tyttäreni ei usko mitään hän on 15v kännäilee ei
tule kotiin sovitusti tai jos tulee on jurrissa
aina viikonloppuina.en jaksa ainaista tappelua.tää
on niin vaikeeta rakastan häntä mut oon loppu.oli
hakannu jonku tytön joka on hänen ns.entisen
poikaystävän nykyinen tyttöystävä.mä en ymmärrä
miks mun pitäis juosta jossain sos tanttojen
palavereissa.olen juossu jo vuoden niissä ja ne ei
auta.
tule kotiin sovitusti tai jos tulee on jurrissa
aina viikonloppuina.en jaksa ainaista tappelua.tää
on niin vaikeeta rakastan häntä mut oon loppu.oli
hakannu jonku tytön joka on hänen ns.entisen
poikaystävän nykyinen tyttöystävä.mä en ymmärrä
miks mun pitäis juosta jossain sos tanttojen
palavereissa.olen juossu jo vuoden niissä ja ne ei
auta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millainen kasvatus teillä sitten on ollut? Oletko
antanut kotona maistaa ensimmäisen kerran
alkoholia? Oletko kiinnittänyt tarpeeksi huomiota
tyttäreesi, antanut tarpeeksi rakkautta? Ei
rahalla rakkautta osteta.
Tuossa vaiheessa kun jo ollaan, niin neuvoisin
kääntymään siihen, että avaimet pois ja kotona
ollaan niin kauan kuin ollaan asiat keskusteltu.
Se on pitkä prosessi ja hermoja kysyvä, mutta
lapsella täytyy olla ne tietyt rajat ja
rakkauttakin, että pysyy tolpillaan.
Tuo ikä on kyllä pahin. Muistelin tässä
omaanikin, jolla oli paha murrosvaihe juuri
tuossa iässä. Käytiin keskusteluja kotona ja
mikään ei tuntunut auttavan. Viimein otettiin
isännän kanssa yhteyttä kouluun ja pyysimme apua.
Kun siitäkään ei ollut apua. Pakkasimme vehkeet
autoon ja pakotimme pojan mukaan. Ajettiin
korpeen pohjoiseen mökille ja vietettiin viikko
siellä. Puhuttiin ja kun monet kerrat oli ovia
lämpsitty ja "kävelemään" lähdetty, niin alkoi
tapahtua muutoksia. Luotiin uudet säännöt ja
poikakin ymmärsi, että nyt on vanhemmat
tosissaan; kai se on myönnyttävä. Ja niin sitten
pikkuhiljaa sen jälkeen on tullut myönnytyksiä
sieltäkin suunnasta. Kaikkeen hänkään ei suostu,
mutta kunhan edes sen, että olisi kotona yöt ja
lopettaisi turhat rähjäämiset nurkilla, kävisi
koulun ja kertoisi meille asioistaan.
Lapsesta vieraantuu niin helposti kun se alkaa
ottaa ilmaa siipiensä alle. Ole kiinnostunut mitä
lapsesi tekee, vaikka lapsi ei haluakaan sitä,
mutta se on myös tietyn rajan ylittämistä. Kysele
lapselta ihan hyvän tuulisesti, että mitä teit
tänään, oliko hauskaa. Mitäs jos syötäis pizzaa
tänään vaikka paikallisessa ravintolassa jne. Tai
jos ei muu auta, Mene hänen mukaansa ja vaikka
kuinka sulle naurettais, niin pysy mukana.
Melkein kaikki on sallittua.
En tiedä onko tästä apua, lapsethan ovat niin
omia yksilöitän kaikki. Mutta tässä yksi tarina.
kannattaisi miettiä sijaiskotia tai perhekotia
uusissa erilaisissa ympyröissä. Pari vuotta
sellaisessa paikassa saisi pahimmat murrosiän
kapinat menemään ohi ja näin vältyttäisiin ehkä
pahemmilta seurauksilta (vrt. pahoinpitely ainakin
kerran, entäpä jos tulee uusi pahemmin
seurauksin). Nämä sijaispaikat ovat nykyisin tosi
hyviä ja ovat auttaneet monia perheitä uuteen
alkuun.