Kohta menee hermo

Auttakaa hyvät ihmiset, nyt kiehuu!

Meillä on uusperhe, johon kuuluvat oma 10v ja miehen mukana tulleet bonuslapset 7v ja 12v. Miehen exällä on myös jo uusperhe, mutta joka asiassa työntää nokkaansa meidän elämään ja haluaa tehdä asiat oman mielen mukaan, vaikka oltaisiin sovittu asioista. Yritetään kovasti pitää välejä, sillä tytöt ovat joka toinen viikko meillä ja toinen äidillään.

Hänen mielestään emme osaa kasvattaa lapsia oikein, vaan heidän tulisi antaa kasvaa vapaasti - hänen luona ollessaan tytöt saavat olla keskenään ja viettää tietokoneella vaikka kokonaisen päivän, jos niin haluavat. Meillä on omat säännöt ja tietyt ajat, joita käytetään tietokoneella olemiseen, pleikan käyttöön, telkun katsomiseen jne.

Meillä ollessaan lapset myös harrastavat kaikkea ja viemme heitä mm. koripalloon, kuoroon ja tallille. Äidillä ollessaan pääsevat vain aniharvoin mihinkään, kun aina äidillä on kiire, unohtaa tai ei muuten vain jaksa heitä viedä mihinkään. Kuitenkin samassa taloudessa on myös toinen aikuinen, joka voisi osallistua näihin harrastusten kyyditsimiseen mutta äiti haluaa tehdä itse kaiken. Heidän kanssaan samalla tontilla asuvat myös lasten isovanhemmat, joita käytetään lapsenvahtina silloin, kun mummi ei heittele vaaria seinille.

Lisäksi tämä äiti ajattelee, että tulen hänen tyttäriensä kanssa liian hyvin toimeen. Varsinkin pienempi haluaa olla lähelläni lähes koko ajan ja kun olemme olleet samoissa sukujuhlissa, tämä äiti on käskenyt pienemmän välittömästi omaan syliinsä tyyliin "tulepas tänne oman äidin syliin". Miehen kanssa tykätään kovasti touhuta lasten kanssa ja hänen eksänsä mukaan me yritämme lahjoa lapsia viemällä heitä uimaan, mökille tai elokuviin ja meidän mielestämme se on ihan normaalia perhe-elämää! Tottakai ymmärrän, jos hän kokee mustasukkaisuutta sillä sitä ajoittain koen minäkin, mutta lapset ovat syyttömiä tilanteeseen ja aikuisena ihmisenä osaan ainakin minä käsitellä omat tunteeni fiksusti.

Eilen meillä oli vanhimman lapsen synttärijuhlat, joihin tietysti kutsuimme sukulaisia ja ystäviä sekä lapsen kavereita. Itse valitettavasti en voinut osallistua niihin vaan nukuin makuuhuoneessa, sillä pääsin sairaalasta juuri pois puhjenneen mahahaavan takia. Nyt kuulin, kuinka tämä lasten äiti on pitkin kylää juorunnut, kuinka huonosti nämä juhlit olivat järjestetty ja miten huono äitipuoli olen hänen lapsilleen, kun en edes vieraita tullut tervehtimään! Mies oli kyllä kertonut kaikille heti alussa, että minä olen nyt petipotilas enkä valitettavasti voi osallistua juhlaan ja se oli kaikille ok. Nyt tämä lasten äiti on soitellut ja laittanut miehelleni viestiä, jossa ilmoittaa olevansa erittäin kiukkuinen tilanteesta ja aikoo välittömästi keskustella meidän kahden kanssa tilanteesta! Siis nyt sieppaa ja lujaa! Millä hiton oikeudella hän puuttuu meidän elämään, juoruaa tuolla kylällä ja mustamaalaa minua puhumattakaan siitä, että hänellä olisi joku perhanen oikeus puhutella meitä siitä, että hän oli tyytymätön tilanteeseen!!?? Me miehen kanssa emme voi käsittää. Mies sanoi, että pitäköön mielipiteensä ja katsotaan sitten, kun tämä nainen on rauhoittunut mutta mun mielestä me ei olla tilivelvollisia hänelle eikä tässä ole tapahtunut mitään, mistä pitäisi neuvotella! Miten aikuinen äitisihminen voi toimia noin??

Voitteko antaa vinkkejä, mitä sanoa?
6361
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Älä sano mitään, se on kaikkein parasta.

