Arkemme on tänään psykologisen diskurssin läpitunkemaa.
Psykoterapiateollisuus kukoistaa ja terapioista julkaistaan kuluttajaoppaita [7]. Osallistumalla näihin diskursseihin tuotamme maailman, jossa on tavanomaista käydä terapiassa, käyttää mielialalääkkeitä ja olla tavalla tai toisella häiriintynyt. Psykoideologia läpäisee yhteiskunnan niin, ettemme enää näe sille vaihtoehtoja.
Psykokulttuurissa menevät lisäksi sekaisin sairaudet, häiriöt, kokemukset ja merkitykset. Sosiaalinen konstruktionismi on tuonut kriittisen näkökulman psykopatologioiden, terapian ja terapeuttisten käytäntöjen tarkasteluun eikä näe masennusta tai muita ns. mielialahäiriöitä yksilön mielen sisäisenä tai yksilökohtaisista ongelmista nousevina ilmiöinä, vaan kulttuurisesti ja yhteisöllisesti rakentuvina.
Lääketieteellistymisellä eli medikalisaatiolla tarkoitetaan lääketiedeinstituution kasvua ja elämäntapahtumien ja poikkeavuuden lääketieteellistämistä. Lääketiede määrittelee yhä enemmän jokapäiväistä elämää ja poikkeavuutta ja sen valta on laajentunut aikaisemmin ei-lääketieteellisinä pidetyille alueille. Häiriökeskeinen näkökulma on levinnyt myös terapioihin, sosiaalityön eri muotoihin ja yleisemminkin yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Patologismilla tarkoitetaan ajattelutapaa, jonka mukaan ei-toivottava ilmiö, sairaus tai käyttäytyminen johtuu jostakin viasta, vammasta, häiriöstä tai puutteesta. Selittäminen on kausaalista, etsitään syytä häiriötilaan.
Patologian katsotaan voivan olla paitsi ihmisen kehossa, myös psyykessä, jolloin liikutaan psykopatologioiden, psykoanalyysin ja muun kausaalisen psykologisen selittämisen alueella. Luettelo patologisista syistä on ehtymätön: heikko identiteetti, persoonallisuuden häiriöt, kyvyttömyys ilmaista tunteita, itsetunnon vauriot, liiallinen riippuvuus, narsistinen häiriö, kypsymättömyys jne.
Yksilötason selittävistä tekijöistä tarkastelu on laajentunut käsittämään myös yksilön ympäristön. Sairauden käsitteen ala on laajentunut niin, että kaikki epäsuotuisat ilmiöt yhteiskunnassa ja kulttuurielämässä voidaan määritellä sen piiriin. Tätä asiantilaa Lauri Rauhala nimittää "medikalisoivaksi ajatuspöhöksi", jonka mielekkyyttä voidaan puolustaa enintään medisiinisesti koulutetun henkilöstön reviirin varjelun näkökulmasta. (Furman 1988, 132-135; Rauhala 1997, 14-16.)
Claes Anderssonin (1976, 275) mielestä psykiatria on luokitellut, tutkinut, diagnosoinut, säilönyt, lääkinnyt, vedellä ja sähköllä pelotellut ja keksinyt yhä uusia ymmärtämättömyyden ja etäännyttämisen temppuja. Se on toiminut näin, koska se ei ole uskaltautunut osalliseksi siihen kärsimykseen ja koettelemukseen, josta mielen sairaudet ovat turhaan yrittäneet sille kertoa.
jatkuu...
Psykoterapiateollisuus kukoistaa ja terapioista julkaistaan kuluttajaoppaita [7]. Osallistumalla näihin diskursseihin tuotamme maailman, jossa on tavanomaista käydä terapiassa, käyttää mielialalääkkeitä ja olla tavalla tai toisella häiriintynyt. Psykoideologia läpäisee yhteiskunnan niin, ettemme enää näe sille vaihtoehtoja.
Psykokulttuurissa menevät lisäksi sekaisin sairaudet, häiriöt, kokemukset ja merkitykset. Sosiaalinen konstruktionismi on tuonut kriittisen näkökulman psykopatologioiden, terapian ja terapeuttisten käytäntöjen tarkasteluun eikä näe masennusta tai muita ns. mielialahäiriöitä yksilön mielen sisäisenä tai yksilökohtaisista ongelmista nousevina ilmiöinä, vaan kulttuurisesti ja yhteisöllisesti rakentuvina.
