Hei. Olisiko kellään apua ongelmaani. Minulla on 1,5 vuotias ja 10 viikkoinen perhoskoiran pentu. Ongelma on siinä, että tämä uusi pentu puree koko ajan. Ongelma ei olisi niin iso jos se purisi vain minua, mutta kun se puree kaikkia ja varsinkin vanhempaa perhosta. Vaikka vanhempi on jo aikuinen, niin se on aina ollut arka eikä osaa puolustautua. Joten korvissa ja hännässä ei kohta ole enää laisinkaan karvoja ja omat kätenikin ovat verisillä naarmuilla. Tämä pikkupiru on hyvin kovapäinen eikä kielloista niinkään välitä. Jos annan luunapin otsalle niin se joskus tehoaa, mutta nyvvin harvoin. Kiitos ja valmiiksi neuvoista miten saan hauvani ojennukseen.
hillitön puruenergia!
Perhonen
4242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jotenkin häiriintynyt koko hauva? En usko, että luunappi on hyvä keino. Ota niskavilloista kiinni ja käännä selälleen. Vie tokoon.
Ei pentusi missään nimessä ole luonnevikainen jne. Se vain on yksinkertaisesti niin kersa. Kasvatan itse hieman isompaa rotua, jota on helpompi "kovistella", kuin pientä perhoskoiraa. Kerron nyt kuitenkin, miten me olemme tehneet. Koska pennut kasvavat meillä aina kotioloissa, niin myös niiden opetukset aloitetaan jo hývissä ajoin ennen luovutusta = purra ei kukaan saa. Luunappi on aika tehottomaksi meilläkin todettu, joten jos pentu oikeinkin innoissaan yrittää nakertaa, niin silloin alaleuka kämmeneeseen ja huulet alahampaita vasten ja sitten pieni puristus. Tarkoittaa siis sellaista puristusta, että myös pentuun itseensä hieman sattuu, eli se ulahtaa, ja samalla napakka kielto EI.Ja niitä käsiä ei siinä vaiheessa todellakaan viedä minnekään. Jos pentu uudelleen yrittää napata sormesta, niin aina vain uudelleen EI ja pieni näpäytys toisella kädellä esim. alaleukaan! Jos hellyttely- ja komentoääni ovat lirkutusta, niin pentu, kuin ei myös aikuinenkaan ymmärrä milloin sitä kehutaan ja milloin torutaan! Jo pelkällä äänenpainolla on siis erittäin suuri merkitys! Olen tässä vuosien saatossa huomannut, että hyvin moni nostelee käsiään pennun edessä, joka mielestäni antaa pennulle kuvan, että siinä kädessä on jotain, joka pitäisi saada ja sitten sitä "metsästetään". No...tällainen on oma metodini, mutta ehkä tästä jotain pientä hyötyä, jota voit soveltaa omaan pikkuiseesi! Onnea teille!
Kiitos vaan vaivannäöstä, kun vastasit. Joo kyllä noi koirulit on niin vaan erilaisia toistensa kanssa. Vanhempi on niin kiltti ja ihana ettei parempaa voisi toivoa, joten toivon että tämä uusi mussukka oppisi talon tavoille pikaisesti ettei tarvitsisi surkutella kun toista sattuu. Täytyy kokeilla tuota alaleuka juttua jos vaikka auttaisi. Kyllä pikkuneitiä on toruttu ja se vähän on alkanut auttamaan, mutta toivomisen varaa on.
Ensiksi kannattaa tarkistaa onko koiralla tarpeeksi puruleluja. Kongilla on hyvä pentujen puruvimmaa varten tarkoitettu lelu. Yleensä tuo pureminen menee aikaa myöten ohi kunhan vain pysyy tiukkana, sanoo ei ja antaa pennulle muuta pureskeltavaa. Hyviä ovat esim. jääkaappikylmät porkkanat kokonaisina (tai puolikkaina), jäädytetyt lelut (kierrätä muutamaa lelua aina säännöllisesti pakkasen kautta) sekä mainitsemani Kongin pentulelut. Erinomainen kikka, joka rentouttaa pentua on myös hieroa hellästi pennun ikeniä. Eli otat pennun syliisi niin että se on selkä sinua vasten ja hellästi hierot sormillasi sen ikeniä. Koira rentoutuu ja samalla oppii nauttimaan kosketuksestasi.
http://www.rassel.fi/tuotteet/5/1703.phtml
Paras keino pennun kouluttamiseen on se että huomaa pennun aika kun se käyttäytyy hyvin ja ei ole huomaavinaankaan huonoa käytöstä (toki vaaratilanteet eri asia). Pentu hankkii usein huomiota aivan kuten lapsetkin huonolla käytöksellään ja jos ei sitä pennulle suo niin se oppii käyttäytymään ihan hyvin. Tietenkin viimeisenä konstina voit kokeilla noita edellämainittuja neuvoja toisilta, mutta olen itsekin niitä käyttänyt eikä niistä juuri apua ole ollut.
Muistan lukeneeni joskus artikkelin koirien dominoinnista ja erilaisista luokista. Villikoirien maailmassa oli kolme ryhmää: arvovaltaisimmat, keskiluokkaiset ja alhaiset (pennnut ja nuoremmat koirat). Alle 4kk ikäisestä pennusta ei välitetty ollenkaan laumassa, vaan sen annettiin tehdä mitä se lystäsikään. 4kk ikä oli eräänlainen kasvumerkki, jolloin lauman keskiluokkaisimmat jäsenet alkoivat psykologisesti kouluttaa pentua kasvamaan (huomio/ei-huomiota). Laumassa vain lauman alimmat turvautuivat fyysiseen kurittamiseen ja tämän vuoksi vielä tänäkin päivänä on niin että jos isäntä kurittaa koiraa fyysisesti koira ei tule näkemään häntä todellisuudessa koskaan täysin ylempänä itseään. Vain voittamalla koiran todellisen kunnioituksen saat elinikäisen uskollisen "alamaisen". Tämän vuoksi pienenkin fyysisen rankaisemisen tulisi minusta olla se vihonviimeinen keino (enkä tarkoita tässä mitään selkäsaunoja yms.).
P.S Kannattaa kokeilla laittaa sumutuspulloon sitruunamehua ja laimentaa sitä vedellä. Kun koira käyttäytyy huonosti, suihkautat siitä hieman sanoen samalla ei. Pitäisi tepsiä. :-)