Tyttäreni on muutaman viikon ajan lähes
taukoamatta kertonut peloistaan: "Pelkään että
olen nielaissut helmen, tuleeko se kakan mukana
pois, ja voinko mä puhua?"
Piirtäessään pelkää esim. nielaisseensa kynän
tupin tai kynän, milloin mitäkin. Pelkotilat ovat
konkreettisia, ja lapsi ajoittain hysteerinen
tilanteesta.
Tarhassakin ovat jo huolissaan asiasta.
Onko kehitykseen kuuluvaa mielikuvitusmaailmaa,
vai kenties jotain vakavampaa?
Samankaltaisilta kokemuksia odotellen!
taukoamatta kertonut peloistaan: "Pelkään että
olen nielaissut helmen, tuleeko se kakan mukana
pois, ja voinko mä puhua?"
Piirtäessään pelkää esim. nielaisseensa kynän
tupin tai kynän, milloin mitäkin. Pelkotilat ovat
konkreettisia, ja lapsi ajoittain hysteerinen
tilanteesta.
Tarhassakin ovat jo huolissaan asiasta.
Onko kehitykseen kuuluvaa mielikuvitusmaailmaa,
vai kenties jotain vakavampaa?
Samankaltaisilta kokemuksia odotellen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni kannattaa selvittää jonkun
asiantuntijan kanssa miten tulisi tällaisessa
tilanteessa toimia. Tuskin mistään vakavasta ja
vaarallisesta asiasta on kyse.
5v lapseni pelkäsi vetää vessaa, kun pelkäsi
tulvaa.
päiväkodissakin alkoi huutaa tätejä pyyhkimään.
aikuiset huolestuivat ja ihmettelivät. tätä tulva
pelkoa kesti n. puoli vuotta. selitin hänelle
kaiken ja hän uskoi ettei suomessa ole tappavia
tulvia. silti pelko pysyi. vessan veto sujui
milloin mitenkin. vielä 7 vuotiaana hän on eri
kiinnostunut tulvista. itse otin asian aika
huoletta, sillä se on normaalia kehitystä
herkemällä lapsella. 6 vuotiaana sitä varjostaa
apatia. Hellyyttä vaan ja turvallisuuden tunnetta
lapsellesi roppakaupalla, älä suotta huolestu.
anna pk-n ihmisille piut-paut.
Soita lastenneuvolaan. Jos päiväkodissakin ollaan
jo huolissaan asiasta, kannattaa kysyä
asiantuntijalta.
Itselläni on 6-vuotias poika ja hänelle pelkoja
tulee vain iltaisin (liian väsynyt) ja ne
liittyvät pahoitin uniin, "mörköihin" yms.
Kun minun 6 v poikani alkaa käyttäytyä tuon
suuntaisesti, alan kyselemään millaisia pieniä
murheita lapsellani on... Juttele lapsesi kanssa,
jos hän ei heti halua kertoa, älä painosta. Kerro
joku tarina omasta lapsuudestasi ja etsi
rentoutta mielihyvää ja läheisyyttä, asia
putkahtaa ihan itsestään esille...