Äänestä

Yksin on vaikea tapella, anna siis paskan olla!
Tosin jos menee herjaamisen puolelle, tai kotirauhan häirinnän, tee juttu, jos ei lopeta.
Meilläkin aikoinaan miehen ex yritti määrätä miten meillä eletään kun miehen lapset oli täällä, mutta ei tuo kauaa jaksanut räkyttää kun mies sanoi että pidä mölkyt mahassasi, sulle ei tän perheen elo kuulu !
Tsemppiä!

Äänestä

"Siis nyt sieppaa ja lujaa! " No niin nyt tämä ex-röökynä on saavuttanut juuri sen mitä on halunnutkin. Kaikista parasta on antaa emännän olla, se ottaa päähän paljon enemmän kuin riitely.

Äänestä

Juu samaa mieltä olen, että ei kukaan jaksa yksinään tapella. Hyviä hermoja se kylläkin vaatii ja taitoa laskea sataan tuhanteen.Mä olen päättänyt ettei katkera ex-vosanderi enää terrorisoi minua tai meitä. En aio enää alistua hänen tahtoonsa. Kyllähän tuollaisen käytöksen takana on katkera, vihainen tai häiriintynyt ihmisraunio, jonka ainut ilo elämässä on koittaa pilata sinun elämäsi, annatko sen ilon hänelle? Itse pidän mieheni mukana tulleista lapsista erittäin paljon ja heidän kanssaan yritän olla juurinkin vielä enemmän pullantuoksuinen isän uusi vaimo, että lasten olisi hyvä olla. Pesen ja silitiän vaatteet, pesen lapset päästä varpaisiin hyvän tuoksuisilla tuotteilla, vietämme mukavaa yhteistä aikaa. Sehän se entistä ketuttaakin. Ei ole myöskään ymmärtänyt sitä että ostan syntymäpäivä ym lahjat. Yritän ostaa lapsia itselleni. Sehän puhuu vain sen puolesta että nainen on epävarma omasta äitiydestään ja tekee kaikkensa että lapset eivät pitäisi minusta. On puhunut lapsille pahaa minusta, että haluan heille pahaa, jonka isänsä on sitten korjannut lapsille.
Eihän hän pysty loputtomii estää lapsiaan olemasta isänsä kanssa missä isä haluaa.
Ole niin kuin sinua ei liikuttaisi pätkääkään hänen juttunsa, sitä hän juurikin hakee, että saisi sinut hamistumaan. Kun et näytä sitä, pilkka osuu omaan nilkkaan. Yksi hyvä keino hallita omaa v...tusta on se että tiukan paikan tullen menet vaikka vessaan jossa olet yksin ja sanot ihan ääneen itsellesi vaikka näin "vihaan sitä naista, minulla on lupa vihata, hän ei pysty pilaamaan päivääni, hänellä tässä menee huonosti, ei minulla, minulla on upea mies ja perhe, en anna hänelle sitä iloa, että saisi pilattua päiväni" Ja hengität muutaman kerran syvään. Auttaa minulla. Mielikuvissa voin joskus sanoa tuhoavani tämän naisen, mutta vain mielikuvissa.

Äänestä

Kyllähän se ärsyttää mutta antaa koirien haukkua. Kuulostat olevan paljon parempi äiti kuin hän ja varmaan hän tietää sen itsekin ja siksi käyttäytyy niin lapsellisesti. Te ette ole omista toimistanne tilivelvollisia, mutta lasten takia olisi hyvä tulla toimeen siten että olisi asialliset välit. Jos hän juoruaa kylällä juttuja, niin varmasti voit korjata asian jos joku ottaa asian esiin ja naureskella että "hän nyt vaan on sellainen". Jos hän lähettelee epäasiallisia tai uhkaavia viestejä, ei tarvitse reagoida niihin. Jos taa shän on syystä tai toisesta huolissaan lapsistaan niin silloinhan olisi väärinkäsitysten välttämiseksi hyvä rauhoittaa hänen mieltään. Mutta siinä olet oikeassa että sinun sairaudet ja osallistumiset ei hänelle kuulu ja sen voi kyllä sanoa ihan suoraan. Ikäviä tuollaiset sekopäät mutta uusperheessä pitää vana koittaa luovia kunnes lahopäältä loppuu puhti. itsekin olen tässä jo pari vuotta vastaavaa katsellut ja nyt vasta olisi tilanne raukeamassa. tsemppiä, älä anna sitä iloa että ärsyynnyt hänen sekoiluistaan.

