7v pojallamme on vaikeuksia koulussa. Ei
lukemisessa tai laskemisessa, ne hän taitaa
vallan hyvin, vaan käyttäytymisessä. Hän on
lahjakas, mutta vaatii jatkuvasti liikaa huomiota
osakseen. Luokan häirikkö, sanoo opettajakin.
Minkälainen koulu tuo on, jos hänet
erityisluokalle siirretään? Onko opetus
yksilöllisempää, pysytäänkö "norm. koulun"
tasossa? Kokemuksia...
Kiitos!
lukemisessa tai laskemisessa, ne hän taitaa
vallan hyvin, vaan käyttäytymisessä. Hän on
lahjakas, mutta vaatii jatkuvasti liikaa huomiota
osakseen. Luokan häirikkö, sanoo opettajakin.
Minkälainen koulu tuo on, jos hänet
erityisluokalle siirretään? Onko opetus
yksilöllisempää, pysytäänkö "norm. koulun"
tasossa? Kokemuksia...
Kiitos!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Erityiskouluun toiset pääsevät ja toiset joutuvat.
Ota tarkasti selvää, millainen paikka on kyseessä
ja millaisia muut oppilaat. Tiedän ihmisiä, joille
erityiskouluun pääseminen on ollut pelastus ja
opiskelun yksilöllinen rytmi on taas löytynyt
erittäin pätevien opettajien tuella, mutta tiedän
myös, että monessa paikassa oppilasaines on
moniongelmaista (mm. huumeet, imppaus,
alkoholisoituneet vanhemmat, lastenkoti,
nuorisorikollisuus jne jne) ja, ilkeä sanoakaan,
jopa vähäjärkistä porukkaa. Jos lapsi on älykäs,
hän saattaa turhautua entisestään, kun aina mennään
luokan hitaimman mukaan (jolla saattaa olla
kehityshäiriöitä, FAS-syndroomaa ja ties mitä).
Tiedän myös ikäviä tapauksia, joissa, kun
peruskoulun päättötodistuksessa on tietyn koulun
nimi, ei ole lahjakkaallakaan oppilaalla ollut
mitään asiaa jatko-opintoihin.
Ota yhteyttä henkilökohtaisesti ko.koulun rehtoriin
ja opettajaan, sovi tapaaminen ja ota tarkkaan
selvää, millaisesta paikasta on kyse, onko
normaaliluokalle palaaminen mahdollista myöhemmin,
mikäli ongelmat saadaan hallintaan jne.
Tämä saattaa olla parasta, mitä lapsellesi on
tapahtunut, mutta myös pahinta. Erityiskouluja on
niin monenlaisia.
Kiitos erittäin paljon asiallisesta
vastauksestasi! Olen jo niin paljon saanut
syyttävää palautetta koulun puolelta, että tunnen
itseni aivan huonoksi äidiksi, vaikka perheen
muilla lapsilla ei käyttäytymishäiriöitä olekaan.
Turhautuminen onkin varmasti yksi oleellinen syy
ongelmiin. Kun pitäisi mennä muiden mukana tai
odottaa muita, niin poika keksii paremman
puutteessa muuta tekemistä. Ylienergiselle
tuottaa tuskaa istua rauhassa paikoillaan.
Ja kun pojan tottelemaan saaminen ei ole helppoa
kotipiirissäkään, niin opettajalle se on ollut
ylivoimaista. Paljon tukea, kannustusta ja
huomiota hän vaatii. Mikä sitten on oikea
ratkaisu kouluongelmiin, jotta hänen luovuuttaan
ja kykyään oppia ei taltutettaisi. Erityisluokka,
entä steinerkoulu (minkälainen vaihtoehtona)..?
Jos nyt erityiskouluun vaihto tulee, niin
normaaliluokalle takaisin heti kun ajan myötä
rauhoittuu... Toivon niin..