Lääketieteellistymisellä eli medikalisaatiolla tarkoitetaan lääketiedeinstituution kasvua ja elämäntapahtumien ja poikkeavuuden lääketieteellistämistä. Lääketiede määrittelee yhä enemmän jokapäiväistä elämää ja poikkeavuutta ja sen valta on laajentunut aikaisemmin ei-lääketieteellisinä pidetyille alueille. Häiriökeskeinen näkökulma on levinnyt myös terapioihin, sosiaalityön eri muotoihin ja yleisemminkin yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Patologismilla tarkoitetaan ajattelutapaa, jonka mukaan ei-toivottava ilmiö, sairaus tai käyttäytyminen johtuu jostakin viasta, vammasta, häiriöstä tai puutteesta. Selittäminen on kausaalista, etsitään syytä häiriötilaan.
Patologian katsotaan voivan olla paitsi ihmisen kehossa, myös psyykessä, jolloin liikutaan psykopatologioiden, psykoanalyysin ja muun kausaalisen psykologisen selittämisen alueella. Luettelo patologisista syistä on ehtymätön: heikko identiteetti, persoonallisuuden häiriöt, kyvyttömyys ilmaista tunteita, itsetunnon vauriot, liiallinen riippuvuus, narsistinen häiriö, kypsymättömyys jne.
Yksilötason selittävistä tekijöistä tarkastelu on laajentunut käsittämään myös yksilön ympäristön. Sairauden käsitteen ala on laajentunut niin, että kaikki epäsuotuisat ilmiöt yhteiskunnassa ja kulttuurielämässä voidaan määritellä sen piiriin. Tätä asiantilaa Lauri Rauhala nimittää "medikalisoivaksi ajatuspöhöksi", jonka mielekkyyttä voidaan puolustaa enintään medisiinisesti koulutetun henkilöstön reviirin varjelun näkökulmasta. (Furman 1988, 132-135; Rauhala 1997, 14-16.)
Claes Anderssonin (1976, 275) mielestä psykiatria on luokitellut, tutkinut, diagnosoinut, säilönyt, lääkinnyt, vedellä ja sähköllä pelotellut ja keksinyt yhä uusia ymmärtämättömyyden ja etäännyttämisen temppuja. Se on toiminut näin, koska se ei ole uskaltautunut osalliseksi siihen kärsimykseen ja koettelemukseen, josta mielen sairaudet ovat turhaan yrittäneet sille kertoa.
jatkuu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Psykiatria on ollut kuuro ja - aivan viime aikoihin saakka - myös kielitaidoton. Psykoanalyytikko Thomas Szaszin mukaan "mielisairaus" onkin myytti, ja mieli voi olla sairas vain samassa metaforisessa mielessä kuin esimerkiksi jokin vitsi voi olla "sairas". Tosiasiassa psykiatrit käsittelevät vain elämän persoonallisia, sosiaalisia ja eettisiä kysymyksiä, mutta vallitsevan sosiaalisen eetoksen ylläpitäjänä psykiatria on pyrkinyt määrittelemään poikkeamat eettisistä, poliittisista ja jopa juridista normeista psyykkisiksi häiriöiksi.
Kuitenkin elämisen ongelmien luokittelu sairaudeksi pikemminkin estää kuin edistää niiden ratkaisua.
Mielenterveydeltään häiriytyneeksi on luokiteltu helpoiten ne, jotka muutoinkin joutuvat yhteiskunnan kurinpitovallan kohteiksi, kuten Michel Foucault (1993) osuvasti selvittää hulluuden historiassaan. Szaszin mukaan esimerkiksi homoseksuaalisuuden luokittelu patologiseksi oli osoitus psykiatrian vallankäytöstä ja sosiaalisten normien täytäntöönpanosta "parantamisen" ja "psyykkisen sairauden" terminologiaan verhottuna, malliesimerkki siitä, miten sosiaalista vastarintaa nimitetään sairaudeksi.Kokemuksellisten ongelmien pusertaminen sairaus- ja tautiluokkiin ohjaa asioiden tarkastelun väärille raiteille. (Pyysiäinen 1993, 33-36; Rauhala 1996, 11-25; Stålström 1997, 172.)