Äänestä

pitikö lähtä uusperhettä rakentamaan? No niin, ollaan nyt kaikki aikuiset yhtä samaa iloista suurta perhettä! Ja lisäännytään vielä vähän lisää, että varmasti on tekemistä ja riitelemistä! Blaaaaaaah! Anna lapses huostaan tai adoptioon ja saat rauhan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Väsynyt äiti kirjoitti:

Auttakaa hyvät ihmiset, nyt kiehuu!

Meillä on uusperhe, johon kuuluvat oma 10v ja miehen mukana tulleet bonuslapset 7v ja 12v. Miehen exällä on myös jo uusperhe, mutta joka asiassa työntää nokkaansa meidän elämään ja haluaa tehdä asiat oman mielen mukaan, vaikka oltaisiin sovittu asioista. Yritetään kovasti pitää välejä, sillä tytöt ovat joka toinen viikko meillä ja toinen äidillään.

Hänen mielestään emme osaa kasvattaa lapsia oikein, vaan heidän tulisi antaa kasvaa vapaasti - hänen luona ollessaan tytöt saavat olla keskenään ja viettää tietokoneella vaikka kokonaisen päivän, jos niin haluavat. Meillä on omat säännöt ja tietyt ajat, joita käytetään tietokoneella olemiseen, pleikan käyttöön, telkun katsomiseen jne.

Meillä ollessaan lapset myös harrastavat kaikkea ja viemme heitä mm. koripalloon, kuoroon ja tallille. Äidillä ollessaan pääsevat vain aniharvoin mihinkään, kun aina äidillä on kiire, unohtaa tai ei muuten vain jaksa heitä viedä mihinkään. Kuitenkin samassa taloudessa on myös toinen aikuinen, joka voisi osallistua näihin harrastusten kyyditsimiseen mutta äiti haluaa tehdä itse kaiken. Heidän kanssaan samalla tontilla asuvat myös lasten isovanhemmat, joita käytetään lapsenvahtina silloin, kun mummi ei heittele vaaria seinille.

Lisäksi tämä äiti ajattelee, että tulen hänen tyttäriensä kanssa liian hyvin toimeen. Varsinkin pienempi haluaa olla lähelläni lähes koko ajan ja kun olemme olleet samoissa sukujuhlissa, tämä äiti on käskenyt pienemmän välittömästi omaan syliinsä tyyliin "tulepas tänne oman äidin syliin". Miehen kanssa tykätään kovasti touhuta lasten kanssa ja hänen eksänsä mukaan me yritämme lahjoa lapsia viemällä heitä uimaan, mökille tai elokuviin ja meidän mielestämme se on ihan normaalia perhe-elämää! Tottakai ymmärrän, jos hän kokee mustasukkaisuutta sillä sitä ajoittain koen minäkin, mutta lapset ovat syyttömiä tilanteeseen ja aikuisena ihmisenä osaan ainakin minä käsitellä omat tunteeni fiksusti.

Eilen meillä oli vanhimman lapsen synttärijuhlat, joihin tietysti kutsuimme sukulaisia ja ystäviä sekä lapsen kavereita. Itse valitettavasti en voinut osallistua niihin vaan nukuin makuuhuoneessa, sillä pääsin sairaalasta juuri pois puhjenneen mahahaavan takia. Nyt kuulin, kuinka tämä lasten äiti on pitkin kylää juorunnut, kuinka huonosti nämä juhlit olivat järjestetty ja miten huono äitipuoli olen hänen lapsilleen, kun en edes vieraita tullut tervehtimään! Mies oli kyllä kertonut kaikille heti alussa, että minä olen nyt petipotilas enkä valitettavasti voi osallistua juhlaan ja se oli kaikille ok. Nyt tämä lasten äiti on soitellut ja laittanut miehelleni viestiä, jossa ilmoittaa olevansa erittäin kiukkuinen tilanteesta ja aikoo välittömästi keskustella meidän kahden kanssa tilanteesta! Siis nyt sieppaa ja lujaa! Millä hiton oikeudella hän puuttuu meidän elämään, juoruaa tuolla kylällä ja mustamaalaa minua puhumattakaan siitä, että hänellä olisi joku perhanen oikeus puhutella meitä siitä, että hän oli tyytymätön tilanteeseen!!?? Me miehen kanssa emme voi käsittää. Mies sanoi, että pitäköön mielipiteensä ja katsotaan sitten, kun tämä nainen on rauhoittunut mutta mun mielestä me ei olla tilivelvollisia hänelle eikä tässä ole tapahtunut mitään, mistä pitäisi neuvotella! Miten aikuinen äitisihminen voi toimia noin??

Voitteko antaa vinkkejä, mitä sanoa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu