannut, että se "sähkö" on lähes aina yksipuolista.
Tavallaan pystyn samaistumaan kertomaasi, mutta silti olen sitä mieltä, että ei ole ykspuolisesti aistittava tunne. Se, ettei "mitään ole tapahtunut" sotkee kyllä tehokkaasti asioita. Joskus rivien välit, nuottien väliset tauotukset ovat merkitsevämpiä kuin näkyvä tai kuultava aines.
Voi taivas, ota ja nauti, tai ole hiljaa, jos et ymmärrä kiusoittelun juonta!!
Älkää olko kuin jostain nuortenpalstoilta ulvomassa satuttamisine ja ja tunteinenne, plaa plaa plaa, kun aivan jostain muusta on asiassa kyse.
En ole kieltämässä, etteikö se voisi olla molemminpuolistakin. Ilmeisesti joskus onkin. Ihastuneen ihmisen mieli vain tekee kaikenlaisia tepposia, kuten minulle kävi nyt (ja on käynyt aikaisemminkin).
Kiusottelu on hauskaa ja harmitonta leikkiä, päivän piristys, itsetarkoituksellista flirttiä, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa yhtätä mihinkään. Mutta vain silloin, kun kumpikin on siinä mukana. On mahdollista, että toinen ei osaa tai halua leikkiä samaa leikkiä. Uskon, että kiusoittelija jopa useimmiten näkee sen. Hän näkee toisen hämmennyksen ja nauttii siitä. Kannattaamuistaa, että se on myös mitä suurimmassa määrin vallankäyttöä. Henkilö, joka sen aloittaa, kantaa myös itse vastuun sen seurauksista. Jos toinen kokee tulleensa huijatuksi, on luottamus oikeastaan kaikissa asioissa mennyt. Se kannattaa ottaa huomioon, kun miettii, tahtooko ruveta tietoisesti leikkimään toisella.
Asiaa!!! Psykososiaalista vallankäyttöä, kyllä.
Näin on !
tämä ''sähkö'' tässä ei ole edes flirttiä, ei ole sillä asteella edes, koita nyt jo saada se sinne tajuntaas pikku hiljaa että mistä tässä ketjussa oikein puhutaan, vai onko sulla noin yleensäkin tapana sekottaa asiat ihan täydellisesti sikin sokin ja sohia miten sattuu ja kommentoida ihna nyt mitä tahansa kunhan saa jotain kirjotettua niin ookoo, pikainen käynti kouluterveydenhoitajalla voisi auttaa. Saisit ainakin hetkeksi huomiota.
Tähänhän viestiin tässä vastaillaan:
"heh, tuo on niin helppoa, ja niin suloisen kaunista... itse välillä ihan kiusaan erästä naista työpaikallani tällä kaukaisella läheisyydellä, en sillä etteikö se minustakin hyvältä tuntuisi, vaan hänestä se hämmennys vain näkyy kasvoilta niin selkeästi, enemmän kuin minulla. Välillä vetäydyn ja olen kuin mitään sellaista ei meidän välillämme olisikaan. "
Ei siis alkuperäiseen viestiin. Kiusottelu on flirttiä, jokin muu on jotain muuta.
Kyllä on. Tunnen hyvin epämiellyttävän lämmön kun eräs naikkonen tulee lähelleni ja jo pian tunnenkin hänen rintansa selässäni. Yritän väistellä, mutta hän vaan jatkaa lähentelyä ja kikattamista ja tirskumista kun vaan avaankin suuni ja vaikka yritän puhua ihan työasiaa. Todella ärsyttävää. Hän yrittää myös epätoivoisesti etsiä katsekontaktia ja yritän vältellä sitä viimeiseen asti sillä en halua nähdä hänen flirttailevaa katsetta ja ihastunutta tuiketta. Nyt hän sitten varmaan tulkitsee asian niin, että olen niin ujo ja häkeltynyt, että en uskalla katsoa häntä kun hän on niin ihana.... Hitto näen jo painajaisia hänestä!
Olen lesbo ja myös töissä ihastunut naiseen, mutta en onneksi tuota lähentelyä ole harrastanut. Mielestäni sen pitäisi flirtissä olla vastavuoroista eikä niin, että toinen vaan koko ajan yrittää painautua kaikissa mahdollisissa tilanteissa toista vasten vaikka toinen yrittää selvästi karkuun. On todella ahdistavaa joutua työskentelemään naisen kanssa joka yrittää iskeä selvästi ja yrittää tulla jatkuvasti iholle. Hyi, saan taas puistatuksia jo pelkästä ajatuksesta.
Minne tämä menee?
Toivottavasti minä en ainakaan ole noin ahdistava... Yeensä en kauheasti ketään edes katsele silmiin... Sitten kun onnistuu ihastumaan naiseen, niin tuntuu, että hän on kiinnostunut ja sitten kun osoitan hänelle kiinnostusta, niin hänen kiinnostuksensa yllättäen lakkaa.. Mitä tämä oikein on ? Kissa-hiiri-leikkiä vai jotain itsetunnon pönkittämistä tai oman viehätysvoiman testaamista ? Sitten kun taas olen täysin välinpitämätön, niin johan sitä toista alkaa kiinnostamaan... Ai, että naiset ovat vaikeita =)