Ainakin minusta meidän nyt 10-vuotiaamme on
kovasti rauhoittunut (ekalla ehti olla 3 päivää
ennenkuin ope soitti kotiin...), kun porukka
ympärillä on jo tuttua eikä tarvitse todistaa
olemassaoloaan koko ajan. Huomionkipeyttä syystä
tai toisesta.
Saman huomion hakemisen huomaan kotonakin, jos
kaveriksi tulee lapsia, jotka vähemmän ovat
meillä käyneet: kamala selitys ja kehuminen ja
oman reviirin hakeminen on käynnissä pitkän
aikaa. Naapurin poikien kanssa leikkiminen on
paljon rauhallisempaa.
Meillä pelastuksena 'kamalan' ekaluokan jälkeen
oli muutto toiselle alueelle ja samalla
koulunvaihto pienehköön kyläkouluun, jonka
ekatokan opena oli jo elämänkokemusta saanut
vanhempi naisopettaja. *ekalla opella itsellään
pienet lapset* Tämä Ulla ei pienistä ottanut
pulttia, neuvoi ja opetti käyttämään rajattomalta
tuntuvaa energiamäärää parempaan kuin
riekkumiseen :) Samoin kertoi lapselle sen,
kuinka paljon lapselta itseltään menee energiaa
hukkaan, jos joka asiasta raivostuu kamalasti ja
hampaat irvessä murisee; meidän tietoviisaalle
tämä oli aika hyvä naru, josta vetää :D
Jostain luin, että on yleisempää keskimmäisillä
lapsilla kuin esikoisilla tai kuopuksilla,
kokevat itsensä väliinputoajiksi monessa asiassa.
Ja kuinkas ollakaan, 10-vuotiaamme on
keskimmäinen lapsista.
...niin on keskimmäinen tämäkin!
:)
olen ollut kouluavustajana erityiskoulussa jossa
oli sekä liikuntavammaisia ja muutenkin
vammaisia, mm.cp, että "häiriköitä". oppilaat
huomioitiin yksilöinä ja tehtävät
annettiin/jaettiin tason mukaan. kyse oli 1.
luokasta, joten en tiedä miten ylemmillä
luokilla. opettaja oli todella ihana ja niin myös
muut kouluavustajat. itse en kuitenkaan ehkä
haluaisi lastani tälläiseen luokkaan; meteli oli
kova ja koko ajan sai jotakin
oppilasta "komentaa". ainakin olisi mukava
kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa. en tiedä tosin
mikä tälläinen voisi olla. onko lastasi esim.
laitettu muista erilleen istumaan? tai no
luultavasti on, useinhan tuntia
häiritsevät "erotetaan" toisista, nimim.
kokemusta on=)
hmm... en osaa paremmin auttaa, jos tästäkään oli
apua. toivottavasti löydätte asiaan ratkaisun=)
jaksamista teille=)
Meillä on samanlainen ongelma 7- vuotiaan
tyttäreni kanssa. Otimme yhteyttä
koulupsykologiin, jonka kautta tyttö laitettiin
testeihin. Hän kävi läpi testit, joissa
katsottiin, ettei kromosomeissa ole mitään vikaa
ja otettiin unikäyrä. Kaikki oli OK. Sen jälkeen
tehtiin tasokokeet ja tunnepuolentestit.
Tunnepuolelta sitten löytyikin jotain häikkää ja
nyt aloitamme ryhmäterapian. Hän käy tavallista
koulua ja muutoksia käyttäytymisessä myönteiseen
suuntaan on jo tapahtunut. Kaikki järjestyi koulun
ja oman aktiivisuuden avulla aika helposti.
Kannattaa hakea apua, koska kysymyksessä ei
välttämättä ole mistään monimutkaisesta asiasta
tai ongelmasta. Nämä vaikuttavat kuitenkin lapsesi
elämämään nyt ja varmasti myöhemminkin.
Erittäin viisasta!
Jospa itsekin olisin tuon tiennyt, tai joku olisi
kertonut 14-vuotta sitten! En tosin ole ollenkaan
varma, oliko silloin tuollaista
terapiamahdollisuutta olemassakaan.