Lääketiede palvelee monin tavoin normatiivisuuden ylläpitämistä alkaen vastasyntyneiden pisteyttämisestä ja neuvolan kasvukäyristä. Ei-toivottu poikkeavuus, olipa se luonteeltaan fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista, halutaan eliminoida, ja jos siinä ei onnistuta, etsitään muuta vapautusta syyllisyyden taakasta.
Medikalisaatio toimii myös markkinatalouden vahvistajana: terveydellä tehdään kauppaa. Lääketeollisuus syöttää ja juottaa lääkäreitä näiden opiskeluajoista lähtien ja intressit ovat yhteiset jatkossa sitäkin kautta, että lääkärit ovat lääkkeitä tuottavien yritysten osakkaanomistajia: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Lääketiede pönkittää omalta osaltaan yhteiskunnassa vallitsevaa hierarkiaa, jonka horjuttaminen ei näytä olevan valta-asemissa olevien etujen mukaista.
Ei liene sattuma, että häiriöiden luokitukset ovat lisääntyneet samaa tahtia mielenterveyden ammattilaisten määrän kanssa (Gergen 1999, 39-40). Kuitenkin jonkin asiantilan määrittely sairaudeksi ja sen ottaminen tautiluokitukseen on vain yksi mahdollinen monista erilaisista konstruktioista. Oletus sairaudesta kutsuu heti kaverikseen hoidon tarpeen. Jos sairausolettamaa ei tehdä, ei ole myöskään hoidon tarvetta, vaan ratkaisua haetaan muista käytännöistä.
lähde: Irma Rantala, http://hepanteri.suntuubi.com/?cat=7&lang=fi&id=19
"Claes Anderssonin (1976, 275) mielestä psykiatria on luokitellut, tutkinut, diagnosoinut, säilönyt, lääkinnyt, vedellä ja sähköllä pelotellut ja keksinyt yhä uusia ymmärtämättömyyden ja etäännyttämisen temppuja. Se on toiminut näin, koska se ei ole uskaltautunut osalliseksi siihen kärsimykseen ja koettelemukseen, josta mielen sairaudet ovat turhaan yrittäneet sille kertoa. "
Pistämättömästi laitettu. Viisas mies.
Tykkään myös C.A:sta kovasti. Häneltä voi odottaa rehellistä puhetta ja se tekee mielelle hyvää tässä kierouden yhteiskunnassa.
2000 teinitytöt heitteli muodikkaasti suihinsa särkypillereitä kuin karkkia, nielivät ne ilman juomaa, siiderikin kävi nielemisen auttamiseen. Buranaa mainostettiin voimallisesti. Nyt samat ihmiset nuorina naisina heittelee suihinsa mielialalääkkeitä, muodikkaasti. Kun joku neropatti (rahallinen hyötyjä?) keksi, että masennus on Suomessa alidiagnosoitu. Suomalaiset luottaa lääkäreihin ja auktoriteetteihin. Kun lääkäri sanoo, että olet masentunut ja tarvitset mielialalääkettä, niin suomalainen uskoo, menee aptekkiin ja syö, uusii reseptinsä säännöllisesti ja rahat menee omasta kieromman taskuun. Lääketehtaan omistajien voittokulku. Onko oikein ihmisiä kohtaan, että heitä manipuloidaan harhaan ja vahingoittamaan itseään.
Mot ohjelma. Pakkohoitoon tuomitut- hullu, vai ei esitetty 8.10.2010.
Ohjelma ruotii tahdonvastaista psykiatrista hoitoa.
Lue"kässäri" ja 144 kommenttia
Klikkaa myös :
Hallinto-oikeus.
H1 lähete.
Pakkohoito, jne.
Selaa Blogiarkistosta muita Mot ohjelmia, valitse vuosi ja kuukausi..
http://blogit.yle.fi/mot/hullu-vai-ei
-----------------
No niin, pääsihän se linkittäjäkin taas vauhtiin. Tuosta viestistä irtoaa taas paljon... tietoa.