Onko kellään kokemusta, onko oikeasti estrogeenidominanssissa ihan samat oireet kuin alkavissa vaihdevuosissa ? Siis että suhteellisesti LIIKAestrogeeni aiheuttaa ihan samanlaiset oireet kuin estrogeenivajaus ?
Minulla ei ole kohtua joten en pysty vuotoasioista sanomaan mitään, kohtu poistettiin elokuussa ja suunnilleen vuoden ennen sitä olin jatkuvalla hormonihoidolla (Visanne).
Minulla on ollut hormonaalista mielialan heittelyä elikkäs aika pahaa PMSää varmaan kahden vuoden ajan ainakin mitä muistan. Vuosi sitten se alkoi mennä sikäli hullumpaan suuntaan että kuvioon tulivat mukaan aamuyön heräilyt, hikoilut ja mielialapuolella ajoittaiset pahenevat ahdistus- ja panikointikohtaukset. Lisänä lihassäryt, seksuaalisen kiinnostuksen katoaminen ja iho-oireilut. Muutenkin tunsin olevani suurimman osan aikaa kärttyinen akka jota väsytti, ketutti, ahdisti ja ärsytti kaikki mahdollinen. Tämä kaikki on vain pahentunut ja pahentunut nyt ajan myötä.
Kävin tammikuun alussa testeissä joissa mitattiin S-E2, FSH, TSH ja sokerit. Tulokset ohessa.
Estradioli 0.203 (viitearvot follikkelivaihe 0,057-0,264, luteaali 0,287-0,808)
FSH 5.3
TSH 2.2
fP-Gluk 5.2
Ensinnä lääkärin mukaan kyse oli vain PMSstä, söin yhden kuurin Terolutia josta ei muuta haittaa nyt ainakaan ollut kuin tolkuton väsymys (mut siis ei kyllä pahentanutkaan oireita). Sen jälkeen söin kuukauden verran Femoston conti 1/5 – ja nyt olen vaihtanut sen Estradot 50 kun minulla ei ole kerran kohtua niin ei mielestäni ole järkeä turhaan syödä keltarauhashormonivalmistetta.
Tarkoitus siis katsoa että jos tää nyt helpottaisi puhtaasta estrogeenilisästä – ellei auta niin olen kyllä ihan pulassa näine oireineni. Sen verran iloa tästä kaikesta nyt on ollut että koen niiden hikoilujen ja yöheräilyjen helpottaneen, nyt tämän estrogeenilisän kanssa olen vähäistä päänsärkyä kokenut ja väsyttää vähän enemmän, toivottavasti tämä on silti vain alkuoireilua ja todellinen teho selvinnee viikkojen kuluttua.
Minulla ei ole kohtua joten en pysty vuotoasioista sanomaan mitään, kohtu poistettiin elokuussa ja suunnilleen vuoden ennen sitä olin jatkuvalla hormonihoidolla (Visanne).
Minulla on ollut hormonaalista mielialan heittelyä elikkäs aika pahaa PMSää varmaan kahden vuoden ajan ainakin mitä muistan. Vuosi sitten se alkoi mennä sikäli hullumpaan suuntaan että kuvioon tulivat mukaan aamuyön heräilyt, hikoilut ja mielialapuolella ajoittaiset pahenevat ahdistus- ja panikointikohtaukset. Lisänä lihassäryt, seksuaalisen kiinnostuksen katoaminen ja iho-oireilut. Muutenkin tunsin olevani suurimman osan aikaa kärttyinen akka jota väsytti, ketutti, ahdisti ja ärsytti kaikki mahdollinen. Tämä kaikki on vain pahentunut ja pahentunut nyt ajan myötä.
Kävin tammikuun alussa testeissä joissa mitattiin S-E2, FSH, TSH ja sokerit. Tulokset ohessa.
Estradioli 0.203 (viitearvot follikkelivaihe 0,057-0,264, luteaali 0,287-0,808)
FSH 5.3
TSH 2.2
fP-Gluk 5.2
Ensinnä lääkärin mukaan kyse oli vain PMSstä, söin yhden kuurin Terolutia josta ei muuta haittaa nyt ainakaan ollut kuin tolkuton väsymys (mut siis ei kyllä pahentanutkaan oireita). Sen jälkeen söin kuukauden verran Femoston conti 1/5 – ja nyt olen vaihtanut sen Estradot 50 kun minulla ei ole kerran kohtua niin ei mielestäni ole järkeä turhaan syödä keltarauhashormonivalmistetta.
Tarkoitus siis katsoa että jos tää nyt helpottaisi puhtaasta estrogeenilisästä – ellei auta niin olen kyllä ihan pulassa näine oireineni. Sen verran iloa tästä kaikesta nyt on ollut että koen niiden hikoilujen ja yöheräilyjen helpottaneen, nyt tämän estrogeenilisän kanssa olen vähäistä päänsärkyä kokenut ja väsyttää vähän enemmän, toivottavasti tämä on silti vain alkuoireilua ja todellinen teho selvinnee viikkojen kuluttua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enpä osaa sanoa mitään estrogeenidominanssista, mutta samankaltaisia oireita minullakin oli ennen vaihdevuosia. Listaan voi lisätä vielä ristiluun särky, turvotus, unettomuus ja vatsan jumittaminen ennen kuukautisia. Vaihdevuosissa nämä kaikki muuttuivat vähitellen jokapäiväisiksi. Jos oireet eivät olisi olleet niin tuttuja, olisin luullut sairastuneeni pahan kerran. Pahenemiskaudet tulivat kerta kerallalta aina vain pidemmiksi. Lopulta oli vain kaksi tai kolme päivää kuukaudessa "normaaleja". Vuoristorataa mennään ylös ja alas jo kahdeksatta vuotta ja välillä on päiviä, jolloin jo epätoivo valtaa mielen: eikö tämä koskaan lopu? Ilmeisesti, jostakin ihmeen syystä toisilla on todella pahat oireet ja toisilla ei mitään oireita. Niin se vain on. Voimakkaat pms-oireet ovat tuntemillani naisilla ennustaneet vaikeita vaihdevuosia, samoin kuin ongelmat raskauksissakin. Ehkä jonakin päivänä joku tutkija saa syyn selville ja näistä hankaluuksista päästään. Toivottavasti estrogeeni hoito tuo Sinulle avun pikkuhiljaa. Hyvää kevään jatkoa!