Laitoin siis poikani tuolloin erityiskouluun, ja
sitä sitten on saanut katua katumasta
päästyäänkin!
Kaveriporukka vaihtui luokan mukaan tosi
yhteiskuntakelvottomaksi varastelujoukkioksi.
Lapset ovat tosi alttiita tuossa iässä
kaveriporukoille.
Eikä aikaakaan, kun jo poliisit ovella
kolkutteli....
Jos vaan on joku muu paikka kuin tuo tarkkis, tee
mitä tahansa muuta sinä äiti, joka asiaa nyt
mietit.
Niin se meidänkin tapauksessa piti kohta puolin
päästä takas tavalliselle luokalle, niinpä niin.
Aion ottaa selvää tuosta ryhmäterapiasta
vaihtoehtona. Erityiskoulu täälläpäin ei ole
silti poissuljettu vaihtoehto, sen verran tiedän,
että tähän kouluun on sijoitettu lähinnä lapset,
joilla on oppimisvaikeuksia, tai esim.
motorisissa toiminnoissa puutteita. Siellä on
myös käyttäytymishäiriöisiä lapsia, joilla
kuitenkaan ei oppimisen taidoissa ole selviä
vaikeuksia.
Tarkkis (tarkkailuluokka) ja "se" toinen koulu
ovat niitä paikkoja, joihin on sijoitettu lapsia,
joilla on käyttäytymisvaikeuksia, tai jotka usein
tulevat perheistä, joissa on ongelmia. Ne
vaihtoehdot pysyvät siellä kartettavien
listoilla, koska tulevaisuus ja ympäristö siellä
kyllä vahvasti epäilyttää.
Mitä ryhmäterapiassa tapahtuu, ja ollaanko siellä
läsnä perheen voimin vai lapsi yksin jossain
ryhmässä?
Kiitos todella vastauksistanne!
Ryhmäterapiassa ovat läsnä 3-5 samaa sukupuolta
olevaa lasta ja terapeutti. Yksilöterapia on
toinen vaihtoehto. Aluksi kaikki lapset
haastatellaan ja katsotaan mikä olisi kullekin
paras vaihtoehto. Terapeutin ja lapsen välisen
yhteydenkin pitää toimia, jotta tuloksia saadaan
aikaan. Ensin täytyy tietenkin selvittää testien
kautta sinun lapsesi ongelma, jotta oikea apu
löytyisi. Monet lahjakkaat lapset häiriköivät
tunneilla eikä heidän paikkansa ainakaan
tarkkiksella ole. Lapset ovat yksilöitä siinä
missä aikuisetkin eikä kaikki vaan sopeudu siihen
perinteiseen "koulumuottiin".
Meillä on myönteisiä tuloksia saatu nopeasti
aikaan. Kokemuksesta voin sanoa, ettei todellakaan
ole ollut helppoa kun tietää, että lapsella on
paha olo, eikä itse kykene auttamaan.
Ammatti-ihmisten kautta saat enemmän tietoa, mutta
tee heti jotain, jotta asiat lähtisivät
mahdollisimman nopeasti liikkeeelle.
Moi!
Suositelen tuota koulua itseläni olilapsena sama
onkelmaa ja kun pääsin tähän erityis kouluun niin
tilane rahoitu ja pystyn paremin keskitymään vain
koulun käyntiin ja läksyhin. Ja läksyt ovat saman
laisia kuin muisakin kouluissa mutta eritys
koulussa saa paljon enemmän opetusta jos ei osaa
jotain niin siellä kyllä neuvotaan.
puhu kotona hyvää käytöstö lapsellesi, silloin
kun on voimia olla ystävällinen eikä ole vaaraa
suuttua.
Ja hyvää käytöstä voi puhua vaikka joka päivä.
Ja sinunkin kannattaisi katsoa peiliin.
Puolustatko lastasi ja haukut muita lapsia.
Ja kaikkein pahinta jos et usko opettajaan vaan
arvostelet opettajan ammattitaitoa etkä näe niitä
vikoja kun opettaja näkee.
Ensin pitää löytää vika ja sitten vasta voi
korjata. Jos joku on erimieltä, lapsi uskoo
enemmän äitiinsä, antaahan hän vaatteet ja
yösijan, antanut jo 7 vuotta.
Olen käynyt monta vanheimpainiltaa jossa ensin on
keskusteltu sivistyneesti. Sitten on joku
(anteeks) häirikkölapsen äiti kertonut
esimerkiksi,
"kuinka meidän pojan ei tarvi mennä kymmeneltä
nukumaan kun asumme näin lähellä. Illalla kun hän
väsyneenä tulee 24 maissa hän menee heti
sänkyyn ja nukkuu. Minä kun olen työtön herätän
pojan viittä vaille ja hän ehtii hyvin kouluun.
Hän juo vain pari lasillista maitoa aamulla"
Siinävaiheessa fiksummat hiljeni ja antoivat
äidin julistaa. Kokouksen tarkoitus oli tehdä
luokan yhteinen päätös että kaikki menee
nukkumaan klo 22.00 ja se oli tarkoitettu vain
tämän yhden vuoksi, mutta äiti pilasi.
Siitä on eletty 4 vuotta ja poika on vankilassa.
että aina pitäis jotain oppia.
Kiitos Sinulle 3xiskä. En ollut huomannut uutta
viestiäsi.
On totta, että puolustan lastani monessa asiassa.
Sanon myös, milloin hän on väärässä, tai milloin
itse voisin toimia toisin. Kiitän ja kannustan,
kun aihetta on. Meillä hyvät käytöstavat ovat
kunniassa ja erityisesti tämän keskimmäisen
kanssa on käyty lukuisia keskusteluja niiden
tärkeydestä.
On toisaalta väärin, että aina lähdetään hakemaan
syyllistä ja syytä, ja unohdetaan se nykytilanne.
Tähänhän pohjautuu myös psykologien
kasvatusoppimme. Kaikki opitaan kotoa ja on
seurausta kokemuksistamme.
Niitä "vikoja" mitä opettaja tai kuka tahansa
näkee, voi aina pohtia kahdelta kantilta. Mikä on
lapsen etu ja mikä on lapselle tai muille
haitaksi. Entäpä jos vikojen sijaan etsittäisiin
tapoja, kuinka selvitä eteenpäin tästä
lähtökohdasta. Pitäisikö heittää nykyinen
kasvatusmalli unholaan tai palata vanhaan,
kuriin - vapaaseen kasvatukseen? Kuka sanoo, että
tämä nykyinen on se ainoa paras ja lopullinen?
Anteeksi nyt, en vetänyt hernettä nenään
kirjoituksestasi, tietysti voi ja pitää aina
tutkiskella itseään, koska siitä on helpointa
lähteä muuttumaan. Jospa vain joku joskus
kuuntelisi äitiäkin (tai iskää) ja sulautuisi
heidän maailmaansa.
Alla oleva osoite on Suomen touretteyhdistyksen
nettiosoite. Sen kautta saa tukea perheiltä,
jotka ehkä ovat samassa asemassa
lapsensa/lastensa kanssa. Ehkä hekin ovat
etsimässä itseään ja niitä "vikoja", joita
ympärilleen suoltavat (?!!)
http://www.tourette.fi
Tuttuja tunteita meidänkin perheestä. Poikamme on
nyt kolmasluokkalainen ja edelleenkään hän ei
erityisesti pidä paikallaan hiljaa istumisesta.
Ainakaan kun kyseessä on luokkahuone. Vilkas ja
energinen kun on hänen pitäisi koko
ajan "sählätä" jotakin muuta. Tilanne on
helpottunut valtavasti ensimmäisen ja toisenkin
luokan jälkeen, mutta vilkas lapsi kasvaa,
muuttuu vilkkaaksi nuoreksi ja lopulta vilkkaaksi
aikuiseksi. Kunnes vanhuksena ei askel enää ole
niin nopea, vaikka mieli liikkuisikin yhtä
nopeasti kuin lapsena.
Neuvolan psykologi sanoi mielestäni
mukavasti: "vilkkaus ei ole mikään vika, se on
luonteenpiirre jota ei edes saa yrittää kitkeä
pois".
Tietysti käytöshäiriöt pitäisi tutkia. Jos
lapsella on joku häiriö häntä osaa sen jälkeen
käsitellä paremmin kun tietää mistä moinen johtuu.
Opettajissakin on suuria eroja. En tarkoita
etteikö poikanne opettaja olisi hyvä pätevä, vaan
onko sopiva???
Lapsi vaistoaa varmasti jos hän tuntee olevansa
huonommassa asemassa kuin toiset. Itse olin kaksi
ensimmäistä vuotta lähes päivittäin jälki-
istunnossa. Opettaja vaihtui ja istuin paljon
harvemmin. Viimeisenä vuonna, paljon tietysti
vanhempana, sain päättötodistuksen luokkani
toiseksi parhain arvosanoin. Olen kaikesta
huolimatta edelleen vilkas!
Keskusteluja meidän kohdalla mielestäni sävytti
opettajan kokemattomuus. Nyt saan varmasti lokaa
naamalleni kun vielä sanon, että lapsettomana hän
ei mielestäni osaa luontevasti toimia lasten
kanssa.
Monesti kävimme itkunsekaisia keskusteluja kotona
näistä ongelmista. Toisella luokalla tuli
rehtorikin tutuksi. Poikamme ei koskaan rikkonut
mitään, ei tapellut (normaaleja poikien välisiä
nahinoita enempää), eikä mitään muutakaan mitä
pitäisin vakavampana kuin vilkkauden.
Koulusta saatuja negatiivisiä palautteita en aio
hautoa mielessäni. Otan ne sellaisina kuin ovat.
Harrastuksen parista poika on saanut pelkästään
positiivista palautetta ja sekös tuntuu mukavalta
myös pojasta itsestään.
Jos "ongelma" johtuu jostakin psyykkisestä tai
muusta vastaavasta syystä on asia erikseen,
muussa tapauksessa ELÄKÖÖN ME VILKKAAT JA
ENERGISET IHMISET. Maailma olisi paljon ikävämpi
paikka ilman meitä. Terveisiä pojalle.
Kokemuksesta tiedän, että erityiskouluissa
hakataan aina uusia tulijoita, mutta se loppui
vuoden päästä siihen kun tuli ilmi että minua
ahdisteltiin seksuaalisesti koulun vessassa.
Joten minut siirrettiin toiseen erityiskouluun.
Ja nyt käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa
eli siitä voi päätellä että se on yhtä kuin
helvettiä.
Älä pilaa poikasi tulevaisuutta siirtämällä
häntä erityiskouluun.
Minulla on kaksi lasta, jotka ovat olleet ensimäisestä luokasta asti mukautetussa opetuksestsa erityiskoulussa...luokassa saa olla korkeintaan 10 oppilasta ja kummankin lapsen luokassa on yht.3 aikuista, jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen opintosuunitelma ja edetään k.o lapsen tahtiin... jos lapsi ei pysty keskittymään isossa luokassa, niin miksi kiusata lasta...vie lapsesi testeihin ja keskustele myös opettajan kanssa mitä mieltä hän on.
mukautetussa luokassa voi edetä myös "normaalin opintosuunitleman mukaan" mikäli opettaja katsoo siihen aihetta. Voit myös soittaa tai käydä lähimmässä erityiskoulussa keskustelemassa poikasi n.s ongelmasta...mielestäni ei ole ongelma...vaan hän ei pysty keskittymään isossa ryhmässä ja koulun mielenkiinto häviää, mutta kun hän saisi yksillöllistä opetusta ja saa tarvitsemansa huomion niin uskon kyllä että tuo auttaa sekä vanhempia että lasta.
Usko pois vaan!